lauantai 26. tammikuuta 2013

Kirpputorilöytöjä - Fleesfound


Kun olin Suomessa viime pikkujouluna, ehdin yhtenä päivänä käväisä eräässä kirpputorimyymälässäkin. Kuten tavallista, niin ei sellaisesta paikasta lähdetä ilman mitään kääröä.  Tällä kertaa kuitenkin tarttui mukaan vain pari asiaa, mm. tällainen kristallikulhopari. Ne olivat juuri sopivan kokoiset, ehjät, ja niissä oli jännittävästi hieman mattapintaa ja sitten hiottuja kuvioita, ja kiva koristeltu pitsimäinen reuna. Nämä sopivat
yhtä hyvin käytettäväksi kynttilöiden kanssa kuin täytettäväksi makeisilla, pähkinöillä, tai pienillä pikkuleivillä,
tai vaikkapa jollain muulla koristeellisella ihan mielikuvituksen mukaan.  Tässä muutamia kuvia, tosin tällä kertaa vain kynttilöiden kanssa.  Takan reunalla heittävät lasin kuviot jännittäviä valoviiruja, ja alempana kuva
kulhoista pöydällä Marimekon Sonja-pöytäliinan päällä.




Hyvää viikonloppua kaikille - niitähän tuleekin kuin helmiä nauhassa, niitä viikonloppuja! En ymmärrä mihin
viikot nykyään katoavat!  ;-)   Rosmariini

perjantai 25. tammikuuta 2013

Meillä ja muilla - In our home and others'

Elle Decoration:

Sain käteeni tuon Elle Decoration -lehden vuoden 2013 ensimmäisen numeron.  Kannessa taas kuva yhdestä viime vuosien kauniista valkoisista kodeista. "Tietysti valkoista", ajattelin.  Onhan ne kauniita ja valoisia, ne valkoiset kodit, mutta kun meillä nyt vaan ei ole sellaista, enkä halua alkaa muuttamaan koko kotiamme, vain siksi, että se on  ollut trendikästä jo monta vuotta.  Ja sitten tuntuu kuitenkin, että meillä on niin vanhanaikaista ja tummaa, ja ehkä tylsän näköistä, ja.... 

Mutta mitä lukikaan kannen alareunassa: Vuoden trendit 2013.  Värikästä romantiikkaa, materiaaliyhdistelmiä, askeettista ja luonnollista. Ai, kuinka ilahduin -  minun  ei tarvitsekaan maalata kaikkia seiniä ja huonekalujamme valkoiseksi, ei ostaa vain valkoisia esineitä, eikä uutta astiastoakaan.  Tänä vuonna tai tästä eteenpäin on ehkä meilläkin hivenen trendikäs koti kaikkine vanhoine luonnollisine ja puunvärisine tai tummine pöytineen ja kaappeineen, ja ruokahuoneen romanttisine pitsiverhoineen ja keittiön rusetteineen, värikkäine seinineen, tuoleineen ja tyynyineen!!  Ah, mikä helpotus!  

No, askeettiseksi ei kotiamme kuitenkaan parhaalla tahdollakaan voi sanoa, meillä (minulla) taitaa olla syntymästäni vallitsevana motto: Enempi on parempi! Löydän aina jotain ihanuuksia kirpputoreilta, joita en ostamatta ohittaa, enkä myöskään heitelle ulos entisiä vanhoja rakkaita tavaroita tai kalusteita.  Tosin olen rehellinen itselleni ja puoliksi luvannutkin (shhhh, siis vain itselleni) että tänä vuonna täytyy tavaroiden alkaa vähenemään. Yritän tosin aina puolustautua myös sillä, että kumpikaan lapsista ei ole vielä perustanut omaa vakituista kotiaan, ja elän aina ajatuksessa ja toivossa, että kun se tapahtuu, ehkä he huolisivat ja haluaisivat silloin jotain täältäkin, ja siten tavarat siirtyisivät ilman kyyneleitäni luonnollisesti kiertoon, jäisiväthän ne siten vielä perhepiiriin... Voi lapsiraukat!  Heh, heh!  Ei, en minä heille mitään tyrkytä, jos eivät itse jotakin halua - ymmärrän kyllä, että hekin haluavat omannäköisensä kodin, vaan eihän sitä koskaan tiedä.  Minä olin nuorenakin niin hentomielinen, että otin monenlaista mukaani lapsuudenkodistani, ja olin vain kiitollinen , ettei tarvinnut kaikkea ostaa.  Vanhempieni kuoleman jälkeen tulikin sitten uusi vaihe, kun lapsuudenkoti piti tyhjentää kokonaan, enkä kaikesta vanhasta kuitenkaan voinut  luopua tunnesyistä....

Tässä muutamia kuvia Elle-lehdestä...


 
... ja kuva meiltä


Kuulumisiin!
Rosmariini



tiistai 22. tammikuuta 2013

Mikke

"Koiran-poika sairastaa, häntä hoitakaamme..."  jne.  Mitenkä menikään sanat siinä vanhassa lastenlaulussa, jossa karhunpoika sairasteli.  En nyt sitä enää muista, mutta tänään meillä on joka tapauksessa koiranpoika Mikke ollut huonovointinen. Hän alkoi yöllä oksennella, mutta se onneksi loppui melko nopeasti, joko tyttären antaman lääkkeen avulla tai itsestään.  Mutta siitä lähtien on Mikke ollut kovin väsynyt, eikä ruoka maistunut aamullakaan.  Masu on pitänyt meteliä ja Mikke on nukkunut melkein koko päivän. Onneksi pentukoirakin oli yöllisistä sen verran väsynyt, että antoi enimmäkseen Miken olla rauhassa ja veteli myös itsekin melko paljon unia pitkin päivää. 

Kun aurinko päivällä kääntyi sohvallemme hyppäsi Mikke sinne nukkumaan ja nautti luultavasti auringon lämmöstä, mutta sitten minä hullu rupesin pyörimään Miken ympärillä kameroineni, kun oli koiranpoika minusta niin soma siinä aurinkoläikässä nukkuessaan.  Mutta Miken ilmeistä näin, että kameratouhu häiritsi sitä, ja parin otoksen jälkeen annoin olla sen rauhassa. Nyt vielä illallakin se on ollut valtavan väsynyt ja TV:tä katsoessamme se tuli jälleen sohvalle ja puolittain syliini, mihin se nukahti niin raskaasti, että näki uniakin ja sitä oli lopulta vaikea saada heräämään kun oli aika lähteä ulos pienille ilta-asioille ja sitten yläkertaan tyttären ja pennun kanssa nukkumaan. Ruoka kuitenkin maistui jo illalla, joten toivokaamme, että nyt yhden yön paremmat unet auttavat Miken taas kuntoon! (Huomasitteko muuten miten Mikellä on maastoutumisasu - turkki ja sohva lähes samaa väriä!)


Hyvää yötä!
Rosmariin

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kirjoja - Books

Heippa taas!

Olen melko ahkera lukemaan, mutta aika ajoin tulee jostain syystä pitempiäkin pausseja. Viime syksystä alkaen, kun jäin kokonaan eläkkeelle, olen lukenut melko monta kirjaa ja joulupukki toi taas lisää lahjaksi.  Kun perheen tytär on varsinainen lukutoukka ja ahmii kirjoja, niin hän aina väliin tuo minulle omistaankin tarjolle uusia, joista luulee minunkin pitävän.  Aika usein meillä onkin samanlainen maku kirjojen suhteen.
 
Tulin ajatelleeksi, etten ole tainnut koskaan kommentoida tai kuvata tänne blogiin lukemiani kirjoja, joten tässä tulee korjaus siihen asiaan.
 
Pidän hyvin erilaisista kirjoista, mutta harvemmin tulee kuitenkaan luettua kovin painavaa.  Eniten pidän hieman historiallisista ja mielellään todellisiin paikkoihin ja ihmisiin ja/tai tapahtumiin liittyvistä romaaneista, kuin myös mielenkiintoisista biografeista. Dekkaritkin menevät, mutta syystä tai toisesta niitä on vaikea päästä aloittamaan. Mieluummin katselen niitä filmeinä.  Ainoat dekkarit, jotka suorastaan ahmin, olivat sen sijaan ruotsalaisen Stig Larssonin kolme kirjaa Lisbet Salanderista ja Mikael Blomkvistista ja Millenium-toimistosta. Kummallista kyllä,  niitä minun ei ole lainkaan tehnyt mieleni jälkeenpäin nähdä filmeinä. Ihailen poikaani, joka jaksaa lukea esim. Dostojevskin Sota ja rauha-kirjaa ja joitakin psykologisia teoksia englanniksi, siinä kuin yhtä hyvin Harry Hole-kirjoja norjaksi. Minä en ole lukenut elämässäni montakaan venäläistä klassikkoa, puhumattakaan englanniksi.  Dekkareistakaan en ole Jon Nesbøn kirjoista päässyt ensimmäistäkään kuin puoleen väliin, melkein nolottaa, kun monet muut ovat lukeneet kaikki hänen dekkarinsa. Mutta se ei estä minua pitämästä ja ihailemasta häntä muuten, hänhän menestyy melkein mihin tahansa ryhtyy.  Olen tavannut hänet myös pari kertaa työni puolesta ja saanut kuunnella hänen tarinointiaan ja musisointiaan.

Tässä viimeisimmät yöpöydälläni joulun aikaan ja sen jälkeen pyörineet kirjat: 

 
Jamie Ford: Hotellet på hjørnet av Bitter og Søt
Sara Gruen: Ape House
Raija Oranen: Kuninkaiden tiet
Ingar Sletten Kolloen: Dronningen
Carlos Ruiz Zafon: Himlens fånge



Sara Gruen:  Ape House, englanniksi, (hän on myös kirjoittanut kirjan Water for elephants, jonka myös olen lukenut, suosittelen!), tämä on vielä kesken lukemisen, kertoo Bonono-apinoiden kyvystä ilmaista ajatuksia. Kirjassa tulevat esille mm. ristiriidat eläinsuojelijoiden ja tutkijoiden välillä.  Lukemiseni on vielä kesken, joten en voi juuri enempää vielä sanoa.  Tyttäreni mielestä tämä ei ole aivan yhtä hyvä kuin tuo kirjailijan aikaisempi, eli Vettä elefanteille-kirja, mutta mukavaa luettavaa silti.

Jamie Ford: Hotellet på hjørnet av Biter og Søt, joka kertoo kahdesta nuoruuden rakastetusta, jotka joutuvat toisistaan eroon dramaattisten tapahtumien keskellä sodan aikana 1942.  Löytävätkö he jälleen toisensa v. 1986 ja onko rakkaus säilynyt? Tämän kirjan sain jouluksi enkä ole sitä vielä edes aloittanut, mutta kirjan takakannen mukaan lukija saa erinomaisen kuvauksen japanilaista syntyperää olevien perheiden internoinnista Pear Harborin tapahtumien jälkeen, sekä historian katkerien virtausten vaikutuksesta ihmisten elämiin. Nähtäväksi jää pidänkö tästä vai en.
 
 
 
Joulupukki toi myös seuraavat kirjat:
Raija Oranen:  Kuninkaiden tiet.  Tämä kertoo Gustaf Mauritz Armfeltin ja Georg Magnus Sprengtportenin elämistä, sotilasurista ja heidän lojaalisuudestaan ja reiteistään Ruotsin, Suomen ja Venäjän välillä.  Se kertoo samalla Suomen muutoksesta Ruotsin vallan alta Suomen suuriruhtinaskunnaksi Venäjän alle. Se kertoo Kustaa III valtakaudesta, ja Napoleonin valloituksitsa, elämästä, juhlista ja politiikasta kuohuvassa 1700-luvun Euroopassa.  Mielessäni saatoin kyllä nähdä nämä sotilaat uniformuissaan, Kustaa III:n hyppelevän hovissaan, tanssiaisissaan ja teatterissaan, sekä Katariina Suuren ja Aleksanteri I:n huomattavasti mahtavammassa, mutta myös jäykemmässä hovissaan, sekä kauhut sotakentillä Napoleonin Venäjän hyökkäyksen yhteydessä.  Tavallaan siis pidin kirjasta, mutta sanoisin silti, että olen pitänyt enemmän Laila Hirvisaaren historiallisista romaaneista, viimeksi kirjasta Minä, Katariina.  Raija Orasta olen kyllä lukenut aikaisemminkin, ja hänen muuntyyppisistä kirjoistaan olen pitänyt paljonkin, sekä kevyemmistä sarjoistaan kuin myös viimeksi lukemastani kirjasta Metsästäjän sydän, joka kertoo kenraali Gustaf Mannerheimin ja kamariherra Hjalmar Linderin ystävyydestä ja heidän aikansa tapahtumista ja vuosista 1877-1921.
 
Carlos Ruiz Zafon: Himlens fånge, ruotsiksi. Tämä on jatkoa kirjailijan aikaisempiin hyvin suosituiksi tulleisiin romaaneihin Barcelonasta (Tuulen varjo ja Enkelin peli). Näistä olen pitänyt erityisesti juuri siksi, että ne kertovat vanhasta Barcelonasta, sen kaduista, joita itse olen kulkenut ja nähnyt paikat, mikä tekee romaanit niin monin kerroin kiintoisimmiksi ja elävämmiksi ainakin minulle. Kuten aikaisemmissakin romaaneissa, on tässäkin hiukkanen mystisyyttä mukana, jota kirjan muutamat vanhat valokuvat lisäävät. Jäljellä on vanha Semperen & Søner -kirjakauppa omistajineen sekä Fermin Romero de Torres, jonka jälkimmäisen kohtaloa kuvataan tarkemmin. Tietyt salaisuudet paljastuvat vasta lähes kirjan lopussa, jolloin "Unohdettujen kirjojen haustausmaa" jälleen on kuvassa mukana.  Jos olet pitänyt  edellisistä kirjoista ja jos pidät Barcelonasta, niin suosittelen tätä erityisesti!
 
Ingar Sletten Kolloen:  Dronningen.  Ja tämähän tietysti kertoo kuningatar Sonjan elämästä. En ole oikeastaan mikään rojalisti, joten olin hyvin yllättynyt kun tämä kuoriutui joulupaketista poikani antamana.  Mutta hän on nähtävästi nähnyt ja kuullut, että olen silloin tällöin seurannut kuitenkin kuningasperheiden edesottamisia, kritisoinut Mette-Maritin asuja tai käyttäytymistä jne., niin että hän oletti tämän kaikesta huolimatta kiinnostavan.  En olisi kuitenkaan itse mennyt tätä milloinkaan ostamaan, mutta totta kai sen nyt luen kun sen lahjaksi sain.  Olen tosiasiassa sen jo aloittanut ja päässyt historiassa Sonjan ja Haraldin häihin asti, mitä edelsi heidän 10 vuoden odotusaikansa rakastavaisina. Huomaan kirjan kiinnostavan enemmän ja enemmän, tässäkin kaikenlaiset historialliset tapahtumat ja henkilöt kietoutuvat mukaan, ja muistan jo omasta nuoruudestanikin kuinka Norjan Haraldista ja Sonjasta sekä häistä kirjoitettiin ja kohistiin aikanaan lehdistössä.  Historia on se mikä on, mutta sitä elävöittävät tässä lisäksi Sonjan omat kommentit ja muistelut tapahtumien yhteyksissä. Samalla on jännittävää seurata miten paljon maailma, tavat ja etiketit ovat muuttuneet myös kuninkaallisten osalta siitä kun Sonja ja Harald olivat nuoria ja meidän päiviimme sekä nykyisen kruununprinssiparin elämään. Olen reagoinut kirjassa yhteen asiaan, en tiedä johtuuko se minusta itsestäni vai kirjailijasta, mutta paikka paikoin minun on ollut vaikeuksia seurata ja ymmärtää tapahtumien oikeaa järjestystä, minusta kirjailija on tuonut ne esiin hieman sekavasti.  Jatkan kuitenkin lukemista mielenkiinnolla ja katselen kirjan monituisia kuvia kuningasperheen jäsenistä. Kirjassa on yli 500 sivua ja biografia jatkuu aivan nykypäivään saakka, joten minulla riittää lukemista ja mukavia hetkiä vielä pitkään!
 
- Hassua muuten, että olen sattumalta kuvannut kirjat Marimekon melko uudella pöytäliinalla, jonka kuosi on juuri nimeltään SONJA!  Ostin liinan uuden vuoden päivällispöytää varten.
 
Olen muuten rekisteröinyt Tuulan blogista (Tuulan turinat), että hän on avannut kirjojen vaihtokaupan, mikä onkin hieno ajatus.  En tosin ole siihen lähemmin vielä tutustunut, mutta ehkä jonain päivänä minäkin voisin osallistua sellaiseen toimintaan.  Täytyypä käydä läpi omaa kirjahyllyä sillä mielellä.

Hauskoja ja mielenkiintoisia lukuhetkiä kaikille!
t. Rosmariini

perjantai 11. tammikuuta 2013

Tammikuun taivas - January sky


Hei! 
Näin kauniina näyttäytyi meillä pari päivää sitten tammikuinen iltataivas. 
Tällaisina iltapäivinä kaipaan työpaikkani upeita näköaloja, kun on hieno auringonlasku.  Sieltä 26. kerroksesta oli upeaa aina katsella Oslo-vuonoa varsinkin keväisin ja syksyisin, jolloin auringo laski aikaisemmin ja lähes vuonon suuntaisena koko taivaan rusottaessa.  Kyllä luonto on välillä uskomattoman kaunis!
Alla yksi viime keväänä entiseltä työpaikaltani ottamista kuvista. 
Upeaa viikonloppua kaikille! 
Rosmariini
 


torstai 10. tammikuuta 2013

Lumihiutaleita - Snowflakes

Halloo!
Kuten blogini nimestä selviää niin pidän mm. pitseistä, mutta myös niiden ja liinojen ym. virkkaamisesta. Tämän joulun aikana innostuin virkkaamaan lumitähtiä joulukuuseemme ja myös sisarelleni ja sisarentyttärelleni joulutervehdysten mukaan.  Hain muutaman mallin netistä, mutta sen jälkeen aloin vain virkkaamaan uusia, ja kuviot syntyivät sitten itsestään työtä tehdessä. Kostutin valmiit tähdet kevyesti, sumutin päälle jäykistävää, silityksessä käytettävää tärkkiä.  Silittäessäni ne, muotoilin samalla hieman tähtien kärkiä suoremmiksi. Laitan tähän muutaman kuvan, jos jotakuta kiinnostaa vaikka ottaa mallia.

  
 
Virkkaamisiin!
Rosmariini


Talvea ja kesäunelmia! - Winter and summerdreams!

Heippa,
leikittelen edelleen uudella "leikkikalullani" eli Ipad-piirustusohjelmalla.  Siihen syntyi päivä pari sitten tämä allanäkyvä harmaa huuruinen talvinen iltapäivä, läheisen jäätyneen lammen inspiroimana, sen ohi käveltyäni.  Yhdennäköisyys ei varmaankaan ole kuvassa mukana, mutta pääasiahan on kuvan tunnelma, vai mitä mieltä olette?  Eikö tämä vaikuta melkoisen jäiseltä ja kylmältä?


Kuten usein olen täällä blogissakin todennut, niin pidän kuitenkin enemmän lämmöstä ja rakastan kesää.  Ehkäpä sitten takaraivossa kuitenkin väikkyi jo kesä ja vapaat vedet, kun seuraavaksi ilmestyi
Ipadiin tämä toinen kuva!
Mukavaa iltaa kaikille!  t. Rosmariini 
 

tiistai 1. tammikuuta 2013

Onnellista Uutta Vuotta! - Happy New Year!


Onnea vuodelle 2013!

Joulu tuli lopulta lähes yllättäen - ja meni myös.  Joulupukki oli hyvin kiltti, olinkohan minäkin ollut, ainakin pikkuisen, kun tuli paljon paketteja?  Joulupukin sijaisena toiminut poikani oli keksinyt hauskan lahjan minulle: kuvassa näkyvän piirrosohjelman ("Paper"), jota käytetään I-padissa. 
 

Sellaista laitetta minulla ei tietenkään ole, mutta miehellä tietysti on!  Joten kytkettiin ohjelma hänen laitteeseensa  ja olen jo innokkaasti ollut sitä kokeilemassa.  Tekniikka on melko yksinkertainen ja rajallinen, mutta värejä voi sekoittaa aika mukavasti ja vähitellen tätä oppii käyttämään paremmin ja paremmin.  Kuvat voi sitten siirtää tietokoneeseen tai lähettää jollekulle tai kirjoittaa paperille.
 

 

Uusi vuosi on vastaanotettu traditionaalisin menoin, ruuin ja juomin. Vuosi on tänään aloitettu kauniilla aurinkoisella ilmalla ja nolla-lämpötilalla.  Lumet ovat melkein hävinneet viimepäivien sateiden mukana ja ulkona tuntui lähes keväiseltä. Ollaan taas menossa kohden valoisampaa vuodenaikaa ja se tuntuu erittäin mukavalta, vaikka joulusta ja juhlapyhistäkin on ollut ihanaa nauttia. Vyötärönauha sen sijaan on antanut merkkejä siitä, että on hyvä, että joulu ja jouluruoat ovat vähenemään päin!

Uuden kuvaohjelmani Paper'in avulla toivotan kaikille upeaa vuotta 2013, terveyttä, menestystä ja paljon mukavia asioita!
Rosmariini