perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kesäkuun kuvia - June picures

Hei Ystävät,
Toivottavasti juhannuksenne meni hyvin ja kesäkuu ollut miellyttävä.  Meidän kulmillamme on sade huuhtonut maita ja mantuja ja välillä tuntuu, että koko kesä todella liukenee sateen mukana--- ellei nyt sitten vihdoin lomakauden nyt alkaessa ilmat parane!  No myönnettäköön, että kyllä kesäkuuhunkin muutamia kauniita päiviä sattui, mutta en olisi pannut pahakseni, vaikka useampia olisi ollut.  Niiden harvojan kauniiden päivien kuvista olen koonnut tähän kavalkaadin pienin kommentein.  Valitettavasti kuvien laatu ei ole oikein hyvä, joko se johtuu väärästä linssistä, pixelien pienestä määrästä niitä blogiin pienentäessäni - tai sitten on vika vaan ollut siellä kameran takana...! :-)

 
Aivan kesäkuun alussa avautuivat syreenit ja sitten kukkia tulvi niin, että talo tuntui niihin hukkuvan!
 
Seuraavaksi avautuivat rhododendronit, ensin vaaleat, sitten vaalean sinipunertavat ja lopuksi nämä vahvemman punaiset.  Osin samaan aikaan kukki myös Atsalea, eräs minun suosikeistani.
 

 
Mikke päiväunilla "kieli keskellä suuta" - olikohan jännittävä uni meneillään?!
 
Ja Nessie (Gneis) seuraa vierestä ja ihmettelee, mitä se voisi keksiä tehdä kun kaveri vaan vetelee hirsiä.  Nessi nukkuu paljon vähemmän kuin Mikke ja on paljon aktiivisempi muutenkin.
 
Puolivälissä kuuta vietimme viikonlopun Ruotsin mökillä, Mariefredissä.  Siellä olivat yllätyksekseni jo ensimmäise metsämansikat kypsyneet.  Kateeksi kävi, täällä kun ne vasta olivat aloittaneet kukinnan! 
 
Mariefredin kesäämme kuuluu käydä "Peurapuistossa" kävelemässä.  En tällä kertaa kuvannut peuroja sen enempää ja laumakin oli kaukana, mutta samaan kuvaan ikuistin kuitenkin Mariefredin hauskan pienen höyryjunan, joka juuri sopivasti puksutti radallaan ohitse kohden Mariefredin asemaa.
 
 Rakastan tuon puiston ihania, valtavan suuria ja vanhoja puita.  Suurin osa puustosta on vuosisatoja vanhoja ja valtavan paksuja tammia ja lehmuksia, mutta myös suuria kuusia ja mäntyjä on siellä täällä.  Sydäntäni aina särkee kun näen tai kuulen, että tällaisia puuvanhuksia kaadetaan - ajatelkaa miten paljon ne ovat ehtineet nähdä ja kuulla, miten monta talvimyrskyä, pakkasta ja hellekesää ne ovat ehtineet kestää ja elää.  Miten paljon ne voisivatkaan kertoa!  - Ja ajatella miten kauan taas kestää ennen kuin uusi puu kasvaa tällaisiin mittoihin!  Siihen ei yhden eikä kahden ihmisenkään ikä riitä!
 
 
 
Kesämökin portailla on kiva kauniina päivänä lueskella sisustus- ja puutarhalehtiä (tietenkin!) ja nauttia virvoitusta. 
 
Vanhat puutarhatuolit on nostettu kuumimpaan aikaan puiden varjoon. 
 
 Kotiin tultuamme huomasin, että irikset olivat alkaaneet jo avautumaan!
 
Kukki meillä sitten sisälläkin, kun mies toi tällaisen "karamelli"-kimpun kesän syntymäpäivälapselle!
 
Puutarhassa on kyllä talvi tehnyt tuhojaan.  Noin 10 vuotta vanha ja rakas japanin vaahterani on viime talven kylmien nujertamana tekemässä kuolemaa.  Koko varsinainen runko ja koko latvaosa on täysin kuollut.  Vain yksi alimmainen pitkä, lintulammikon yli kurottava oksa on elossa vielä.  En raaski sitä vielä sahata poikki, mutta todennäköisesti se on edessä viimeistään syksyllä tai ensi keväänä.  Vaahteran viimeisen oksan ja punaisten lehtien takana häämöttää kerran synttäreiksi toivomani ja saamani japanilainen kivilyhty.
 
 
 Kuva puutarhasta terassin varjopäätyyn, jonne vanhemmat valkoiset puukalusteet on siirretty. Korkeat syreenit ja muuri/kaide huolehtivat iltapäivän ja illan varjosta jos on liian kuuma, joten siellä syömme ateriat jos haluamme varjoon.  Penkin päässä erään poistetun koristepajun mahtava juurakko, joka on minulle toiminut eräänlaisena "taideteoksena".  Täytyy muuten kehaista, että sekä terassin kaide, sekä ala- että muurin päällä näkyvä yläosa, ovat omaa suunnittelua ja tuotantoa, minun paperille piirtelemäni ja isännän toteuttamat ja rakentamat.  Olen niihin erittäin tyytyväinen nyt vielä vuosia niiden rakentamisen jälkeenkin, enkä ihan samanlaisia ole nähnyt missään muualla.
 
 
Autotallin seinustalla on hämärän tullen lyhty syttynyt ja valaisee vieressä olevan kukan.  Olen ensimmäistä kertaa ostanut siihen petunian, jonka nimi ainakin Norjassa on "Millionbells" (Miljoonakelloa?) mikä viitannee siihen, että vaikka kukat eivät ole kovin suuria, niin niitä tulee yhtä mittaa uusia, vaikkei vanhoja kuihtuneita edes poimisi pois. 
 
 
 
Juhannusta edeltävänä iltana oli hieno kuutamo, jonka aika ajoin  peitti ohut vaaleanpunainen pilvi kuin huntuna yli kuun.  Voi ihanan valoisat ja romanttiset kesäyöt!
 
 
Nyt on kesäkukkien kauneinta aikaa.  Keltaiset leinikit, siniset hiirenvirnat, lilapunaiset ja -siniset kurjenpolvet ja valkoiset hattaraiset koiranputket ja matarat, sekä erilaiset heinät, ym. - miten ihania kimppuja niistä saakaan!
 
 
Ja kun jotkut niistä varisuttavat turhankin nopeasti terälehtiään pöydälle, niin ne voi kerätä pieneen vesikulhoon ja koristaa pöytää tälläkin tavalla!
 
Hyvää kesänjatkoa ja lomakauden alkua kaikille!
Rosmariini

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Piirustuksia - Drawings




Hei,

Pitkäksi aikaa on joululahjaksi saamani Paper 53 - piirustusohjelma jäänyt unholaan.  Nyt kesän kynnyksellä ja syreenien upean kukinnan aikaan innostuin taas muutamana päivänä harrastamaan
piirtämistä tuolla piirustusohjelmalla I-padilla.  Nyt ovat iirikset aloittaneet kukintansa,  otin niitä muutaman maljakkoon, ja niistäkin oli pakko yrittää tehdä kuva, minusta ne ovat niin kauniita.
Tässä muutama näyte viime päivien raapustuksista.
 

Syreenejä
 
Hedelmäasetelma
 
 

Iris puutahasta
 

Auringon kimallus merellä, Lofooteilla

HYVÄÄ JUHANNUSTA sekä hyvää ja kaunista kesää kaikille (-  meillä on tullut sadetta vähän väliä, lähes joka päivä, tänäänkin oiken kaatamalla aamupäivällä!)
Happy Midsummer to all!

Tervehdyksin, Rosmariini

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Keramiikkaa 2 ! - Ceramics 2 !

Jatkoa postaukseen (09.04.2013) keramiikkakurssista, jota kävin kevään aikana.

Hei taas,
Lupasin viime keramiikkapostauksessani ottaa ja laittaa jotain kuvia myöhemmin.  Tässä nyt joitakin kuvia itse kurssilta ja lopuksi joitakin omista aikaansaannoksistani, joita nyt kovin monta lopultakaan
ehtinyt tuottaa.  Kurssi antoi kuitenkin halun jatkaa (ehkä syksyllä?) ja silloin enemmän omin ehdoin eli mielellään tehdä hieman vapaampia töitä kuin mitä itse kurssiohjelmaan kuului.

Meitä kurssilaisia oli kaiken kaikkiaan kymmenkunta, mutta aika ajoin meitä oli vielä muutama lisää päiväkurssilta, kun syystä tai toisesta eivät voineet osallistua omalle kurssilleen.  Luulen, että enimmillään meitä saattoi olla jopa 14 henkeä, ja se oli minusta hieman liikaa.  Oli ahdasta sekä pöydillä että myös dreijat loppuivat kesken, piti jonottaa erilaisiin toimintoihin yms.  Mutta näin hankalaa oli kyllä vain parisen kertaa.  Yleensä työskentely sujui mutkattomasti.  Kurssiaika oli klo 17:sta klo 21.45 saakka, eli melkein 5 tuntia illassa, mutta se onkin melkein vättämätöntä kun ottaa huomioon, että siihen sisältyi sekä hieman teoriaa ja käytännön esittelyä, tavaroiden esille hakemista, työskentalyä saven kanssa ja lopuksi poiskorjaaminen, esineiden pakkaus kosteina pysymiseksi tai kuivamaan asettelu ja sitten työpöytien ja työvälineiden, laattojen ym. pesu ja paikoilleen pano.  Näissä kuvissa taitavat tytöt olla jo koristeluvaiheessa eli esineiden "glaseerauksessa".  Työskentely oli niin tiivistä, etten koskaan ehtinyt ottaa kuvia esim. dreijauksesta.
 
 
 
Alla työhuoneen nurkkaus,  hyllyt täynnä erilaisia ja värisiä glasyyreja.
 
 
Tässä on sitten menossa erilaisia esineitä, tuoppeja, kuppeja ja vateja uuniin poltettavaksi.  Kaikki näyttävät tässä vaiheelta eri sävyiseltä harmaalta, mutta poltettuina tulevat ulos kiiltävinä ja vahvan värisinä. Jännittävä prosessi!

 
Näillä hyllyillä joitakin aikaisempia sekä oppilaiden että opettajien keramiikkatuoppeja ja kuppeja ym.  inspiraatiolähteeksi uusille oppilaille.
 
 
Alla eräs minun töistäni, jota ei enää ennätetty kurssin aikana glaseerata, joten se jäi vain terrakotan väriseksi.  Sehän kyllä sopiikin mainiosti, sillä tämä mökki on tarkoitettu oikeastaan joulukoristeeksi piparkakkutalon lisäksi tai sen sijaan, jos ei sellaista ehditä tai jakseta leipoa.  Mökissä on tarkoitus polttaa teekynttilöitä, vaikka voi siinä myös polttaa muitakin lyhyitä kynttilänpätkiä ja vaikka jo syksyiltojenkin iloksi.
 
 
 
 
Yllä joitakin dreijaamistani mukeista/kupeista.
 
Alla kaksi hieman väsyneen ja kuluneen näköistä esinettä, mutta vain toinen on todella vanha ja toinen upouusi.  Vanha vaaleansininen pikkujakkara on menettämässä alkuperämaaliaan, mutta minusta se on niin soma kaikessa kuluneiduudessaan, etten ole isännänkään antanut sitä maalata uudestaan, vaikka hänen mielestään se olisi tietenkin pitänyt tehdä, jotta jakkara olisi "salonkikelpoinen".  Sen päällä on käsintekemäni (ei siis dreijattu) kapeista savimakkaroista kerros kerrokselta rakennettu kivitavara- (schamott) kulho, hieman vino ja epätasainen reunoistaan ja pinnastaan.  Tuohon savityyppiin oli vaikeaa löytää mitään hyvää ja tasaisesti peittävää glasyyria.
Valitsin lopulta vaaleanpunaisen, kun minulla ei ole mitään sellaista ennestään astioissani ja "maalasin" glasyyrin pensselillä kulhon pintaan.  Kun kulho sitten oli poltettu, oli sen väri kyllä vaaleampi kuin mitä olin toivonut, kuin myös epätasaisempi mitä olin odottanut, ja aivan ensimmäiseksi olin hyvin pettynyt tulokseen.  Tytär sen sijaan piti sitä aivan kivana, ja kun nyt itse olen sitä aikani katsellut sen vahingossa saamaa "vanhaa" ilmettä, niin oikeastaan olen aika tyytyväinen lopultakin itsekin.  Sitä voi käyttää esim. salaatteihin, hedelmiin, kukkaruukkujen suojaruukkuna tai sitten - syreeneihin!  Huomasin kun kokosin ulkoa hieman juuri nyt ihanasti kukkivia syreenejä, että tuo kulhon epämääräinen ja heikko, vanhahtava rosan vivahde sopii erinomaisesti niin meidän sinililakukkaisiin kuin juuri myös vaaleanpunertaviin syreeneihimme!
 
 

 
 

 
 
 
 
Syreenintuoksuisia terveisiä!
 
Rosmariini