pitsiä ja posliinia

Tammikuussa - In January

2012-01-30T13:43:00.008+01:00

Hei ystävät,

Tammikuussa pakkanen paukkuu, helmikuussa helistää, maaliskuussa maat sulaa... ja niin edelleen oli muistaakseni lasten kirjan kalenterissa lueteltu talvikuukausista. Nykyään ei vain tästäkään enää tiedä, kun ilmat ovat niin kummallisia. Tähän asti ei talvi ole ollut kovinkaan paha, pari kylmintä yötä tähän asti ovat olleet kylmimmillään n. miinus 10 astetta meidän alueellamme, mutta ensi viikoksi on jo luvassa pahempaa.

"Uusi vuosi ja uudet kujeet", on joku leikkisästi väläyttänyt. Minä nyt voisin sanoa hieman sitä mukaellen, että on uusi vuosi ja uudet kuteet (tai kutimet). Poikamme asustaa nyt hieman pidempään kotosalla, koska on hieman yli kuukauden verran töissä Oslossa, samalla lukien ja tehden opintotehtäviään kotoa käsin kevään tentteihin. Siitä lähti ajatukseni kerrankin kutoa jotakin hänelle, kun tyttärelle on hieman useammin tullut sekä ommeltua että kudottuakin jotakin. Niinpä siitä vain lankakauppaan ja valitsemaan. Minulla oli jo poikaa haastateltuani hieman ajatusta millainen villapaidasta pitäisi tulla, mutta itse sitten valitsin langan ja värin. Varmuuden vuoksi kudoin pienen mallitilkun väreistä ja kuvioajatuksista, jotta sain varmistettua että hän valintani hyväksyy, hänellä kun on hyvin tarkka ja joskus ehkä yllättäväkin makunsa vaatteihin nähden. Ajatukseni ja värit tulivat hyväksyttyä, niin että nyt sitten kilisyttelen puikkoja iltaisin samalla kun katson TV-ohjelmia. Toistaiseksi paidan malli on enimmäkseen suoraa oikeata ja pyöröpuikoilla se etenee melko sujuvasti vaikka toisella silmällä seuraakin TV-ohjelmaa!

Valitsemani lanka on norjalaista villaa (luulen ainakin!!), Gjestal AS:n Superwash -merkkistä. Villapaidan pitää olla helppo pestävä, kun on nuoresta miehestä ja hänen vaatteiden huollostaan kysymys.

Väreiksi valitsin pohjaksi luonnon vaalean ja kuvioihin sinivihreän hauskan langan, jossa väri jatkuvasti vaihtuu langan juostessa, tumman sinisen, turkoosin vihreän, vaalean sinisen ja harmaan välillä. Se antaa kivan vaikutelman kuvioissa, joista alhaalla resorissa on vain raita ja sitten muutaman sentin verran sen jälkeen hieman kansanomaista raitaa. Muu kuviointi tulee vasta rinnan kohdalla ja hihoissa myös kainaloiden tasolta ylös olkapäille. Resorissa kudoin oikean silmukan kiertäen, koska kokemusta olen ollut sitä mieltä, että resorista tulee näin napakampi, eli ei löysty niin helposti. Tähän asti olen ehtinyt kutoa villapaitaa vain hieman vajaan 30 cm, joten vielä on jonkin matkaa valkoisella, ennen kuin varsinaiset kuviot alkavat. En ole myöskään vielä päättänyt aivan tarkkaan kuvioiden muotoja, joten on jännittävää nähdä millainen villapaidasta lopulta oikein muotoutuu.

Toivotan kaikille mukavia talvi-iltoja (ja päiviä?) ja kudontaihmisille iloista puikkojen kilistelyä!

Rosmariini

Muisto vain... - Just a memory

2012-01-15T18:49:00.014+01:00

Hei ystävät! Näin se on, joulu on muisto vain. Yllä kuusemme riisuttuna, vieläkin kauniina, tuuheana ja vihreänä, vaikka oksat alkoivat jo painumaan hieman maata kohden. Jäjellä koristeista enää kynttiläketju ja tähti. Tosiasiassa kuusen riisuminen meillä tapahtui jo viikko sitten, samoin suurimman osan joulukoristeiden poispakkaamisesta, mutta aivan viimeiset jouluvalot, verhot ja jotkut pienet koristeet poistettiin "pahan Nuutin" matkaan.

Joulukoristeita pakatessani, pysähdyin katselemaan ja muistelemaan, mistä ja miten mikin oli tullut. Meillä on aina lastemme lapsuudesta alkaen ollut kaksi joulukuusta, yksi suuri ja yksi pieni, jonka lapset koristelevat. Tapa sai alkunsa siitä, että edellisessä talossamme oli olohuone yläkerrassa ja suuri kuusi siellä, mutta kaipasimme joulutunnelmaa alakerran keittiöönkin ja niin hankimme portaiden alla olevaan syvennykseen pöydän päälle "lasten kuusen". Tapa jatkui vaikka nykyisessä asunnossamme on suuri olohuone alakerrassa, niin lasten kuusi on mukana, mutta nyt sitoijettuna alaeteiseen, mistä se näkyy ulkoportaillekin eteisen ikkunan läpi ja myös olohuoneeseen lasiovien läpi. Yhä edelleen lapset viettävät joulua kotona, vaikka ovat välillä muualla opiskelemassa ja asumassa, mutta tultuaan kotiin aaton attona, he yhdessä edelleen koristelevat "lasten kuusen", joka myös vuosien mukana on jonkin verran kasvanut korkeutta, kun se nyt seisoo eteisessä lattialla, eikä enää pöydän päällä. Lasten kuusen koristelu on aina hurjaa, kaikki kelpaa ja sitä koristellaan lähes niin kauan kuin koristeita löytyy, pisteenä i:n päällä ovat pienet värilliset valot. Mutta joka vuosi se silti eteisen hämärässä näyttää yhtä kauniilta. Niin meistä näyttää suuri kuusikin, vaikka sitäkään ei koristella millään tyylillä, trendeillä, tai minkään sääntöjen mukaan. Se on enemmänkin muistojen kuusi, niinkuin oikeastaan lastenkin kuusi. Tässä muutamia muistoja.

Yllä olevat vanerilevystä sahatut punaisiksi maalatut "joulusynbolit" lähetti minulle kerran joulukirjeessään hyvä ystävättäreni, kun olin jo muuttanut Suomesta pois. Ne ovat yksinkertaisia ja hauskoja ja lämmittivät mieltäni. Koska ne olivat myöhemmin myös lasten mieleen ja ovat melko pienikokoisia, niin ne löysivät sitten tiensä lasten kuuseen.

Nämä tontut ovat lasten tekemiä koulussa tai partiossa, en enää muista. Toinen villalangoista ja toinen helmistä. Nämä roikkuvat joka vuosi edelleen lasten kuusessa.

Nämä erikoiset joulukuusen sydämet (taskut) ovat pieniä, vain noin 7x8 cm suuria ja ne on laitettu lasten kuusta varten, mutta arvatkaapa kuka ne on laittanut, leikannut ja näperrellyt kasaan?! Ei ei, ei allekirjoittanut, vaan mies suurilla sormillaan, kuinka hän siinä onnistui, ei hän itsekään sitä ymmärrä. Kaikkein ylpein hän onkin tuosta keltavihreästä vasemmassa reunassa, mutta sanookin, ettei hänellä varmaan mitenkään enää olisi kärsivällisyyttä saada sitä tehdyksi!

Hieman helpompaa olikin sitten väsätä nämä samantapaiset sydämet suurta kuusta varten.

Näiden koko on n. 12x13 cm. Kaikki joulutaskut tai -sydämet, miten niitä nyt sitten nimitetäänkin ovat nyt jo yli 20 vuotta vanhoja, mutta vielä ehjiä ja käytössä joka joulu.

Tämän hieman erikoisen suurikätisen tontun on tytär laittanut n. 12 vuotiaana kunnan kustantamassa koulun jälkeisessä iltapäiväkerhossa. Sekin on nyt jo n- 13 vuotta vanha ja koristaa meillä joulun aikaan keittiötä, havuköynnösten ja punaisten omenoiden kanssa keittiön uunin höyrykuvun reunalla.

Yllä kaksi aarretta ja vanhusta. Ylinnä hopeanvärinen joulukuusen käpy appivanhempien kotoa. Ikä varmaankin n. 50-60 vuotta. Alinna pieni lintu omasta lapsuudenkodistani. Linnun vihreä pyrstö on lähes loppuun kulunut, mutta lintu löytää tiensä silti joka vuosi kuuseemme - muistojen kuuseen - en raski jättää sitä pois. tälläkin koristeella on tietääkseni kunnioitettavat 60 vuotta niskassaan.

Yllä ja alla joulukukkiamme. Hyasintit ovat "must", niiden tuoksu kuuluu ehdottomasti jouluun ja niiden tuoksun muistan aivan nuoresta iästä alkaen. Muuten meillä on monien vuosien ajan jo ollut joulutähtiä, mutta viime vuosina olen alkanut ostamaan myös joko punaisia tai valkoisia amarylliksiä. Muutaman kerran olen onnistunut säilyttämään ne elossa ja saanut kukkimaan uudelleenkin. Tänäkin vuonna ostin valkisen kaksivartisen amarylliksen,

mutta kun odotin sen alkavan kukkimaan jo ennen joulua, niin se vain kasvoi ja kasvoi ja kasvoi pituutta, n. 60 senttiseksi! Se oli pakko tukea koko varran pituudelta kun suuret ja painakat kukkakellot lopulta aukesivat, 4 kummassakin varressa. Samaan aikaan kasvoi myös kolmas kukkavarsi ylös. Tätä kirjoittaessani ovat ensimmäiset kukkavarret poikkaistu pois, parhaan kukinnan jo mentyä ohi, mutta nyt on tuo kolmas varsi avannut myös kukkansa, kaksi kelloa. Siinä on kolmaskin nuppu, mutta se on kovin pieni, ja epäilen, ettei se jaksa enää aueta.

Suurin ihmeeni oli kuitenkin tänä jouluna n. 2 vuotta vanha orkideani (kuva tämän postauksen alussa), joka on näyttänyt melko surkealta ja jököttävältä erään ikkunan nurkkauksessa, kunnes äkkiä myöhäissyksyllä huomasin sen kasvattaneen uuden kukkavarren. Ilokseni se avasi ensimmäiset kukat juuri pari päivää ennen aattoa ja nyt ovat kaikki kaksihaaraisen kukkalatvan yhdeksän kukkaa avoinna - ja varmaan jatkaa ilahduttamistani vielä kauan.

Kun joulu on jo poissa, sytytän kynttilän sisareltani kerran jouluksi saamaani lyhtyyn ja katselen punaista joulutähteä, joka lyhdyn valossa heittää kuvajaisensa ikkunalasiin. Nyt on hyvä lukea vielä kerran joulukortitkin läpi - ja sitten on tämäkin joulu vain muisto muiden joukossa.

5 dager til jul! - 5 days to Christmas!

2011-12-19T11:17:00.011+01:00

Hei kaikki,

nyt on joulu vain "viiden askeleen päässä ovelta". Miten on teidän valmistelujenne laita?

Meillä ovat piparkakut boksissa ja kerrankin ehdittiin hieman koristellakin niitä. Ne pääsivät jopa joulukortiksi tänä vuonna. Myös piparkakkutalo on noussut - tällä kertaa oma mökkimme, jonne emme ehdi nyt käymään, joten mökki tuli sen sijaan meidän luoksemme.

Tässä valmistui paahdettuja manteleita, ensin sulatetaan ja paahdetaan tomusokerin kera pannulla, sitten irroitellaan ennen kuin jäähtyvät liikaa...

...ja sitten valmiina purkkiin, odottamaan aattoa ja pyhiä! Ei meillä niitä etukäteen napsita!

Kunhan vielä ehdimme viimeiset lahjat saada pakettiin, niin joulu voi tulla, ja kyllä se onkin taas kerran tervetullut kaiken työn ja touhun jälkeen. Ihanaa saada lomaa ja vapaata monta, monta päivää!

Rosmariini

Adventtiaikaa 2 - Advent time 2

2011-12-02T16:08:00.009+01:00

Heippa kaikki ja joulukuu!Nyt alkaa se aika, jolloin tekee mieli näperrellä jotain hauskaa ja pientä - kun isompiin ei enää ole aikaa, ainakaan minulla, joka useimmiten etenen hitaanlaisesti touhuissani!!

Pikkujoulukuusi oli jo sentään varattuna, ja se otettiin adventtina sisään, tällä kertaa valkoiseen suosikkikannuuni. Koristeikseen kuusi sai tänä vuonna hieman poikkeavia koristeita: latvaan sydämen, ja oksille hieman erikokoisia ja näköisiä enkeleitä ja lintuja, kaikki rautalangasta taivuteltuja ja omaa tuotantoa. Kevyttä, yksinkertaista ja mielestäni jotenkin pelkistetyn harrasta. Mitä mieltä te muut olette? Edelleen hyvää joulunalusaikaa teillekin ja myös sitä kivaa näpertelyaikaa!

Tämä viimeinen enkeli on jo lehahtanut ulos huurteisen kuusen oksalle.

Terv. Rosmariini

Adventtiaika - The Advendt time

2011-11-28T08:04:00.004+01:00

Adventti on alkanut. Hyvää pikkujoulua (myöhästyneenä) kaikille!

Nyt alkaa kiireinen joulukorttien, lahjojen ja leipomusten suunnittelu ja valmistus. Ulkona ruusu kukkii yhä ja lämpömittari näytti eilen pluss 9 astetta auringon paistaessa mieluimmin keväisesti kuin marraskuisesti, mutta kova tuuli muistutti, että ehkä sittenkin ollaan menossa enemmän talvea kohti, vaikka lumesta ei ole tietoakaan. Minäkin palaan vielä aurinkoisiin kuviin Espanjan aurinkorannikolta, kunhan sopiva hetki ja aikaa löytyy.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille!
Rosmariini

Marraskuun merkkejä - November marks

2011-11-21T15:28:00.011+01:00

Pitsiruusuja...Hei ystävät. Marraskuu painaa niskaa. Päivät ovat niin lyhyet ja pimeät. Silloin kun aurinkoa näkyy, se kiertää kovin matalalla. Sen huomaa kun se heittää pitsiverhon ruusun varjona kaapin seinään, lähes vaakatasossa! Sen huomaa siitä, että sisään tuodutkaan kasvit eivät enää oikein jaksa kukoistaa. Pihalta pelastetut pelargoniat kuihduttavat nopeasti kukkansa hämärässä huoneessa, mutta ne ovat kauniita vielä kurtuissaankin, nuo vaaleanpunaiset. Uudet vaivaiset nuput ovat kuitenkin kovin kalpeita. Alkaa olla levon aika...

Pihalla syksyn huomaa tulleen toden teolla, erilaiset ruskeat, beiget ja harmaan eri sävyt ovat ottaneet luonnon valtaansa. Iloa voi kuitenkin löytää erilaisista muodoista.

Yksi urhea vielä on taistellut pakkasöiden kuristusta vastaan ja jälleen päässyt muutaman päivän pidemmälle, kun matala aurinko on taas kerran hieman armahtanut säteillään ja muutamat lämpöasteet houkutelleet jatkamaan taistelua. Ehkä joku syyssateiden ja kylmyyden runtelemista nupuista vielä jaksaa hieman paljastaa sisäistä kauneuttaan.... ja nyt on enää vain muutamaa päivää vaille kuukausi jouluun.

Rosmariini

Aurinkorannikko 1 - The Cun Coast, Spain 1

2011-11-12T16:04:00.037+01:00

Heippa!

Syksyisen ja ensilumen tuoksuisen tunturireissumme jälkeen oli edessämme 12 päiväinen matka Espanjan aurinkoon, Andaluciaan, Nerjan pieneen kaupunkiin. Yläkuvassa uutta ja hienompaa, rikkaampaa Nerjaa, joka on kasvanut Burriana-rannan yläpuolelle.

Me vuokrasimme netin kautta asunnon Nerjan vanhasta kaupunginosasta. Asunnossa oli olohuoneen ja avokeittiön lisäksi kaksi makuuhuonetta kylppäreineen ja kaksi aurinkoterassia katoilla. Oikeastaan asunto oli 4. kerroksessa, alhaalla sisääntulo ja rappu sekä autotalli ja varasto. 2. kerroksessa olohuone sohva- ja korituoli ryhmineen TV:n edessä sekä ruokailuryhmä, sitten avokeittiö baaritiskeineen sekä 1 makuuhuone. 3. kerroksessa toinen makuuhuone, pesuhuone, sekä 1. kattoterassi (meidän aamiaisterassimme) ja rappu viimeiselle kattoterassille, missä otimme iltapäivisin aurinkoa ja söimme illallista silloin kun emme olleet kaupungilla syömässä. Asunnon omistaa ruotsalainen naishenkilö, joka viettää siellä pitkiä aikoja vuodesta ja vuokraa muina aikoina sitä tutuille ja vieraille. Asunto ei ollut mitenkään valtavan ylellinen, vaan erittäin kodikas, siisti, hauskasti sisustettu ja kaikin mukavuuksin ja konein varustettu.

Me viihdyimme valtavan hyvin ja terassit olivat käytössä aina kun olimme asunnolla. Olimme myös onnekkaita sikäli, että vaikka matkamme oli 10.-21. lokakuuta, niin aurinkoa riitti koko 12 päivän ajan ja lämpötila oli jatkuvasti +25 ja +30 asteen välillä, ja iltaisinkin kuljimme lyhythihaisissa vaatteissa. Vasta viimeisenä iltana otimme villapuseron harteille, koska oli alkanut hieman tuulla, mikä enteili ilmojen muttumista. Lähtöpäivänä luimme lentokentällä seuraavien päivien sääennustukset ja jo lähtöämme seuraavasta päïvästä alkoi epävakainen sää, pilveilyä ja sadekuuroja! Voiko loma paremmin ajoittua!!

Yllä kuva "kotikadustamme", hiljaisesta pikkukadusta vanhassa kaupungissa, missä usein iltapäivisin vakituiset asukkaat istuivat tuoleineen kadulla katselemassa ohikulkevia, lapset leikkivät, asuntojen ovet usein avoimina, ja pikkukoirat saattoivat välillä vapaina juosta ulos katselemaan, mutta olivat ihmeesti varomaan autoja ja palailivat taas omia aikojaan asunto

Yllä "kotiovemme" Nerjassa, ja alla kuva 3. kerrokseen ja terassille vievältä rapulta alas olohuoneeseen. Vasemmalle piiloon jää sohvanurkkaus ja oikealle pylvään taa avokeittiö baaritiskeineen.

Ylimmälle kattoterassille vievät portaat aamuauringossa. Asunnossa oli käytetty paljon kauniita porsliinilaattoja koristuksena, niin portaikoissakin. Espanjalaiset käyttivät niitä myös talojen ulkopuolella kadunpuoleisissa seinissä ja ovien korituksina.

Kuu on noussut Nerjan ylle. Kuva kattoterassilta itää ja vuoria kohden.

Tämä on ns. Eurooppa parveke, näköalapaikka Nerjan kaupungissa. Tasanne, joka on rakennettu korkean kallion nokalle. Tasanteen alla ravintoloita, samoin ympäri taustalla näkyvää toriaukiota. Tänne ihmiset tulevat näkemään ja näyttäytymään päivisin ja iltaisin mielellään hienosti tai ainakin siististi pukeutuneina.
Kuvan vasemmassa ylänurkassa (pikkukuvassa) seisoskeleva ja kovasti päivettyneen näköinen mies ei ole turisti vaan kuningas Alfonson patsas, jonka muistolaatassa (iso kuva) lukee seuraavasti: Kuningas Alfonso XII antoi nimen "Euroopan parveke" tälle näköalapaikalle Nerjaan tapahtuneen käyntinsä yhteydessä 12. tammikuuta 1885. Patsas ja laatta on nähtävästi valmistuneet vasta v. 2003.

Näköala "parvekkeelta" kohden länttä. Tänne tulevat ihmiset usein myös katsomaan auringonlaskua. Me satuimme aina siihen aikaan olemaan muualla, mutta sain kyllä kokea muutamia upeita auringonlaskua, joista kuvia myöhemmin.

Tämä rakennus mainosti jotakin flamencosta, en tutkinut tarkemmin oliko kysymyksessä flamencokoulu vai esityksiä.
Tämä jännittävä kuja vei kiemurrellen kallioiden väliseen pieneen hiekkarantaan aivan kaupungin keskustassa ja Eurooppa parvekkeen vieressä. Alakuva toisesta samanlaisesta rannasta, myös keskustassa.

Yläkuva: yksi katunäkymistä vanhan kaupungin pieniltä kujilta. Tämä on niin kapea, ettei täällä ole paikkaa edes ravintolapöydille, muutoin olivat kadut täynnä ulkoravintoloita pienten hauskojen kauppojen lomassa.

Alla yksi kauniista auringonlaskuista, tämä aivan vanhan kaupungin sydämessä. Jatkoa seuraa ensi kerralla...

Näkemisiin, toivottaa Rosmariini

Kuvamaratoni, tunturlt - Photo marathon, the mountains

2011-10-31T18:36:00.039+01:00

"Hyvät ystävät ja kylän miehet"!

Olen toivoto tapaus. Kuvamäärä oli mahtava meidän tunturimatkaltamme ja sen mukaisesti on niiden seulominen ja parhaiden poimiminen tuottanut suuria vaikeuksia. Olen yrittänyt karsia ja karsia, mutta lopultakin tästä tuli tällainen maratoni, jonka toivon teidän jaksavan juosta läpi,

ja jollei - niin hypätkää sitten reippaasti yli!

Kun lähdimme matkaan suuntanamme Koldedalen, tunturitie, joka johtaa Tyinholmenista kansallispuistoon, oli aamu aurinkoinen vaikka hieman viileä Beitostölenissä, missä asuimme.

Kun tulimme länsipuolelle Slettefjelleä, Vangin kuntaan, paistoi aurinko yhä ja taivas oli sininen Grindafjellin takana, mutta toisessa suunnassa: Gjendisfjellin takana uhkasivat synkät pilvet ja ihmettelimme voimmeko lainkaan lähteä tunturiin kävelemään. Vangsmjösassa velloivat valkoharjaiset aallot tuulen ajamana, suuremmat mitä muistamme siellä nähneemme. Päätimme kuitenkin jatkaa Tyin'in risteykseen saakka ja harkita siellä uudelleen.

Matkallamme jouduimme tietyön uhreiksi. Huonoimmin järjestetty tietyö mitä olemme Norjassa nähneet: ei minkäänlaista liikenneohjausta, ei valoja ei henkilöohjausta, ei tietoa mistä kohden pitäisi ajaa, jotta uskalsi ohittaa koko ajan liikehtivät suuret koneet, ja tien pohja oli nähtävästi jätetty yksityisautoilijoiden tasoitettavasti ensi vaiheessaan. Auto hyppi ja pomppi aivan mahdottomasti, eivätkä suuret terävät kivenmurikat varmaankaan olleet renkaiden parhaaksi ei liioin iskunvaimentimille. Väliin oli jäljellä tiessä suuria kuoppiakin, joista tietenkään ei tässä vaiheessa ollut mitään varoituksia. Tietyötä tuntui jatkuvan kilometrikaupalla ja aikaa kului, koska vauhti oli pidettävä hyvin alhaisena. Päätimme, että kunhan selviämme tästä eroon, niin emme ainakaan palaisi samaa tietä takaisin.

Tyin'in risteyksessä ilma oli hyvin harmaa ja näytti jatkuvan samanlaisena, mutta päätimme kuitenkin yrittää eteenpäin. Olimme pukeutuneet lämpimästi, eikä suoranaista sadetta oltu luvattu tännepäin, joten toivoimme parasti. Takanapäin näkyi vain sumua ja harmaita pilviä, samoin edessäkin - mutta äkkiä ilmestyi sumun sisästä sateenkaari - aika erikoista, kun aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt!

Pilvet nousivat hiukan ja iloksemme huomasimme, että täällä näkyi myös maastossa enemmän värejä kuin oli ollut Vang'in ympäristössä ja Beitostölenin puolella.

Vesi näytti jännittävän turkoosin siniseltä maaston punaruskeaa väristystä vasten!

Ilmassa oli kosteutta ja aika ajoin hienon hienoa sumusadett, en tiedä sekö vai ehkä aikaisempi sade, joka oli muodostanut nämä kauniit vesihelmet värikkäille lehdille.

Mikke oli matkassa mukana ja nautti täysin siemauksin saadessaan juosta vapaana tunturissa mielen mää

Ja minä tietenkin kuljin nokka maassa ja kuvasin erikoisia kasveja ja värejä. Tätä erikoisen näköistä jäkälää kasvoi siellä täällä lähestyessämme kansallispuiton aluetta. Pieni vieressä kasvavatunturikoivu antoi väriä "villakasalle".

Pienempiä ja suurempia puroja ja koskia näkyi ympäri rinteillä. Ja pienet tulenlieskat, hehkuivat siellä täällä erilaiset pienet pensaat, ja ruohot sekä tunturikoivut punaisina ja oranssisina...

...vuorten kylmää ensilumen harmaan valkeaa väriä vasten.

Löysimme yllättävän paljon kreklingejä ja mustikoita, aivan hyviä vielä. Kreklingit ovat täynnä pieniä siemeniä eikä niissä sinällään ole juuri syömistä, mutta niissä on hyvä maku ja niitä on kiva imeskellä tunturilla kulkiessa. Melkein teki mieli mieli myös poimia mustikoita ja puolukoitakin mukaan, molemmat olivat suuria ja hÿvän värisiä.

Kaksi huippua, pieni paljas lähellä ja suuri, kaukainen ja luminen.
Suuri koski kuohuineen kansallispuiston alueella.

Miken riemua - tässä vauhdissa eivät lätäkötkään pidättele!

Rakastan näitä tuntureiden pehmeitä väriskaaloja, maustettuna veden ja taivaan sinisellä. Aurinko paistoi jälleen, kun palasimme Tyinholmeniin, jossa muuten voi sekä majoittua kuin myös saada ruokaakin!

MAALI! Jaksoitteko tänne asti? Hyvä sitten, kuten todettu tunturikuvia olisi ollut paljon lisää, mutta ehkäpä ensi kerralla kuitenkin jotakin muuta, ehkä aurinkoa, hiekkaa, ja merta...?!!

Ja kohtahan on jo joulukin taas tulossa, vaikka minusta kyllä monet liikkeet ovat ottaneet taas varaslähdön, tänään on lokakuun viimeinen päivä, mutta jo lähes pari viikkoa sitten näin monessa paikassa joulukuusen koristeita otetun esille. Kyllä minusta voisi odotella edes marraksuun kolmannelle viikolle, ennen kuin joulusta aletaan hössöttää, niin mukavaa aikaa kuin joulu onkin.

Hyvää loppusyksyä ja mahdollisesti pian talven alkua kaikille!

Rosmariini

Valittuja paloja tunturista - Some pix from the mountains

2011-10-10T12:00:00.007+02:00

Hei ystävät!

Tässä ajan puutteen vuoksi hyvin pieni ja nopeasti poimittu kovakooste tämän syksyn tunturimatkaltamme Valdresiin. Tämä on siis vain esimakua, - kun saan enemmän aikaa postaan hieman "painavamman" jutun (tai kaksi?!) koko reissusta. Aloitimme joka tapauksessa Beitostølenistä, missä aamu oli näin aurinkoinen (yläkuva), mutta kaukaisuudessa saatoimme aavistaa ensi lumen laskeutuneen korkeimmille tuntureille. Päivän mittaan ilma vaihteli moneen kertaan auringosta sumusateeseen, mutta onneksi sade ei koskaan kestänytalign="justify">kovin pitkään, niin että saatoimme aika ajoin saada hyviäkin kuvia. Reitti kulki yli Slettefjellenin Länsi-Slidreen, Tyin-risteykseen, Tyinholmeniin ja sieltä kävelytietä Koldedaleniin aina luonnonpuistoon saakka. Paluumatkalla pistäydyimme myös Eidsbugardeniin. Tänä vuonna jatkuvista sateista ja suhteellisen lämpimästä syksystä johtuen ei ruska ollut kovin värikäs, mutta nautimme kuitenkin luonnon kauneudesta. Toivottavasti näistä on iloa teidänkin silmillenne!

Tervehtien,

Rosmariini

Kukkia ja kirppuja - Flowers and flees

2011-10-03T15:32:00.013+02:00

Yllä oleva kuva: Kerran Elbalta tuomani erikoinen apila, kukkii jälleen runsaasti! Viettää ulkona kesän, talvet sisällä ikkunalaudalla.

Hei ystävät ja "kylän miehet" (= vanha sanonta).

Olen ankarasti miettinyt, että pitääkö kohta blogin nimeä vaihtaa kun olen ollut taas niin paljon reissuissa, että blogiin ei väliin tahdo tulla muuta teemaa eikä ilmettä, kuin kuvia matkoista ja retkistä, ja välillä kukista. Tuntureilta on iso kasa kuvia. Meillä oli osittain onnea ilmojen kanssa, mutta myös kävelyretkiemme valinnassa sikäli, että saimme nähdä sentään jonkin verran värejäkin, vaikka kesän ja alkusyksyn sateet ovat vaikuttaneet siihen, että tunturit ovat jo enimmäkseen ruskeita ja harmaita upean ruskan sijasta - ainakin Valdresissa, missä pääasiassa aina käymme.

Tunturireissun jälkeen olin 2,5 päivää työmatkalla Kööpenhaminassa, missä sen puolikkaan otin lisäaikaa vain itseäni ja omia retkiäni varten. Sieltäkin on taas kerääntynyt kasa kuvia. Ja vain lyhyen ajan kuluttua on meitä odottamassa lähes pariviikkoinen etelän auringossa, mistä varmaan tulee taas postattua erinäisillä matkakuvilla.

Olen syyskuun alusta tehnyt 3-päiväisiä työviikkoja, mutta kun ihmiset kysyvät miltä se tuntuu, eikö ole ihanaa. Niin en voi muuta kuin toistaiseksi sanoa, etten oikein vielä tiedä, stressaan yhtä paljon kuin aikaisemmin, enkä ole huomannut saaneeni yhtään enempää aikaiseksi kotirintamalla, ja olen taas kantanut töitä vapaapäivinäkin mukanani kotiin, vaikka olin pyhästi luvannut itselleni, etten niin tekisi....

No, nyt ennen seuraavia matkakuvia ( ;o) tulee hieman taas vaihteeksi kuvia kukista ja kirpputori- ym. löydöistä.

Tässä ihanan sinikuvioinen (kukallinen) pieni silli- tai muu tarjoiluvati nettihuutokaupasta. Englantilaista tavaraa. Minusta todella söpö, en vain ole vielä ehtinyt edes käyttää sitä. Kaunis vanha haarukka on tyttären ostama Fredrikstadin lauantaikirpparilta, mistä mainitsinkin Ekebyn postauksessa.

Kesälomalla Ruotsissa kävimme tavanomaisesti tutussa vainhain tavarain kaupassa ja sieltä tarttui mukaan nämä kauniisti patinoituneet kullatut kehykset, 4 kpl samanlaista, 2 minulle ja 2 tyttärelle. Ruusu on vain koristeena, kun sopivia kuvia ei ole vielä kehyksiin löytynyt.

Fredrikstadin lauantaikirpparilla ihastuin tähän englantlaiseen pieneen korulippaaseen. Pidän kovasti tinaesineistä, mutta luulen kyllä kannen sisäpuolesta päätellen, että tämä on jotain muuta metallia, mutta aika painava se on. Alemmassa kuvassa toinen yksinkertaisempi ja todellakin tinainen rasia. Siinä on vuorostaan sininen samettivuoraus ja koristuksestaan huolimatta on jotenkin paljon eleettömämpi, mutta siinä rasiassa juuri se minua puhuttelee.

Hassua toinen on hauska kaikkine kukkahörhelöineen ja toinen juuri siksi, ettei se ole niin täyteen pyntätty!

Ostin mökillä kesälomalla pari vaaleanpunaista pelargoniaa ja otin ne lopuksi mukaan kotiinkin, kun ne olivat niin kauniit. Ajattelin säästää yli talven ensi kesään, jos onnistun. Kukinta vaikutti jo menneen lähes ohi. Mutta sitten pikkuhiljaa täällä kotona alkoivat tehdä lisää nuppuja ja sitten nostin ne sisään sateilta suojaan. Tässä yläkuvassa ne ovat juuri alkaneet aukomaan uusia nuppuja. Vasemman puoleinen löysi paikan hauskassa kuparipadassa, jonka myös löysin Fredristadin torilta. Oikeanpuoleinen on asettunut sinikuvioiseen keramiikkaruukkuun, jonka löysin Mariefredin kadun pikkukaupasta. Taustalla sisareltani kerran joululahjaksi saamani pitsimäinen kynttilälyhty.Oltuaan pari viikkoa sisäoloissa alkoivat pelargoniat kukkia vain lisää. Seurakseen ne saivat myös sateelta pakoon sisään otetun pienen sinikellon. Oikealla maitokannun takana rehottaa minttu. Maitokannu, vanha sellainen, oli pakko saada (Fredrikstadin torilta) siitä nostalgisesta syystä, että olen pahoilla mielin muistellut jo vuosia, että minun piti heittää aikanaan vastaavanlainen roskalaatikkoon, kun vanhempien kotia aikanaan tyhjennettäessä ei sille löytynyt enää mitään rakoa muuttoautossa.

Ja näin runsain kukin nyt palkitsevat ne vaaleanpunaiset pelargoniat sateelta säästymisensä. Terveisin,

Rosmariini

Tunturiin - To the mountains

2011-09-22T18:00:00.001+02:00

Matkalla tuntureille pidennetylle viikonloppulomalle.

Tämä kuva on viime syksyn vastaavalta reissulta. Saa nähdä suosivatko ilmat tällä kertaa, vai saammeko vain sadetta niskaan. Emme ole sellaisia ihmisiä, joilla ei ole huonoja ilmoja, ainoastaan huonoja vaatteita - eli vaikka omistamme sadevaatteita, niin emme silti nauti tarpomisesta märässä maisemassa ja maastossa sateen valuessa.

Pidämme siis peukkuja, että aurinko paistaa ainakin jonkin verran ja että siten pääsemme liikkelle myös kameroitten kanssa!

Hyvää viikonloppua kaikille!

t. Rosmariini

Taas Ekebyssä! - In Ekeby again!

2011-09-18T21:28:00.000+02:00

Haloo ystävät,

Lähdimme taas kerran käymään Mossissa ja Fredrikstadissa ja ympäristöissä. Oli jo yksi näistä alkusyksyn jököttävistä päivistä, joista ei tiedä mitä siitä tulee, harmaa ja seisova ilma, mutta uhmasimme mahdollista sadetta. Ja kun meillä ensin oli asiaakin Mossin suuntaan, niin päätimme jatkaa sieltä myös Fredrikstadin lauantaikirpputorille ja lopuksi kahvikupilliselle Ekebyn vuohikartanoon. Kirpputorilta tuli vain muutama kuva, ja pari ostosta, niistä myöhemmässä postauksessa. Ekebystä hieman enemmän kuvia ohessa:

Edellisellä kerralla täällä ollessamme eivät vuohet olleet tornin lähellä ja nytkin olimme ensin pettyneitä kun emme koskaan näe siellä vuohien nousevan torniinsa. Mutta tällä kertaa olimmekin onnekkaita sillä äkkiä huomasimmekin, että yksi vuohista olikin tornissa¨. Ehkä se heräsi päiväuniltaan ja kurkki oviaukosta. Maassa olevat vuohet olivat myös melko rohkeita ja tulivat aivan aitaan asti poseeraamaan, ottipa toinen niistä heiniäkin kädestä. Nämä ovat niin hauskan näköisiä luppakorvia, että naurattaa!

Teimme pienet ostokset, mm. taas hyviä marmelaadeja juustojen kyytipojiksi - maut tällä kertaa vanilja/tomaatti ja omena/selleri. Ja niinkuin todettu, oli pakko ottaa taas kupilliset hyvää eteläafrikkalaista kahvia ihanien Ekebyn pullien kera. Sitten kiertelimme myymälää sekä kuvia ottaen että ihmetellen erilaisia vihanneksia kuin muitakin tuotteita.

Ekebyn tilalla, niin kuin ehkä aiemmin olen myös kertonut, on myös anniskeluoikeudet. Saimme

kuulla tällä kertaa, että eräs suosituimmista ja eniten tarjoilluista viineistään on Gudfa... ei kun siis GoatFather, tietenkin eteläafrikkalaista. Ekebyssä ei myydä alkoholia ulos pullottain, mutta kun siellä on juhla- tai ruokatilauksia, niin viinejä tarjoillaan oman paikalla valmistetun ruokatarjoilun ohella.

Sisustus Ekebyssä on pääasiassa vanhaa ja sekalaista, tuolitkin kaikki eri paria. Kaikki erikoiset vanhat tavarat ja sekalaisuus antaa hauskan, kodikkaan ja kepeän tunnelman.

Kahvisäkkejäkin voi käyttää moneen asiaan!

Hyvää alkavaa syysviikkoa kaikille!

Rosmariini

Orgaanisia muotoja - Organic forms

2011-09-16T21:47:00.009+02:00

Hei,

Alan uskoa, että syksy on tulossa - on kai ollut jo kauan - ainakin sademääristä päätellen. Ja tosiasiassa täällä alettiin jo eilen puhumaan mahdollisista yöpakkasista. Meillä käväisi aamuyöstä mittari kai jossain +4-5 lämpöasteessa, ei siis vielä yöpakkasta, mutta eipä enää kovin lämmintäkään. Syksyn tulon huomaa siinäkin, että meillä ei enää löydy puutarhassa kovinkaan paljon kukkia, joita voisi ottaa maljakkoon. Ainoat, jotka vielä kukkivat upeasti on kaksi suurta verenpisaraa, mutta ne ovatkin olleet koko kesän katon alla, suojassa sateelta sisääntulon vieressä. Siispä päätin kukkien sijaan ottaa maljakkoon jotakin vihreää, ja sitähän sateen takia löytyy vaikka kuinka paljon. Tässä siis hieman orgaanisia muotoja ja kuvioita sekä lasissa, posliinissa että kasveissa.

Etanat ovat tehneet oman lisänsä (ja reikänsä) lehtien muotoihin!

Olen pitkään etsinyt uusia kivoja saippuakuppeja kylppäriin löytämättä mitään mikä miellyttäisi. Aivan sattumalta tulivat kuitenkin sellaiset eteen Indiskassa, lehden muotoisena

nekin !!

Hyvää viikonloppua kaikille!

toivottaa Rosmariini

Päivä saaressa - A day on an Island

2011-09-05T16:49:00.019+02:00

Veneretki saareen.
Eräänä harvoista kesäloman aurinkoisista päivistä, jolloin EI ollut luvassa sadetta päätettiin viettää asumattomassa pienessä saaressa, uiden, aurinkoa ottaen, nauttien päiväkahvista ja eväistä luonnon keskellä, lueskellen ja vettä ja vesiliikennettä ihmetellen (vähän kuin ulkomailla katukahvilassa ohikulkijoita katsellen). Liikennettä olikin yllättävän paljon ja monenlaistakin. Purjeveneillä vain oli työ päästä eteenpäin ja joutuivat voimakkaasti siksakkaamaan saadakseen edes vähäisenkään tuulentuntua purjeisiinsa. Useimpienkin oli kyllä turvattava moottoreiden apuun. Ainoat aallot ja kuohut rantakallioon tulivatkin vain nopeasti liikkuneista ja hyvin suurista veneistä.

Päivä alkoi tosi aurinkoisena, ja tyynenä, mutta emme kerinneet kuin tavarat nostella veneestä saaren kalliolle, kun jo utuinen pilviverho peitti auringon. Ilma oli kuitenkin oikein lämmin, ja koska oli niin tyyntäkin, niin teki todella mieli uimaankin. Niin minäkin tulin vasta siinä vaiheessa - heinäkuun viime päivinä - "heittäneeksi talviturkin". Vesikin oli niin yllättävän lämmintä, että mieli teki pulahtaa sinne vielä uudelleenkin pari kertaa ja tuntui tosi ihanalta. Mälaren on niin paljon suuri järvi, ettei sen vesi läheskään joka kesä ole niin lämmintä, että meikäläinen sinne mielikseen hyppää. Mutta Mikkepä piti pintansa. Se ei ainakaan halunnut päästä talviturkistaan. Vaikka se mielellään vedessä leikkii, niin vatsaa syvemmälle se ei sinne lähde, ei tälläkään kertaa, vaikka sille heiteltiin puun palasia houkutukseksi ja minäkin sitä yritin vikitellä syvemmälle uidessani.

Ohessa kesäisiä kuvia saaresta.

Terveisin Rosmariini, joka yhä yrittää roikkua kiinni kesässä...

Villisika-safari - Wildswine safari

2011-09-05T14:44:00.001+02:00

Siitä lähtien kun saimme muutama vuosi sitten kuulla villisikojen lisääntyneen lähes räjähdysmäisesti Ruotsissa, varsinkin Södermanlandissa ja mökkimme läheisyydessä, olemme harrastaneet ns. villisika-safaria, eli olemme yrittäneet omin silmin nähdä näitä aika pelottavia ja vaarallisiakin otuksia ja saada niistä kuvia. Ne liikkuvat enimmin öisin ja hämärissä, niin että niitä ei tietenkään ole kovin helppo kuvata vaikka niiden läheityyteen pääsisikin. Toinen asia sitten on kuinka lähelle niitä edes uskaltaa mennä, karjut ovat todella suuria ja niillä on aivan uskomaton vauhti, kun ne lähtevät liikkeelle. Emakot taas ovat myös todella vaarallisia silloin kun niillä on porsaita mukanaan ja niillä on niitä melkein aina, koske kuulemma voivat saada uudet porsaat kolmasti vuodessa. Olemme kuulleet tarinoita monista koirista, jotka villisiat ovat raadelleet ja vaikka useimmiten ne pakenevat ihmisiä, niin voivat kyllä hyökätä päällekin jos tuntevat olevansa uhattuina, varsinkin emakot puolustaessaan porsaitaan.

Tähän asti olemme jokaisella retkellämme, autolla ajaen juuri ennen hämärää, auringon laskiessa, onnistuneet näkemään jonkun sian, tai kokonaisen laumankin, kaukana pellolla. Vaikka ne ovat käyneet mökkitontillammekin kaivamassa niin että sammaleet ovat pöllynneet, niin emme siellä ole koskaan (onneksi!) joutuneet vastatusten. Viime kesänä onnistuin saamaan pari hämärää kuvaa suuresta uroksesta, joka kyllä häntä pystyssä äkkiä syöksyi metsään huomattuaan minut ja tyttäreni tien reunassa sitä kuvaamassa. Tänä kesänä saimme vielä parempia kuvia, kun olimme myös hieman aikaisemmin illalla liikkeellä.

Ensin muutama kuva viime vuodelta. Iso musta karju joka nautiskeli yksinään viljapellossa. Useimmiten ne liikkuvat pienemmissä tai suuremmissa laumoissa. Hetkisen kuluttua kuvien otosta tämä syöksyi hurjaa vauhtia häntä pystyssä metsään. Näimme myös suuren lauman viime kesänä kun ne pitkänä jonona liikkuivat kaukana viljapellolla,, mutta niistä oli vaikeaa saada kuvia. Jos porsaita on mukana ei niitä näy ollenkaan kun ovat niin matalia että peittyvät viljan tai heinien taa:

Tänä vuonna olimme vielä paljon aikaisempaa onnekkaampia, kun tämä villisikaemakko aivan yllättäen putkahti ojasta esiin automme eteen, emmekä ehtineet edes kunnolla pysäyttää autoa enen kuin perään pyrähtivät porsaat, joita en koskaan ennen ole näin hyvin nähnytkään. Mutta vaikka meillä oli kamerat lähes laukaisuvalmiina mukana, niin etäisyys jäi yllätyksen takia vääräksi ja porjaiden hypellessä sinne tänne, tuli niistä kuvista epätarkkoja.

Kun porsaat olivat kadonneet ojan reunasta alas, menimme perässä ulos autosta katsomaan:

Toinen porsaista oli jo piiloutunut jonnekin, mutta emakko ei tykännyt nähtyään meidät,

häntä nousi heti pystyyn vaaran merkkinä porsaille ja muille ja karjui ja puhisi ja syöksyi kauheaan kiitoon ympyrän muodossa pari kertaa ja sitten pysähtyi tuijottamaan meitä vihaisesti. Todennäköisesti se hurja ravi oli tarkoitettu meidät pelästyttämään ja kyllä se lopulta onnistuikin, niin että katsoimme parhaaksi hypätä takaisin autoon ennen kuin se olisi saanut päähänsä syöksyä ojan reunaa takaisin ylös tielle meidän peräämme. Porsaat sen sijaan pysyivät puskien takana piilossa.

Eräs paikallinen henkilö, joka alussa kertoi meille villisikojen esiintymisistä, vitsaili, että niitä on nykyään niin paljon, että jos yksi sika on ammuttu, niin niitä tullee ainakin 50 hautajaisiin.

Jahtitorneja on pystytetty viime vuosien aikana useille paikoille ja sikoja ammuttu suuria määriä niiden tekemien tuhojen vuoksi. Nehän tallaavat ja syövät viljapeltoja, repivät ihmisten nurmikoita ja kaivavat kasveja ylös sekä pihoilla että juurakoita paljaiksi myös metsässä, niin kuin meidän tontillammekin. Mutta metsästyksestä huolimatta ne lisääntyvät niin paljon, ettei kantaa ole juurikaan saatu vähennettyä. Vaikka itse en metsästyksestä ollenkaan pidä, niin syön kyllä itse villieläinlihaa, ja niinpä mekin olemme ostaneet Ruotsissa eräästä kartanosta mm. villisian lihaa nyt useampia kertoja, ja meistä se on ollut todella herkullista.

Hyvää viikon jatkoa!

toivottaa Rosmariini

Kesäretki Södertunaan - Summertrip to Södertuna

2011-09-04T09:49:00.020+02:00

Heippa taas!

Kesälomalla, niinä päivinä jolloin näytti olevan poutaa koko päivän, teki mieli lähteä hieman liikkumaankin. Niinpä päätimme tällä kertaa lähteä ajamaan pienen lenkin Mariefredin ympäristöön. Eräs lähimmistä pikkukaupungeista on Gnesta ja ajattelimme, että ehkä sieltä tai sen ympäristöstä löytyisi vaikka uusi kirpputoreja. Gnesta yllätti sitten suuruudellaan, mutta muuten emme löytäneet sieltä kovin paljon sen enempää kirpputoreja kuin muutakaan mielenkiintoista. Palasimme toista kautta takaisin katsellen kaunista Södermanlandin maaseutua ja ajattelimme katsastaa millainen on Södertunan linna, jonne tuttu juustokauppiaamme Mariefredista oli muuttanut töihin hovimestariksi. Kun viitta tuli kohdalle, siinä luki että varattu yksityistilaukseen tai jotain muuta sellaista. Ajattelimme, että se ei varmaankaan voinut tarkoittaa juuri tänään, vaan että siellä yleensä otetaan vastaan tilauksia yksityisiä juhlia varten. Ajelimme siis toivorikkaina eteenpäin toivoen voivamme nauttia siellä ehkä kupin kahvia mukavassa ympäristössä.

Linna ilmaantui sitten eteemme parkkipaikalta lähtevän kujan päässä, kauniin vanhan puiston ympäröimänä.

Linnan historia alkaa kai jo peräti jostain 1300 luvulta. Sen tyyli nykyisellään on 1700- luvulta symmetrisine linjoineen niin sivusiipiä kuin kauniisti istutettua ja hoidettua puistoaan myöten. Kun tulimme pääovelle, näimme seinän laatassa kirjoituksen, jonka mukaan linna on restauroitu v. 1892. Nykyisin sen omistaa yksityinen perhe Åström nimeltään ja se kuuluu ketjuun Ruotsalaisia kulttuurihelmiä. Tämän linnan lisäksi ketjussa on mukana Dufweholmin herraskartano ja Mariefredissä sijaitseva Gripsholmin kestikievari. Näissä kakissa järjestetään nykään kokouksia, konferensseja ja yksityisiä juhlatilaisuuksia. Toivoimme kuitenkin, että Södertunaa pääsisi näkemään sisältäkin.

Kun tulimme linnan pihalle, rakennuksen eteen, näimme että kauaempana puutarhakalusteilla varjossa istuskeli pieni joukko ihmisiä juttelemassa. Kukaan ei kuitenkaan reagoinut meidän ilmaantumiseemme, eivätkä tehneet mitään elettä tullakseen kysymään, mitä halusimme. Muita ihmisiä ei ollut näkyvissä, mutta rakennuksen kaunis ovi oli auki, ja rohkaistuin menemään sisään.

Mitään ei edelleenkään näkynyt ja koputtelin oveen ja huhuilin tullessani sisäpuolelle. Ketään ei ilmaantunut. Kurkistin varovasti eri suuntiin, mutta en uskaltanut jatkaa matkaani minnekään. Sisääntulohallin sisustus oli upeaa, mutta siellä täällä makasi tavaroita, jotka eivät oikein kuuluneet tänne, eli vaikutti kuin tänne ei olisi ainakaan vielä odotettu sen enempää kutsuvieraita kuin muutakaan yleisöä. Tosin sivuhuoneen ovesta pilkotti astiastoja ja pulloja, joten vaikutti että jotain kattausta oli tarkoitus tapahtua myöhemmin. Ymmärsin, että täältä ei kyllä olisi saatavilla mitään kahvikuppia ja olin aikeissa saman tien poistua ulos, mutta oli ihan pakko kuitenkin näpsätä pari kuvaa kauniista hallista. Toivottavasti se annetaan minulle anteeksi, kun sen tein ilman lupaa keneltäkään!

Lähdin siis jälleen nopeasti ulos, kun ei täällä näyttänyt olevan mitään kahvin toivoa ainakaan meille, ja kiersimme sitten rakennuksen taakse katselemaan ympäristöä. Sielläkin makasi yli pihan vedettynä kasteluletku seinustan kukkapenkin eteen, kuin vasta siihen huiskaistuna, mutta ihmisiä ei missään.

Kiertelimme katselemassa ulkorakennuksia ja kauniita istutuksia, mutta ihmisiä emme edelleenkään nähneet muita kuin alussa mainitun ryhmän, mutta he eivät vaikuttaneet mitenkään kiinnostuneilta meidän vaelluksestamme ympäri linnaa ja puistoa. Ruusut olivat jättisuuria ja upeassa kukassa tässä pihan keskusympyrässä.

Ulkorakennukset, olivatko sitten vanhoja palveluskunnan asuntoja tai varastoja, tai mitä hyvänsä, olivat kaikki erittäin hyvin hoidettuja, samoin kuin istutuksetkin, ja nurmikot hienosti rajattuja ja leikattuja.

Kun totesimme, että kahvia täällä oli turha haikailla ja kahvihammasta jo kolotti, niin lähdimme jatkamaan matkaamme. Vahinko, ettemme ainakaan tällä kertaa päässeet katsomaan linnaa myös sisältä, mutta voi olla, että sellainen näyttö olisi ollut tilattava etukäteen. Voimme vain todeta, että paikka on todella kaunis ja erittäin sopiva juuri esim. suurien hääjuhlien, syntymäpäivien yms viettoon. Puisto näytti myös hienosti rajautuvan ainakin kahdelta sivulta Frösjö nimiseen järveen niin että kauniita kuvauspaikkoja varmaan löytyi myös vaikka kuinka paljon.

Jatkoimme samaa tietä eteenpäin, ja melkein naapurissa oli vielä pari suurta vanhaa herraskartanoa, jotka vaikuttivat olevan myös kovin yksityisiä, niin ettemme edes yrittäneet ajaa niitä lähemmin katsomaan. Tämä on nähtävästi sellaista oikein romanttista Ruotsin herraskartano-aluetta. Jälkeenpäin löysin useita linkkejä, jotka kertovat linnan käytöstä, historiasta ja ohjelmasta, mm. siellä voi tilata parin päivän joulunvietto-oleskelun, yöpyminen kuitenkin naapurirakennuksessa, luulen, ja miten olisi 5. marraskuuta "Kummitusvaellus" - olisikohan se jännittävä?? Joku vanha linnassa asunut henkilö kai kummittelee!

Laitan vielä jatkossakin pari tällaista pientä kuvakertomusta retkistämme kesällä. Toivottavasti lukijoille löytyy niistä jotakin mielenkiintoista!

Tervedyksin,

Rosmariini

Kesä on mennyt - The summer's gone!

2011-09-04T08:00:00.001+02:00

Kesä on mennyt, tunne lohtua en nyt....

Ystävät,

Kesä tuntuu jo häipyvän jonnekin kauas, muistoihin taas kerran. Ei sille mitään voi. Ja elokuukin, jonka odotin ja toivoin saapuvan ihanine, samettisen lämpimine iltoineen, täysikuineen ja heinäsirkan soittoineen illan hämyssä, tuntuu sataneen pois. Sama sade on merkinnyt koko kesän täällä Norjassa ja tehnyt siitä märimmän lähes miesmuistiin, tai ainakin vuosikausiin, ja lämpötilatkin, vaikka aika ajoin olivat kohtuullisen oloisia, eivät edustaneet mitään hyvää ihanaa kesää, kuin ihan muutamana päivänä.

Minä olen ollut loman jälkeen kuin kipsissä, en ole saanut mitään aikaan, jäin kaipaamaan sitä kunnon kesää. Nyt syksyllä kuitenkin yritän herätä uudelleen eloon, aloitan nimittäin työelämässäkin uuden kauden, 3-päiväiset työviikot. Haluan koetella, miltä tuntuu saada itselleen enemmän aikaa, omille harrastuksille, omalle kropalle, levolle jne. Kukkaro ei varmaan voi siitä mitä parhaiten, mutta ehkä minä itse kuitenkin paremmin. Kokeiluasteisena vuoden verran, sitten harkitaan uudelleen - ellei jotain ratkaisevaa muuta tapahdu ennen sitä.

En halua kuitenkaan ihan vielä alkaa ajattelemaan syksyasioita, vaan yritän jatkaa siitä mihin ennen pahempia sateita jäin: kesään ja kesälomaan. Tässä vielä pieni sarja kesämme pienistä retkistä ja tapahtumista.

Kävin tyttäreni kanssa tutustumassa Mariefredin Grafiikan talon tämän kesän näyttelyyn.

Esillä oli ruotsalaisten Lena Cronqvistin ja Siv Johanssonin grafiikkaa. Kumpikaan ei ole mikään suosikkini, mutta muutamia jännittäviä kuvia kuitenkin oli mukana, ja halu alkaa taas kokeilemaan yksinkertaisinta oppimaani grafiikan alaa, puupiirroksia, alkoi taas kutkuttaa. Ehkäpä kun syksyn myötä saan enemmän aikaa...

Valitettavasti ei täällä, niin kuin ei usein muissakaan näyttelyissä sisällä saanut valokuvata.

Grafikens Hus Mariefredissä on rakennettu vanhaan suureen latoon. Se on toiminut jo useita vuosia ja tietääkseni saanut suuren suosion. Rakennuksessa on näyttelyn lisäksi myös työ- ja myyntitilat. Sisustus on mielestäni myös erittäin onnistunut juuri grafiikan esille panoa varten. Hienoa, että vanhalle, suurelle ja hyvällä paikalla ( vastapäätä Mariefredin toista suurta nähtävyyttä Gripsholmin linnaa) olevalle rakennukselle keksittiin näin mielekäs käyttö!

Poislähtiessämme huomasimme, että alueelta yleiselle tielle mentäessä on liikennemerkki, josta näyttelystä poistujat ovat laatineet oman "taideteoksensa" pilkuttamalla sen luultavasti näyttelyn "myyty"- tai ms. pikkumerkeillä!

Ja vain hetkisen kuluttua oli jokapäiväinen lomailmiö jälleen täällä - taivaan peitti hetkessä mustanpuhuvat sade- ja ukkospilvet, jotka vain harvoin häipyivät maisemista jättämättä jälkeensä rankan kuurosateen jälkeisen pisaroivan, litisevän ja lorisevan maiseman!

Lisää kesäretkistä ja -puuhista seuraavassakin!

terveisin

Rosmariini

Työtä, työtä - Jobb, jobb

2011-09-03T16:23:00.006+02:00

Työtä vuorotta ja vuorotyötä... Jobb without pauses and shift work...

Kylpyhuoneessa "kuultua":
"Heard" in the bathroom:

- A: Hohhoijaa, kyllä oli taas kova työrupeama ja niin aikaisin aamulla!
- B: Älä sinä valita, eihän sinulla ole kuin aamuvuoro, sitten saat lekotella rauhassa lopun päivää!
-C: No teillä ei kyllä ole hätäpäivää kummallakaan, minulla taas on niin kova työnantaja,
että niska ja selkä meinaa hommissa. On se kumma, ettei usko että vähemmälläkin tulee puhdasta.
- D: Niin, mutta teillä on useampia ryhmässä, ajatelkaa minua kun olen yksin ja ikääkin alkaa jo tulla, sais tulla joku nuorempi remmiin, että pääsis eläkkeelle.
- E: Voi, voi kyllä minullakin voi olla raskasta.
- A: Sinullako muka, sinähän olet oikein hieno helma, ethän sinä tee töitä kuin matkoilla, saat nähdä maailmaa ja hienoja kylppäreitä.
- E: No eipä niissä juuri ole näkemistä. Kerran tuli muuten yks ulkolainenkin tekemään mun hommia, ja luulin jo että minut heitettäisiin ulos, mutta toisin kävi, pääsin suosioon taas. Aina saa pelätä, että milloin se minuun kyllästyy.
- B: Mutta kyllä se olis ihanaa saada helpompia hommia, miten olis jos pääsis vaikka harjailemaan vanhoja taulun kehyksiä tai peilejä?
- C: Niin, tai entäs puhdistamaan hopeaesineitä, eikö se kuulostais hienommalta?
- D: No tommonen kovakoura ei siihen ainakaan kelpais, siinä täytyy olla pehmeät harjat ja liinat apuna, ja kyllä minä ainakin hammastahnaa mieluummin haistelen kuin hopeankiillotusaineita, hyh, hyh!
A: Hei, shhhhh...nyt tuli joku kylppäriin! Kukas joutuu vuoroon...?

...taisi olla minun hammasharjani ja hampaani vuorossa!
Rosmariini

Kesälomapäviä - 6 - Holidays

2011-07-29T07:00:00.002+02:00

Kesäkuvia lyhyin selityksin - Summerphotos with short comments

Kukkaruukku on tyyppiä "Prins Eugens Waldemarsudde", kirpputorilöytö netistä (2 kpl).The flowerpot is a fleet from net auction, and they (2 pcs) are designed by the Swedish Prince Eugen in Waldemarsudde.
Tämän "punatakin" äkkäsin pensaan lehdellä pesevän itseään. Nimi tuntematon, pituus noinn reilut 3,5 cm. Ei pitänyt kamerastani, vaan lehahti lentoon kun yritin työntää nenääni lähemmäs hänen henkilökohtaista elämäänsä.

This "redcoat" I suddenly saw on some bush blades washing himself. Name unknown, lenghth about 3,5 cm. He did not like my camera, but desided to fly away when i stuck my nose too near his private life!Mikke taas kerran tähystämässä, hän pitää veneessä olemisesta ja vedestäkin niin kauan kuin jalat yltävät pohjaan, mutta ei halua mennä uimaan. Ehkä hänellä on isävainajani mietelause mielessään: " vesi on hyvää, mutta sopii vain paatin alle" - eli ei sinne uimaan mennä!
Mikke likes to have over look, he likes to be in boat and water, too, so long his feets are on the bottom, but he will not swim. Maybe he thinks like my late father: "water is fine, when it's under the boat" - it means: you do not swim in it!

Viimeiset auringonsäteet valaisevat kuivia männynoksia.
The last sunrays lighten up dry pine branches.

Kissa seuraa katuelämää Mariefredissä, toisen kerroksen ikkunasta

A cat follows life on the street in Mariefred, from a window on 2nd floor.

Mariefred ja kirkko aurinkoisena päivänä - nähtynä Gripsholmin linnalta päin.

The town Mariefred and church on a sunny day - seen from Gripsholm Castle side.

Äiti ja viisi pientä. A mother with five small ones.
Keltakirjava perhonen jonka nimeä en myöskään tunne, pysähtyi hetkeksi juomaan matkalla
Yellowish butterfly, unknown to me, stopped for drinking on its way.

Suuret kissankellot vai ovatko kurjenkelloja, ovat minun suosikkejani kesäkukissa. Nämä taittuivat vahingossa heinää niitettäessä ja pääsivät mökin maljakkoon. Ne ovat nyt kestäneet siinä puolitoista viikkoa ja kaikki nuputkin avautuivat. Maljakko on muuten myös kirpputorilöytö muutamien vuosien takaa, pöytäliina taas omaa tuotantoa nuoremmilta vuosilta, kun minulla oli kurssilta lainassa kangaspuut ja pääsin kokeilemaan sellaistakin käsityötä.

These big blue bells are my favorite summerflowers, but I do not know the right name t o these. They were broken by mistake, when grass were cutted near cottage and I took them in a vase. They have hold on one and a half week and all the buds have open theyselves, too.

The vase is also a fleet found, some years ago, on net auction, but the tabelcloth is my own production from my earlier years when I once could borrow a little loom home and could try also this kind of work.

Rosmariini

Kesälomapäiviä - 5 - Holidays

2011-07-28T19:51:00.011+02:00

Kesämökin keittiöstä ja muualta:

From summercottage kitchen and else where:

On vaikeaa irrottautua Norjan kauheista tapahtumista ja yrittää blogata aivan muista asioista. Ajattelinkin ensin odottaa kunnes olemme jälleen kotona ja arjessa kiinni, ottaen hieman välimatkaa tapahtuneisiin. Sitten toisaalta ajattelin, että silloin odottavat taas loman aikana kerääntyneet työasioiden selvittämiset, ja työpaikalla pikku hiljaa muutto takaisin pääkonttorin tiloihin (osastonihan on ollut "evakossa" toisessa rakennuksessa niin kauan kuin päätalossa on tehty remonttia), pojan muutto takaisin Trondheimiin ja siellä uuteen asuntoon (Sveitsissä vietetyn välivuoden jälkeen) ja kaikenlaiset muut kotihommat ja velvoitteet - ja samalla tulemme vielä lähemmäs Norjan ja Oslon traagisia tapahtumia, niin että ehkä nyt viimeisinä lomapäivinä on yhtä hyvä yrittää blogata hieman lisää, kun vielä on aikaa ja rauhaa.

Tässä vaiheessa haluan myös kiittää kaikia ystäviäni, jotka huolestuneina ovat lähettäneet maileja Oslon tapahtumien jälkeen ja tiedustelleet onko meillä kaikki hyvin ja missä olemme. Meillä siis kaikki hyvin lomalla ja mökillä Ruotsissa, mutta tottakai ovat Norjan tapahtumat lyöneet leimansa meidänkin lomaamme, ja huomattavasti tavallista enemmän on vietetty aikaa TV:n ja uutisia ja raportteja seuraten, keskustellen ja surren kaikkien uhrien ja heidän perheittensä ja lähiystävien kohtaloita ja tunnelmia. Jopa meidänkin lähipiiristämme on löytynyt henkilö, joka on henkilökohtaisesti kärsinyt tyttärensä menetyksen Utøyan kauhunhetkien seurauksena. Elämän on kuitenkin jatkuttava - joten unohtamatta tapahtumaa ja uhreja, yritämme palata jokapäiväiseen elämään.

Lomalla on vähän omat ruokatapansa - ehkä - mutta meillä ainakin on grillaaminen aina yksi parhaista kesän ruokahetkistä. Sitä harrastetaan sekä kotona että mökillä, silloin kun sää sallii.

Ja grillimestarina on tietysti isäntä itse - ja täydellä syyllä ja arvostuksella - hän taikoo ehdottomasti parhaimmat pihvit, kalat, grillivartaat ja mitä nyt sinne keksimme laittaakaan. Näin mökilläkin jälleen, olemme syöneet porsaan fileitä, pihvejä, makkaroita, grillivartaita, ananasta, paprikaa jne.

Kun olemme Ruotsissa ja mökillä, ostamme usein Fazerin tummaa leipää muodossa tai toisessa. Norjassa ei joka kaupasta Fazerin leipää saakaan, mutta täällä Ruotsissa se on tavallisempaa, ehkä syystä, että täällä asuu niin paljon suomalaisia ja heidän jälkeläisiään, niin että suomalaisnen ruokakulttuurikin on täällä saanut enemmän jalansijaa ja kannattajia. En ole löytänyt esim. mämmiä Norjan kaupoista, mutta täällä sitä on useimmiten saatavissa ainakin monin paikoin Tukholman lähistöllä ja ns. suomalaisseuduilla.

Nämä ohuet revityt hapanleivät ovat tosi hyviä. Minä rakastan niitä suomalaisen emmentaalin tai muun vastaavan juuston kanssa. Mmmm!

Minun vanhempani aikanaan olivat tosi innokkaita kalastamaan ja silloin paistettiin monet komeat hauet uunissa, ahvenet pannulla, oli kalakeittoa ja muuta, mutta "pojasta on polvi pahentunut" täytyy sanoa, tai tässä tapauksessa kyllä tyttärestä. Mutta vaikka aikanaan nuorempana vanhempieni kanssa olin innokas kalastaja minäkin, niin nykyään olen niin hentomielinen, etten itse halua enää kiskoa kaloja järvestä (tai merestä) vaikka kalaa mielelläni syönkin, ja niinpä on turvauduttava kauppojen kalatiskiin täälläkin, jos haluamme syödä kalaa mökillä. Fazerin hapanleipä olisi ollut minun ykkösvalintani keiton seuraksi, mutta tällä kertaa päädyimme kokeilemaan tuoretta patonkia ja kyllä sekin toimi - kaikki katosi eikä muruakaan jäänyt ja keittokin lusikoitiin pohjaan asti. Tämän keiton ainekset olivat: kolme eri kalatyyppiä, perunoita, sipulia, suolaa ja pippuria, paljon tilliä, kalalientä, pakasteherneitä ja porkkanoita, vettä ja ruoanlaittokermaa.

Jäkiruokana on ollut marjoja tai hedelmiä, vaniljakastiketta ja/tai jäätelöä, voiko sen parempaa kesäjälkiruokaa ollakaan. Yksi ehdottomista suosikeista on juuri murskatut vadelmat ja mustikat sokerin kanssa sekaisin ja vaniljakastiketta päälle. Marjat ovat myös kauniita katsella, sekä vadilla että luonnossa.

Kesäterveisin,

Rosmariini

Lomapäiviä, jähmeessä - Holidays, still frozen

2011-07-24T19:09:00.007+02:00

Ystävät,
Emme voi laskea kukkia uhrien muistolle Ruotsista käsin, lasken ne blogjni välityksellä.

...en pysty jatkamaan lomapäivieni kuvaamista, kaikki tuntuisi väärältä niissä tilanteissa ja tunnelmissa, joissa yhä elämme. Lähes kaikki ohjelmat ja uutiset tavalla tai toisella kommentoivat, muistavat, reagoivat ja ajattelevat viime perjantain uhreja. Yhä edelleen kyyneleet valuvat katsoessa ja kuunnellessa raportteja tapahtumasta ja tapatumapaikalta, yhä edelleen on uhreja kateissa, ja hetki hetkeltä tuntuu kauheammalta kuunnella tietoja murhaajan kommenteista- "tämä oli brutaalia, mutta välttämätöntä". Millainen peto hän oikein on, mikä hirvittävä tunteetont hirviö, sadisti suorastaan - jos olen lukenut/kuullut/ymmärtänyt oikein hän oli vain nauranut ja huudahdellut tyytyväisenä jokaisesta saamastaan uhrista. Kuka olisi voinut uskoa, että viime perjantain tapahtumat eivät vieläkään ole loppuunviety, yhä vielä voi löytyä kuolonuhreja, joita tällä hetkellä on jo 93, tai joku haavoittuneista voi vielä menehtyä

Meille oli vaikeaa sulattaa tätä kaikkea, oli pakko paeta ulos mökiltä, muuten emme pysty olemaan seuraamatta TV:n uutis- ja raporttilähetyksiä, jotka enimmäkseen edelleen sisältävät tämän hirveän terrori- ja murhaperjantain puimista. Teimme pienen retken Taxingen "Kakeslott"iin eli Taxingen ns. kakkulinnaan. Se on vanha linna, josta on tehty turistinähtävyys ja jonka erikoisuutene on nykyään kahvi/kakkutarjoilu, kymmenittäin erlaisia kakkuja pienistä suuriin ja suurista pieniin, suklaasta marjoihin, kermaan, vaniljakreemiin ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikesta tästä kirjoittelen joskus myöhemmin. On pakko saada ensin vähän välimatkaa viimeisiin Norjan tapahtumiin, ja hieman mielen ja ajatusten rauhaa.

En voi olla ajattelematta sitä kauhua, surua ja kaipausta, jota ne henkilöt tuntevat, jotka ovat menettäneet omaisiaan perjantain tapahtumissa, ja heidän vaikeuttaan ymmärtää Anders Behring Breivikin uskomattoman hirvittäviä tekoja ja hänen motiivejaan. En tiedä voiko kukaan sitä tehdä. Ja siitä huolimatta, että jokaisella ihmisellä on oikeus puolustusasianajajaan, olen aina ihmetellyt, että miten ihmeessä joku asianajaja pystyy ja voi löytää mitään puolustettavaa tällaisten tekojen tekijälle!! Siitä huolimatta, että minusta hänen tekonsa ovat täysin mielenvikaisen ja sairaan tekoja, en voi edes sitä hyväksyä puolustettavaksi, koska hän on vaikuttanut niin täysin laskelmoiden ja suunnitellen ja täydellä vakaumuksellaan tehneen kaiken, ja toteuttanut suunnitelmansa lopuksi myös kylmän harkiten ja rauhallisesti. Sitten hän antautuu poliisille rauhallisesti yrittämättä lopettaa omaa elämäänsä. Haluaako hän vielä elää ja nautiskella maineestaan, nähdä, että on saanut tekonsa ja nimensä sekä Norjan, että maailman historiaan??! Mikä hirviö!

Siitä huolimatta että olemme tunteneet, että nyt on pakko alkaa ajattelemaan muutakin kuin perjantain traediaa Norjassa, niin olen ollut positiivisesti yllättynyt ja kiitollinen siitä, että Ruotsin TV ja radio on lähes jatkuvilla suorilla lähetyksillään Norjasta ja monilla muilla uutislähetyksillään pitänyt meidätkin ajan tasalla tapahtumista, ja samalla osoittanut näin mös osanottonsa naapurimaan murheeseen.

Trots att vi nu känner att vi måste börja också tänka på annat än fredagens tragedi i Norge, så måste jag säga att jag har varit mycket positivt överraskad och tacksam, att Sveriges TV och Radio har med sina nästan uavbrutna och direkte sändningar och andra nyheter har holdt oss så gott a jour med händelser , och samtidig visat sin deltagelse och kondoleans till grannlandets
sorg.

In spite of that we now feel that we must begin to think also to something els than only the friday's tragedy in Norway, so I have been positively surprised and thankful for, that the Swedish Television and Radio have almost non-stop and directprograms from Norway and other news programs have hold also us up to date of the happenings, and at the same time showed its condolence and part taking on neighbour country's sorrow.

Rosmariini

Lomapäiviä - Musta päivä - 3 - Holidays - Black Day

2011-07-20T23:00:00.006+02:00

Kesäpäiviä mökillä Ruotsissa, Mariefredissä - Oslon musta päivä - The black Day of Oslo

- Kesken tähän asti upeimman ja kuumimman kesälomapäivän, keskellä rauhallista iltapäivää, kesken jäätelöannoksen kesäisen Mariefredin keskustassa pirisee yht'äkkiä tyttären kännykkään hirveä uutinen kotoa: voimakas pommiräjähdys keskellä Osloa, hallitusrakkennusten tuntumassa ja myös välittömässä läheisyydessä katua, jolla itse tilapäisesti olen istunut töissä.

Kello oli puoli neljän paikkeilla iltapäivällä ja ajatus kulkee helposti tilanteeseen, että itse olisin

juuri voinut olla astumassa työpaikaltani kadulle, jolla pommin aiheuttama paineaalto löi, esineet ja lasinsirut lentelivät, ihmiset olivat paniikissa ja täydellinen kaaos vallitsi. Olen omasta puolestani iloinen, että olin lomalla ja kaukana tuosta kaikesta, olen myös iloinen, että ainakin ensimmäisen tiedusteluni jälkeen vaikuttaa, että kaikki työtoverini ovat myös kunnossa ja turvassa. Viimeisen tiedon mukaan, joka nyt juuri on tullut TV:stä on ilmoitettu, että 7 henkeä hallitusrakennuksissa on saanut surmansa pommin johdosta. Voi vain kuvitella näiden henkilöiden omaisten ja lähimmäisten surua ja kauhua.

Samaan aikaan yhä edelleen on epäselvää, mitä Utöyan saarella oikein on tapahtunut, tilanteessa, joka on osittain edennyt samanaikaisesti hallituskvartaalin pommitapahtuman kanssa. Siellä poliisiksi pukeutuneen henkilön pelätään ampuneen useita nuoria ihmisiä Työväen puolueen nuorisojaoston leirillä. Henkilö on kai nyt saatu kiinni, mutta on edelleen epäselvää montako siellä on mahdollisesti saanut surmansa ja kuinka moni loukkaantunut ampujan luodeista. Molempien tapahtumien oletetaan olevan yhteydessä toisiinsa. Terrori on saapunut Pohjoismaihin! Tämä oli Oslon musta päivä, joka jää sekä Norjan että maailmankin historiaan.

Sekä Ruotsin että Norjan TV luonnollisesti seuraa edelleen tilannetta ja sen selvittelyä, ja vaikka olemme lomalla, tuntuvat tapahtumat pelottavina ihan luissa ja ytimissä ja tietenkin seuraamme kaikkea sekä TV:stä, netistä sekä kännyköiden välityksellä suoraan Norjassa asuvilta kontakteiltamme. Minä ihmettelen myös onko edes osastoni toimisto Oslossa hallituskvartaalin läheisyydessä jäljellä, vai pelkkänä sotkuna lasinsiruja täynnä. Tosin meidän piti sieltä heti loman jälkeen muutenkin muuttaa takaisin korjatun ja uusitun pääkonttorin tiloihin, mutta tuntuu pelottavalta ja pahalta palata viikon kuluttua ehkä edelleen jonkinlaisen kaaoksen keskelle ja nähdä omin silmin terrorismin jäljet. Ei ole edes varmaa jos kadut ja rakennukset on avattu kaaoksen jälkeen yleisölle, vai ovatko tutkimukset ja korjaukset kesken.

Tiedän, että loman loppua tulevat nämä ajatukset paljon häiritsemään, ja pienoinen pelko pohjalla tulevaisuudessa Oslon keskustassa liikkumisesta nakertamaan. Mutta ehkä täytyy uskoa kohtaloonsa, se mitä tapahtuu, tapahtuu, eikä sitä voi paeta, parempi siis olla ajattelematta. Soisin vain, että minun kuin muidenkin kohtalon sinetöisi joku muu voima kuin Al Qaida tai muut hullut terrorit.

Kaikesta huolimatta, toivon kaikille rauhallista kesäpäivää, iloitkaamme niistä hyvistä ja rauhallisista hetkistä entistä enemmän, silloin kun voimme, huomisesta kun emme voi tietää.
Terveisin,
Rosmariini
P.S. Viimeisin tieto juuri kun minun piti tämä julkaista, kertoo että kuolleita Utøyan saarella saattaa olla yli 30, ja kuolleita henkilöitä makaa ja kelluu saaren rantavesissäkin - voi tätä sairasta kauheaa maailmaa.....mihin olemme menossa!!!

Kesälomapäiviä 2 - Holidays 2

2011-07-20T12:13:00.003+02:00

Kesälomapäiviä mökillä Ruotsissa, Mariefredissa

Mainitsin edellisessä postauksessa, että kesälomaan tietenkin ja valitettavasti mahtuu myös sadepäiviä, joista en pahemmin välittäisi. Sisällä tulee istuttua muutenkin turhan paljon, ja jos lomallakin sataa, niin ulkona ei paljon huvita olla silloinkaan. Mutta totta puhuakseni ei tämän loman aikana vielä ole oikeastaan ollut kuin yksi "sateinen" päivä. Mutta melko monena päivänä on satanut ainakin kerran, tai sitten yöllä. Viimeiset kolme ovat nyt olleet täysin sateettomia, ihme! Yllä oleva kuva on eräästä iltapäivästä jolloin taas kerran oikea rankkasade valui alas, mutta samaan aikaan aurinko näkyi hieman pilvien raosta sateen läpi. Alakuvassa yläkuvassakin näkyvä kataja, mutta sateen jälkeen, kun aurinko jälleen tuli kunnolla esiin, ja kataja näytti kuin helmipuulta auringon valoa vasten. Oksat kimalsivat tuhansien vesipisaroiden koristamana! Todella kaunista, jotain jota en ainakaan minä pysty kunnolla kamerallakaan ikuistamaan, ne ovat vain niitä luonnon upeita hetkiä, jotka pitää juuri luonnossa ja oikeasti ehtiä näkemään.

Edelleen ihania kesäpäiviä toivottaen,

Rosmariini

Kesälomapäiviä 1 - Holidays 1

2011-07-19T20:51:00.009+02:00

Kesälomalla, mökillä Ruotsissa, Mariefredin ympäristössä.
Hei blogilaiset ja muut lukijat ja ystävät,

kesä kuluu niin hurjaa vauhtia, niin kuin olen aiemminkin todennut, ja samoin aika muutenkin. Kesälomasta on jo kulunut kolmas osa, mutta yritetään nauttia eikä surra vielä sen loppumista, eikä sadepäiviäkään, vaikka niitäkin lomaan mahtuu - vastoin toiveitani!

Kesä on kulunut jo niin pitkälle, että marjat ovat kypsyneet, metsämansikat ovat jo osin ylikypsiä, mutta että mustikat ja vadelmatkin ovat jo aivan poimimiskypsiä oli minulle yllätys loman alussa. Villivadelmat ovat sitäpaitsi tosi upeita tänä vuonna - ainakin täällä meidän mökkimme ympäristössä - suuria, mehukkaita ja puhtaita. En ole löytänyt vielä yhtäkään. jossa olisi ollut mato. Ei kestänyt kovinkaan kauan kun venerannasta palatessani, n. 5 metrin matkalta poimin pussiin tämän lautasellisen verran mukaani. Nyt pitäisi jonain päivänä mennä oikein ahkeroimaan, että saisi villivadelmahilloa talveksi, se on ihan parasta hilloa!

Hetkessä poimin myös mökin kulmalta metsämansikat ja mustikat, ja päätettiin laittaa metsämarja-muffinseja. Vadelmia tosin oli niin paljon, että niitä jäi vielä mustikoiden ja vähäisen sokerin kanssa survottuina aamiaisleipien päälle seuraavaan aamuunkin. Todellista tuorehilloa! Muffinsitaikinasta taas tuli niin suuri, että päätettiin laittaa se pienelle pellille, mutta sitäkin riitti vielä muffinsivuokiinkin. Voiko kesä paremmalta maistua kuin tuoreessa marjaleivonnaisessa ja marjoissa sellaisenaan!!

Marjaterveisin,

Rosmariini

Perhonen vai yökiitäjä? - Butterfly or hawkmoth?

2011-06-26T16:37:00.012+02:00

Hei,
Toivottavasti kaikilla on ollut ihana juhannus ja kesän kaunis juhla! Olin ajatellut postata taas kukkia, vaikka ne juhannusyön seitsemän pakollista, mutta en taaskaan ole saanut aikaiseksi laittaa kuvia postauskuntoon. Sen sijaan pieni muunlainen postaus vaihteeksi.

Kun lapset olivat pieniä, muistan että he aina Rölli-peikon tahdissa lauloivat "omituisten otusten kerhosta". Voisi nyt kysyä kuuluuko tämä siivekäs omituisten otusten kerhoon. Olin tänään puutarhassa tavanomaisella tarkastuskierroksella ja ajattelin poistaa seinustalla roikkuvasta petuniasta kaksi kuollutta kukkaa. Kun olin ensimmäisen napsannut poikki, aloin kurkkimaan, että missäs haarassa sen toisen näinkään matkan päästä katsottuani. - En kuitenkaan nähnytkään toista kuihtunutta kukkaa vaan tällaisen siivekkään roikkumassa päiväunillaan petunian kukan alla varjossa. En ole koskaan nähnyt sellaista aikaisemmin, enkä osaa tunnistaa tätä, mutta oletan sen olevan jonkinlainen yöliikkuja, kiitäjä tai kehrääjä. Mahtaako kukaan muu tuntea. Ainakin sen oli löytänyt erinomaisen hienon piilopaikan, sillä sen värit sointuivat tosi hienosti petuanian kukkien lomaan ja varjoihin. Jos joku lukija tämän tunnistaa, niin kertokaa mikä se on!
Who knows this night flying moth or is it a butterfly ? I have never seen one, and cannot findout what it is. Very beautiful colors and it had find very suitable hide, in a shadow under my flowers.

Rosmariini

Syntymäpäivä - Birthday

2011-06-23T20:58:00.013+02:00

Heippa!

Kesken kaikkien työ- ynnä muiden kiireiden (mukamas!) onnistui taas yksi syntymäpäiväkin vilahtamaan ohitse. Taas ollaan vuotta vanhempia siis, vaikka tosiasiassa minusta on tänä keväänä tuntunut siltä kuin olisin vanhentunut monta vuotta kerrallaan. Olen ollut tosi väsynyt, ja se näkyy blogin pidossakin. En ole jaksanut kovasti postailla, ja olen jopa miettinyt, että pitäisikö lopettaa koko homma - olen huomannut monien muidenkin niin tehneen. Aika ei riitä, tai sitten ei voimat. Kuvaan kyllä paljon edelleen, mutta se kuvien käsittely edelleen, se on työlästä ja siihen se sitten tahtoo lopahtaakin. Lukijanikin ovat vähentyneet, enkäpä ihmettelekään, kukapa viitsii käydä samoja sivuja kurkkimassa, kun ei mitään uutta näytä juuri nykyään tänne blogiini ilmestyvän!

Mutta syntymäpäivään: Olin juuri ennen päivääni perjantain ja osan lauantaitakin työreissussa Trondheimissa, enkä ollut ajatellut mitään päiviä viettääkään, kun ei ollut edes kysymys mistään pyöreistä vuosista. Mieheltä olin sitä paitsi saanut jo synttärilahjankin etukäteen kuukausi sitten. Nyt oli vain ihanaa päästä reissun jälkeen kotiin ja rauhoittumaan. Mutta perhe päätti yllättää. Syntymäpäiväruusut minun piti valita itse, mutta sitten pisti mies tapansa mukaan hihat heilumaan ja loihti ihanan päivällisen, joka päättyi uuteen jäätelötuttavuuteen Tiramisu-jäätelöön, kaikki valtavan hyvää. Tytär oli jujussa mukana ja leipoi kasan vadelmatuorejuustomuffinseja, joissa käytettiin pakastevadelmia. Niitäkään en ole ennen maistanut, mutta olivat todella nam-nam! Sitten ilmestyi vielä tyttären piiloista kaunis paketti, josta löytyi Marikulho. Kokoelmani sai uuden värin, tämän herkän, vaalean, veden vihreä. Minusta todella nätti ja herkkä! Kiitos, perhe, vielä kerran, kiitos hemmottelusta!

Ja tiistaina sitten toinen hyvä hetki. Poika on palannut Sveitsin vuotensa jälkeen kotiin. Nyt odottaa muutaman kuukauden aika täällä kotiväen kanssa sekä kesätyö, kunnes ja sitten taas on aika palata opiskelun pariin Trondheimissa. Taisi pojasta olla hiukan haikeaa jättää Lausannen pölyt jaloistaan, hänellä on ollut siellä hauska ja tapahtumarikas vuosi ja hän on saanut paljon uusia tuttavuuksia ja ystäviä eri maista, joihin varmaan tulee pitämään yhteyttä jatkossakin. Mutta mukava on saada hänet kotiinkin hetkeksi ennen kuin taas opiskelu vie mennessään. Tyttärellä on vielä viimeiset kiireiset valokuvausprojektit tekeillä, ennen kuin koulu on tältä vuodelta hänelläkin ohi. Kesästä on jo kolmannes kulunut (valitettavasti) ja vuoden lyhin ja valoisin yö on ohitettu, mutta huomenna on Juhannus, perhe on koossa ja kesälomatkin vielä edessä päin - joten on paljon syytä iloon!

Hyvää juhannuksen aaton aattoa!
Terveisin
Rosmariini

Kukkia ja kirppuja - Flowers and flees

2011-06-03T13:00:00.007+02:00

Kesä, Kukat ja Kirput!Eivätkö ne kuulu vähän yhteen. Kesän mukanahan aukeavat taas monet kirpputoritkin, joita talvella ei voinut pitää avoinna. Ja kukat kuuluvat automaattisesti kesään, ainakin minulla.nnEi juuri kulu päivääkään, ettenkö kulkisi ympäri puutarhaa katselemassa, että mitkä kukat milloinkin ovat auvautuneet, kuinka nuput ovat kehittyneet, montako nuppua ja kukkaa on tulossa, vai eikö tule kukkia tänä vuonna ollenkaan. Samoin kuljen aina silmät avoinna ja vilkuillen myös luonnon kukkien avautumista. Pidän monista kukista, mutta ehkä keväällä, tai alkukesästä, on minulla erityisesti mutamia ehdottomia suosikkeja, joiden tuloa ja kukkien avautumista erityisesti odotan. Pari niistä on kielo ja oman pihan syreenit. Kukinta kieloilla alkaa olla jo ohi, mutta ehkä niitä vielä voi löytää varjoisimmissa paikoissa. Syreenien kukatin alkavat kohta olla osin ylikukkineita ja jälleen kerran - niin kuin niin monena vuonna - ne ovat kärsineet sekä myrskyistä kuin kaatosateestakin. On surullista, että aina kun syreenit ovat kauneimmillaan tulee rajuja ilmoja, jotka sekä pilaavat niiden kukkien kauneuden kuin myös mahdollisuuden nauttia niistä ja niiden tuoksusta ulkona istuen. Rakastan sekä kielojen että syreenien tuoksua.

Kieloja pidän aina tässä vihreässä lasimaljakossa, joka on kirpputorilöytö Suomesta muutamia vuosia takaperin. Se kuuluu johonkin lasisarjaan, jonka nimeä en muista samoin kuin en suunnittelijankaan nimeä. Tiedän vain, että sarjaan kuuluu useampia esneitä ja että sitä löytyy myös keltaisena. Itselläni on kuitenkin vain tämä yksi maljakko.

Pihassamme on sekä lilasinerviä että vaaleanpunertavia syreenejä ja ne kiertävät mm. ympäri ulkopaikkaamme. Kun ne kukkivat oikein runsaasti, näyttää melkein kuin terassin reunoille olisi pursotettu mansikkavaahtoa, ja tuoksu on kerrassaan ihana. Mutta niin kuin mainitsin, niin jostain syystä lähes joka vuosi juuri samaan aikaan niiden kukinnan kanssa saadaan joku rajuilma joko runsaan sateen tai myrskyn muodossa, mikä sitten pilaa kukintaa. Omituinen yhteensattuma lähes joka vuosi.

Ruotsalaisesta nettihuutokaupasta löysin tänä keväänä ihanan valkoisen kannun, jossa on kohokuviointia. En ole mikään vannoutunut valkoisen porsliinin ihailija tai keräilijä, mutta muutamia valkoisiakin esineitä on vuosien mittaan kaappiin kerääntynyt. Tämä kannu kuitenkin puhutteli eritisesti ja nyt se minusta sopi erikoisen hyvin syreenien maljakoksi. Alusvatina on vanha tinalautanen, sekin nettihuutokaupasta. Tinaa keräilen jonkin verran.Pöytäliina on myös kirpputorilöytö. Se on paikalliselta vanhain tavarain myyjältä, jolla silloin tällöin on myös tekstiilejä kaupan. Tämä aivan ehjä ja läikätön liina tarttui mukaani sen iloisten kesäkukkien ja kauniisti tehdyn kirjailun vuoksi. Minusta se on tosi kesäisen näköinen ja väreiltään sopii myös syreenien pariksi.
Terveisin, Rosmariini

Askel kesään - The step to summer

2011-06-02T10:23:00.015+02:00

Hei ystävät,

voi miten pitkä aika onkaan kulunut viime postauksestani. Kiirettä on pitänyt, paljon on tapahtunut, nähty ja koettu ja monta, monta kuvaa on tullut otettua tässä välillä. Suurin ja hauskin asia oli sisarentyttäreni häät Suomessa. Siitä tulee varmasti kuvia tulevaisuudessa.

Mutta nyt ensin pieni kuvakooste, joka oli tarkoitus laittaa tänne jo kuukausi sitten, mutta eipä vain aika riittänyt, ja ohjelmissakin oli ongelmia. Joka tapauksessa olemme astuneet kesäkuun puolelle ja kesään - ja tunteneet sen esim. tällä tavalla:

On ihanaa avata silmät kun verhon takana on jo valoisaa, siristellä talven unien jälkeen silmiään kesäaamun aurinkoon...
...on ihanaa kääntää koko kroppansa auringon lämpöön pitkän ja kylmän talven jälkeen...

...tuntea terassin auringon lämmittämä puulattia paljaiden jalkojen alla...

...ojennella jokainen talven kylmän jäykistämä jäsen lämpimässä norjaksi jälleen...

...ja virkistäytyä kesäisen raikkaassa pehmeässä sateessa ja ihailla sen oksille ja lehdille jättämiä kimaltavia jalokiviä!!!

Oikein hyvää kesää kaikille!

t. Rosmariini

Annan kotileipomo - Annas hembageri - Anna's homebakery

2011-04-21T10:23:00.019+02:00

LEIPÄÄ! BRÖD! BRØD! BREAD!

Kun pääsiäisenä vietimme joitakin ihania päiviä mökillämme Ruotsissa, Mariefredissä, päätimme kerrankin mennä tutkimaan minkälainen on Annan kotileipomo, jonne osoittava tienviitta ilmestyi vajaat pari vuotta sitten tien varteen uuden rakennusalue Marielund 'in kupeeseen. Käännytään oikealle liikenneympyrästä, Läggestan asemalta Mariefrediä kohti tultaessa ja heti sen jälkeen vasemmalle ja heti oikealle pensasaidan sivuitse piikkuruista tietä, joka ei tuntunut edes tarkoitetunkaan autoliikenteelle. Mutta muutaman kymmenen metrin jälkeen ajoimme vanhan idyllisen punaisen rakennuksen eteen, johon juuri ja juuri mahtui muutama parkkeerauspaikka ja ajotie ympäri pihapuun.

Rakennuksesta löytyi todellakin hauska vanhantyylinen kotileipomo, jossa leijaili ihana vastaleivotun leivän ja pullan tuoksu. Tiskin takaa löytyi iloinen Victoria joka kertoi meille erilaisista leivistä ja pullista. Saimme pieniä makupaloja joiden avulla päätimme mitä leipää ostaisimme ja kahville oli tietenkin myös pakko valita erilaisia pullia. Leipomo oli sisustettu kodikkaasti ja hauskaanvanhanaikaiseen tyyliin, niin kuin kotileipomolle sopiikin ja sisääntuloakin koristivat monet kauniit vanhat ristipistotyöt. Emme katuneet ostoksia. Tuore leipä rapeine kuorineen maistui taivaallisen hyvältä, samoin kahvipullat, ja ennen kuin lähdimme paluumatkalle Norjaan kävimme uudelleen leipomossa valitsemassa leivät kotiin Norjaan mukana tuotaviksi.

Suosittelemme lämpimästi tätä pikkuleipomoa kaikille, jotka matkoillaan ajavat Mariefrediin tai sen ohi. Leipomo on tuskin kilometriäkään Läggestan asemalta, joka on aivan E20-tien varrella, ja vastaavasti ehkä 1-2 kilometrin verran Mariefredin pikkukaupungista, joka on ehdottomasti myös näkemisen arvoinen Gripsholmin linnan, pikku höyryjunansa, höyrylaiva Mariefredin, vanhan rautatieasemansa, peurapuistonsa, vanhan majatalonsa ja vanhojen katujensa, kirkkonsa ja rakennustensa vuoksi. Voit katsoa myös netistä kotisivua Annas hembageri sekä sen Facebook-sivua, mutta leipiä on pakko maistaa "in live"!!

Terveisin

Rosmariini

Retki kevääseen - A trip to Spring

2011-03-26T08:32:00.035+01:00

Heippa ystävät,

kun hieman yli viikko sitten kuvasin pihassamme ja lähitiellä vielä jäljellä olevia lumimassoja, olin aika masentunut. Juuri sinä päivänä oli vielä hieman harmahtava ilmakin. Tuntui, että kevättä vielä joutuu odottamaan vaikka kuinka kauan - ainakin niiden lumivallien häviämistä!

Kun lauantai sitten valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä, päätimme koko kotona oleva joukkomme lähteä lauantaiajelulle etelään päin katsomaan kevään tuloa hieman alempana Norjassa, ja suuntasimme Mossin kaupunkiin, n. 80 km Oslosta etelään.

Lunta toki löytyi vielä sieltäkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin kotiympäristössä ja ihanan aurinkoinen päivä ja pieni seikkailu jo sinällään piristivät mieltä ihmeesti. Meillä ei ollut oikeastaan mitään selvää päämäärää, mutta matkalla kuljimme hieman Mossin kaduilla ja pistäydyimme mm. Fretex'in (täkäläisen pelastusarmeijan) kirpputorille. Sieltä ei kuitenkaan tullut kovin paljon ostettua, ei tuntunut tällä kertaa löytyvän mitään erikoista.

Päädyimme sitten Mossin rantatielle ja näimme, että jäät olivat jo jättäneet täällä suuren alueen sulaksi. Sinne oli asettunut melkoinen joukko joutsenia ja muita vesilintuja, joita ihmiset kävivät myös varmaan ruokkimassa. Jäimme ihailemaan ja kuvaamaan noita upeita lintuja.

Myös Mikke, joka oli matkassa mukana seurasi vedessä lipuvia lintuja tarkkana kuin porkkana, mutta ei päästänyt edes yhtä pientä haukahdusta. Ehkä se mietiskeli, että olisiko pitänyt lähteä noita paimentamaan, olivathan nuokin valkeita ja pehmeitä, niin kuin ne otukset, joita koira rotunsa puolesta on kehitetty paimentamaan, mutta eipä olisi hyinen vesi tainnut kovasti koiraa houkutella, joten nyt se tyytyikin vain rauhallisesti katselemaan rannalta.

Ajoimme kohden Fuglevik'iä (suom. Lintulahti) Mossissa ja pysähdyimme vielä kerran katselemaan jäiden liikehdintää ja kevään tuloa rantamaisemassa.

Sitten muisti mieheni, että eräs ohjelma, jonka olimme nähneet TV:ssä oli kuvattu näiltä seuduilta. Ohjelma oli englanninkielinen, skandinaavisen kokin laatima ohjelma Norjasta, ja tällä kertaa se kertoi erikoisesta vuohitilasta Mossin seuduilla. Pienen hakemisen, väärinajon ja kännykän kartan avulla lopulta löysimme paikan, Ekebyn kartanon Ryggen ja Fuglevikin perukoilta.

Kartanossa kasvatetaan Boer-vuohia, hieman erikoista Etelä-Afrikasta tuotua roikkuvakorvaista tyyppiä, joka on kehitetty enemmänkin liha- kuin maitotuotantoon. Kartanossa on myös maatilakauppa ja kahvila ja nähtävästi paljon muitakin tiloja, koska omistaja, Finn Erik Blakstad, järjestää täällä myös erilaisia suurempia juhlatilaisuuksia, sekä viininmaistelua (eteläafrikkalaisia!) ja ruokatilaisuuksia. Pihassa on viehättävä vanha asuintalo, sekä tallirakennukset, jossa vuohet majailevat. Tilalla on monenlaisia yhteyksiä ympäri muihin tuottajiin Norjassa ja eritoten Fairviewiin Etelä-Afrikassa. Kaikki kai alkoi latopääskysistä, joiden todettiin täältä joka talvi lentävän juuri Fairviewin seudulle. Siellä on viinitila, josta viinit tuodaan kartanon käyttöön, ja jonka kanssa on harjoittelijavaihtoa: vuosi työtä etelä-Afrikan tilalla ravintola-/viini-alalla ja puolisen vuotta ennen ja jälkeen Ekebyn tilalla Mossissa - voisi olla aika kiinnostavaa?? Fairviewissä on myös täsmälleen sama vuohien kiipeilytorni, joka on pystytetty tänne Ekebyn tilallekin. Avaa tilan kotisivu www.ekeby.no ja tutki lisää !!

Kauppa ja kahvila. Avoinna joka päivä klo 12-19. Myynnistä ja tarjoilusta vastasi miellyttävä ruotsalaisnainen sekä yksi Etelä-Afrikasta kotoisin oleva, tämänhetkinen vaihtoharjoittelija. Koska tilalla on suora perusyhteys Etelä-Afrikkaan on sen mukaisesti myös sisustuksessa paljon afrikkalaisia elementtejä, jotka kuitenkin sopeutuivat hyvin vanhojen norjalaisten tavaroiden kanssa. Täällä myydään monenlaisia elintarvikkeita, afrikkalaisista kahvilajeista ja viineistä alkaen erilaisiin marmeladeihin ja juustoihin ja vuohenlihaan. Me ostimme mukaamme sambialaista kahvia ja muutamia marmeladeja juustojen kanssa käytettäviksi. Täällä tarjoiltu kahvi oli todella hyvää ja sen kanssa saimme tosi maukkaita ja pehmeitä tuoreita pullia. Paljon ruokatarvikkeista tulee myös ympäristön norjalaisilta tuottajilta.

Kukkakoristeita Afrikasta...?

Arominen kahvi ja tuore pulla hemmottelivat makuhermoja.

Ostimme mukaamme mm. tomaatti/vanilja -makuisen marmeladin. Kuulostaa melkoiselta yhdistelmältä, mutta saimme maistaa täällä kaupassa erilaisia makuja, ja totesimme tämän melko jännittäväksi yhdistelmäksi. Toinen ostamamme yhdistelmä on omena/kaneli/chili.

Kaunis vanha asuinrakennus, risuaita erottaa sen pihapiirin kaupparakennuksesta.

Vuohien erikoinen kiipeilytorni. Samanlainen siis Etelä-Afrikan Fairview'ssä, 10.342 kilometrin päässä. Ajatella, että pääskyset joka vuosi lentävät kaksi kertaa tuon matkan tullakseen kesäksi pesimään tänne tallinvintille. Asia on varmistettu rengastettujen pääskysten ansiosta.

Suosittelen retkeä Ekebyn tilalle, jos liikutte joskus Norjassa ja Mossissa. Seutu ja sen ympäristö on muutenkin kaunista, ja kesällä varsinkin sinne voi tehdä piknikkejäkin. Meille tämä oli sellainen jännittävä lauantaipyrähdys, aivan 'ex tempore' - äkkiä keksitty, mutta lopullinen kohde, Ekebyn tila, oli hauska uusi tuttavuus.

Tänä lauantaina sen sijaan pysyttelemme kotosalla. Lumikasat ovat viikon aurinkoisten ilmojen ja lämpöasteiden ansiosta vajuneet jo huomattavasti täälläkin. Äsken oltuani kävelyllä tyttären Mikke-koiran kanssa, kävimme myös syöttämässä sorsia läheisellä purolla, missä ne ovat asustaneet koko pitkän talven, raukat. Nyt niillekin oli jo sulanut paljon paremmat oltavat pitkin puroa. Nälkä niitä kuitenkin vaivasi ja leivän murut katosivat ennätysvauhtia. Meidän kotikoivumme juureen on sulanut suuri pälvi, ja ehkä jo viikon kuluttua voi alkaa odottelemaan ensimmäisten kukkasipuleiden kärkiä näkyviksi. Ihanaa - kevät on nyt täällä. Lähdenkin vielä terassin eteläseinustalle aurinkoon ottamaan kahvikupillisen kevään kunniaksi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Rosmariini

Vettä, veneitä ja akvarelleja - Water, boats and aquarelles

2011-03-09T15:00:00.000+01:00

Hei ystävät!

Tätä kirjoittaessani on aivan ihana kevätpäivä ja räystäät tippuvat kilpaa, vettä tippuu joka paikasta, lumi sulaa ja aurinko lämmittää. Vielä on matkaa kesään, mutta heti kun on tällainen päivä alkavat ajatukset kulkeutua siihen aikaan - ja sulaan veteen! Vesi on yksi elementeistä, josta pidän valtavasti. Sekä maalaan että kuvaan sitä mielelläni erilaisissa muodoissa ja paikoissa, ja kesällä kaikkein mieluiten viettäisin aikaani rannalla, järven tai meren, tai ainakin joen tai vaikkapa pienen puron. Kun matkustamme etelään, niin mieluiten aina haluan meren rannoille. Vesi kaatosateena ja tulvat ovat tietysti eri asia, eivätkä milloinkaan erikoisen mukavia koettavia. Pieni kevät- tai kesäsade sensijaan, pehmeästi maahan laskeutuva, joka saa luonnon tuoksumaan ja raikastaa kuuman päivän jälkeen, voi olla aivan ihana - kunhan ei jatku päiväkaupalla! Veden merkeissä laitan tähän pienen kokoelman omia kuviani, kaikki jo useita vuosia vanhoja, sillä viimeisinä vuosina on maalaaminen syystä ja toisesta jäänyt melko vähiin. Alimmaisena myös puupiirros, jota kokeilin yhtenä vuonna ja haluaisin siihen mielelläni palata, se oli jännittävä työmuoto ja pidän kovasti siitäkin taidemuotona. Värit valitettavasti ovat näissä kuvissa ehkä valaistuksen takia huonommat kuin alkuperäisissä, ja taulujen lasit antavat myös hieman heijastuksia kuviin.

Keväinen metsäpuroSyksyinen rantaVanhat venetalaatYksinäinen vene

(puupiirros) Tervehdyksin

Rosmariini

Mikke !!

2011-03-04T22:55:00.000+01:00

Hei taas!

Kun tyttärelläni oli syntymäpäivät halusin jollain tavalla ottaa hänen Mikkensä mukaan lahjoihin. Silloin tuli mieleen, että voisin jollakin tavalla tehdä Miken kuvan. Silloin ajattelin jotain minkä voisi ripustaa koristeeksi seinälle jälkeenpäin. Mikke on nyt 11 kuukautta ja jo aikuisessa koossaan. Alkuperäinen Mikke hyppii yläkuvassa lumessa sinisen frisbien perässä ja alemmissa kuvissa on minun nopeatekoinen versioni, jonka olin tehnyt jo pari viikkoa ennen kuin yllä oleva kuva otettiin. Mallina minulla ei ollut omassa tekeleessäni muuta kuin muistikuva, mutta itsestäni tuntuu, että olen onnistunut vangitsemaan sen olennaisen ja lentävän menon, vaikka nyt jälkeenpäin huomaankin, että kyllä olisi vielä muodoissa parantamisen varaa. Ehkä sitten ensi kerralla...

Kaipa tästä Mikke-versiosta oikeastaan tytärkin keksi, että laittaisin hänelle rautalangasta nuo edellisen postauksen aterimet. Ja minä olen todennut, että rautalanka on aika jännittävä materiaali. Oikeastaan olen aina ihaillut ns. luffarslöjd'iä (ruots.) eli "maankiertäjien töitä", rautalangasta taidokkaasti punottuja mitä upeimpia koreja, lintuhäkkejä, lyhtyjä, kynttilänjalkoja ja muuta kaunista. Ennen vanhaanhan niitä tekivät usein maankiertäjät ("luffarit") ja kulkukauppiaat vapaa-aikoinaan ja myivät sitten henkensä pitimiksi kiertäessään maita ja mantuja. Minun "Mikkeni" tässä on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja melko pienikin verrattuna todelliseen, vaikka nuo lumikuvat voivat vähän erehdyttää! Se on vain n. 15 cm korkea ja ehkä parisenkymmentä pitkä!
Huomenna meillä paistetaan kyllä "laiskiaispullia" ja kun muut hiihtävät ja laskettelevat niin me katsomme sitä MM-kisojen muodossa TV:stä ! Hei vaan kaikille ja Liukasta Laskiaista!

Terv.

Rosmariini

Aterimet - Cutlery

2011-03-03T17:00:00.002+01:00

Hei,

Kaikkea sitä tuleekin näperreltyä!

Perheen valokuvaajaoppilas tarvitsi eräänä päivänä sopivaa rekvisiittaa koulutyönsä kuvaukseen, mm. hieman "karkeampitekoisia" aterimia. Minä sitten tartuin rautalankaan ja aloin pyörittämään. Tässä tulokset:

Tyttären valmiin koulutyön (Iittala-mainoksen) voitte nähdä hänen omassa blogissaan, tässä linkissä .

Vastakohdaksi ylläoleville aterimille vähän kauniimpaa ja koristeellisempaa; anoppilasta perityt Valdres-hopeiset aterimet, joita käytämme yleensä vähän juhlavammilla kattauksilla.

Terveisin,

Rosmariini

Jäätä ja aurinkoa - Ice and sun

2011-02-27T17:00:00.002+01:00

Hei,

Näin on sää helmikuussa vaihdellut:
Toissa päivänä satoi jäätävää tihkua koko iltapäivän ja illan. Yöllä ilma kylmeni ja eilen aamulla oli kaikkialla jäätynyt kuori, sekä lumen päällä että oksissa. Niin kuin tästä näkee on vesi jäätynyt oksien päällä kuin läpinäkyviksi madoiksi. Kun oksiin kosketti ja ne löivät toisiinsa, ne suorastaan helisivät. Samoin koivujen riippuvat oksat tuulessa. Sehän kuulosti melkein kuin tunnelma Muumipeikon Taikatalvessa!

Tänä aamuna taas aurinko kirkasti maiseman, ja maisema oli todella kaunis.Yöllä oli jälleen satanut uutta luntakin. Tässä luminen pihapuumme, saarni, joka odottaa kevään parturointia, kunhan lumet ensin varisevat oksista.

Pihakuusesta ovat jo suurimmat lumimassat romahtaneet.

Ja kun aurinko tarpeeksi lämmittää tulevat kevään timantit esille, joka oksalla kimaltaa, kun aurinko sulattaa jäätä, ja vesipisaratkin loistavat auringossa.

Aurinkoisia päiviä toivoo ja toivottaa

Rosmariini

OLLUT JA MENNYT - 2 VUOTTA! 2 YEARS, DAYS AGO!

2011-02-27T13:41:00.006+01:00

Hei blogiystävät!

Näin on kevät alkanut - ainakin haluan uskoa niin - vaikka ulkona on vielä viime yönäkin satanut lisää lunta! Mutta kun aurinko paistaa, niin se lämmittää jo niin suloisesti, räystäät alkavat tippumaan, lumi romahtelee puiden oksilta, ja ihan selvästi alkaa talitiaisen laulussa selvemmin ja selvemmin kuulumaan se keväinen titityy! On ihan kuin horroksesta alkaisi heräämään. Siinä horroksessa meni ohi blogini syntymäpäiväkin, ilman että sitä muistin ennen kuin jälkikäteen. 20. helmikuuta täytti blogini 2 vuotta! Synttäripäivä siis ollut ja mennyt, ilman pienintäkään juhlistamista! Mutta on ollut myös niin monta muuta syntymäpäivää juhlittavana, lankoni, tyttäreni, sisarentyttäreni ja oman sisareni ja vielä muutama muu! Osin pyöreitä vuosia ja toiset vähemmän pyöreitä, mutta kaikkia läheisiä kuitenkin muistetaan. Juhlien kunniaksi tuli meille Suomen vieraitakin, erittäin hauska ja mieltä lämmittävä visiitti. Olen itse ehtinyt myös työtovereitteni kanssa, osin työn merkeissä pistäytymään Kööpenhaminassa (siitäkin kuvia lähitulevaisuudessa). Eli tapahtumia kyllä on ollut, mutta tuntuu välillä kuin ei talven kylmyydessä ja lumivallien keskellä olisi ihan itse mukana kaikessa mitä ympärillä tapahtuu, vaan todellakin herään vasta ajan kulumiseen kun kevätaurinko alkaa paistamaan. Kunhan lumimassatkin taas alkavat vajoamaan ja häviämään, niin tuntuu kuin elämä alkaisi uudestaan. Miehen viikonlopuksi ostama ihana tulppaanikimppu saa nyt taas olla merkkinä menneestä blogisynttäristä ja alkavasta keväästä. Yritän nyt uusin voimin alkaa postaamaan blogiinkin hieman useammin. Hyvää maaliskuuta ystävät - ja tervetuloa kevät! - Northugkin juuri voitti Norjalle kultaa hiihdossa Holmenkollenilla! (Valitettavasti suomalaiset eivät pärjää yhtä hyvin nykyään, vaikka aina pidän peukkua heillekin sekä hiihdossa että mäenlaskussa...!)

My blog became 2 years the 20th of february without my notice. Time has flied, there have been many celebratings, birthdays, a visit from Finland, and I myself had a short jobb tour to Copenhagen (fotos later on), but myself I feel I have been in dreams, away, not quite present during the winter. I am like a bear during the winter, in dreams, and woke up first with the springsun and smelting snow. The tulips from my husband can be a remarking for the blog-birthday, which came and went without any notices - and for the beginning spring! And today won Northug gold on Holmenkollen! (But I always hope the best for the Finnish athelics, too.)

Rosmariini

Hevosia - Horses

2011-01-26T11:46:00.017+01:00

Hei Ystävät, Hi Friends, (English resymé at the end)

Nyt on vuosi hyvässä vauhdissa ja päivät vaalenevat ja pitenevät hetki hetkeltä. On ihanaa ajatella, että olemme menossa jälleen kevättä ja kesää kohden.

Vihreitä laitumia saamme kuitenkin vielä odottaa, mutta ajattelin esitellä meidän hevosemme tai oikeammin mieheni hevoset. Ne tosin eivät ole ihan eläviä, ja palveluksestakin jo vapautettuja, kun ovat niin iäkkäitä ja kuluneita. Nämä eivät ole Dala-hevosia (Taalainmaan hevosia Ruotsista), vaan ehkä Fjordingeja (norjalaisia vuonohevosia) tai sitten tuntemattomia rodultaan, mutta ovat joka tapauksessa olleet rakkaita leikkikaluja mieheni lapsuudessa. Tarina kertoo, että eräs sukulaissetä, joka toimi vanginvartijana olisi tuonut ne mukanaan taloon. ja että ne olisivat siis joidenkin vankien Oslon piirivankilassa vapaa-aikanaan veistelemiä. Useimmiten viettävät hevoset nykyään aikaansa kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä, mutta silloin tällöin jokin niistä pääsee enemmän esille, kuten näistä neljästä suurin nyt, koristaen keittiön sinisävyistä ikkunaa.

A new year has started and we get brighter and longer days one by one. We got to wait for green fields stil a while, but I wished to prensent you our, or actually my husband's, horses.

These are not alive, and not at service or work more, they are too old and tired for that, but they have been very dear toys in my husband's childhood. History tells that they are made by some prisoners on their lazy time, and an uncle who worked as a guardian took them with him to children. Now and then decorate these horses our home on different places, the biggest one just now our kitchen window in blue tones.

Tammikuu pian lopussa! Hyvää helmikuuta!

Terveisin Rosmariini

January soon at the end! Have a nice February!

Greetings, from Rosmariini

Vuosi on vaihtunut 2010 - 2011 A new year

2011-01-14T23:24:00.027+01:00

Hei ystävät! Oikein hyvää uutta vuotta! Voihan kai vielä niin toivottaa, vaikka olemmekin jo päässeet tammikuun puoliväliin. En mitenkään ole aikaisemmin saanut kerättyä ja muokattua kuvia valmiiksi blogin päivittämiseksi. Toivotukseni tulivat tässä erään viime vuoden joulukuisen auringonlaskun mukana. Kuva otettu työpaikkani ikkunasta n. klo kolmen paikkeilla iltapäivällä auringon painuessa Oslo-vuonoon. Vasemmassa alakulmassa pilkistää hieman oopperatalon kulmaa. Näistä työpaikallani ottamistani kuvista voin kerran tulevaisuudessa laittaa oiken oman koosteen, niitä on tullut silloin tällöin näppäiltyä, kännykkäkameralla kyllä enimmäkseen.

Joulu oli ja meni, niin kuin aina, liian nopeasti. Sitten vähitellen syttyivät kynttilät uuden vuoden aattoiltaan.

Meidän uuden vuoden illallisemme koostui lähes täysin meren antimista. Gratinoituja hummereita, tässä vielä ennen gratinointia, gratinoiduista kampasimpukoista, soijakastikkeessa valmistetuista meriravunpyrstöistä, suuren kamtshatka (onko se oikea nimi suomeksi??)ravun koivista, sekä tavallisista katkaravuista. Lisänä riisiä joka oli ensin keitetty ja sitten paistettu parikapalasten ja kevätsipulien kera, sekä valkosipulimajoneesia ja raikasta sekasalaattia. Valikoima oli suuri siksi, että joukkomme piti kovin erilaisista asioista, joku ei pidä katkaravuista, mutta rakastaa meriravunpyrstöjä, joku ei syö hummeria, mutta pitää muista äyriäisitä. Näin löytyi jokaiselle jotakin mieliruokaa. Jälkiruoaksi oli suklaamousse, joka oli valmistettu sekä tummasta että vaaleasta suklaasta. Se kelpasi kaikille, niin ettei useampia vaihtoehtoja ollut edes tarjolla! Kaikista lajeista ei tullut otettua kuvia valmistuskiireessä.

Ennen ateriaa tarjoiltiin naisväelle mansikkamojitot, kaunis väri ja ihana maku (vasen kuva). Miehet valitsivat mitä kukin tykkäsi. Aterialla nautittiin poreilevaa kuohuviiniä ja raikasta vettä.

Kuningas piti TV:ssä tradition mukaisen puheensa uuden vuoden aattoiltana. Pääministerin vuoro oli seuraana aamupäivänä.Joulukoristeet olivat vielä esillä, tässä vanha "ulosvedettävä" 3-ulotteinen joulukortti.
Jäälyhdyt koristivat pihaa ja reunustivat porttitietä. Niitä ehdittiin valmistaa 6 kpl ennen uutta vuotta.

Raketteja emme ampuneet, emmekä lähteneet niitä ulos katsomaan tai kuvaamaan, koska emme halunneet jättää Mikke-koiraa yksin sisään emmekä voineet ottaa uloskaan. Nautimme näytelmästä ikkunoiden kautta sisätiloissa. Paukuttelua kyllä riitti aikaisesta illasta kello kahteen yöllä, aivan liikaa minun makuuni. Jatkuvasti ajattelen, että miten luontokappaleet linnut ja kaikki metsän eläimet reagoivat noihin kauheisiin ääniin ja ujeltaviin "tulisiin tikkuihin". Sääliksi käy. Minun puolestani raketit voitaisiin lopettaa kokonaan. Tinaakaan suomalaiseen tapaan emme ole enää viime vuosina valaneet. Vietämme rauhallista iltaa ateriasta ja juomista nauttien, seurustellen, katsellen TV-ohjelmia, joita löytyy niin monilta kanavilta, ja jotka uuden vuoden aattoiltana ovat useimmiten melko hauskoja.

Aamulla ikkunalaudalla illan muistona tyhjä lasi ja kuohuviinipullon korkit.
Ja uusi vuosi on edessä puhtaana kuin uusi arkki, valkoisena kuin uuden vuoden tulppaanit tässä...
... eipä olekaan. Kalenteriin on jo tullut merkittyä monia hauskoja tapahtumia, matkoja ja tapaamisia. Odotamme niitä jännityksellä. Mutta suurin osa uudesta vuodestamme on kuitenkin vielä hämärän peitossa, niin kuin kai useimmilla, ja niin onkin paras. Niin ilot kuin mahdolliset surutkin tulevat jos ovat tullakseen, on hyvä kun kaikesta ei tiedä etukäteen. Elämähän on oikeastaan suuri seikkailu!

Hyvää vuoden alkua kaikille! Toivottaapi Rosmariini

Joulu 2010 - Christmas 2010

2010-12-25T15:20:00.008+01:00

Hei Ystävät!

Jouluaatto oli eilen, mutta kiireisenä ja myöhäisenä jäi blogaamiseni tekemättä. Joulu ei kuitenkaan ole ohi. Täällä Norjassa vietämme joulua pakkasessa hytisten ja Suomessa tietojeni mukaan myös kovissa lumipyryissä. Toivotan säästä huolimatta kaikille edelleen hyvää ja onnellista jouluaikaa, tunnelmallisia ja mukavia joulunpyhiä!

Terveisin,
Rosmariini

Kanelisydämet - Cinnamonhearts

2010-12-22T22:46:00.017+01:00

Hei,
kerroin viimepostauksessani, että leivoin mm. kanelisydämiä, ja olin huolestunut, kun taikina oli kovin vetelää ja tarttui joka paikkaan. Otin kaaviloidessani hieman lisää jauhoa avuksi ja totesin myös, että jos kaaviloin kakut hieman paksummiksi n. 0,5 cm, niin niistä tuli helpompia käsitellä ja kauniimpia.

Maku oli myös makutuomareiden mielestä oikein hyvä, niin että ajattelin laittaa ohjeenkin tähän jos jotakuta kiinnostaa kokeilla. Alunperin ohje on ruotsalais-itävaltalaisen Ernst Kirchsteigerin ruotsalaisesta joulukirjasta (Jul med Ernst) poimittu. Totesin kuitenkin kesken kaiken, että minulla ei ollut hänen ohjeensa mukaista vaniljasosejauhetta, kun en ollut ajoissa tarkistanut tarvittavia aineita. Niinpä noudatin vanhaa ohjetta: "man tager hva man haver" eli otetaan sitä mitä löytyy. Käytin sen sijaan hieman enemmän jauhoa kuin ohjeessa alunperin oli ja sitten reilusti vaniljasokeria. Niinpä minun ohjeestani tuli tällainen:

1 1/4 dl sokeria
200 gr voita
n. 5 dl vehnäjauhoa
parin teelusikan verran juoksevaa hunajaa (voidaan jättää poiskin)
2 tl vanljasokeria

Pinnalle: munaa, kanelia, sokeria (vimemainittuja oman maun mukaan enemmän tai vähemmän. En sekoittanut niitä yhteen, vaan varistelin kanelit purkista, ja lusikalla sopivasti sokeria päälle).

Sekoita ensin sokeri ja voi hyväksi vaahdoksi. Sekoita vaniljasokeri jauhoihin ja ja lisää tämä taiknaan vuorotellen hunajan kanssa. Lopuksi jauhoja niin että saat melko kiinteän koossa pysyvän taikinan. Pane taikina muovipussiin ja kylmään lepäämään noin tunniksi.

Kaulitse taikina sitten pienemmissä erissä n. 1/2 sentin paksuiseksi levyksi ja ota piparkakkumuotilla kakkuja, jotka nostat varovasti pellille. Ne voi laittaa melko tiheään, koska ne eivät paistettaessa leviä. Jos taikina kovasti tarttuu, niin lisää hieman jauhoa taikinanpintaan, pöytään ja kaulimeen. Pidä taikina jatkuvasti kylmänä. Voitele kakut vatkatulla munalla ja ripota sopiva kerros kanelia ja sokeria pintaan. Halutessasi voit tietenkin myös käyttää vain sokeria, tai pelkkää kanelia, tai esim. väritettyä raesokeria, joka tekee kakuista vielä juhlavampia ja jotka sopivat hyvin tarjottavaksi muulloinkin kuin jouluna.

Paista kakkuja 200 asteessa n. 6-8 minuuttia tai kunnes ne saavat hieman väriä.

Ja tässä sitten tulos:

Maukkaita hetkiä,

toivottaa Rosmariini

Joulukuun päiviä - Days in December

2010-12-12T09:00:00.035+01:00

JOULUKUU: Pimeitä aamuja, on kuin yö kun nousen aamuisin, ja lyhdyt palavat yhä pihalla.

Päivät ovat kylmiä ja luonto seisoo jäykkänä ja kuuraisena. Elohopea on useimmiten ptsähtynyt vasta -13 ja -18 välille, mutta se on myös laskenut muutaman kerran aina 20 miinusasteeseen!

Säälin lintuja, jotka yrittävät lämmittää pieniä jalkaparkojaan samalla kun yrittävät syödä, välillä seisten vain yhdellä jalalla. Talitiaiset ja varpuset pärjäävät paremmin, mutta mustarastaat ja muutamat muut näyttävät todella kärsivän. Ruokapaikalla kävi pakkasten alussa myös pieni punarinta, mutta nyt en enää ole nähnyt sitä yli viikkoon ja pelkään, että se on menehtynyt kylmyyteen, vaikka olen yrittänyt tarjota monipuolista ruokaa, niin että sekin olisi löytänyt tarpeeksi sopivaa ravintoa.

Lintujen ruokintapaikalla on myös jouluvalot, jotka tosin eivät kyllä lintuja enemmin lämmitä.

Mies aloitti vielä joulun alla portaan panelointiremontin, kuinkahan se ehtii enää valmiiksi jouluksi...?

Aurinko alkaa nousemaan, taivas punertuu, tietääköhän se lunta iltapäivällä?

Adventtikuusemme on saanut koristeekseen paperitähtiä, yhden jokaiselle adventtipyhälle.

Keittiön ikkunat ovat myös saaneet perinteiset joulukoristeensa.

Meillä oli tänä vuonna vaikeuksia keksiä hauskaa joulukorttimuotoa. Usein olemme käyttäneet kuvakokoelmaa kuluneesta vuodestamme, mutta nyt olimme myöhässä. Lopulta eräänä iltana kiireesti maalasin pienen joulumaiseman, missä tonttu on istahtanut levähtämään matkallaan suuri myssynsä suojanaan ja talvipukuinen jänis on pysähtynyt häntä ihmettelemään. Itse en ollut tyytyväinen, mutta siitä tuli kuitenkin tämänvuotinen joulukorttimme, koska muuhunkaan ei enää ollut aikaa. Kortit painettiin kaksiosaisina niin että saatoimme kirjoittaa pienen joulukirjeen pelkän toivotuksen lisäksi. Toivottavasti ehtivät vastaanottajille perille jouluksi.

Minulla on vapaapäivä. Päätän aloittaa joululeivonnan. Päätän leipoa joulutorttuja pakastimeen, ja kanelisydämiä. Olen epävarma viimemainittujen taikinasta, tuntuu liian vetelältä ja tarttuu kaulimeen...

Miehen projekti portaikossa on edistynyt ylöspäin. Ehkä se sittenkin valmistuu jouluksi, mutta maalaaminen saa jäädä ensi vuoden puolelle.

Vaihteeksi kaunis ja aurinkoinen päivä harmaiden päivien keskellä, mutta pakkanen ja kuura pitivät pintansa.

Joulunalusviikko on käsillä! Hyviä viimeisiä touhukkaita joulunvalmistelupäiviä!

Terveisin

Rosmariini

28. marraskuuta - 1. advent - 28th November

2010-11-28T00:07:00.006+01:00

Hyvää Pikkujoulua ja 1- Adventtia kaikille!

Kirjoitan tätä yöllä klo 00.11 eli voin hyvällä omallatunnolla toivottaa jo Adventtiakin, koska vuorokausi on juuri vaihtunut.

Yllä minun adventti-ihmeeni, jonka ihanat kukat avautuivat juuri täksi päiväksi ja viikonlopuksi kuin tilauksesta. Tuo upea nelikukkainen amaryllis on viime vuonna jouluksi ostamani. Se on ollut erään huoneen länsi-ikkunan syvennyksessä lattialla koko vuoden ja olen aina silloin tällöin kastellut sitä niin kuin muitakin kukkiani. Syksyllä on kastelu usein tapahtunut iltaisin töistä tultua enkä useinkaan sytyttänyt huoneessa kovinkaan vahvaa valaistusta kun verhon takaa kastelin kukat. Huomasin sitten, että amaryllis oli alkanut kasvattamaan tukun pitkiä lehtiä nyt syksypuolella, mutta vasta kun eräässä lehdessä näkyi jotain omituista siinä hämärässä, aloin tutkimaan sitä tarkemmin. Niinpä tuo lehti osoittautuikin kukkavarreksi, jonka päässä oli nuppuja. Poimin sitten kasvin oikein ikkunalle ja jouduin samalla tukemaan varren ja lehdet, jotka osoittautuivat melko letkeiksi kun sitä aloin siirtelemään, mutta en raaskinut niitä kokonaan poiskaan leikata. Minusta amaryllikset ovat niin kovin "kaljuja" ilman mitään lehtiä. Kukat alkoivat sitten aukeamaan yksitellen viimeisen viikon aikana - ja aivan oikein - viimeinen kukka levisi täyteen komeuteensa tämän viimeisen päivän aikana. Upeasti ja suureksi ilokseni Adventtia ja pikkujoulua somistamaan!

Alakuvassa koko ikkuna, jossa amaryllis vasemmalla, ikkunakynttelikkö heijastelee lasiin keskellä. Oikealla pikkuinen adventtikuusi marokkolaisessa kuparipytyssä, tänään - ei kun siis vielä eilen- ilman mitään koristeita, eikä siihen ehkä paljoa laitetakaan. Sen edessä neljä lilanväristä adventtikynttilää odottamassa niistä ensimmäisen sytyttämistä aamukahvin aikaan. Hyvää yötä kaikille ja vielä kerran hyvää joulun odotusta ja 1. Adventtia!

Terveisin
Rosmariini

Pikkujoulu lähestyy - "Little Christmas" getting near

2010-11-23T15:00:00.007+01:00

Haloo! Hello!

Huomasin äkkiä, että jouluun on vain noin runsas kuukausi aikaa, ja pikkujouluun eli ensimmäiseen adventtiin vain muutama päivä. On siis ehkä aika alkaa ajatelemaan jouluisia ajatuksia, vaikka tuskin olen edes menneestä kesästä vielä irtautunut!

I suddenly noticed, that there is only a little more than one month to Christmas, and only a few days to the first Advent, or "Little Christmas", as we call it in Finland. It is then maybe time to begin to think of Christmas thought, though I have not quite got lost from the last summer yet!

Tässä kuitenkin ensimmäisiä joulutunnelmia:
Here some Christmas feelings anyway:

Näin jokin aika sitten sattumalta nettihuutokaupassa kuvan ja ilmoituksen tällaisita saksista. Ne ovat vanhanaikaiset "kynttilänniistosakset". Eipä niille juurikaan nykypäivänä taida olla käyttöä, sillä kynttilät ovat nykyään niin hyvänlaatuisia että harvoin enää savuttavat, mutta minusta ne olivat niin hauskan ja erikoisen näköiset, että pitihän ne saada, jos ei muuten niin koristeellisuutensa ja vanhan ajan tunnelman takia.

Some time ago I by accident noticed these scissors for candles on a online auction. You do not much use or need these nowadays because the quality of candles is so good that they usually do not soot much. But they were of so funny and had the old fashion shape, that I just had to get them for decoration and for the old feeling.

Gotland 6 viimeinen - the last one

2010-11-20T15:48:00.066+01:00

Hyvät ystävät,

Kun tänään katson ulos, niin on pakko myöntää tappioni. Näyttää siltä, että vaikka kuinka sinnittelen kesäkuvissani, niin talvi näyttää kyllä tulleen. Ulkona on n. 5 cm lumipeite maassa ja katoilla, oksillakin hieman, joten maisema on todellakin enemmän jouluinen kuin kesäinen. Niinpä tulin siihen tulokseen, että ainakin meidän kesämuistoillemme Gotlannista on nyt pakko laittaa lopullisesti piste ja on aika keskittyä johonkin muuhun. Kesäisiin matkoihin tulen kyllä vielä palaamaan, niitä kun tälle vuodelle on riittänyt melkoisesti, mutta ainakin pelkästään Gotlannista on tämä nyt viimeinen kuvakooste.

Visby oli todella viehättävä kaupunki. Valitettavasti emme nähneet paljoakaan niitä paljon puhuttuja ruusuja, niihin nähden olimme Gotlannissa hieman liian aikaisin. Mutta muuten siellä olisi riittänyt paljon enemmän katseltavaa, kuin mihin meillä jäi aikaa. Tässä kuitenkin vielä muutamia näkymiä. Eräänä päivänä ajoimme ohi Visbyn pohjoista kohti löytääksemme paikan nimeltä Krusmyntagården. Se oli suuri myyntikeskus (kauppatila) kaikenlaisille maustekasveille, yrteille, uutteille ym. hyvälle. Paikka oli vielä paljon monipuolisempi kuin mitä olimme edes kuvitelleet ja mieli olisi tehnyt ostaa vaikka mitä. Siellä tuoksui aivan ihanalle, kaikenlaisille mausteille ja yrttikasveille, hunajalle, hilloille ja vanhanajan karamelleille jne. Siellä oli vaikka mitä purnukoita, pusseja ja pulloja ja erilaisia kääröjä. Myös erilaisia säilytysrasioita ja kaikenlaisia tarvikkeita saattoi ostaa mukaansa. Me ostimme kassillisen erilaisia mausteita ja kaikenlaista muuta pientä. Krusmyntagårdenia pohjoisempaan emme ehtineet Gotlannissa, mutta eräänä viimeisistä päivistämme päätimme kuitenkin ajaa myös poikittain saarta nähdäksemme mikä oli paikka nimeltään Roma, joka sijaitsee lähes keskellä saarta. Sinnekin näyttivät monet tiet vievän aivan kuten todetaan sanonnassa, että kaikki tiet vievät (ikuiseen) Roomaan, joka nyt kuitenkin sijaitsee Italiassa, ja on kyllä sekä hieman mielenkiintoisempi ja suurempi kuin tämä Gotlannin Roma. Tämän piti olla jokin vanha kylpylä- yms. paikka, nykyään myös tunnettu oopperaesitysten paikka, mutta meille se näyttäyti kuitenkin kuta kuinkin kalpeana nähtävyytenä, tai sitten emme löytäneet aivan oikeata keskusta. Näimme suuria vanhoja rakennuksia, jotka vaikuttivat sisältävän kurssikeskuksia, ehkä kylpylänkin, lasi- ja keramiikkamyymälän ja vanhat kauniit rauniot, jotka pettymyksekseni olivat lastattu toiselta sivultaan täyteen nykyajan tekniikkaa, telineitä ja valaistusta johtoineen päivineen, mikä minun mielestäni paikan rauhan ja vanhan tunnelman. Olikohan tämä se oopperaesitysten pitopaikka?? Nyt siellä näytti olevan menossa jokin näytelmän harjoittelu.

Matkan jatkuessa hieman etelää ja itärannikkoa kohden, ohitimme nämä vanhat tehdasrakennukset, jotka nyt näyttivät suljetuilta. Emme olisi ikinä uskoneet, että pienessä Gotlannissa olisi ollut oma wisky- ja purutupakka (nuuska) tehdas! Löysimme matkallamme Sprogessa myös vihannes- ja yrttikaupan, josta olimme lukeneet. Paikkansa piti myös, että siellä oli häkeissä kaniineja, aivan suloisia pieniä pitkäkorvia, joita vuokrattiin (!!???) , kai myös myytiin pois, ehkä lapsiperheille kesäloman ajaksi leikkikavereiksi? En laita niistä kuvia tähän, mutta jos haluat nähdä niin käy kurkistamassa Old Streetin blogiin.

Pienen, mutta erityisen monipuolisen, ja hyviä tuoreita vihanneksia myyneen pikku putiikin vieressä oli myös "Prylbod", eli kirpputori, missä melko suuressa ulkorakennuksessa oli vaikka mitä vanhaa tavaraa, aina pienistä ruuveista ja vanhoista nauloista ja työkaluista vaatteisiin, huonekaluihin, laseihin ja ihaniin porsliiniesineisiin saakka. Valitettavasti muu joukko ei enää jaksanut odotella, että olisin saanut kahlattua sitä läpi ja kun auton kapasiteetti oli jo aikaa sitten täytetty, niin tyydyin vain nopeasti kävelemään tavarapaljouden läpi. Mutta sinnekin olisi ollut ihana palata tekemään löytöjä...

Sen, että lammas on erittäin tunnusomainen Gotlannille, saatoimme nähdä jo Visbyssäkin, missä joillain kaduilla, liikenne-esteinä (betoniporsaina) käytettiin näitä hauskaan lampaan muotoon valettuja betoniesteitä!"Meidän" lammastilallamme oli lampaita kokonaisuudessaan n. 400 kpl, usealla eri laitumella. Erään päivänä vietimme paljon aikaa kulkemalla lampaita tervehtimässä ja kuvaamassa.

Tässä vuokraemäntämme pienen äidittömän "hoitokaritsan" kanssa.
Tämä pieni "perheen mustalammas" oli hukannut emonsa ja huusi surkeasti...
...mutta kesti vain hetken, ennenkuin emo oli jälleen sen rinnalla ja rauha maassa.

Lampaita oli myös metsälaitumella, jonne lähdimme katsomaan tilan hevosia. Niitä oli kaikkiaan 7 kpl, joukossa yksi lämminverinenkin sekä Gotlannin hevonen, pienempi poni. Kolme juuri haettiin ratsastustunneille, meidän tullessamme.

Hevosharrastus näkyi myös huoneissamme, missä yhdellä seinällä oli tämä kaunis hevospiirros!Lopuksi, mutta ei missään nimessä vähiten, haluan laittaa pari kuvaa näistä omituisista "raukeista", kivipatsaista, jotka luonto, tuuli, aurinko ja suolainen vesi, ovat aikojen kuluessa muovanneet. Olinhan niistä lukenut ja nähnyt kuvia, mutta kuitenkin, kun näin ne omin silmin, olivat ne todella aika erikoisia ja uskomattoman muotoisia. Teimme noin keskellä viikkoamme piknikin tällaiselle rannalle. Söimme ensin eväämme kivirannalla istuen, minä tietysti tapani mukaan ja tilaisuutta hyväksi käyttäen keräsin myös erikoisia kiviä. Sitten vaelsimme pitkin rantaa kauemmas, missä näimme raukeja. Saattaa olla, että Gotlannin pohjoispäässä Fårö'ssä saattavat kivipatsaat olla vieläkin vaikuttavampia, sinne asti emme kuitenkaan kerenneet, mutta kyllä nämäkin tekivät ainakin minuun vaikutukset. Ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoisia!

Ja nyt jätän - ainakin toistaiseksi - jäähyväiset Gotlannille. Voin ehdottomasti suositella matkaa sinne kaikille - ja erityisesti luonnon ystäville. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, kaikesta vanhasta ja kauniista alkaen myös moderniin designeen asti. Kesäkuu juhannukseen asti on edullista aikaa, mutta sen jälkeen nousevat hinnat voimakkaasti ja turismi myös lisääntyy - nyt oli miellyttävän rauhallista. Ainoa negatiivinen puoli oli, että jotkut galleriat ja taidetapahtumat eivät olleet päässeet alkuun, mutta ilman niitäkin oli matkamme aivan ihana elämys! Ja takaisin tekee ehdottomasti mieli...

Terveisin

rosmariini

Gotland - 5

2010-11-13T11:20:00.002+01:00

Heippa!

Kukkia marraskuussa??? Kyllä, tämän pimeyden, sateen, loskan, rännän ja pakkasenkin keskellä ajattelen kesää enemmän kuin joulua! Joulun ajattelemiseen ovat sensijaan monet muut ryhtyneet jo täysin voimin. Oslo S eli Oslon päärautatieasema koristeltiin kimallusnauhoin, lamppuköynnöksin ja joulukuusin jo lokakuun viimepäivinä. Monet kaupat ovat myös jo koristelleet ikkunoita joulukoristein ja tavaroin. Minullahan menee joulu jo melkein väärään kurkkuun niin aikaisesta "jouluttamisesta". Minä sen sijaan paikkailen vielä ja jälleen kerran huonoa omaatuntoani Gotlannin viipyvien kuvien takia, ja mikä pahinta, täytyy myöntää etten tullut valmiiksi tälläkään kertaa, vaikka niin olin ajatellut! On pakko laittaa vielä yksi jakso, jotta saan matkamme "kohtuulliseen loppuun". Tällä kertaa seuraavaa:

Olimme etukäteen lukeneet useista gallerioista ja taidenäyttelyistä Gotlannissa. Tietä kysyen löysimme erääseen niistä ilman kylttejä, joiden puuttumista ihmettelimme. Koputimme ovelle ja ystävälliset omistajat totesivat todella täällä olevan gallerian, mutta senkin aukeavan vasta seuraavalla viikolla eli vasta meidän lähdettyämme. Kun he kuulivat meidän tulleen kahdesta naapurimaasta ja nimenomaan tutustumaan Gotlantiin ja mielellämme olisimme nähneet hieman taidettakin, oli avasi tämä vanhempi pariskunta ilomielin gallerian ovet meille erikoisesti näin etukäteen. Galleria oli uudelleen sisutetussa ladossa ja taulut jo paikallaan odottamassa avausta. Kun olimme saaneet nähdä varsinaisen näyttelyn ja ihailimme heidän kaunista vanhaa taloaan, kutsuivat he sisälle katsomaan sitäkin. He olivat monien vuosien aikana sekä kunnostaneet taloa, että myös sisustaneet sen kauniilla vanhoilla esineillä, tauluilla, huonekaluilla ja antiikilla. Ilmeni myös, että heidän kaunis kotinsa oli myös kuvattu suureen kauniiseen Gotlantia kuvaavaan kuvateokseen. Saimme ihailla sekä kirjan kuvia, että huoneita ja esineitä todellisuudessa pariskunnan kertoessa samalla tarinaansa. He asustavat talvisin Tukholmassa, mutta kesäisin tässä kauniissa vanhassa talossaan ja pitävät silloin galleriaa.

Kaunis talo ja sisäänkäynti "pitsikuisteineen" sekä tunnelmallisesti sisustettu eteisaula.
Ruokasali, jota komisti kaunis vanha takka ja pöydällä ihana pitsiliina sekä kaunis ikivanha soppakulho. Seinissä ajanmukaiset tapetit.

Kaksi kaunotarta: Sisällä kaunis vanha nukkeneiti pitsimekkoineen ja ulkona puutarhassa moderni torso sitäkin alastomampana.

Syvät ikkunasyvennökset paksuissa seinissä, joille saattoi kerätä kauniita vanhoja pikkuesineitä. Puutarhassa piti vartiota ja järjestystä komea kukko, joka samalla komensi

kanalaumaansa. Kaikki saivat rapsutella vapaasti pensaiden alla ja kulkea vapaasti pihanurmikoilla. Mikä idylli!Lampaat, kirkot, kiviaidat, tuulimyllyt ja kukat sekä matala maisema suorine teineen, ovat asioita jotka ovat minulle erikoisesti jääneet päällimmäisinä muistoina Gotlannista. Tässä jälleen eräs kirkoista, joka oli erikoinen sikäli, että jokaisen puupenkin päähän oli kiinnitetty portti ja jokaiseen oli maalattu kaunis kuva, hieman erilainen joka portissa, kukaties ehkä kunkin perheen tai suvun mukaan. Olikohan tämä hieman rikkaamman seudun kirkko, kun kirkossa muutenkin oli paljon maalauksia.

Jälleen eräs vanha, muistaakseni 1700-luvun tila, nykyisin museoksi muutettu, nimeltään

Katthult, melkein kuin Astrid Lindgrenin Eemilissä, mutta Eemilistä tässä Katthultissa ei kyllä näkynyt jälkeäkään. Muista asukkaista ja paikkakunnan ihmisistä, historiasta, vaatteista, tavoista ja esineistä oli kyllä kerätty tänne paljon nähtävää.

Ihmettelimme näitä "laatkoita" rakennuksen seinässä, mutta ilmeni, että ne eivät olleet sen enempää "kyyhkyslakkoja" kuin muitakaan lintupönttöjä, vaan yksinkertaisesti aikanaan rakennettu suojaamaan seinän sisästä ulospistäviä tukiparrujen päitä lahoamselta.

Yksinkertainen ratkaisu: ulkovessa rakennettu sisään kiviaitaan, samalla tuli hieman suojaa

sivuilta ja katto pään päälle. Saattoi olla, että tämä oli varattu palvelusväelle, ehkä talon hienommalla väellä oli suojatumpi paikka sisätiloissa??Ja sitten maisema jälleen varastorakennuksen ikkuna-aukosta, voiko harmoonisempaa löytyä.

Tuulimyllyt ovat lähellä sydäntäni, siis nämä vanhat puiset normaalit myllyt, joiden avulla jauhettiin jauhoja.Sama mylly tien varresta kuvattuna, mukana kiviaita ja kukat... täällä tykkäisin asua!Ja se "oman tilamme" mylly. Hieman rapistuneempi kuin edellinen valitettavasti, mutta kaunis omassa harmaudessaan......ja aivan kyljessään nuokkui kaverinsa, tämä vanha traktori antamassa hieman väriä omilla kauhtuneilla punakyljillään!

Mutta niistä tuulimyllyistä . Kauhistuimme ensin Gotlannin taloomme tullessamme nähdessämme nämä uuden ajan tuulimyllyt matkan päästä ja ajattelimme, että kauhistus jos joudumme asumaan noiden naapurissa. Onneksi nämä hirviöt jäivät kuitenkin meiltä täysin piiloon kauemmasa metsien taakse ja rannan läheisyyteen, niin ettemme sen enempää niitä juuri nähneet emmekä lainkaan myöskään kuulleet. Ne eivät siis häirinneet lomaaamme muuten kuin automatkoillamme, jolloin ne silloin tällöin siellä täällä putkahtivat horisonttiin, mutta en voi muuta kuin pahoitella, että olemme tulleet siihen pisteeseen, että sellaisia rakennelmia on pakko pystyttää energian takaamiseksi. Sancho Pancha olisi varmaan juossut karkuun ja ehkä nytkin "kääntyy haudassaan" noiden "myllyjen" takia!

Mainitsin kukat eräänä muistoihin jääneenä asiana. Tässä eräs kukkaelämyksistäni:

äkkiä metsäisen ja tyhjän tien varressa aukeaa niityn tapainen, joka oli täynnään villinä kasvavia ja ihanasti kukkivia akilleijoja, vaalensinisiä ja aivan suloisia KERROTTUJA vaaleanpunaisia, kuin prinsessojen juhlamekkoja! Oli pakko poimia muutamia mukaan, ja ne

olivat vielä ihanassa kukassa vielä seuraavaan viikkoon mökillämmekin.

Mainitsin, että Gotlannissa on melko matalat maisemat ja sen ansiosta myös tiet on ollut helppo rakentaa myös suoriksi. Tällaisia perspektiivejä näimme usein, ja kun mutka lopulta tuli, se saattoi olla 90% - ehkä silloin käännyimme jonkun tiluksien rajapyykin ympäri! Täällä on varmasti helppo ajella polkupyörillä, ja kun etäisyydetkään eivät ole kovin valtavia, niin saareen tutustuminen sillä tavalla olisi varmaan aika hauskaa!Tämän lokin onnistuin kuvaamaan asuinpaikkamme lähellä olevassa Nissestrandissa eli Nissen rannassa. Sieltä löytyi yllätykseksemme myös hauskan näköinen ruokapaikkakin aivan rantaviivan tuntumasta, joka myös näytti olevan auki sekä iltaisin kuin myös viikonloppuna. Valitettavasti löysimme paikan vasta viimeisenä päivänämme, olimmekohan aikaisemmin lähteneet "merta edemmäs kalaan"?? Sinne jäi kuitenkin Lokki taistelemaan tuulta vastaan, joka tänä päivänä oli melko kova, mutta kerta kerran jälkeen se päästi tuulen painamaan itsensä n. 20 metriä taaksepäin, ponnistaakseen sitten jälleen saman verran eteen, ja jälleen sama uudelleen. Toivoiko saavansa päivälliskalan pintavedessä tähtäimeensä, vai oliko tämä vain päivän liikuntahetki?
Ja ne kukat, ne kukat - kaikki tuntemattomat ja tuntemani. Mutta valmut ovat ainakin yksi

ilopilkku, joita näki siellä täällä peltojen reunassa ja värinsä takia erottuivat hyvin. Ja kuten totesin, sekä iloksenne että/tai harmiksenne, on tulossa vielä yksi pätkä Gotlantia, hieman Visbystä, hieman rannoista, eläimistä ja erikoisesta paikasta nimeltä Krusmyntagården.

Näkemisiin,

Rosmariini

Halloween in natura

2010-10-31T09:39:00.009+01:00

Heippa taas,

kuin parantelen huonoa omaatuntoani viimeisten, viipyneiden Gotlannin ja muidenkin kuvieni osalta, niin ajattelin laittaa nämä pari kuvaa tänne ajankohdan sopivuuden vuoksi.

Nythän on taas Halloween-aika. Tuo Amerikasta meillekin levinnyt kaupallinen villitys, josta en lainkaan perusta. Mutta huomasin päivänä muutamana, että luonto, auringon hetkittäin valaistessa atsalean ja japaninvaahteran oranssinpunaisia lehtiä, sekä yön mustuus ja kuutamo villien sadepilvien, kylläkin sopii erinomaisesti sekä väreiltään että tunnelmaltaan Halloweenen viettoon. Kuutamoaika tosin on tainnut kyllä mennä ohi juuri nyt, mutta kuvissa on mielestäni hyvä syksy-yön tunnelma!

Terveisin,

Rosmariini

Onnellinen päivä - A happy day !

2010-10-30T17:42:00.016+02:00

Hei blogiystävät,

Päivät pimenevät ja ainakin minua tällä hetkellä väsymys vaivaa, sadeilma painaa, tuntuu harmaalta kun pitkä talvi on taas edessä. Sitten yht'äkkiä on kuin eräänä päivänä auringonsäde tulisi risukasaan! Sattuu pieniä asioita, mutta jotka ilahduttavat niin sanomattomasti. Minulla oli lauantaina viikko sitten sellainen onnenpäivä, jolloin tuntui kuin suoranaisesti aurinko olisi alkanut paistamaan ja iloa on riittänyt edelleenkin.

Sain vierailun mukana lokakuun alkupäivinä Suomesta siellä varastoidun, isäni kauan sitten tekemän mosaiikkipöydän. Puuosat ovat lakattua koivua (tai mäntyä?) ja päällys jäännösmosaiikeista kokoama. En aikanaan sen saatuani ollut aivan tyytyväinen värikombinaatioihin, mutta ei ollut valinnan varaa, koska se päätettiin pääosin käyttää hyväksi muista yhteyksistä jääneitä mosaiikkipaloja. Viime lauantaina aloin tarkemmin tutkimaan aiemmin lamppu- ja kukkapöytänä käytettyä pöytääni, ja miettimään miten sitä nyt käyttäisin. Kukkapöydälle on aina käyttöä, mutta toistaiseksi pöytä on sijoitettu olohuoneeseen ja lämpöpatterin eteen, joten kukkia siihen ei voinut asettaa. Sitten aloin katselemaan erinäisiä koriste- ym. esineitäni ja sitten tuli kuin salamanväläyksenä mieleen Marimekon lasit. Minulla on niitä pieni kokoelma ja kun toin ne esiin ja koettelin pöydän pinnalle, niin ai kuinka ilahduin, sillä pöytähän oli kuin tehty näitä laseja ja niiden värejä toistamaan. Joku voi olla erimieltä näiden sopivuudesta, mutta minun silmääni kombinaatio ilahdutti kovasti ja iloitsen edelleen päivittäin katsellessani näitä värejä. Jatkossa voi tietenkin pöydän paikka ja käyttö muuttua, mutta nyt on näin:

Pyöritellessäni siinä pöytää ja laseja ympäri ja niitä kuvatessani, tuli mies kotiin ruokakauppareissulta. Hän on kiltti ja usein hemmottelee minua hoitamalla sekä ruokaostokset että ruoanlaiton viikonloppuisin. Välillä kokeilemme kyllä kaikenlaista uutta yhdessäkin. Hän tulla tupsahti nyt olohuoneeseen kauppakasseineen ja kädessä myös suuri kukkapaketti. Hämmästyin suuren suuresti. Ei minulla eikä hänelläkään ollut mitään merkkipäivää, eikä muutakaan merkittävää, jota olisi pitänyt juhlistaa kukin näin odottamatta. Mutta hän oli vain päättänyt ostaa minulle kukkia - vieläpä ihania nuppuisia ruusuja, eikä vain yhtä...

...vaan kokonaisen suuren kimpun ihanissa karamelliväreissä, suuria pitkävartisia ruusuja:

Olen niistä ruusuista iloinnut koko viikon, koettanut hoitaa niitä hyvin, laittanut yöllä viileään ja kantanut taas päiväksi huoneeseen ihailtavaksi. Voitte myös olla varmoja, että olen niitä myös kuvannut! Ja nyt viikkoa myöhemmin ruusut ovat avautuneet ja ovat edelleen aivan upeita, eikä yksikään niistä ole nuokahtanut vielä! Mikä onnen päivä minulla olikaan ja iloa riittää yhä!!!

Hyvää syksyn jatkoa ja onnellisia päiviä teillekin!

toivottaa Ruusumar..eeeii kun siis Rosmariini

Syksykavalkaadi

2010-10-20T22:51:00.019+02:00

Hyvät ystävät,
Kuinka tämä saattoi taas tapahtua? Olemme lähes talven kynnyksellä! Näin kyllä muutamia keltaisia lehtiä koivussa, mutta ei nyt yksi keltainen koivunlehti syksyä tee.... Vastahan ihailin juuri kauniita georginen kukkia puutarhassani aamuauringossa....

....sitten huomasin, että muutamat puutarhamansikan lehdet olivat saaneet kauniita värejä.

Ja sitten alkoi jatkuvasti sataa, ja ruusunmarjatkin punertuivat, ja taas satoi....

Pieni etana kiipesi sateelta turvaan myöhäisenä kasvaneeseen ja vielä urheana kukkivaan auringonkukkaan...

Viimeiset upeat ruusuni sade sen sijaan runteli heti rumaksi.

Useammat lehdet alkoivat punertaa...

....ja päivät kävivät lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Mökille tehtiin syysvisiitti ja laitettiin paikkoja talvikuntoon. Sadepilvet pyörivät taivaalla.

Ja vesi tuntui jo kylmältä ja oli saanut myös syksyn värisävyt.

Mökkitontille oli ilmestynyt ennäysmäärä sieniä, sekä kanttarelleja että erilaisia rouskuja, joita en muista koskaan ennen löytäneeni sieltä...

Oli pakko uskoa että syksy oli auttamattomasti käsillä, vaikka minä blogissakin vielä elelin kesämuistoissa, eli Gotlannin reissussa, jonka käsittelykin oli edelleen kesken. Puhumattakaan Italian matkasta, kesälomasta ja kaikista muista kuvistani. Ja nyt oli jo uusi matka mielessä. Pois syksyn alta ja pimeästa ja sateesta. Oli pakko saada vielä hieman aurinkoa kroppaan. Niinpä lähdimme lokakuun toisella viikolla La Mangaan, Espanjaan, joka totesimme vielä olevan melko varma aurinkopaikka. Matka eteni kuitenkin ensin Sveitsin kautta, missä kävimme toteamassa, että poikamme oli lopultakin saanut kunnon opiskelija-asunnon jouduttuaan asumaan 3 viikkoa teltassa (!!!) opiskelun alussa, kun ei koulu eivätkä asuntomarkkinat Lausannessa pystyneet tarjoamaan mitään vaihtoehtoa. Matkamme oli erittäin onnistunut, siitä myöhemmin lisää.

Kun olimme tämän syysloman jälkeen koteutuneet näimme kuinka pimeää oli jo todella tullut.

Ja kuinka ollakaan, parin -5 - -6 asteisen pakkasyön jälkeen oli torstai-iltana ensi lumen vuoro meidän kulmillamme. Aamulla oli noin sentin verran lunta ruohikoissa, lehdillä ja asfaltilla. Mutta ennen kuin ehdin ikuistamaan sitä kamerallani, oli se jo hävinnyt perjantai-iltaan mennessä. Lumi näyttikin maisemassa vielä aika omituiselta, sillä monet pensaat ja puut ovat yhä säilyttäneet lehtensä jopa vihreinäkin vielä.

Mutta uskottava kai on, että talveen olemme menossa, nyyyh, nyyyhh! Minä kyllä vielä palaan kesään ja kesäkuviin lähiaikoina, en antaudu talvelle vielä!!

Terveisin,

Rosmariini

Gotland - 4

2010-09-06T19:17:00.054+02:00

Hei !

Jatkoa Gotlannin reissuumme:

Monet paikat Gotlannissa olivat vielä suljettuina viikolla 24 kesäkuussa, jolloin me vierailimme siellä. Mm. niin myös tämä Kunstnergården, jonne olisin mielelläni halunnut pistäytyä. No, nyt jäi paljon nähtävää seuraavaa Gotlannin käyntiä varten, milloin se sitten tapahtuisikin...?

Mutta vietimme siitä huolimatta monta erittäin antoisaa päivää Gotlannissa, ja saimme sekä kokea että nähdä paljon siellä. Eräänä iltapäivänä me tytöt teimme"taide- ja kulinaarisen" retken, poikien jäädessä siksi ajaksi seuraamaan jalkapallo-ottelua TV:stä, olimmehan Gotlannissa juuri "pahimpaan" aikaan jalkapallon MM-otteluita silmällä pitäen!

Ensimmäiseksi poikkesimme "Fide Fajans'iin", viehättävään pieneen porsliinikauppaan, melkein keskellä metsää, tien varrella, kun näimme, että se oli auki. Olimme jo kerran aikaisemmin ajaneet sen ohi ja silloin pahoitelleet, kun se oli suljettu.

Nyt saimme ihailla hauskoja fajanssikulhoja ja kauniita vateja ja niitä oli ostanut mielellään enemmänkin, mutta taas piti yrittää pitää mielessä täpö täyteen lastattu automme tulomatkalla, mikä ei suinkaan avannut mahdollisuuksia suurien lautasten tai määrien ostamiselle kotiinkaan päin. Jotakin pientä piti kuitenkin saada muistoksi!

Jatkoimme matkaamme eteläänpäin ja suuntana oli Vamlingbo.

Vamlingbossa sijaitsee mm. Lars Janssonin museo. Hän on erittäin taitava akvarellisti, joka hienosti ja herkästi kuvaa lintuja pensselillään. Lars Jansson asuu itse Gotlannissa, ja jo vuosia sitten luin hänestä ja lintukuvistaan. Eräässä vanhassa sisustuslehdessä näin myös kerran artikkelin hänen rakentamastaan kaunislinjaisesta gotlantilaistyylisestä talostaan. Hänen museossaan tapasimme hänen tyttärensä, joka möi lippuja, tauluja ja julisteita. Taulujen hinnat olivat melko korkeita meikäläisen matkabudjetille, joten me kaikki tytöt tyydyimme ostamaan lintukuvia vain julisteina. Tässä muutama lintukuva valokuvattuna seiniltä:

Kuvia akvarelleista laseineen ei ole helppo ottaa ja tähän kuvaan on siksi tullut mukaan myös yksi rakennuksen kauniista vanhoista ikkunasyvennyksistä, joka heijastuu lasin pintaan.

Tämä Lars Jonssonin punatulkku oli kuin joulukortti ja minusta myös niin upea, että tuntui kuin se olisi voinut äkkiä lehahtaa taulusta lentoon.

Naapurirakennuksesta löysimme aivan ihanan pienen kahvilan. Rakennukset jo sinänsä olivat kauniita ja vanhoja, mutta kahvila oli myös sisustettu epätavallisen kauniisti ja kodikkaasti. Nuo syvät ikkunasyvennykset ja paksut kalkitut seinät antavat jo itsellään hauskan tunnelman, mutta lisäksi oli kahvila sisustettu kauniilla vanhoilla kalusteilla, ja vaaleanpunaiset pelargoniat ikkunoilla ja kukkataulut seinillä olivat hieno lisä, puhumattakaan koristelluista sohvatyynyistä, kukkamaljakoista, kynttilänjaloista, hauskoista lautasista, tyyliin sopivasta pöytäliinasta ja jopa koristelluista kärpäsverkosta leivonnaisten yllä! Tilasimme salaattia, fetajuustopiirakanpalat, tuoretta leipää ja gotlantilaista riisipannukakkua salmbär-hillon ja kermavaahdon kera. Kaikki aivan ihanan tuoretta, maukasta ja suussa sulavaa!

Lars Jonssonin museo sijaitsee Vamlingsbon Prästgårdenin eli pappilan tiloilla, joten kirkko oli aivan naapurissa. Minä, joka en ole erityisen uskonnollinen, mutta aina käyn katsomassa kirkkoja sisältä jos voin, juoksin tietysti myös tätä vanhaa kaunista kirkkoa tutkimaan ja kuvaamaan. Kirkon lähellä tuoksui ihanasti terva, sen vanhat ovet oli juuri hiljattain tervattu. Kirkko on pääosin rakennettu 1250-luvulla, mutta torni rakennettiin 1350. Se oli tietojen mukaan alunperin korkeampi, mutta salaman lyötyä siihen 1817 se korjattiin matalammaksi. Kirkko on restauroitu vuosina 1900, uudelleen 1961 ja viimeksi 1988. Kirkossa oli runsaasti kauniita seinä- ja kattomaalauksia, historian mukaan vuosilta 1275 ja n. 1300, lyijylasi-ikkunoita asennettiin vasta paljon myöhemmin. Erittäin koristeellinen ja värikäs saarnastuoli on 1600 luvulta. Uskomatonta miten nuo kaikki ovat säilyneet niin hyvin ja kauniina meidän päiviimme asti.

Jos olisin ollut "kiipeilyiässä" ja kehdannut, niin tähän pappilan puiston suureen puuhun olisi ollut kiva kiivetä, sinne olisi voinut vaikka rakentaa majankin!

Nyt oli kuitenkin pakko istahtaa autoon ja hieman kurvitellan pikkuteitä, maisemia ihaillen ja joitakin ruokaostoksia tehden pikkuhiljaa palailimme taloomme Havdehemsissä, Näsissä, missä nälkäinen jalkapalloon kuvaruudun välityksellä osallistunut miesväki jo odottelikin.

Jatkoa seuraa...!

Terveisin, Rosmariini

Gotland - 3

2010-09-04T18:37:00.002+02:00

Hei blogilaiset!

Pitkän odotuksen jälkeen tulee tässä jatkoa kesäkuun Gotlannin makamme kuvasadosta. Osa 3.

Ilman kummempia selityksiä ensin erilaisia kuvakulmia Visbyn kaduilta, näyteikkunoista, sekä puodeista. Sitten kuvia ihanasta Creperiestä, joka sijaitsi pienessä somassa talossa, ovessa kiva pitsi-ikkuna. Siellä nautimme (tosin pitkän odotuksen jälkeen!) ihanat crepit, ensin kanan, peston, fetajuuston ja salaatin kera, jälkiruokana toinen saframijäätelön, kerman ja "salmbär"-hillokkeen kera. En ole vielä löytänyt vastiketta tuolle samlbär-marjalle suomeksi. Sitä käytettiin paljon Gotlannissa sekä hilloina että mehuina ja on kaiketi tyypillinen marja siellä.

Hyvältä ainakin kaikki maistui ja Creperie oli aivan hauska paikka, mutta osuimme sinne juuri

lounasruuhkan aikaan - siitä johtui pitkä odotuksemme, mutta se ehdottomasti kannatti!!

Tästä voisi sanoa kuin vanhassa TV-mainoksessa, että "aina matkanne varrella Esso", no siis tässä tapauksessa Marimekko siis!! Visbyssäkin, ja pääkadun varrella tietenkin.

Upea köynnäskasvi, olikohan nimeltään "sininen sade" (Blåregn) ryöppysi yli aidan muutamassa paikassa pikku kujilla. Hyvää viikonloppua kaikille!

Rosmariini

Miken kesä - Mikke's summer

2010-08-13T22:25:00.018+02:00

Heippa taas kaikille!
Ennen kuin jatkan Gotlannin tarinaa, niin heitänpä pienen kuvatarinan Miken kesästä. Olen aiemmin luvannut, ja saanut luvan, laittaa tänne kuvia Mikestä, tyttäremme koirasta, ruskeasta Australian kelpie'stä. Mikke on todellinen ikiliikkuja ja villikko, utelias nuori koiraherra, nyt noin 4 kuukautta. Tässä pieni kuvasarja Miken kesäpuuhista:

Hi all!

Before I continue with our story from Gotland, I throw in here a little photostory about Mikke's summer. I have before promissed, and am aloud to, to put here some photos about Mikke, our daughter's dog, a brown Australian kelpie. Mikke is a real ever moving, wild and

very curious young dogman, now about 4 months. Here a little pictureshow about Mikke's summer games.

Laatikkoleikki:

- Kukkuu, olen piilossa täällä!

-Mitä, onko kuppiin tulossa ruokaa...??

- Äkkiä ruokakupille, mutta mites tämä luukku nyt avattiinkaan...

- Noh, eihän se mitenkään pysy auki, mites se nyt noin...?

- Ääähh, lopettakaa se fotaaminen, vähemmästäkin menee pasmat sekaisin...

Mikke merillä - - - ei kun siis Mälarilla:

- Pitää olla tarkkana kuin porkkana, ettei perämies aja kiville eikä kareille! Mihinkähän sitä nyt oikein mennäänkään?

- Jaaha, täällä seilataan tuota ikivanhaa Gripsholmin linnaaan. Eihän niillä näytä olevan edes koiran koppiakaan!

- Ei niin mitään mielenkiintoista maisemassa, täytyy vähän lepuuttaa jalkoja, kai se perämies pärjää hetken ilman minuakin. Kyllä meri..ei kun siis Mälarin-matkakin voi väsyttää!

- krrhooo, hrooo, ZZZ, ZZz...

Mikke valmistautuu saappaan heittokilpailuun:

- ...ja kyllä mä sulle kohta näytän, krrrr, odotas vaan...

- mrrr, krrhh, otan tosta tolleen niskasta kiinni ja....

- ja sitten mentiin niin että hippulat vinkuu...!

...Ja kesäisten puuhailujen jälkeen maistuu ihanalta ruotsalainen vaniljajoghurtti!!

Terveisin, Romariini

"Paussikuva - Pausphoto"

2010-08-11T21:15:00.005+02:00

Hei,

Gotlannin jatkoa odotellessa laitan esille yhden kuvan, josta itse pidän kovasti. Minulla on enmmänkin tällaisia, mitkä eivät liity mihinkään, mutta joista itse tykkään ja olen välillä miettinyt, että pitäisiköhän avata toinen "helpompi" blogi, johon vain heittelisin ottamiani kuvia silloin tällöin ilman sen kummempia syitä tai selityksiä??

Mietiskelee, Rosmariini

Hi,

While waiting for next Gotland -volume - just a photo which I like very much myself. I wonder sometimes if I should start another blog, where I could put just photos like this without any reasons or explains, photos which do not quite belong to anywhere but which I like myself and have quite a many of!??

Just wondering,

Rosmariini

Viikko Gotlannissa 2 - A week in Gotland 2

2010-07-26T12:28:00.043+02:00

Hei ystävät, Hi Friends, ( a short English resymé in the end)

Ohessa toinen osa Gotlannin matkamme kuvista ja tarinasta.

Kun suunnittelimme tätä matkaa noin 8-9 kuukautta etukäteen, hieman salassa ja yllätyksenä muutamille osanottajille, niin emme aluksi tienneet kovinkaan paljon Gotlannista. Vähitellen kuitenkin saimme poimittua hieman tietoa paikoista ja asioista joita kannatti nähdä ja kokea esim. toisten blogeista. Vasemman puoleisen kirjasen Ispiration Gotland löysin netistä keväällä ja tilasin sen, ja sitä selasimme paljon tosin vasta aivan loppuvaiheessa ennen matkaa sekä jo ollessamme Gotlannissa. Toinen erinomainen opas karttoineen ja vihjeineen oli oikeanpuoleinen Gotlands Guiden, jota sai monesta paikasta Gotlannissa ilmaiseksi. Viimeksi mainitusta on myös skannattu tähän Gotlannin kartan pieni osa, aivan saaren eteläkärjestä, missä myös enimmäkseen liikuimme. Talomme sijaitsi pienemmässä niemessä jonka tyvessä näkyy nimi Näs. Sieltä lähdimme ensimmäisinä päivinä liikkeelle kohden aivan eteläistä kärkeä ja Hoburgin majakkaa. Matkalla pysähdyimme Vamlingsbossa Bottarve-nimiselle museotilalle. Sitten kävimme katsomassa rantoja Hoburgenissa ja kiipesimme majakkaan. Paluumatka tapahtui läpi kauniin maaseudun, pikkukylien, joissa lähes jokaisessa oli oma kirkkonsa. Ajoimme Hamran kautta ja siellä pysähdyimme Hamra Krogin yhteydessä olevalla kirpputorilla.

Iloiset valmut piristivät matkantekoa siellä täällä tien varsilla. Samoin muut erilaiset luonnon kesäkukat, joita löytyi yllin kyllin Gotlannissa.

Bottarven tila, joka nykyään on museona vanhoine rakennuksineen. Ladossa upea aumakatto, joka uusittiin n. 3 vuotta sitten koko kylän yhteistoimin. Hoburgenin kotiseutuyhdistys hoitaa tilaa ja järjestää siellä kesäisin kulttuuritapahtumia. Suuressa ladossa myytiin erilaisia matkamuistoja, käsityö-, ym. tuotteita, erityisesti lampaanvillasta ja nahoista tehtyjä, mutta myös paljon, paljon muuta kaunista. Täällä nautimme kahvit ihanien juuri paistettujen vohveleiden kera.Teki oikeastaan mieli ostaa itselleni nämä suloiset lampaannahkatossukat kylmiä varpaita talvella lämmittämään, mutta sitten ihastuin kuitenkin erääseen kudottuun hartiahuiviin, joka lopulta vei voiton ostosvalinnassa. Huivista yritän saada kuvan mukaan myöhemmin.Ikivanha sepän paja.Vanhojen rakennusten yhteydessä oli säilynyt myös tämä sepän paja.Opaskirjojen mukaan on kartano ja tila 1800 luvulta, mutta tässä aitakivessä on kuitenkin selvästi hakattu vuosiluku 1730. Ehkä se sitten on peräisin jostain muualta.

Hoburgenin eteläkärjen rantakallioita.Hoburgenin majakka.Majakan "silmä" näkee, anteeksi näkyy, kauas.Majakasta voi varmistaa sen mitä ajaessa jo on epäillyt: Gotlanti on hyvin lattea saari ainakin eteläiseltä osaltaan. Saaren pohjoisosassahan emme lainkaan ehtineet käydä.

Kiviaidat ovat eräs Gotlannin "tavaramerkki" lampaiden ja tuulimyllyjen monien kirkkojen ja valmujen lisäksi.

Kirpputorimyymälästä Hamrasta. Siellä oli paljon kivaa mikä olisi mielellään lähtenyt mukaani, jos vain autossa olisi ollut yhtään enemmän tilaa. Nyt oli pakko luopua ajatuksestakin!

Kiitos käynnistäsi ja tervetuloa katsomaan jatkoa!

toivottaa Rosmariini

English resymé: When we started to plan this trip 8-9 month before and a little secret for some of us, because it was a birthdaysurprise, the we did not know very much of Gotland. But when the time went by we found more more in some blogs, magasines and so on. Later in the spring I found on nettauction a book Inspiration Gotland, that and the free copy of Gotlands Guiden (the last with its fine way guides and maps) were very helpful also when we had already come to Gotland. We lived on the south part of the island, near the waycross where you can see the name Näs. We did many trips by car in the surroundings and the first one took us quite to the southest punkt on the Island, Hoburgen. On our way there we stopped on an old country house, with name Bottarve, now museum where one could buy lot of souvenirs, many of lambwool but also other things, you could see those old beautiful houses, have a nice cup of coffee and very good waffles, or a little typical lunch. We continued our way to the coast and visited the lighthouse in Hoburgen. We drove back north via Hamra throug nice landscapes, with a church in almost every little village, and we stopped then on a vintage marked next to Hamra Krog. I hoped very much to buy some beautiful old things there, but had just to drop the whole thought because we were in short of place in our car. Here and there on our ways there were beautiful and jolly poppies. Old grey stonewalls are some of the landmarks of Gotland, beside lambs, many churches and windmills. Welcome again to follow our days in Gotland!

Buy, Rosmariini

Viikko Gotlannissa - One week in Gotland

2010-07-22T16:59:00.038+02:00

Tähän kauniiseen gotlantilaiseen maaseututaloon tulimme viikoksi kesäkuun puolivälissä viettämään viikkoa tutustuaksemme Gotlantiin, sen maaseutuun, ruokaan, eläimiin ja luontoon, levätäksemme ja viettääksemme mukavaa aikaa yhdessä.

To this beautiful house out in the countryside in Gotland we came in the middle of June this year to live one week in order to be known with Gotland, the fine landscape, food, animals, and nature, to relax and to have a nice social time together.

Tämän lampaiden vastaanottokomitean tapasimme jo heti parkkipaikalla.

This nice welcome group of sheeps met us already by the parking place.
Ensimmäiseksi taloon tullessa tulimme eteisaulaan, jossa komisteli tämä koristelun mukaisesti vanha ("Anno 1741") takka.

This fine old ("Anno 1741") fireplace were the first thing we met inside the door.
Keittiö, ruokailutila ja oleskelutila muodostivat yhden valtaisan huoneen. Ruokapöydässä riitti reilusti tilaa kaikille ja mukavat suuret vanhat nahkasohvat ja tuolit ja monet lampaantaljat ja tyynyt tekivät oleskelun rennoksi. Muuten olivat huoneet sisutetut kauniisti monin vanhoin huonekaluin ja antiikkisinkin koriste-esinein.

Kitchen, the dining room and drawing room were one big open area. The lang table gave us lot of place to sit together and old leather sofas and chairs with lambskins and pillows were nice and cosy. Otherwise were the rooms decorated with many beautiful old pieces of furniture and other old and also antique decoration things. Jostain syystä juuri tämä huoneessa riippunut kaunis kristallikrunu sai minut jatkuvasti ajattelemaan Muumimamman kristallikruunua Muumitalossa, Tove Janssonin kirjoissa, en vain tiedä miksi....

Of some reason this beautiful christal lamp made me all the time to think the same type of lamp of Mummin Mother in the Mummin House, in the books of Tove Jansson, I just do not know why...
Toisen kerroksen aulassa oli mukava istuinryhmä. Siellä meillä oli myös mahdollisuus pitää yhteyttä kotiin ja muualle, sinne asetetun tietokoneen ja laajakaistan avulla.
A sitting room on the sedonc floor. There we had also the possibilit to keep touch with home and other contacts. There were a PC and broadband for our use.
Yläkerrassa sijaitsi myös neljä makuuhuonetta, sininen, punainen, vihreä ja keltainen sekä pesutilat ja WC. Alakerrassa oli myös yksi makuuhuone muiden tilojen lisäksi. Yläkerran sinisen huoneen koristuksena oli mm. tämä vanha (ainakin käsityön vuosiluvusta 1881 päätellen) kaunis ristipistotyö.
On the second floor there were also four bedrooms, blue, red, green and yellow, and bathrooms and toilets. Downstairs there were also one bedroom with other areas. On the second floor's blue room there were among other things this old beautiful cross point-sewed and inramed cloth (old anyway of the year 1881, on the cloth, to determine).
Meillä oli mukava piha nurmikoineen, kukkineen ja pensaineen, missä saattoi istuskella, lueskella, pelata suomalaista palikkapeliä nimeltä "mölkky", tai leikkiä koirien kanssa silloin kun isäntäväki pyynnöstämme päästi ne meitä tervehtimään.

We had nice garden with greens, flowers and bushes around us, here we could sit, read, play a Finnish wooden play named "Mölkky", or play with the dogs when our landlord after our question let them out to us.

Neljä tällaista haukkua piti tilan lampaat Herran nuhteessa ja ojennuksessa, Edith, Astrid, Kim ja Vitra. Minusta ne oliva vain kovin samannäköisiä niin, etten milloinkaan oppinut näkemään kuka oli kuka. Villejä ja leikkisiä koiria, kun olivat "työstään" vapaana, mutta hyvin ystävällisiä.

Four of these dogs hold the farms sheep in order, Edith, Astrid, Kim and Vitra. I could never separate, them from each other, they looked too alike for me. They were rather wild and playful, whenever they were "free from job", but very friendly they were.

Tähän leppoisaan näkymään makuuhuoneeni ikkunasta ja lampaiden ääniin heräsin joka aamu.

I woke up to this calm view from my bedroom window and to the voices from sheep.
...jatkoa seuraa...

...to be continued...

Rosmariini

Sydänkesää - The heart of Summer

2010-07-12T16:00:00.002+02:00

Ihania kesäpäiviä, toivottaa sinulle Rosmariini

Wonderful summerdays, wishes to you by Rosmariini

Madrid 5

2010-07-09T15:16:00.035+02:00

Heippa pitkästä aikaa taas!

Olen juuri pari päivää sitten palannut ihanasta Italiasta, jossa lämpötilat vaihtelivat 30-40 plusasteen välillä. Lähes paras paikka siinä helteessä oli auto, jossa ilmastointi toimi erinomaisesti. Tosin mahdollisesti sen seurauksena nyt istun kotona mahtavassa flunssassa ja nenä vuotaa kuin kraana! Italiasta tuli taas otettua valtavasti kuvia, mutta yritän nyt kuitenkin edetä järjestyksessä - eli ensin loput Madridin kuvat ja sitten Gotlanti, ennen kuin lähdetään katsomaan Italiaa. Olin ajatellut laittaa vielä kaksi erää Madridin kuvia, mutta olen nyt päättänyt että eipä enää pitkitetä sitä enempää, vaan yritän sulloa osan kuvia tähän kertaan, joka sitten saa olla viimeinen siitä kaupungista (ainakin tällä erää). Kuvia on kauniista rakennuksista, erilaisista yksityiskohdista, muutama iltakuva ja sitten erilaisia hauskoja ravintoloiden kylttejä.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Rosmariini

Hello, it's a while ago! I have just a few days ago returned from the wonderful Italy, where the termometer showed between plus 30-40 degrees C, all the days. Almost the best place were then a car, where the air conditioning funtioned excellently. But - it can be because of it that I now am sitting with a nose which is running out like a water tap!In Italy I again took lots of photos, but I try to go on in order now, and will first show the last pictures from Madrid. Still two episodes, I thought first, but I have now decided to cut it to one, and press in here the most of the photos I planned. There will be photos of beautiful buildings, some details, some night pictures and funny restaurant namesplates and signs. Have a nice Sunday!

Rosmariini

Nämä omituiset ruosteiset rautaukot ovat taideteoksia, joita riitti pitkässä parijonossa eräällä kävelykadulla ja näyttivät olevan sekä turistien että madridilaisten suosimia kuvauskohteita. Taiteilijan nimi ei jäänyt mieleen, mutta selitys kyllä puolittain. Nämä ukot olivat muistona "tulevaisuudessa entisaikojen ihmisistä" tai sitten jotenkin päinvastoin - mutta jos minä ymmärsin selityksen oikein, niin oikeastaan näemme ne liian aikaisin, sillä nämä olisivat meille tulevaisuuden ihmisten patsaita, mutta tarkoitettu esittämään heitä vieläkin pidemmällä tulevaisuudessa, jolloinka ne todellisuudessa ovat patsaita entisaikojen ihmisistä vielä kauempana tulevaisuudessa (siksi ehkä ruosteisiakin?). Tämä ehkä kuulosti hieman heprealta, mutta minusta se oli aika erikoinen ja jännittävä ajatus, mikäli - kuten totesin - en ole käsittänyt sitä jotenkin väärinpäin. Minusta joka tapauksessa jotenkin inhimillisen ja aika jännittäviä rautahökötyksiä, vaikken tämän tyylisistä yleensä tykkääkään! Short expl.: Have forgot the name of the name of the person who has planned and made these rusty ironmen, who stood in lang ques on a street. But if I understood right the meaning so they illustrated men from old times but far away in the future. A popular photo object both for madrilenos and tourists. Somehow I think they saw human and exciting out, although I usually do not like things as these!

Alla oleva kuva ei valehtele - talot olivat todellakin hyvin vinoja - mutta myös herkullisen värisiä! The picture here does not lie - the houses really were very leaning - but also of delicious colors!

Hyvin söötti pieni suklaakauppa kapean kujan päässä. Perustettu v. 1894. Sen naapureina teatteri ja alla olevan kuvan kirjakauppa hieman alempana katua.A very qute little San Gines-chokolate shop, established year 1894 on a little street, as a next door nabour to a little theater and very small bookshop on the same street.

Pienin kirjakauppa minkä olen nähnyt. Se koostui vain hyllyistä talon kiviseiniä vasten ja pienestä hytin näköisestä osasta, missä yksi ainoa nainen seisoi myymässä avonaisen oven takana. The smallest bookshop I have seen. I was only that you can see against the housewall and the little cottage type part where one lady was standing and selling behind the open door.

Tästä alkaa Grande Via, "Suurkatu", eräs kaupungin pääväylistä ja ehkä kauneimmista. Se täyttää tänä vuonna 100 vuotta, minkä monet vanhoin valokuvin varustetut mainokset vahvistivat.Here begins the Gran Via, one of the main streets and maybe one the most beautiful of the city. It will be 100 years this year, something the many placates along the street confirmed with old photos.

Kansalliskirjaston ja -museon juhlallinen portti. The solemn portal of the National library and - museum.

Geologisen museon edessä paistattelivat päivää nämä patsaat. Taustalla oleva on muuten Velasques. By the door og the Geological museum there were these statues bathing in sun. By the way he on back is Velasques.

Yksi Madridin monista "kermakakkutaloista" ja tuollaisia kovasti koristeltuja rakennuksia oli todella useita. One of Madrid's many "cream gateau-houses"and there were many which were decorated om the same way.

Pikku ravintoloita löytyi vaikka kuinka monia, toinen toisellaan mitä hauskimpia nimiä ja kylttejä. There were lot of small restaurants, all with fun names and signs.

Yllä kaksi kuvaa kaakelipotretein koristellun ravintolan ulkoseinästä. Above to photos from a restaurant wall decorated with potraits on tiles.

Tämä on "El Botin" (kuva alla), maailman vanhimmaksi ravintolaksi väitetty ja eräänlainen "pakko nähdä" Madridin kävijöille. Siellä kävimme syömässä grillattua juottopossua, toista heidän erikoisuuksistaan. Toinen on juottokaritsa. Erikoinen oviaukko kätkee sisäänsä sokkeloisen vanhan ravintolan holvimaisine pienine huoneineen ja portaikkoineen. Palvelu oli nopeaa ja erinomaista, mutta siitä ei kuitenkaan tullut maineestaan huolimatta meidän suosikkiamme. This is "El Botin" (the picture under), named as the eldest restaurant in the world and in the same time "a must to see" to all Madrid visitors. Vi ate grilled small pig there , one of their spesialities. The other one is grilled lamb. The spesial doorpart hides old and small labyrintlike rooms and stairs. The service was quick and very nice, but in spite of that it did not become any favourite of us.

Hetki jolloin lamput syttyvät. The moment when the lamps get light.

Talojen valaistusten kanssa kilpaili myös täysikuu! The full moon concurred with the illuminating of the houses!

Juuri käyntimme aikoihin oli tunnetun ruotsalaisen Ingmar Bergmanin myös tunnettu näytelmä "Kohtauksia eräästä avioliitosta" tämän komean teatterin ohjelmistossa. Just when we were in Madrid, there were the wellknown Swedish Ingmar Bergmans also wellknown play "Moments from a marriage" shown on this fine theater.

... ja lopuksi tämä kauniisti valaistu rakennus, teatteria vastapäätä. ...and to the end this beautifully illuminated building on the opposite side of the theater.

Kesäkuulumisia! - Summernews!

2010-06-26T12:17:00.035+02:00

Hei Ystävät!

Toivon, että juhannus on ollut kaikille miellyttävä ja kaunis!

Hello Friends!

I hope you all had a nice and beautiful Midsummer!

(There is an English resumé in the end)

En ole unohtanut teitä enkä blogiakaan, mutta ohjelma on ollut taas koko loppukevään ja alkukesän niin tiivistä, ettei blogin päivitykseen ole kerta kaikkiaan jäänyt aikaa eikä voimia.

Tyttärellä oli barchelor-päättäjäiset ja näyttely Gjövikissä. Sen jälkeen hänen muuttonsa kotiin jatkaakseen opiskeluaan Oslossa jonkin aikaa. Samaan touhuun hänen mukanaan tuli perheeseen uusi pieni jäsen, koirapoika nimeltään Mikke, ja rodultaan Australian Kelpie. Pari kuvaa Mikestä nyt, ja jatkossa varmasti enemmän.

Nyt kesäkuussa matkustimme Gotlantiin, missä olimme vuokranneet ison talon. Vietimme siellä jälkikäteen sekä sisareni että mieheni pyöreitä vuosia ja nautimme yhteisestä ajanvietosta retkien, ruoanlaiton, pelien ja rentoutumisen merkeissä. Pahimmat urheiluhullumme saivat myös annoksensa maailmanmestaruus otteluista jalkapallossa. Kuvia tuli Gotlannista runsaasti, ja siitäkin on tulossa aikanaan oma tarinansa kunhan ehdin käsitellä kuvat. Gotlannista tultuamme jäimme vielä joksikin aikaa Ruotsin mökille, ja minä saatoin viettää syntymäpäivääni yhdessä Victorian häiden vieton kanssa. Sain lahjaksi mm. pari Marimekon värikästä pyyhettä (kuva), jotka nyt erinomaisesti sopivat mökin vaalean värin saaneeseen keittiöön (kuvia tästäkin enemmän myöhemmin).

Aivan lähiaikoina on miehelläni ja minulla odotettavissa matka Pohjois-Italiaan, missä mieheni sisarenpoika viettää häitään pienessä idyllisessä vuoristokylässä. Olemme varanneet matkaan muutaman lisäpäivän ympäristöön tutustumista varten, joten tältäkin reissulta on varmaan tulossa runsas kuvasato. Yritän kuitenkin johonkin väliin ujuttaa myös ne aivan liian pitkään venyneet viimeiset lupaamani kuvat Madridistakin.

Italian-matkan jälkeen lopulta tulee yksi rauhallinen viikonloppu ja sen jälkeen kaksi laiskaa viikkoa mökillä rauhoittuen.

Mikke, 8 viikkoa:

Marimekon värikkäitä pyykeitä, kesäiset nimet, Mustikkamaa ja Juhannustaika:

Gotlannista ostin Fide Fajans-nimisestä pienestä porsliini/keramiikkakaupasta hauskan turkoosinvihreän kulhon:

Kirpputorilta Gotlannin Hamrasta ja eräästä antiikkikaupasta Visbystä tarttui mukaani muutamia veitsiä ja haarukoita, kaikki eri kokoa ja näköä, mutta minusta niin hurjan kauniita kuvioineen ja patinoineen:

Italian matkaa varten löytyi Ruosissa tämä henkäyksen ohut mekko, joka kuitenkin läpinäkyvyytensä vuoksi vaatii alumekon. Sen ompelen itse, koska en ole mieleistäni valmiina löytänyt. Hieman lisää asusteita on myös tarkoitus ostaa. Haaveilen suuresta kesäisestä lierihatusta, jossa olisi muutama kukkanen koristeena....

We have had too many happenings and too much to do the last weeks in the beginning of this summer, that I just have not had the time or strength to keep up to date my blog for a while. First our daughters bachelor celebration and show in Gjøvik, then moving her things home, because she wil in near future continue her studies in Oslo. Then we also got a new familymember, when our daughter bought a little dog, Australian Kelpie. He is wild but cute and looks very much like a fox. A few photos about him. We hired a house for one week in Sweden, to celebrate my sisters and husbands round years and have a good time with the our families. From Gotland there wil come a story of its own in this blog with fotos. Then we were some days on our cottage in Sweden. I had my birhtday at the same day as Victoria of Sweden got married. I got among other things som colourful kitchentowels from the Finnish Marimekko. Suits very well to the cottage kitchen now, because we painted it light after many years with a green colour on the walls. In gotland I bought a nice turquoise green bowl in Fide Fajans, and from fleetmarket and from a little antique shop some knives and forks, all different, but so beautiful in my mind. After some days we will fly to Northern Italy to the wedding of my husbonds nephew. We will use some extra days to be able to see the aroundings there, too. There will be lot of photos again!! I bought a new dress in Sweden for the trip, very thin material, and I have to sew a slip to it and buy some accesorizes. After Italia we have one weekend at home and after that we will take our lazy summerholiday on our cottage without any plans. Now I wish to you all a good summer and I'll come back with new things and photos, when I again have a little more time. Enjoy flowers, sun and holidays, summer will be over so soon!

Nyt toivotan kaikille oikein hyvää kesän jatkoa, palaan itse runsain kuvin ja uusin tarinoin, niin pian kuin saan hieman enemmän aikaa. Nauttikaa kukista, auringosta, ja vapaa-ajasta. Kesä kuluu aina niin uskomattoman nopeasti!

Terveisin,

Rosmariini

Valittuja paloja - Picked peaces

2010-05-27T18:00:00.002+02:00

Hei,
vain muutamia kuvia: ehkä tulevan kesän värejä ja elementtejä?
Hello!
Just a few photos: maybe this summers colours and elements?

Rosmariini

Kesän kynnyksellä - On the door sill to summer

2010-05-24T15:00:00.000+02:00

Hei! Pieni välipala viimeisiä Madridin jaksoja odotellessa. Kesä on alkamassa, ihanaa. Kimalaiset ja mehiläiset surisevat, perhoset liihottelevat, nuput aukeavat ja tuntuu kuin kaikki alkaisi kukkimaan ja kasvamaan vartta ja lehtiä aivan räjähdysmäisesti. Vaikka elämässä tapahtuisi muitakin asioita, niin tuntuu, että kevät ja kesän alku on aina yhtä ihmeellistä aikaa, niin että siitä ei saisi mitään mennä hukkaan. Pitäisi melkein istua ja kulkea ulkona vuorokaudet ympäriinsä, jotta ehtisi seuraamaan kaikkia muutoksia ja jännitäviä tapahtumia mitä luonto meille nyt tarjoaa. Paremmitta puheitta nauttikaa näistä kuvista, jotka ovat muutaman kierroksen tulos omasta puutarhastani parin päivän ajalta, mukaan mahtui sekä sadetta että aurinkoa!

Hello! Some snacks in waiting for my last Madrid episodes. The summer is starting, wonderful! The bumblebees and honeysbees are buzzing, the butterflies flying, the flower buds are opening and it feels as everything would start to flowering in the same time and growing stalks and leaves quite explosively. In spite there are many other things , too, in life, so one feels, that the spring and beginning of summer is always as wonderful time, so that one should not miss anything of it. One should almost sit or go outside around the clock, in order to better could follow all the changes and exciting happenings what the nature us now offers.

Without more talk, enjoy these pictures, which are results of a few rounds in my own garden during two days, under both rain and sunshine!

Hyvää viikonalkua!

Have a nice start for the week!

Rosmariini

Madrid 4, Kiirastorstai - Madrid 4, The Maundy Thursday

2010-05-20T16:29:00.072+02:00

Hei pitkästä aikaa,

ensiksi pyydän anteeksi pitkiä taukoja blogissani, ja varsinkin niiltä jotka ovat odottaneet jatkoa Madridin matkan kuvaukseen. Kevät on ollut kovin kiireinen, ja tulee vieläkin olemaan näin kesän kynnyksellä, lisäksi jotkut matkat ja sitkeä vilustuminen on vienyt voimia ja aikaa. Mutta nytt lopulta olen saanut seulottua eteenpäin kuvamassaa ja tässä seuraava osa, joka enimmältään koostuu Kiirastorstain vietosta Madridissa. Toivottavasti jotakin mielenkiintoista moneen makuun!

Olimme löytäneet vakituisen aamiaispaikan erään lähihotellin aamiaishuoneesta, missä jo toisena aamuna saimme oman kantapöydän, ja mukava tarjoilija taikoi aamiaisen vauhdilla pöytäämme. Se että söimme toisessa hotellissa kuin missä asuimme, johtui siitä, että olimme jo etukäteen lukeneet matkailijoiden kommenteista, että aamiainen oli kyllä hyvä omassa hotelli Reginassa, mutta melkoisen hinnakas. Tässä toisessa hotellissa, jossa myös oli hyvin siisti aamiaishuone, aina lähes tyhjä vielä meidän tullessamme, oli aamiainen kohtuuhintainen ja hyvä, ja palvelu erittäin ystävällistä - ja lopuksi se oli kuitenkin vain noin 2 minuutin päässä omasta hotellistamme.

Torstaiaamuna lähdimme aamiaisen jälkeen jälleen Pueta del Sol'in torille. Huomasimme heti, että nyt oli vapaapäivä ja jotakin erikoista tapahtumassa. Ihmisiä oli liikkeellä suurin joukoin. Ensimmäiseksi kohtasimme meksikolaisen orkesterin torin keskellä tiiviin kuuntelijajoukon piirittämänä. Rytmi oli mukaansatempaavaa ja pojat todella osasivat hommansa.

Tämän ryhmän tapasimme vielä myöhemmin iltapäivällä toisellakin torilla, Plaza Mayor'illa, eli 'Suurtorilla', missä valteli ja istuskeli massoittain ihmisiä, jotka seurasivat samalla näytelmää, jota erilaiset esiintyjät, myyjät, jonglöörit ja muut kulkijat värittivät. Kaikilla aina kuppi, vati, hattu, laatikko tai muu sellainen esillä rahojen keräämistä varten!

Torilta löytyi mm. päätön - tai ainakin kasvoton mies mustassa puvussa ja hatussa, "kuparinen" vanha pariskunta viime vuosisadalta, vihreä mies ja intiaanipäällikkö, ja ilmassa seisova Jeesus. Vastapäätä irvisteli myös itse paholainen, mutta en saanut hänestä kovin hyvää kuvaa, mikä ei liene ihmekään kun ajattelee kohdetta, joten jääköön vain maininnaksi.

Päivän mittaan löysimme tiemme sattumalta myös Madirin ruokamarketille. Totesimme kuitenkin, että tämä paikka - vaikka viehättävä olikin, ei vetänyt lainkaan vertoja Barcelonan vastaavalle (La Boqueria), joka oli paljon suurempi, värikkäämpi ja tuntui olevan vieläkin paljon monipuolisempi valikoimansa suhteen sekä erittäin hyvin järjestetty ja siisti. Täällä sen sijaan tuntui olevan enemmän kahvilameininkiä ja tämä vaikutti enemmän kohtaamispaikalta, missä nautittiin ehkä hieman tapasta viinin ja oluen kera, tai leivonnaisista tumman kahvikupillisen kera kuin varsinaisista ruokaostosten teosta ja värien, vihannesten, hedelmien ym. silmänilosta.

Tässä oli pakko pysähtyä ja ostaa pussiin mukaan erilaisia macaroneja maisteltaviksi. Hyviähän ne olivat, mutta valtavan makeita - ja karamelliväriä oli kulunut runsaasti!

Toreilla, kaduilla ja kahviloissa riitti ihmisiä. Mutta katsokaapa katukuvaa, missä Suomessa, tai Norjassa näkee yhtä värikkäitä taloja ja iloisennäköistä katukuvaa!? Melko harvoissa paikoissa, uskoisin! Ja ihmiset todella näyttivät nauttivan koleiden päivien jälkeen aurinkoisesta ja lämpimästä vapaa- ja juhlapäivästään. Tämä oikeastaan muistutti Norjan 17. toukokuuta, eli Norjan kansallispäivää (tai Suomen vappua), joka suurelta osaltaan nykyään on lasten ja koululaisten ja perheiden juhla, ei mikään synkkä ja hartaan arvokas päivä kuten Suomen vastaava eli joulukuun 6. pvä. Viimeinen kommentti ei tarkoita, että mitenkään väheksyisin Suomen itsenäisyyspäivää, mutta haluan vain todeta, miten suuri ero päivien viettotavalla on, minkä myös osittain luulen johtuvan niin vastakkaisista vuodenajoista, valosta, ja usein näin ollen myös ilmasta ja erilaisista lämpötiloista.

Ehdimme päivän aikana kokea myös tämän pienen flamenco-esityksen.

Lapsilla oli riemu ylimmillään, kun yrittivät rikkoa näitä jättimäisiä saippuakuplia, joita tämä herra sai lennätettyä ilmaan, ei puhaltamalla, vaan kahden kepin ja luultavasti niiden väliin kiinnitetyn ohuen rengasmaisen langan avulla.

Eräässä kadun kulmauksessa oli "puhuva vessanpönttö" ja tämän rohkean pikkutytön ansiosta taisi "pönttöotus" kerätä vähän ekstrarahaa, sillä pikkutytön ja otuksen keskustelusta kehkeytyi pieni näytelmä, josta monet aikuiset tuntuivat mieluusti seuraavan ja lopuksi kilahti aina joku kolikko hattuunkin.

Kadut olivat vielä täynnä väkeä kun aloimme pitkän päivän jälkeen liikehtiä hotellin suuntaan tarkoituksena käydä hieman levähtämässä ennen iltaruokailuun lähtöä.

Kun olimme illalla käyneet syömässä, oli lähitori jälleen yhtäkkiä aivan pakaten täynnä ihmisiä ja ymmärsimme, että nyt alkoi varsinainen pääsiäisen näytelmä Madridissa. Kuului välillä rummutusta, huutoja ja välillä musiikkia. Kun aikamma kurkottelimme näimme yli ihmisten että jotain tummia hiippalakkeja ja valkoisia kaapuja, jotka hyvin, hyvin hitaasti lähestyivät katua, missä me seisoimme. (Näkyy kuvan keskellä äärimmäisenä vasemmassa reunassa). Kuvien taso on huono, oli vaikea löytää oikea valotus, ja matkan määritys, kun kameraa ei voinut tarkentaa suoraan katsomalla, vaan kuvia oli otettava ylös ojennetuin käsivarsin ihmisten päiven yli. Sitäpaitsi en todellakaan ole vielä tottunut kuvaaja, varsinkaan hämärässä tai pimeässä, vaan kokeilin eri tapoja, mikä sitten valitettavasti näkyy kuvissakin.

Kun kulkue monien takojen saapui kadulle missä seisoimme, tuntui se melkein pelottavalta, sillä ensimmäisinä ilmestyivät näkyviin nämä violetinvärisiin hiippalakkeihin ja valkoisiin kaapuihin pukeutuneet papeiksi nimittämämme miehet (?) jotka kantoivat lyhtyjä, pitkiä punaisia kynttilöitä sekä erilaisia ristejä. Hiippalakeissa oli ainoastaan silmien aukot, joten kasvoja ei voinut lainkaan nähdä. Aina välillä kulkue pysähteli, sytytteli kynttilöitä uudelleen, korjaten ristien asentoa jne. Taustalla soi aina väliin puhallinmusiikki, väliin rummut, välillä ihmiset taputtivat ja välillä huutelivat. Vasta myöhemmin saimme tietää näiden ilmiöiden merkityksen.

Lopulta pitkän ajan kuluttua oli kulkue liikkunut niin paljon, että näimme tämän suuren puisen ja runsaasti leikkauskoristellun kantolavan, jonka päällä seisoi Jeesus- patsas risti olallaan eli koko kulkue kuvasti Jeesuksen työlästä matkaa Golgatalle omaa ristiään kantaen. Tosiasiassa kuitenkin lavaa kantoi suuri joukko miehiä lavan tai laatikon sisältä käsin. Kun heidän oli pakko pysähtyä vähän väliä levähtämään, pysähtyi kulkueen matka. Kun he taas lähtivät liikkeelle, taputtivat ihmiset hurjasti ja huutelivat kannustukseksi.

Jesus-lavan jälkeen marssi upeisiin asuihin pukeutunut puhallinorkesteri ja sitten rummuttajat. Joukossa oli mukana jopa aivan nuoria poikiakin.

Kulkue liikkui joka ilta näinä kolmena päivänä, joina olimme Madridissa, keskiviikkona, kiirastorstaina ja Pitkäperjantaina, aina hieman eri reittiä. Vasta toisena iltana onnistuimme näkemään toisenkin osan näytelmästä kun sattumalta kun olimme juuri tulleet jälleen syömästä ja kulkue oli ohittamassa meitä lähikadulla. Näimme nyt, että kulkueeseen kuului myös kantovaunu, jossa kuljetettiin Neitsyt Mariaa tai Madonnaa.

Onnistuimme kulkemaan ihmismassaa seuraten vanhan Kaupungintalon aukiolle. Kun tulimme paikalle, saapuivat juuri viimeiset "papit" paikalle, tällä kertaa kokonaan mustapukuisina. Sitten näiden jälkeen samoin kuin Jeesus-lava aikaisemmin tuli vielä suurempi kantolava hitaasti, hitaasti aina vähän väliä pysähtyen. Tämä lava oli katettu ja valtavasti koristeltu valkoisin kukin ja valkoisin korkein kynttilöin. Näiden keskellä istui koristellulla istuimella Neitsyt Marian tai Madomman kuvapatsas. Nyt ihmiset huusivat vähän väliä "Guapa, guapa! ". Saimme paikallisilta katsojilta tietää, että se oli tapa koska ihmisten mielestä Madonna oli niin kaunis, niin he huusivat "Kaunis, kaunis" samalla taputtaen ja sillä tavoin jälleen osoittivat iloaan ja kannustustaan kantajille ja kulkueen etenemiselle. Seisoimme nyt melko kaukana kantolavan reitistä, enkä mitenkään iltapimeässä onnistunut saamaan kunnon kuvaa Madonnasta, valitettavasti. Paikallisasukkaat osoittelivat meille myös kantolavan pohjaa, mikä hämmästykseksemme näytti tuhatjalkaiselta, jolla oli kaikissa jaloissaan valkoiset tossut. Meille kerrottiin sitten, että lava oli niin painava, että sitä täytyi olla kantamassa n. 25-30 miestä, ja aina kun kulkue pysähtyi, kantajat joko vaihtuivat tai vain lepäsivät. Minä en ainakaan olisi uskonut, että näihin laatikoihin saattoi "piiloutua" niin monta miestä, mutta jalkojen määrä vahvisti, että asiassa oli perää.

Kello lähestyi tässä vaiheessa puolta yötä. Pojat olivat jääneet meistä tungoksessa erilleen, kun tytär ja minä halusimme seurata näytelmää pidemmälle. Olimme kuitenkin aina välillä kännykkäyhteydessä toisiimme. Pojat suuntasivat sitten hotelliin ennen meitä, ja me päätimme Madonnan kantovaunun nähtyämme myös luopua kulkueen seuraamisesta eteenpäin ja samalla aina vain poispäin hotellista. Yrityksistä huolimatta oli lähes mahdotonta päästä ulos ihmistungoksesta oikeaan suuntaan hotellia kohden. Lopulta onnistuimme pääsemään hieman väljemmille kaduille, ja sitten hotellille monia päivän elämyksiä rikkaampana ja jalat kävelyistä ja seisomisesta väsyneinä. Meille oli suuri yllätys espanjalaisten katsojien ja paikallisihmisten suuri eläytyminen kulkueeseen, vaikka sen täytyi olla heille jokavuotinen ilmiö ja ilmeisesti aivan tuttu. Lisäksi oli mukava huomata kuinka innokkaasti madridilaiset henkilöt antoivat meille tilaa, jotta näkisimme kulkueen paremmin, ja kuinka he kertoivat meille illan kuluessa eri asioista, kun me huonolla espanjallamme niistä kyselimme. Erotessamme he toivottivat kädestä pitäen hyvää yötä ja hyvää matkaa takaisin Norjaan. Kiva kokemus!

Minulla riittää kuva-aineistoa vielä niin paljon, että ajattelin laittaa vielä pari kertaa Madridista, lähinnä kuvia erilaisista yksityiskohdista ja kauniista rakennuksista, sekä toisen missä on kuvia Madridista iltavalaistuksessa. Ehkä välillä kuitenkin muutakin, niin ettei Madrid ihan alla tulla teillä korvista ulos!

Hyvää Helluntaita kaikille!

Rosmariini