Kun olin viimeksi Suomessa, niin pitihän taas käydä parilla kirpparillakin! Tässä joitakin löytöjäni.
Kaksi lähes 1,5 metristä kaitaliinaa juuri niissä beigen sävyissä, joista pidän. Kuvissa liinoista näkyy vain osa.
Tämä ensimmäinen pellavaa, johon kudottu kauniit kuviot, lisäksi siinä on reikäkuvio päissä sekä tupsut.
Tämä toinenkin vaikuttaa pellavalta, mutta en ole aivan varma. Se on hyvin ohut, samoin kuin pitsikin, johon kertakaikkiaan ihastuin. Se ei ole käsinvirkattua, mutta on minusta erikoisen leveä ja kaunis. Molemmat liinat tulevat olemaan ahkerassa käytössä - se on varmaa!
Lisäksi löysin tämän erikoisen mallisen lasimaljan. Se ei ole kristallia, mutta tykästyin sen erikoiseen syvään malliin. Sitä voi käyttää jälkiruokiin, hedelmiin tai maljakkona. Eivätkä sen koristeetkaan ole hullummat.
Ja sitten osui silmiin tämä pikkuruisen pikkuruinen posliininen salkkari, joka sopii vaikka keittiön
kuviokaakeleiden naapuriksi, mutta on todella minikokoa. Sen on vain 6 cm x 6 cm plus ripustusosa n. 4 cm. Se on hauska ihan koristeenakin, mutta kyllä siinä voi suolaakin pitää.
Salkkarin pohjasta löytyi tällainen leima, josta päättelen, että se voisi olla venäläinen, mutta en ole varma. En tiedä tunnistaako kukaan lukijoista tätä leimaa ja tekstiä. Leiman lisäksi pohjassa on
liimattuna helmiäishohtoinen paperimerkki, jossa kuvio ja myös venäjänkielisen näköistä tekstiä, jota en osaa, ja se on myös vaikeasti erotettavissa. Jos joku tunnistaa leiman tai siinä olevan tekstin (tehtaan nimi??) niin olisin erittäin kiitollinen kuulemaan siitä!!
Terveisin,
Rosmariini

















Fredrikstadin lauantaikirpparilla ihastuin tähän englantlaiseen pieneen korulippaaseen. Pidän kovasti tinaesineistä, mutta luulen kyllä kannen sisäpuolesta päätellen, että tämä on jotain muuta metallia, mutta aika painava se on. Alemmassa kuvassa toinen yksinkertaisempi ja todellakin tinainen rasia. Siinä on vuorostaan sininen samettivuoraus ja koristuksestaan huolimatta on jotenkin paljon eleettömämpi, mutta siinä rasiassa juuri se minua puhuttelee.
Ostin mökillä kesälomalla pari vaaleanpunaista pelargoniaa ja otin ne lopuksi mukaan kotiinkin, kun ne olivat niin kauniit. Ajattelin säästää yli talven ensi kesään, jos onnistun. Kukinta vaikutti jo menneen lähes ohi. Mutta sitten pikkuhiljaa täällä kotona alkoivat tehdä lisää nuppuja ja sitten nostin ne sisään sateilta suojaan. Tässä yläkuvassa ne ovat juuri alkaneet aukomaan uusia nuppuja. Vasemman puoleinen löysi paikan hauskassa kuparipadassa, jonka myös löysin Fredristadin torilta. Oikeanpuoleinen on asettunut sinikuvioiseen keramiikkaruukkuun, jonka löysin Mariefredin kadun pikkukaupasta. Taustalla sisareltani kerran joululahjaksi saamani pitsimäinen kynttilälyhty.
Oltuaan pari viikkoa sisäoloissa alkoivat pelargoniat kukkia vain lisää. Seurakseen ne saivat myös sateelta pakoon sisään otetun pienen sinikellon. Oikealla maitokannun takana rehottaa minttu. Maitokannu, vanha sellainen, oli pakko saada (Fredrikstadin torilta) siitä nostalgisesta syystä, että olen pahoilla mielin muistellut jo vuosia, että minun piti heittää aikanaan vastaavanlainen roskalaatikkoon, kun vanhempien kotia aikanaan tyhjennettäessä ei sille löytynyt enää mitään rakoa muuttoautossa.
Terveisin,
Kukkaruukku on tyyppiä "Prins Eugens Waldemarsudde", kirpputorilöytö netistä (2 kpl).
Tämän "punatakin" äkkäsin pensaan lehdellä pesevän itseään. Nimi tuntematon, pituus noinn reilut 3,5 cm. Ei pitänyt kamerastani, vaan lehahti lentoon kun yritin työntää nenääni lähemmäs hänen henkilökohtaista elämäänsä.




Keltakirjava perhonen jonka nimeä en myöskään tunne, pysähtyi hetkeksi juomaan matkalla

Kieloja pidän aina tässä vihreässä lasimaljakossa, joka on kirpputorilöytö Suomesta muutamia vuosia takaperin. Se kuuluu johonkin lasisarjaan, jonka nimeä en muista samoin kuin en suunnittelijankaan nimeä. Tiedän vain, että sarjaan kuuluu useampia esneitä ja että sitä löytyy myös keltaisena. Itselläni on kuitenkin vain tämä yksi maljakko.
Pihassamme on sekä lilasinerviä että vaaleanpunertavia syreenejä ja ne kiertävät mm. ympäri ulkopaikkaamme. Kun ne kukkivat oikein runsaasti, näyttää melkein kuin terassin reunoille olisi pursotettu mansikkavaahtoa, ja tuoksu on kerrassaan ihana. Mutta niin kuin mainitsin, niin jostain syystä lähes joka vuosi juuri samaan aikaan niiden kukinnan kanssa saadaan joku rajuilma joko runsaan sateen tai myrskyn muodossa, mikä sitten pilaa kukintaa. Omituinen yhteensattuma lähes joka vuosi.


Pöytäliina on myös kirpputorilöytö. Se on paikalliselta vanhain tavarain myyjältä, jolla silloin tällöin on myös tekstiilejä kaupan. Tämä aivan ehjä ja läikätön liina tarttui mukaani sen iloisten kesäkukkien ja kauniisti tehdyn kirjailun vuoksi. Minusta se on tosi kesäisen näköinen ja väreiltään sopii myös syreenien pariksi.