Joululyhtyjä - Christmas lanterns

Halloo!

Joulun alus on tänä vuonna ollut minulle paljon askarteluaikaa, on ollut kaikenlaisia inspiraatioita, tavanomaisesta joulukortista lähtien.  Tässä pikkujoulukuusen alla on kaksi viimeisintä, kaksi joululyhtyä.  Tosiasiassa  "lyhdyt" ovat olleet olemassa  jo aikaisempinakin jouluina, siitä johtuen niissä myös näkyvät ohuet metallilangat, joistaa olen aina ripustanut ne eteisemme ikkunoihin, minne ne taas joutuvatkin.  Aikaisemmin niissä oli vain tuollaiset paperitähdet liimattuina kylkiin, kuin nyt riippuu tuosta pikku kuusestammekin.  Nyt kuitenkin päätin laittaa niille uudet, oikein virkatut "takit".  Aikani haeskelin malleja nettisivuilta, mutta löysin enimmäkseen vain ihan yhden ja saman tyyppisiä virkkausmalleja, ja niin kehitin taas tämän ihan oman mallini, jossa myös sitten on tuo "piparkakkureuna" kaulassa.  Ei ollenkaan vaikea virkata ja käy purkkiin kuin purkkiin, kunhan vain alusta laskee  levennyksen pohjassa ja käännöksen ylöspäin oikeaan kohtaan, ettei pussista tule liian löysä.  Nämä omat purkin päällysteeni kiristin vielä  langalla ylös purkin suulle, niin että hyvin pysyvät paikoillaan. Kun olen virkannut suojukset pohjasta asti, niin niitä voi hyvin pitää pöydälläkin, virkkaus eristää ne pöydän pinnasta eikä pöytiin tule näistä naarmuja.

Hello!  This year I have been very inspirated to do different types of christmas decorations.  Here two of the latests, two christmas lanterns.  In fact I have had these two a longer time, hanging on both sides of our outdoor in the vestibule at christmastime, and there will they be again (that´s why you can see some thin metaltroads hanging from these). Before they have only been covered with paper snowflakes, like the one in our little christmas tree in picture.  But now I took the snowflakes off and decided to make new chrochet "coats" to these glass jars.  I tryed to fine some nice patterns on the net, but find almost only a few and same ones all over, so I found one of my own, with "a gingerbread edge" at the top.  I took some yarn also around the jartops, so these cannot slide down.  Not at all difficult to make, and one make this model to size any jar one wishes.  I started from the bottom ,so the crochet works at the same time as some isolation between the jar and the table, so there will not be any scratch marks  on tabel surfece, either. 

Hyviä joulukuun iltoja, joita nyt lyhdyt ja kynttilät valaisevat!
Have nice December nights, now lighted by candles and lanterns!
Rosmariini

Uutta mökillä - New things on the cottage

Heippa,

Tänä kesänä tuli mökille hieman uutta ilmettä vähän sinne ja tänne.  Viime kesänä ostin keittiöön pienen sohvan vanhan pöydän kaveriksi. Yritimme käsitellä sitä ensin niin, että sen väri olisi hieman lähempänä entisen astiakaapin männynväriä tai tuolien tammea.  Mutta se ei onnistunut.  Sitten päätimme, että OK, penkki reilusti maalataan jollain värillä.  

Samaan aikaan olen jo kauan aikaa kerännyt erilaisia vanhoja, lähinnä vihreäsävyisiä lautasia ja olen toivonut niille sopivaa lautashyllyä.  Olen katsellut sopivaa hyllyä kirpputoreilta, mutta en ole löytänyt mieleistäni, en myöskään uutta vastaavaa. Sitäpaitsi minullahan on voimakkaana tuo DIY ('do it yourself'') eli tee se itse -tarve. Kun sitten Bonytt-lehden vanhassa numerossa näin oheisen kuvan niin päätin, että minähän suunnittelen oman hyllyni itse ja yritän houkutella isännän ottamaan sahan ja vasaran käteensä.

Minusta kuvan lautashylly on tosi kaunis, mutta totesin sen pian ensinnäkin liian suureksi ja dominoivaksi meidän pienen mökkikeittiömme seinälle sekä myös turhan kiemuraiseksi ja epäkäytännölliseksi sivulaitojen alimmaisten korkeiden päiden osalta.  Meillä on lautashyllyn paikka pikkusohvan yläpuolella ja tuollaisiin reunoihin olisimme jatkuvasti kolhineet päätämme.  Niinpä lähdin piirtämään ja mittailemaan omaa versiota, joka sekä tyyliltään että mitoiltaan sopisi paremmin mökillemme. Isäntä lopulta suostui yrittämään hyllyn rakentamista, mutta oli ehdottomasti sitä mieltä, että puunväriseksi sitä ei voi jättää, hänen työnsä ei tulisi olemaan tarpeeksi siisti, eikä naulan/ruuvin reikiä koskaan saisi tarpeeksi kauniisti piiloon (hän on turhankin tarkka ja itsekritiikkinen!).

No, myönnyin sitten lopulta, että maalataan hylly jollain vaalealla värillä, ja lopulta tulin siihen tulokseen, että pikku sohva ja hylly saisivat saman vaalean harmaan värin, niin että keittiöömme tulisi hieman yhtenäisempi tunnelma, kun siellä nyt jo ikivanhan ruokapöytänä käyttämämme pöydän, astiakaapin, tuolin jne vuoksi on useitakin sävyjä ja puulajeja!  Piirtelin sitten muutamia hyllyversioita ja mittailin paperille ja leikkasin sanomaloehden sivuista mallin sahausta varten. Lautasten eteen tulevat tukilistat halusin upotettavaksi niin, että ne tulivat osaksi sivujen kaariprofiilia, eivätkä pistäisi erikseen esiin.  Isäntä sahasi, hioi, naulasi ja hioi jne.  Ja tulihan siitä ihan mukana hylly.  Se mitä lisäksi olin siihen toivonut oli pienet koukut hyllyn alimman laudan alle niin että sinne voisi ehkä ripustaa jonkun kupin tai jotain muuta pientä.  Koukut toistaiseksi ovat jääneet puuttumaan, sillä mistään en ole löytänyt niin pieniä ja sieviä ja kuitenkin tarpeeksi suuria koukkuja joihin kupin korva mahtuu, mutta jotka ovat kuitenkin kooltaan siroja suhteessa hyllyt pienuuteen.  Kaikki löytämäni ovat joko aivan liian suuria, tai sitten aivan liian pieniä.  Joten tämän asian suhteen odotellaan vielä.
Väri löytyi omalta pihalta,  mäntyjen naava oli ajatuksissani mallina vaalean harmaaseen.

Oikea maalinsävykin löytyi kun kaupan (Due=) kyyhkynharmaaseen sävyyn lisättiin vielä 20% valkoista.
(Tosin penkin ja hyllyn harmaa ei lopultakaan näytä yhtä siniharmaalta kuin naavassa, vaan sävy on lämpimämpi, koska maalauspohja oli kummassakin alunperin hieman punertavaan menevä.)
Ja sitten vain maalaamaan! 

Maalasin sekä penkin että hyllyn kahteen kertaan.  Kolmaskin kerta olisi vielä paikallaan, mutta koska oli odotettavissa kesävieraita mökille, eikä aikaa maalaamiseen enää ollut, niin päätimme jättää mahdollisen kolmannen kerroksen toiseen ajankohtaan.

Hylly valmistui ensin ja se löysi paikkansa seinältä ja lautaset hyllyiltä:

Kukkalaatikoissa terassin reunoilla oli tänä kesänä tällainen yhdistelmä.  Sattumalta aivan samat värit löytyivät kankaasta, jonka olin ostanut Marimekolta ("Ahon laita") ommellakseni mökin vanhoihin keittiötuoleihin ja sohvalle tulevaan istuintyynyyn samanväriset päälliset.  Tämäkin ajatuksena saada väripaletti hieman yhtenäisemmäksi ja yhteenkuuluvammaksi siitä huolimatta että huonekalujen puulajit ja puuosien väritykset ovat eriparia!

Tässä kuvassa on sohva vielä maalaamatta, mutta tyyny on ommeltu sekä sohvaa varten, että tuoleihin.

Ruokapöytänä toimii ainakin n. 60-70 vuotta vanha kirjoituspöytä, jossa on alkuperäinen tumma ja ajalle

tyypillinen lakkamaali.  Olen aina halunnut säilyttää kalusteiden alkuperämaalin ja patinan, mutta ehkä pikkuhiljaa alan nyt antamaan periksi, niin että joko hankitaan uusi pöytä, (ehkä "uusi vanha pöytä") joka sopii paremmin kokonaisuuteen, tai sitten maalataan tämäkin samalla harmaalla kuin hylly ja sohva.  Oikeastaan mökin ruokailupaikka on kokonaisuudessaan ajatuksissamme, sillä mökkiä pitäisi suurentaa ja mm. juuri ruokailupaikkaa varten on monenlaisia ajatuksia ja piirroksia vetämässä.  Aika näyttää milloin ja miten ja jos toimeen tartutaan!

Ja sitten lopulta sekä sohva että lautashylly paikallaan maalattuina.

Hyviä kesä- loma- ja mökkipäiviä teille kaikille, ainakin joillakin niitä vielä riittää ennen koulujen, töiden ja muiden velvollisuuksien alkamista!
Tervehdyksin,
Rosmariini

Talvipäivän teehetki - A Teamoment of a wintersday

Heippa blogilaiset!

Pimeiden talvipäivien ja lumisadepäivien jälkeen aivan häikäistyy, kun eräänä päivänä pilvet ovat poissa ja aurinko nousee kirkkaalle taivaalle ja valaisee valkoista valkoisempaa maisemaa ja ihania lumihattaroita puiden oksilla.  On kuin ympärille olisi heitetty itsevalaisevia pumpulihattaroita.

 

 

Kun ulkona saattaa päivän kauneudesta huolimatta olla kirpaisevan kylmää, on ihanaa istua suosikkituoliin, selaamaan yhtä suosikkilehdistä ja nauttimaan kuumasta hyvästä teestä.

 

 

Tuoli on aikanaan ostettu Fagernesista, Valdresista, tarjouksesta, ja se jos mikä oli impulssiostos.

Olimme matkaamassa Beitostöleniin ja pysähdyimme aivan muissa asioissa Fagernesissa ja myös huonekalukaupassa, mutta kun näin tuolin, päätin, että sen haluan ostaa jalkapalleineen ja niin myös tein, ilman että tiesin saammeko sen edes mahtumaan autoon.  Paluumatkalla kotiin paria päivää myöhemmin pysähdyimme siis jälleen samaan kauppaan - ja uskomatonta mutta totta, mutta saimme soviteltua nojatuolin sisään tavalliseen farmariautoomme ja jakkaran myös, kakkien muiden matkatavaroittemme lisäksi. Se oli varmaan nopein impulssiostokseni milloinkaan, mutta en ole katunut, en tosiedullista hintaa enkä tuolia!

 

 

Jakkaran päällä joskus joltain kirpparilta mukaan tarttunut kiinalaisaiheinen lakkatarjotin. Nautiskelulehtenä norjalainen Vakre hjem & interiør.  Kauniita kuvia mielenkiintoisista kodeista, mukava painatus ja paperi - ja paljon luettavaa ja katseltavaa!

 

 

Teekuppi on ikivanha anopilta peritty Villeroy & Boch' in , Riva nimeltään.  Kylläpä tee maistui!

 

 

 

Iltapäivän kääntyessä iltaa kohti vilkastuu "liikenne" ulkona,  mustarastaat, tiaiset ja sinitiaiset lentelevät edestakaisin ruokapaikalle ja takaisin, ja välillä pysähtelevät pian laskevan auringon viime

säteitä ihmettelemään ja pöyhistelemään höyhenpukuaan yön kylmää vastaan.  Vaikka silloin tällöin on näin kauniita päiviä, on kevääseen vielä matkaa, mutta jo nyt tuntuu kuinka aurinko keskipäivän aikaan lämmittää ja valo tuntuu ihanalta ja piristää!

 

 

Meillä ja muilla - In our home and others'

Elle Decoration:

Sain käteeni tuon Elle Decoration -lehden vuoden 2013 ensimmäisen numeron.  Kannessa taas kuva yhdestä viime vuosien kauniista valkoisista kodeista. "Tietysti valkoista", ajattelin.  Onhan ne kauniita ja valoisia, ne valkoiset kodit, mutta kun meillä nyt vaan ei ole sellaista, enkä halua alkaa muuttamaan koko kotiamme, vain siksi, että se on  ollut trendikästä jo monta vuotta.  Ja sitten tuntuu kuitenkin, että meillä on niin vanhanaikaista ja tummaa, ja ehkä tylsän näköistä, ja.... 

Mutta mitä lukikaan kannen alareunassa: Vuoden trendit 2013.  Värikästä romantiikkaa, materiaaliyhdistelmiä, askeettista ja luonnollista. Ai, kuinka ilahduin -  minun  ei tarvitsekaan maalata kaikkia seiniä ja huonekalujamme valkoiseksi, ei ostaa vain valkoisia esineitä, eikä uutta astiastoakaan.  Tänä vuonna tai tästä eteenpäin on ehkä meilläkin hivenen trendikäs koti kaikkine vanhoine luonnollisine ja puunvärisine tai tummine pöytineen ja kaappeineen, ja ruokahuoneen romanttisine pitsiverhoineen ja keittiön rusetteineen, värikkäine seinineen, tuoleineen ja tyynyineen!!  Ah, mikä helpotus!  

No, askeettiseksi ei kotiamme kuitenkaan parhaalla tahdollakaan voi sanoa, meillä (minulla) taitaa olla syntymästäni vallitsevana motto: Enempi on parempi! Löydän aina jotain ihanuuksia kirpputoreilta, joita en ostamatta ohittaa, enkä myöskään heitelle ulos entisiä vanhoja rakkaita tavaroita tai kalusteita.  Tosin olen rehellinen itselleni ja puoliksi luvannutkin (shhhh, siis vain itselleni) että tänä vuonna täytyy tavaroiden alkaa vähenemään. Yritän tosin aina puolustautua myös sillä, että kumpikaan lapsista ei ole vielä perustanut omaa vakituista kotiaan, ja elän aina ajatuksessa ja toivossa, että kun se tapahtuu, ehkä he huolisivat ja haluaisivat silloin jotain täältäkin, ja siten tavarat siirtyisivät ilman kyyneleitäni luonnollisesti kiertoon, jäisiväthän ne siten vielä perhepiiriin... Voi lapsiraukat!  Heh, heh!  Ei, en minä heille mitään tyrkytä, jos eivät itse jotakin halua - ymmärrän kyllä, että hekin haluavat omannäköisensä kodin, vaan eihän sitä koskaan tiedä.  Minä olin nuorenakin niin hentomielinen, että otin monenlaista mukaani lapsuudenkodistani, ja olin vain kiitollinen , ettei tarvinnut kaikkea ostaa.  Vanhempieni kuoleman jälkeen tulikin sitten uusi vaihe, kun lapsuudenkoti piti tyhjentää kokonaan, enkä kaikesta vanhasta kuitenkaan voinut  luopua tunnesyistä....

Tässä muutamia kuvia Elle-lehdestä...

 
... ja kuva meiltä

Kuulumisiin!
Rosmariini



Retro valaisin - Retro lamp

Heippa taas!

Toivon, että pääsiäisenne on ollut miellyttävä, ei liikaa noitia ympärillä, mutta ehkä joku söpö pääsiäispupu joka on tuonut jotain hyvää muoassaan. Meidän mökkimatkamme Ruotsin Mariefrediin oli miellyttävä, vaikka ilmat eivät olleetkaan niin ihanat kuin meillä oli sitä ennen Norjassa, eivätkä niin lämpimät kuin olimme toivoneet. Vietimme kuitenkin siellä mukavia päiviä, luimme, teimme pienen autoretken Trosaan ja katsastimme matkalla Trollgarin linnan (ulkopuolelta, se on auki vain kesäisin), otin paljon kuvia, joista tarkemmin myöhemmin, ja laitoimme mökillä hyvää ruokaa. Jälkiruoaksi söimme myös mämmiä, jonka tällä kertaa nautimme vaniljakastikkeen kanssa, ihanaa, mmm...

Paluuaamuna, kun vielä makasin sängyssäni mökillä ja kattolamppu oli sytytetty (oli vielä hieman hämärää), aloin katselemaan kattolamppua ja ajattelemaan, kuinka kauan se onkaan palvellut virassaan. Se on minun omaa käsityötäni. Nykyäänkin on taas tullut muotiin laittaa erilaisia virkattuja lampunvarjoja, mutta tämän olen tehnyt jo 70-luvulla, minkä värikin ehkä paljastaa, silloinhan olivat värikkäät esineet ja lamput muodissa sisustuksessa. Tämän lampunkehikon, ihan tavallisen metallisen, päällystin ensin ohuella silkkikankaalla, kermanvaalealla. Sitten virkkasin ohuesta puuvillalangasta, oranssinvärisestä, uuden varjostimen, ilman valmista mallia ja ilman mittoja, niin kuin minulla on tapana, pahassa ja hyvässä. Mittasin työtä tehdessäni sitä kehikkoon, niin että sain sopivan, aloitin keskeltä ja lisäsin kuvioita ja silmukoita, ja kun pääsin taitekohtaan aloin virkata ilman lisäyksiä jolloin työ automaattisesti kääntyi ylöspäin kuin astiaksi. Kun reunakorkeus oli sopiva, virkkasin vielä muutamia kerroksia ja samalla pienensin jälleen mittaa. Lopulta vedin virkkauksen kankaalla päällystetyn kehikon yli ja vielä lopuksi pujottelin pumpulilankaa reunaan, jonka avulla sitten kiristin varjostinta hieman lisää kehikon yläpuolelta, niin että se istui tiiviisti kehikon päällä. Langan solmin pienelle rusetille lampun yläpuolelle piiloon, niin että sen saattaa avata ja varjostimen vetää pois kehikon päältä pesua varten.

En aina ole ollut yhtä tyytyväinen varjostimeen, mutta tällä kertaa sitä katsellessani kuitenkin totesin, että se on ollut aika onnistunut. Sen, tai samanlaisen olisi tietenkin voinut virkata aivan valkoisenakin, jolloin se ehkä olisi myös valaissut enemmän, mutta pienessä makuuhuoneessa mökillä se on hyvin palvellut yleisvalaisimena katossa, ja sänkyjen päädyissä on lisäksi seinävalaisimet lukemista varten. Huomasin nyt lamppua kuvatessani ja tarkemmin katsellessani että virkkaukseen oli tullut pari heikkoa kohta, lanka on kai vuosien varrella ja pesuissa haurastunut, niin että ehkä olisikin aika virkata uusi - ja tällä kertaa se valkoinen versio! Kuten kuvista näkyy, on katto huoneessa lakattua mäntylautaa, ja jos senkin olisi maalannut valkoiseksi olisi huone valoisampi, mutta toistaiseksi emme ole lähteneet täydelliseen valkoiseen tyyliin mukaan, vaan säilyttäneet mökin paljolti alkuperäisenä sisäpinnoiltaan. Ainoa jonka uusimme viime kesänä on keittiö, joka menetti alkuperäisen vihreän värinsä ja muuttui kerman tai vaniljajäätelön vaaleaksi seiniltään, samalla tietenkin myös valoisammaksi.

Nyt pääsiäispyhinä ehkä löytyy aikaa käsitöillekin, vai mitä mieltä olette! Eli hyviä pyhien jatkoja ja hauskoja käsityöhetkiä kaikille! toivottaapi Rosmariini

Keittiön lämmintä tunnelmaa

Kun ulkona lumi tuiskuaa, on mukava keittää lämpimät iltakahvit. Toisin kuin useimmilla, on iltakahvit meillä traditio, jota ilman on vaikea olla. Kalorit unohdetaan, pari hyvää kahvikeksiä tai pulla ja lämmin kupillinen kahvia TV:n ääressä on mukava päivän päätös.

Keittiön lieden ympäristöä lämmittää kuparin hohde. Olen keräilyihminen ja kohteita on monia. Kupari keittiössä on yksi niistä. Tulevat blogisivut tulevat näyttämään mitä kaikkea vuosien varrella on kotiin kerääntynyt. Ei läheskään kalliita tavaroita, mutta minusta kauniita, kotoisia tai muuten hauskoja esineitä. Minun oloisiani.

Lisää kuvia keittiöstä: Keittiön kaapin päässä avohyllyllä on hieman vanhaa ja perittyä, ostettua ja kipputorilöytöjä. Vanhempieni kotoa peritty kahvimylly sekä loimukoivuinen mortteli. Modernit suola- ja pippurimylly, miehen saama joululahja, eikä turha ollutkaan, hänhän on keittiössäkin (kuin) kotonaan! Seuraavalla hyllyllä vanhoja tee- ym. peltipurkkeja sekä messinkinen pieni mortteli, joka on matkamuisto Tunisiasta. Alimmalla hyllyllä vanhoja opaalilasisia sinappipurkkeja.