Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valdres. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valdres. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. marraskuuta 2012

Syysvärejä tunturilta - 2 - Autumncolors from mountain

 
Jatkoa viimekertaiseen postaukseeni Valdresista. 
 
Kuten kuvasta näkyy vyöryivät mustan puhuvat pilvet välillä ylitsemme tunturilla, ja pelkäsimme saavamme valtaisan sadekuuron niskaamme.  Hieman pilvista ripoikin vettä, mutta hetken kuluttua ne painuivat kovaa vauhtia Olevatnia kohden ja sateenkaari alkoi näkyä pilvien hännillä.
 
 
 
 
Tunturin mikromaailmaa, sekin värikästä!
 
 
Näyttää kuin maa olisi tulessa!
 
Nessi sopi hyvin maastoon uudessa villapuserossaan ja hihnassaan:
 
 
 
 
 
 
Uhkaavan näköisen tunturin juuressa näyttävät rakennukset tosi haavoittuvilta.
 
 
 
 
Näin, sadetta ja paistetta vuorotellen tunturissa.  Väripalettia ei kuitenkaan ole moittiminen! Emmekä koskaan kyllästy siellä kuljeskelemaan ja ihailemaan näkymiä.
Hyvää viikonloppua!
Rosmariini
 


torstai 15. marraskuuta 2012

Syysvärejä tunturilta - Autumn colors from Mountains

Hei taas!
Kuten olen monta kertaa todennut, olen myöhäinen. Nyt vasta laitan esille kuvia viimeiseltä reissultamme tuntureille Valdresissa.  Tämä matka tapahtui sen jälkeen kun olimme viettäneet mieheni sisarentyttären häitä ja samalla pientä lomaa Vesterålissa ja Lofooteilla, missä olimme elokuun lopussa.  Valdresiin taas lähdimme syyskuun loppupuolella siinä toivossa, että saamma hiukan ihailla syysväritystä - ja olihan sitä silmän iloksi aivan tarpeeks.  Tosin ilmat eivät olleet ihan kaikkein parhaimmat, tosin eivät huonoimmatkaan.  Tässä hieman kuvasatoa.  Lisääkin on vielä tulossa.
Pienen sadekuuron jälkeen...
pisarat kilmmeltävät helminä punaisilla ja lilavärisillä lehdillä

 
 
 
Kreglingejä, mustikan näköisiä, joissa ei juurkaan syötävää, koska sisältävät paljon siemeniä, mutta maku on ihan hyvä.  Joten niitä tulee kyllä imeskeltyä tunturilla kulkiessa, mutta sitten voi loput hyvällä omallatunnolla sylkeä pois.
 
Aina jossakin ilmestyy suuria vuohilaumoja näköpiiriin.  Nämä laidunsivat aivan tien varressa ja uteliaina piirittivät automme heti kun olimme pysähtyneet ottamaan kuvia.  Odottivat tietysti makupaljojakin.  Nekin antavat oman värinsä tuntureille!
 
Mustikanvarvut olivat ihanan punaisia!
 
Maisemaa Beitostølenin ja Slettefellenin väliltä, Olevatn'ille päin.
 
 
 
 
Lisää mehevännäköisiä kreklingejä.
 
                                         
 
 
 
Koirat  viihtyivät hyvin tunturissa ja saivat juosta vapaana kun muita ihmisiä tai eläimiä ei ollut näköpiirissä.
 
Slettefjellenin "vardeja", kivimerkkejä.  Näillä oli aikanaan tärkeä tehtävä toimia tiennäyttäjinä talvikeleillä tunturien yli.  Nykyään ne ovat vain turistien ja muiden kulkijoiden keräämiä ja käynneistään euistoksi jättämiään "signatureja".
 
Tässä vaiheessa alkoivat pilvet uhkaavasti kerääntyä päämme päälle, ja pelkäsimme saavamme kaatosateen niskaamme Slettefjellenillä kulkiessamme.  Jatkoa seuraa...  Terv. Rosmariini
 
 

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Sørre Hemsing, Valdres

Heipä hei, pitkästä pitkästä aikaa! Niin kuin meni kesäkuu, samoin vilahti ohi heinäkuu, ollaan elokuussa ja kesä väistämättä taittumassa loppusuoralleen. Kuinka haikeaa!
Ensimmäinen lomajaksokin on päättymässä. Sitä aina kuvittelee, että sitten lomalla ehdin sitä ja sitä ja tätä. Puolet jää ainakin minulla toteutumatta, haaveilen aina enemmästä kun mitä lopulta kuitenkaan ehdin. Mutta lomaanhan kuuluu myös laiskottelu. Ajattelin saada blogattuakin monta kertaa, mutta siihen on tosin pistänyt myös netin epätasaisuus rajoituksensa. Tässä kuitenkin tulee lopulta materiaalia Valdresista, Sørra Hemsingin reissusta kesäkuun alussa, missä tyttäreni oli kuvaamassa oikein työkseen ja minä siinä siivellä nautin näkymistä ja taltioin ahneesti kameraani.
Kun ajoimme tuntureille, Valdresiin, ei taivas luvannut hyvää ja pelkäsimme, että kaikki ulkokuvaus menee pieleen ilman takia.
...mutta kun pääsimme perille paistoi ilta-aurinko lempeästi Hugakollenin huipulle ja koko maisema hymyili.
Pienen ja makoisen ilta-aterian jälkeen meidät sijoitettiin päärakennuksen kauniisti korjattuun yläkertaan, somiin makuuhuoneisiin, pitsiverhottuine ikkunoineen ja Sørra Hemsingin omin nimikirjaimin kirjottuine lakanoineen. Kyllä unet sitten maistuivat! Sängyt olivat erinomaiset.
Sørre Hemsing on ollut olemassa 1860-luvulta, vaikka rakennuksista ainakin "Gamle stoga" on vielä sitä vanhempi.
Alla paikan oma hauska kartta tiestä ja lähipaikoista.
Heräsimme aivan ihanaan kesäkuun aurinkoiseen aamuun, lampaiden ja vuohien ääntelyyn ja näin herttaiseen näkymään ikkunastamme:
Tällaiselta näyttää Sørre Hemsing maantieltä katsottuna:
"Gamle stoga" eli Vanha tupa näkyy ensimmäisenä, mutta korjattu hieman uudempi Oppistoga (Ylätupa) eli paikan päärakennus on sen takana piilossa, ja vasemmalla näkyy aittarakennus ("Bua"), jonka oviaukossa talon emäntä juuri kuvassa touhuaa. Lippu on nostettu salkoon, koska Hemsingiin odotettiin aamukahvivieraita, 24 eläkeläistä Drammenin seudulta.

Kahvipöytä on katettu valmiiksi sekä pitkälle pirtin pöydälle, että naapurihuoneeseen.
Ulkona päivystävät mm. nämä kaksi komeaa sarvipäätä, toinen laumansa johtaja ja vanhin eläimistä, Odin, kumpikohan se mahtoikaan olla... veikkaisin oikeanpuoleista.
Ja tässä joitakin pienimmistä, ensin yksi aamuvirkku....
...kaksi aamuvirkua...
...ja johan ilmestyi kolmaskin kurkkimaan uteliaana aamuaurinkoon ovelle.
Tässä ihanassa maisemassa koko Sörre Hemsingin (Etelä Hemsing) talorykelmä. Alhaalla laaksossa kimaltelee Vangsmjösa- järvi ja taustalla vielä kesäkuussakin näin lumipeitteinen
Grinda-tunturi (Grindafjell).
Aivan alhaalla tontilla, maantien reunassa on vielä muutamia korjaamattomia vanhoja rakennuksia: varastoaitta ja sepän paja.
Sørre Hemsingin itärajalla metsikössä kulkee ruohottunut vanha pyhiinvaeltajien käyttämä polku, jonka vieressä virtaa iloisesti kirkas pieni puro ja sen rehevillä rannoilla kauniita kukkia.
Minusta vanhat rakennukset ja esineet ovat aivan ihania, ja toivon, että jaksatte katsella lisääkin
kuvia Sørre Helmsingistä, samalla kun voin lämpimästi suositella kokeilemaan paikkaa yösijana
matkan varrella tai jonkin juhlapäivän vieton yhteydessä. Tosin se ei henkilökapasiteetin takia ole auki nykyään muuta kuin tilauksesta. Yhteystiedot löytyvät heidän kotisivultaan:
www.sorrehemsing.no
Kuulumisiin, Rosmariini