Tunturiretki, osa 2 - The Mountain trip, part 2

Hei blogilaiset! (No English today, I try to find time later.)

Meidän tunturiretkemme jatkuu yli Slettefjellen etsien aurinkoa tai ainakin kirkkaampaa säätä. Sumu ja pilvet hälvenivät hieman kun laskeudumme tunturia alas Västra Slidren'in eli Länsi Slidrenin puolelle kohden Vang-nimistä kylää. Siellä täällä aukeaa hauskan näköisiä maataloja peltoineen ja taustalla kohoaa Hugakollen-niminen pieni tunturinhuippu, jota minä olen aina väittänyt aivan Napolin Vesuviuksen näköiseksi. Tiedä vaikka olisikin tuhansia tai miljoonia vuosia sitten ollutkin tulivuori! Matkalla kohden Vang'ia ja Vangsmjösiä (Vangsmjøs = laaksossa olevan järven nimi) ohitamme Sprutrefossenin, joka varmaan on saanut nimensä siitä että vesi todella roiskuu alas tullessaan hyppiessään jyrkkää rinnettä uskomattoman monien "portaiden" yli. Tällä kertaa vettä oli vielä erikoisen paljon pitkäaikaisten sateiden takia. Ennen puolessa välissä mäkeä tiellä oli karjaportti, jota jopa minunkin lapseni eräänä kesänä olivat availemassa autoilijoille, keräten sillä tavalla hiukan karkkirahaa ystävällisten matkailijoiden kiitoksena. Nykyään porttia ei enää ole, vaan se on korvattu ns. "ferist'illä" eli metallitangoista laitetulla sillalla tai tienpäällyksellä. Eläimet, lähinnä lehmät, eivät uskalla ylittää tällaista paikkaa tiellä eivätkä niin ollen uskalla lähteä vaeltamaan, vaan pysyvät "omalla puolellaan", eikä porttia tarvita. Tällaisten "feristien" yli tulee ajettua vähän väliä pienemmillä teillä ja sen kyllä kulee kun se jyrähtää auton pyörissä.

Sprutrefossenin varrella oli vielä paljon kukkia ja myös tämä suosikkini, valkoinen, olisikohan se kellukka nimeltään, tai jotain sinne päin. Niitä voi hyvin vaikka kuivata kimppuihinkin.

Tie alas laaksoon on mutkainen ja lähes viimeisissä kaarteissa ennen järven rantaan ja teiden risteykseen laskeutumista on tien reunassa kyltti: Sørre Hemsing. Tässä asui ennen hyvin vanha mies, joka ei vuosiin ollut jaksanut pitää rakennuksiaan kunnossa. Hänen kuoltuaan uudet omistajat ovat kunnostaneet kaikki rakennukset ja ne ovat kauniisti sisustettuja vanhoin ja tyyliin sopivin esinein. Ulkona käyskentelee hevosia ja lampaita niityllä. Nykyään päärakennuksen 2. kerroksessa voivat matkailijat yöpyä kahdessa sievässä pikkuhuoneessa, siellä saa kesäisin ihania vohveleita ja jonkin verran tyypillistä ruokaa, ja rakennuksia voi tilata/vuokrata erilaisia tilaisuuksia ja juhlia varten. Isäntäväki on erittäin mukavaa, ja talon vohvelit taivaallisen hyviä! Suosittelen lämpimästi poikkeamaan, valitettavasi paikka on lähinnä auki vain kesäaikaan ja muuten erikseen tilattuna, niin että kannattaa ottaa selvää ajoista etukäteen. Sørre Hemsingillä on myös oma nettisivu.

Rakastan noita ihanan harmaita ja tunnelmallisia rakennuksia! Näitä kahta ei ole enemmälti kunnostettu, mutta jotain oikein vinoa ja vanhaakin täytyy olla jäljellä.

Kun alas laakson pohjalle laskeuduttua käännytään risteyksessä oikealle ja on ajettu pitkin rannan ja kallion sivua kohden pohjoista ja Vang'in keskustaa , ilmestyy tien varrella tämä Øye Stavkirke eli Øye'n paanukirkko. Se on rakennettu vuonna 1125 ja monia vuosia sitten se löytyi osina suuremman paikallisen kirkon lattian alta. Se päätettiin pystyttää uudelleen ja on erikoisena nähtävyytenä nyt edelleen. Ajatella, että sillä on ikää pitkälti yli 800 vuotta!Ohiajaessamme sitä nähtävästi korjattiin koska suurinta osa kirkon seinustaa peittivät rakennustelineet, siksi kuva on vain etuosasta!

Matka jatkui mutkitellen kohden Filefjelleniä. Ajettuamme ohi hiihtokeskuksen ja hissien jatkaen päätietä ja pitkin rantaa melko pitkälle tulimme kohtaan jossa oikealla luki Thomaskirken. Siinä pienessä risteyksessä oli myös taulu, joka ilmoitti että tien varren mökissä oli pieni galleria ja kahvila. Talon nimi on Kyrkjestølen. Kun emme olleet saaneet toivomiamme vohveleita Sørre Hemsingissä, sen ollessa suljettu, päätimme poiketa tänne kahville. Sisällä ystävällinen pariskunta esitteli mökkiä ja myynnissä olevia itse laatimiaan käsitöitä, lahjaesineitä ja maalauksiaan. Myynnissä oli mm. komeita joulutonttuja, jotka ollivat emännän käsialaa isännän taas heiluttaessa pensseliään, eli taulut olivat hänen omiaan. Hetken kuluttua saimme oikein hyvät kahvit ja juuri suussa sulavan rapeat vohvelit hyvän hillon ja norjalaisen rømmen eli kermaviiliä muistuttavan hapankerman kanssa...mmmm.. tosi hyvää! Tontut jäivät nyt kuitenkin odottamaan muita ostajia, mutta me lähdimme muuten tyytyväisinä palailemaan jäkiämme takaisin päin, sillä päivä oli jo ehtinyt pitkälle iltapäivään eikä hämärtynyt aivan pelkästään pilviverhon takia.

Poikkesimme vielä kuitenkin vielä Tyin'in risteyksestä käymään Eidsbugardenissakin.

Eidsbugarden on päätepiste Tyin-risteyksestä lähtevälle tielle joka kääntyy vuosi sitten palaneelta hotellilta oikealle. Uutta hyvin modernia asuntohotellia rakennetaan parhaillaan palaneen tilalle. Mutta tämä Eidsbugardenin vanha kodikas vanha hotelli (punaiset rakennukset) tuntureiden keskellä tien päässä on vielä jäljellä. Tänne kulkee Itä Slidrestä Bygdinistä kesäaikaan laiva edestakaisin. Sattumalta pikku laiva oli juuri tässä päässä reittiään, kun tulimme paikalle, joten sain siitäkin kuvan laiturissaan, vieressään Osmund Olavsson Vinjen patsas. Vinje oli kirjailija ja uusnorjankielen isä, voisi ehkä sanoa. Norjassahan on kaksi kielimuotoa "bookmål" (kirjakieli) ja "nynorsk" (uusnorja) ja kielitaistelua on käyty täällä jatkuvasti siitä, kumpi oikeastaan on tai kumman pitäisi olla norjan oikea kieli, kun bookmålin sanotaan olevan liian Tanskan peräinen ja uusnorjan sitä puhtaampaa, aidompaa ja alkuperäisempää norjankieltä. Enemmistö puhuu kyllä "bokmålia", myös erilaisilla murteilla, ja uusnorjan kannattajat taitavat jatkuvasti hävitä enemmän ja enemmän tässä kielikamppailussa. Mutta tämähän onkin sitten taas aivan toinen tarina.

Matkatessamme Eidsbugardeniin huomasimme ja ihmettelimme mitä vedessä oli, kun tieltä näimme lähes valkeita ja sinertäviä läikkiä veden pohjassa. Oli pakko pysäyttää auto ja lähteä katsomaan - nehän olivat valkeita tai hyvin vaaleita kallioita ja kiviä jotka kuulsivat veden läpi kuin olisivat olleet vedenalaisia jäälohkareita kaukaa katsoen. Eihän se melkein ihme olisi ollutkaan kun kaukana taustalla rinteilläkin oli lunta ja jäätä enemmänkin. Kummallisia kiviä löytyi rannasta enemmänkin kuten kuvista näkyy.

Takaisin ajaessamme näimme tämän "pitsipuron" - Vesi ryöppysi niin hauskan kevyesti että muodosti kuin metsästä valuvan pitsihuivin! Oli todella ikävää, että ilma oli niin pilvinen ja pimeä, että kuvat eivät anna lainkaan oikeutta näille hienoille maisemille.

Lähdimme kiertämään Vangsmjøsiä nyt sen itärantaa pitkin takaisin asuntoamme kohden.Noin puolimatkassa kohden Slettefjellenin tietä on tällä itäpuolen tiellä tällainen tieleikkaus. Mieheni on viettänyt seudulla monen monet lapsuutensa kesät ja muistaa että tämä tie avattiin vasta hänen pienenä ollessaan. Sitä ennen kaikkien piti kiertää koko järvi länsipuolelta, Vang'in keskustan kautta, päästäkseen järven toiseen päähän. Nytkin tämä tie on edelleen hyvin kapea ja sorapäällysteinen, mutta hyvin ajettavassa kunnossa.

Meillä on vielä kolmas päivä matkaamme jäljellä ja toivon, että muutamien päivien paussin jälkeen jatksatte ehkä katsoa vielä loputkin kuvat! Eli jatkoa seuraa....

Terv. Rosmariini

Kuu, kukkia ja kirppuja - The moon, flowers and flees

Pieni välipala ennen kuin jatkan tunturimatkamme maisemakuvilla!

04.09. 2009 oli jännittävän näköinen täysikuu. Sitähän oli pakko yrittää kuvata ikkunan läpi kun puutarhan syreenit saivat mustan siluetin sen edessä. Olisi voinut olla oikeastaan erinomainen ilta Halloweenin viettoon, vaikka siihen onkin vielä aikaa, ja minä henkilökohtaisesti pidän kyseisen päivän viettoa tosi turhanaikaisena kaupallisena hömpötyksenä. Olen tottunut viettämään sitä hartaana vainajien muistopäivänä enkä päivänä jolloin lapset riehuvat yömyöhään pukeutuen mitä hirveimpiin asuihin ja soitellen ihmisten ovikelloja makeisia kerjäten tai jollain lailla uhaten, jos ei mitään löydy koreihinsa.

Nyt oli kuitenkin vielä rauhallinen syyskuun kuutamoilta, joka vaikutti synkältä, mutta vielä onneksi löytyy Norjan todella sateisesta loppukesästä (3 sateetonta päivää elokuussa näillä nurkilla!) huolimatta paljon kukkia puutarhassa ja jopa jokunen ahkera mehiläinen ja janoinen perhonenkin vielä!

An English summary will come past a few days - during the time enjoy the pictures!

Olen jälleen täysin "kirppujen purema". Parinkin ihailukäynnin jälkeen sorruin ostamaan "romukauppiaaltamme" seuraavat: Kaunis vintage tarjotin.

Kaksi maustelasipulloa:

Tuossa vasemmanpuoleisessa on söpö hiottu pikkukukka sivujen koristeena. Tämä pullo sopii erinomaisesti maustepullotelineeseen, jonka ostin keväällä (siitä oli pari kuvaa silloin blogissani)

Oikeanpuoleinen pikku karahvi taas tarttui mukaan kesämökin seudun kirpputorilta heinäkuussa.

Ja lopuksi tämä ihanan romanttinen ikivanha perhepotretti, jonka kuvaa tosin mieheni vieroksuu, kun "eihän ne ole edes meidän tuntemiamme ihmisiä"!! Kehys on minusta kuitenkin kaunis vaikka kultaus on paikoin kulunut, mutta oletan että sen saa entistä ehommaksi pienellä pensselillä ja ripauksella kultaväriä. Kuva on likaantunut jopa lasin alta, niin että joko jossain vaiheessa sen avaan ja puhdistan varovasti - ainakin lasin - tai sitten myös mietin jos löydän jonkun muun sopivan vanhahtavan kuvan tuon tilalle.

Ja vaikka olemme kallistumassa syksyyn, pakkohan se on uskoa, niin haluan kuitenkin vielä nauttia näin kesäisestä kuvasta: kukka on kärsinyt sateisesta kesästä ja olisikohan etanoiden syömä, mutta vielä se tarjoaa mettä janoiselle perhoselle - olisikohan kesän viimeinen?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

t. Rosmariini

Tunturimatka (1.) - A Mountain trip (1.)

Heippa!

Meillä on ainakin kerran kesässä tai syksyssä ollut tapana tehdä matka tuntureille, osaksi siksi, että miehen sukua on siellä ja toisaalta siksi, että viihdymme niin hyvin siellä. Maisemat ovat niin ihania, siellä on hiljaisuutta ja rauhaa ja on hauska tehdä retkiä tunturirinteillä eväät repussa ja vain kuunnella ja haistella luontoa. Lampaan kellot kilkattavat jossakin, puro solisee, haukka leijailee yläpuolella ja jos olet onnekas, voit nähdä poron tai pari jossakin tunturin kupeessa vaeltamassa. Me toivoimme parasta ja mahdollisesti saalina tuntureilta myös kipollisen lakkoja norjalaisen jouluaterian traditionaaliseksi päätteeksi. Asustimme työpaikkani kautta vuokratussa asunnossa Beitostölen-nimisellä alueella Itä Slidressä (Østra Slidre), mistä käsin teimme autoretkiä. Tämä kuvakertomus saa paljastaa millaista meillä oli!

Hello!

Vi use at least once a summer- og autumn time make a trip to the mountains, because some of my husbands relatives live there, and also because we enjoy it som much. The landscape is so wonderful, there is stillnes and peace and it is fun to wander on the slopes of the mountains, with some provisions in one's rucksack, and listen and sniff the nature. You can hear the sheep bells somewhere, the rills gurgles, a hawk floating over your head and are you lucky you can see a reindeer og two wandering on some mountain. We hoped for the best and eventuelly with us a cup of cloueberries with us as a prey to home as a traditionally finish for the Christmas dinner. We lived in a flat in Beitostoelen, East Slidre, a flat that I could loan of my employer, and therefrom we made cartours to the surroundings. This picture cavalcade can show how it was like!

Tämän näkymän kohtasimme aamulla! This sight was that met us in the morning!

Tunnin kuluttua lähdemme ajamaan, mutta tie vie suoraan sumuun!

After one hour we begin to drive but still the way goes right into the fog!

Alkaa hieman helpottaa ja aika ajoin näemme maisemaa hiukan kauemmaskin!
From time to time it begins to let a little and we can see a little more of the landscape.

Muutama tyypillinen tunturimaja, alunperin karjapaimenien suojia ja majoja, myöhemmin kesämökeiksi ja vapaa-ajan asunnonoiksi korjattuja ja rakennettuja. Mutta useimmissa aina turvekatto.

Some typical mountain cottages, originally shelters and cottages for the cowherds, but later on rebuilt to summer- and holidaycottages, one a little newer and the other of elder age. But the most of them have turf roof.

Välillä mahtaviakin näkymiä. Now and then some mighty views.

Matkalla kohden Oløvatnet (Olø-vettä), tunturijärvi, joka on padottu. Rinteellä pieni rykelmä mökkejä, osa kesämökkejä, mutta yhdessä on myös navetta ja siellä pidetään myös lehmiä kesäisin.

On our way to Oløvatnet (Oloe Water), a mountain see, dammed. On the mountain side some cottages, some for holiday use, but one have also cow-house and cows at summer time.

Tunturit ovat saamassa vasta kauniin pehmeän värityksen, mutta siellä täällä loistaa jo vahvempiakin punaisia läikkiä, jotka enteilevät pian oikean ruskan tuloa!

The mountains have just getting a beautiful soft color, but here and there there is already some clear red dots which are predicting the real colour glow coming soon on the mountains.

Kalliolla taas on aivan omat erikoiset värinsä ja kuvionsa täällä. Valdres'in alueelle on
hyvin tyypillinen tuo vihreän ja kellan kirjava sammal kiviaineessa.
Mountains and stones have their special colours and figures here. It is very typical for Valdres surroundings that there are green and yellow moss on the stones.

Äkkiä ilma taas pimeni ja pilvet roikkuivat aivan niskassamme. Maisema muuttui mystiseksi ja melkein pelottavaksi.
Suddenly the sky got dark again and the clouds and fog were hanging right on our neck. The landscape became mystic and almost scaring.

Hieman kirkkaampaa jälleen! A little bit better again!

Päätimme lähteä ylittämään Slettefjell'in toivoen kirkkaampaa ilmaa tunturin toisella puolen.
We decided to get to the other side of Slettefjell hoping a better, more clear weather on the other side.

Matkalla tunturin yli näimme ylhäällä lammaslauman. Mitä muuta näimme tunturin toisella puolella, paljastuu tunturimatkamme seuraavassa "jaksossa". Jatkoa seuraa...

On our way up over the mountains we got a sight of a flock of sheep. What more we could see on the other side, that can you find out in next "episode" of our mountain trip. It is to be continued....

Terveisin, with best wishes,
Rosmariini

Happamia, sanoi Kettu - They are sour, said the Fox

...ja korkeallakin ne ovat! Ne ihanan punaiset komeat syksyn pihlajanmarjat tietenkin!

...and high are they hanging, too! Those wonderful red and grand autumn's rowan berries, of course!

Alkulauseet ovat kettutarinasta, en muista saiko se koskaan marjojaan, vai löysikö jotain parempaa syötävää lopulta. Eikö pihlajista muuten myös puhuta "pyhinä puina" jossakin historiassa tai ehkä Kalevalassa. Ainakin muistan lukeneeni , että niillä on ollut jotenkin erikoinen asema puiden joukossa. Eikä mikään ihme, minusta ainakin pihlajat vähän erikoisia ja erittäin kauniita, sekä kukkiessaan, mutta myös silloin kun ne saavat punaiset marjansa. Pidän myös kovasti niiden lehtien muodosta.

Tänä vuonna ne ainakin täällä Norjassa sekä kukkivat, että nyt kantavat satoa aivan uskomattoman paljon. Niistähän on joku sanontakin, tai parikin, kumpi sitten mahtaneekaan pitää paikkansa: "Ei pihlaja jaksa kahta taakkaa kantaa, marjojaan ja lunta talvella" eli tietääkö se, että tulee vähäluminen talvi. Vai onko niin että "luonto varjelee omiaan talvella" ja on tuottanut paljon ravintoa linnuille kylmän, kovan talven varalta.

Olen tässä ottanut muutamia oksia kotiin ja pannut ne vanhaan keramiikkamaljakkoon, jonka tein kerran eräällä keramiikkakurssilla. Koristelu siihen on tehty painaen eläviä lehtiä ja marjaoksia pehmeään saveen. Painanteet on sen jälkeen väritetty ja lasitettu. Maljakko on poltettu, mutta vain sisäpuoli on kokonaan lasitettu vesitiiviiksi. Tein maljakon juuri tähän "pihlajien aikaan" vuodesta.

The first words were from a history of Fox, who hoped to get some rowan berries, but found out to the end that they were nothing to him, I suppose he finally found something else better to eat. Any way I think there, in the Finnish history, or was it in the Finnish national epos, Kalevala, that rowan trees are named as some kind of holly trees?

I think they have had a special place among all trees in peoples mind. And it is no wonder, they are very very beautiful, I think at least, both when they have flowers and when the red berries have come. I also like very much their the blade forms.

This year rowan trees had lots and lots of flowers in the beginning of this summer, and now a lot of berries. There is some old dictions like: "The rowan trees can not bear two burdens, its own berries and the snow on winter", meaning that there will not be much snow in the coming winter. Or they say, too, that Mother Nature has prepared itself for a hard and cold winter making enough to eat for its birds. Which one of these meanings could be right, I do not know!

Here I have taken some twigs home and put them to a pottery vase I did once on a ceramic course. The decoration on it, is made with pressing living blades and berries on it, and the marks were then coloured and glazed. The clayvase is burnt, but totally glazed waterproof only inside. I made the vase just in this "rowanberry time" of the year!

Lähikuva maljakosta
A close-up foto of the vase.

Tämän seinäkoristeen tein monta vuotta sitten muovailusavesta. Se on maalattu vesivärein ja lakattu päältä. Joku lehden kärki on jo muutoissa katkennutkin, mutta minusta se on ollut aika hauska seinän piristäjä. Lisäksi se on melkein kuin piilokuva...

This wall decoration I did many years ago of hobby clay. It is painted with water colours, andwith lac vernish afterwards. Some blade point has been cut of in home removes, but I have always liked it myself, and I think is a refreshing decoration. Besides, it is a kind of "seek and find" picture (what is the real name of that kind of pictures in English???)...

- Huomasitko leppäkerttua?!
- Did you notice the Ladybird?!


...tai näitkö pientä lehtimatoa?!
... or did you see the little bladeworm?!

Jos pidät likööristä, niin oletko koskaan maistanut pihlajanmarjalikööriä? Se on todella hyvää ja upean kullankeltaista väriltään. Me valmistimme sellaista monta vuotta sitten ja muistelen, että ohje oli melko yksinkertainen. Jos jotakuta kiinnostaa, niin voin yrittää muistella ohjetta ja kirjoittaa sen tänne blogini myöhemmin. Pihlajanmarjahyytelön taas varmaan useimmat tuntevat. Pitäisikin tänä syksynä valmistaa vähän sitä ja tätä!

Lopuksi kuva viikonlopun tunturimatkaltamme tien varresta, vain yksi niistä monen monista pihlajista, jotka taipuivat marjataakkansa alla, niin paljon ja niin suuria ovat marjat tänä vuonna! Tunturimatkasta myöhemmin lisää blogissani. Hyvää viikonloppua kaikille!

If you like liquers, have you ever tasted a rowan berry liquer. It is really good and have a wonderful golden yellow colour. It is easy to make it, so if you are interested, I could try to remember and write it up here in my blogg. And rowan berry jelly is well known to almost everybody, I think. Maybe one should try to make one thing and an other this autumn!?

And to the end a picture from our weekend tour to the mountains ("fjells"), one of the many many rowan trees (mountain ashes) which were bending under their berry burdens, which are so many and so big this year. About our mountain tour there will be more later on in my blogg.Have a nice weekend, all of you!


Rosmariini