Syntymäpäivä - Birthday

Heippa!

Kesken kaikkien työ- ynnä muiden kiireiden (mukamas!) onnistui taas yksi syntymäpäiväkin vilahtamaan ohitse. Taas ollaan vuotta vanhempia siis, vaikka tosiasiassa minusta on tänä keväänä tuntunut siltä kuin olisin vanhentunut monta vuotta kerrallaan. Olen ollut tosi väsynyt, ja se näkyy blogin pidossakin. En ole jaksanut kovasti postailla, ja olen jopa miettinyt, että pitäisikö lopettaa koko homma - olen huomannut monien muidenkin niin tehneen. Aika ei riitä, tai sitten ei voimat. Kuvaan kyllä paljon edelleen, mutta se kuvien käsittely edelleen, se on työlästä ja siihen se sitten tahtoo lopahtaakin. Lukijanikin ovat vähentyneet, enkäpä ihmettelekään, kukapa viitsii käydä samoja sivuja kurkkimassa, kun ei mitään uutta näytä juuri nykyään tänne blogiini ilmestyvän!

Mutta syntymäpäivään: Olin juuri ennen päivääni perjantain ja osan lauantaitakin työreissussa Trondheimissa, enkä ollut ajatellut mitään päiviä viettääkään, kun ei ollut edes kysymys mistään pyöreistä vuosista. Mieheltä olin sitä paitsi saanut jo synttärilahjankin etukäteen kuukausi sitten. Nyt oli vain ihanaa päästä reissun jälkeen kotiin ja rauhoittumaan. Mutta perhe päätti yllättää. Syntymäpäiväruusut minun piti valita itse, mutta sitten pisti mies tapansa mukaan hihat heilumaan ja loihti ihanan päivällisen, joka päättyi uuteen jäätelötuttavuuteen Tiramisu-jäätelöön, kaikki valtavan hyvää. Tytär oli jujussa mukana ja leipoi kasan vadelmatuorejuustomuffinseja, joissa käytettiin pakastevadelmia. Niitäkään en ole ennen maistanut, mutta olivat todella nam-nam! Sitten ilmestyi vielä tyttären piiloista kaunis paketti, josta löytyi Marikulho. Kokoelmani sai uuden värin, tämän herkän, vaalean, veden vihreä. Minusta todella nätti ja herkkä! Kiitos, perhe, vielä kerran, kiitos hemmottelusta!

Ja tiistaina sitten toinen hyvä hetki. Poika on palannut Sveitsin vuotensa jälkeen kotiin. Nyt odottaa muutaman kuukauden aika täällä kotiväen kanssa sekä kesätyö, kunnes ja sitten taas on aika palata opiskelun pariin Trondheimissa. Taisi pojasta olla hiukan haikeaa jättää Lausannen pölyt jaloistaan, hänellä on ollut siellä hauska ja tapahtumarikas vuosi ja hän on saanut paljon uusia tuttavuuksia ja ystäviä eri maista, joihin varmaan tulee pitämään yhteyttä jatkossakin. Mutta mukava on saada hänet kotiinkin hetkeksi ennen kuin taas opiskelu vie mennessään. Tyttärellä on vielä viimeiset kiireiset valokuvausprojektit tekeillä, ennen kuin koulu on tältä vuodelta hänelläkin ohi. Kesästä on jo kolmannes kulunut (valitettavasti) ja vuoden lyhin ja valoisin yö on ohitettu, mutta huomenna on Juhannus, perhe on koossa ja kesälomatkin vielä edessä päin - joten on paljon syytä iloon!

Hyvää juhannuksen aaton aattoa!
Terveisin
Rosmariini

Kukkia ja kirppuja - Flowers and flees

Kesä, Kukat ja Kirput!Eivätkö ne kuulu vähän yhteen. Kesän mukanahan aukeavat taas monet kirpputoritkin, joita talvella ei voinut pitää avoinna. Ja kukat kuuluvat automaattisesti kesään, ainakin minulla.nnEi juuri kulu päivääkään, ettenkö kulkisi ympäri puutarhaa katselemassa, että mitkä kukat milloinkin ovat auvautuneet, kuinka nuput ovat kehittyneet, montako nuppua ja kukkaa on tulossa, vai eikö tule kukkia tänä vuonna ollenkaan. Samoin kuljen aina silmät avoinna ja vilkuillen myös luonnon kukkien avautumista. Pidän monista kukista, mutta ehkä keväällä, tai alkukesästä, on minulla erityisesti mutamia ehdottomia suosikkeja, joiden tuloa ja kukkien avautumista erityisesti odotan. Pari niistä on kielo ja oman pihan syreenit. Kukinta kieloilla alkaa olla jo ohi, mutta ehkä niitä vielä voi löytää varjoisimmissa paikoissa. Syreenien kukatin alkavat kohta olla osin ylikukkineita ja jälleen kerran - niin kuin niin monena vuonna - ne ovat kärsineet sekä myrskyistä kuin kaatosateestakin. On surullista, että aina kun syreenit ovat kauneimmillaan tulee rajuja ilmoja, jotka sekä pilaavat niiden kukkien kauneuden kuin myös mahdollisuuden nauttia niistä ja niiden tuoksusta ulkona istuen. Rakastan sekä kielojen että syreenien tuoksua.

Kieloja pidän aina tässä vihreässä lasimaljakossa, joka on kirpputorilöytö Suomesta muutamia vuosia takaperin. Se kuuluu johonkin lasisarjaan, jonka nimeä en muista samoin kuin en suunnittelijankaan nimeä. Tiedän vain, että sarjaan kuuluu useampia esneitä ja että sitä löytyy myös keltaisena. Itselläni on kuitenkin vain tämä yksi maljakko.

Pihassamme on sekä lilasinerviä että vaaleanpunertavia syreenejä ja ne kiertävät mm. ympäri ulkopaikkaamme. Kun ne kukkivat oikein runsaasti, näyttää melkein kuin terassin reunoille olisi pursotettu mansikkavaahtoa, ja tuoksu on kerrassaan ihana. Mutta niin kuin mainitsin, niin jostain syystä lähes joka vuosi juuri samaan aikaan niiden kukinnan kanssa saadaan joku rajuilma joko runsaan sateen tai myrskyn muodossa, mikä sitten pilaa kukintaa. Omituinen yhteensattuma lähes joka vuosi.

Ruotsalaisesta nettihuutokaupasta löysin tänä keväänä ihanan valkoisen kannun, jossa on kohokuviointia. En ole mikään vannoutunut valkoisen porsliinin ihailija tai keräilijä, mutta muutamia valkoisiakin esineitä on vuosien mittaan kaappiin kerääntynyt. Tämä kannu kuitenkin puhutteli eritisesti ja nyt se minusta sopi erikoisen hyvin syreenien maljakoksi. Alusvatina on vanha tinalautanen, sekin nettihuutokaupasta. Tinaa keräilen jonkin verran.Pöytäliina on myös kirpputorilöytö. Se on paikalliselta vanhain tavarain myyjältä, jolla silloin tällöin on myös tekstiilejä kaupan. Tämä aivan ehjä ja läikätön liina tarttui mukaani sen iloisten kesäkukkien ja kauniisti tehdyn kirjailun vuoksi. Minusta se on tosi kesäisen näköinen ja väreiltään sopii myös syreenien pariksi.
Terveisin, Rosmariini

Askel kesään - The step to summer

Hei ystävät,

voi miten pitkä aika onkaan kulunut viime postauksestani. Kiirettä on pitänyt, paljon on tapahtunut, nähty ja koettu ja monta, monta kuvaa on tullut otettua tässä välillä. Suurin ja hauskin asia oli sisarentyttäreni häät Suomessa. Siitä tulee varmasti kuvia tulevaisuudessa.

Mutta nyt ensin pieni kuvakooste, joka oli tarkoitus laittaa tänne jo kuukausi sitten, mutta eipä vain aika riittänyt, ja ohjelmissakin oli ongelmia. Joka tapauksessa olemme astuneet kesäkuun puolelle ja kesään - ja tunteneet sen esim. tällä tavalla:

On ihanaa avata silmät kun verhon takana on jo valoisaa, siristellä talven unien jälkeen silmiään kesäaamun aurinkoon...
...on ihanaa kääntää koko kroppansa auringon lämpöön pitkän ja kylmän talven jälkeen...

...tuntea terassin auringon lämmittämä puulattia paljaiden jalkojen alla...

...ojennella jokainen talven kylmän jäykistämä jäsen lämpimässä norjaksi jälleen...

...ja virkistäytyä kesäisen raikkaassa pehmeässä sateessa ja ihailla sen oksille ja lehdille jättämiä kimaltavia jalokiviä!!!

Oikein hyvää kesää kaikille!

t. Rosmariini

Annan kotileipomo - Annas hembageri - Anna's homebakery

LEIPÄÄ! BRÖD! BRØD! BREAD!

Kun pääsiäisenä vietimme joitakin ihania päiviä mökillämme Ruotsissa, Mariefredissä, päätimme kerrankin mennä tutkimaan minkälainen on Annan kotileipomo, jonne osoittava tienviitta ilmestyi vajaat pari vuotta sitten tien varteen uuden rakennusalue Marielund 'in kupeeseen. Käännytään oikealle liikenneympyrästä, Läggestan asemalta Mariefrediä kohti tultaessa ja heti sen jälkeen vasemmalle ja heti oikealle pensasaidan sivuitse piikkuruista tietä, joka ei tuntunut edes tarkoitetunkaan autoliikenteelle. Mutta muutaman kymmenen metrin jälkeen ajoimme vanhan idyllisen punaisen rakennuksen eteen, johon juuri ja juuri mahtui muutama parkkeerauspaikka ja ajotie ympäri pihapuun.

Rakennuksesta löytyi todellakin hauska vanhantyylinen kotileipomo, jossa leijaili ihana vastaleivotun leivän ja pullan tuoksu. Tiskin takaa löytyi iloinen Victoria joka kertoi meille erilaisista leivistä ja pullista. Saimme pieniä makupaloja joiden avulla päätimme mitä leipää ostaisimme ja kahville oli tietenkin myös pakko valita erilaisia pullia. Leipomo oli sisustettu kodikkaasti ja hauskaanvanhanaikaiseen tyyliin, niin kuin kotileipomolle sopiikin ja sisääntuloakin koristivat monet kauniit vanhat ristipistotyöt. Emme katuneet ostoksia. Tuore leipä rapeine kuorineen maistui taivaallisen hyvältä, samoin kahvipullat, ja ennen kuin lähdimme paluumatkalle Norjaan kävimme uudelleen leipomossa valitsemassa leivät kotiin Norjaan mukana tuotaviksi.

Suosittelemme lämpimästi tätä pikkuleipomoa kaikille, jotka matkoillaan ajavat Mariefrediin tai sen ohi. Leipomo on tuskin kilometriäkään Läggestan asemalta, joka on aivan E20-tien varrella, ja vastaavasti ehkä 1-2 kilometrin verran Mariefredin pikkukaupungista, joka on ehdottomasti myös näkemisen arvoinen Gripsholmin linnan, pikku höyryjunansa, höyrylaiva Mariefredin, vanhan rautatieasemansa, peurapuistonsa, vanhan majatalonsa ja vanhojen katujensa, kirkkonsa ja rakennustensa vuoksi. Voit katsoa myös netistä kotisivua Annas hembageri sekä sen Facebook-sivua, mutta leipiä on pakko maistaa "in live"!!

Terveisin

Rosmariini

Retki kevääseen - A trip to Spring

Heippa ystävät,

kun hieman yli viikko sitten kuvasin pihassamme ja lähitiellä vielä jäljellä olevia lumimassoja, olin aika masentunut. Juuri sinä päivänä oli vielä hieman harmahtava ilmakin. Tuntui, että kevättä vielä joutuu odottamaan vaikka kuinka kauan - ainakin niiden lumivallien häviämistä!

Kun lauantai sitten valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä, päätimme koko kotona oleva joukkomme lähteä lauantaiajelulle etelään päin katsomaan kevään tuloa hieman alempana Norjassa, ja suuntasimme Mossin kaupunkiin, n. 80 km Oslosta etelään.

Lunta toki löytyi vielä sieltäkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin kotiympäristössä ja ihanan aurinkoinen päivä ja pieni seikkailu jo sinällään piristivät mieltä ihmeesti. Meillä ei ollut oikeastaan mitään selvää päämäärää, mutta matkalla kuljimme hieman Mossin kaduilla ja pistäydyimme mm. Fretex'in (täkäläisen pelastusarmeijan) kirpputorille. Sieltä ei kuitenkaan tullut kovin paljon ostettua, ei tuntunut tällä kertaa löytyvän mitään erikoista.

Päädyimme sitten Mossin rantatielle ja näimme, että jäät olivat jo jättäneet täällä suuren alueen sulaksi. Sinne oli asettunut melkoinen joukko joutsenia ja muita vesilintuja, joita ihmiset kävivät myös varmaan ruokkimassa. Jäimme ihailemaan ja kuvaamaan noita upeita lintuja.

Myös Mikke, joka oli matkassa mukana seurasi vedessä lipuvia lintuja tarkkana kuin porkkana, mutta ei päästänyt edes yhtä pientä haukahdusta. Ehkä se mietiskeli, että olisiko pitänyt lähteä noita paimentamaan, olivathan nuokin valkeita ja pehmeitä, niin kuin ne otukset, joita koira rotunsa puolesta on kehitetty paimentamaan, mutta eipä olisi hyinen vesi tainnut kovasti koiraa houkutella, joten nyt se tyytyikin vain rauhallisesti katselemaan rannalta.

Ajoimme kohden Fuglevik'iä (suom. Lintulahti) Mossissa ja pysähdyimme vielä kerran katselemaan jäiden liikehdintää ja kevään tuloa rantamaisemassa.

Sitten muisti mieheni, että eräs ohjelma, jonka olimme nähneet TV:ssä oli kuvattu näiltä seuduilta. Ohjelma oli englanninkielinen, skandinaavisen kokin laatima ohjelma Norjasta, ja tällä kertaa se kertoi erikoisesta vuohitilasta Mossin seuduilla. Pienen hakemisen, väärinajon ja kännykän kartan avulla lopulta löysimme paikan, Ekebyn kartanon Ryggen ja Fuglevikin perukoilta.

Kartanossa kasvatetaan Boer-vuohia, hieman erikoista Etelä-Afrikasta tuotua roikkuvakorvaista tyyppiä, joka on kehitetty enemmänkin liha- kuin maitotuotantoon. Kartanossa on myös maatilakauppa ja kahvila ja nähtävästi paljon muitakin tiloja, koska omistaja, Finn Erik Blakstad, järjestää täällä myös erilaisia suurempia juhlatilaisuuksia, sekä viininmaistelua (eteläafrikkalaisia!) ja ruokatilaisuuksia. Pihassa on viehättävä vanha asuintalo, sekä tallirakennukset, jossa vuohet majailevat. Tilalla on monenlaisia yhteyksiä ympäri muihin tuottajiin Norjassa ja eritoten Fairviewiin Etelä-Afrikassa. Kaikki kai alkoi latopääskysistä, joiden todettiin täältä joka talvi lentävän juuri Fairviewin seudulle. Siellä on viinitila, josta viinit tuodaan kartanon käyttöön, ja jonka kanssa on harjoittelijavaihtoa: vuosi työtä etelä-Afrikan tilalla ravintola-/viini-alalla ja puolisen vuotta ennen ja jälkeen Ekebyn tilalla Mossissa - voisi olla aika kiinnostavaa?? Fairviewissä on myös täsmälleen sama vuohien kiipeilytorni, joka on pystytetty tänne Ekebyn tilallekin. Avaa tilan kotisivu www.ekeby.no ja tutki lisää !!

Kauppa ja kahvila. Avoinna joka päivä klo 12-19. Myynnistä ja tarjoilusta vastasi miellyttävä ruotsalaisnainen sekä yksi Etelä-Afrikasta kotoisin oleva, tämänhetkinen vaihtoharjoittelija. Koska tilalla on suora perusyhteys Etelä-Afrikkaan on sen mukaisesti myös sisustuksessa paljon afrikkalaisia elementtejä, jotka kuitenkin sopeutuivat hyvin vanhojen norjalaisten tavaroiden kanssa. Täällä myydään monenlaisia elintarvikkeita, afrikkalaisista kahvilajeista ja viineistä alkaen erilaisiin marmeladeihin ja juustoihin ja vuohenlihaan. Me ostimme mukaamme sambialaista kahvia ja muutamia marmeladeja juustojen kanssa käytettäviksi. Täällä tarjoiltu kahvi oli todella hyvää ja sen kanssa saimme tosi maukkaita ja pehmeitä tuoreita pullia. Paljon ruokatarvikkeista tulee myös ympäristön norjalaisilta tuottajilta.

Kukkakoristeita Afrikasta...?

Arominen kahvi ja tuore pulla hemmottelivat makuhermoja.

Ostimme mukaamme mm. tomaatti/vanilja -makuisen marmeladin. Kuulostaa melkoiselta yhdistelmältä, mutta saimme maistaa täällä kaupassa erilaisia makuja, ja totesimme tämän melko jännittäväksi yhdistelmäksi. Toinen ostamamme yhdistelmä on omena/kaneli/chili.

Kaunis vanha asuinrakennus, risuaita erottaa sen pihapiirin kaupparakennuksesta.

Vuohien erikoinen kiipeilytorni. Samanlainen siis Etelä-Afrikan Fairview'ssä, 10.342 kilometrin päässä. Ajatella, että pääskyset joka vuosi lentävät kaksi kertaa tuon matkan tullakseen kesäksi pesimään tänne tallinvintille. Asia on varmistettu rengastettujen pääskysten ansiosta.

Suosittelen retkeä Ekebyn tilalle, jos liikutte joskus Norjassa ja Mossissa. Seutu ja sen ympäristö on muutenkin kaunista, ja kesällä varsinkin sinne voi tehdä piknikkejäkin. Meille tämä oli sellainen jännittävä lauantaipyrähdys, aivan 'ex tempore' - äkkiä keksitty, mutta lopullinen kohde, Ekebyn tila, oli hauska uusi tuttavuus.

Tänä lauantaina sen sijaan pysyttelemme kotosalla. Lumikasat ovat viikon aurinkoisten ilmojen ja lämpöasteiden ansiosta vajuneet jo huomattavasti täälläkin. Äsken oltuani kävelyllä tyttären Mikke-koiran kanssa, kävimme myös syöttämässä sorsia läheisellä purolla, missä ne ovat asustaneet koko pitkän talven, raukat. Nyt niillekin oli jo sulanut paljon paremmat oltavat pitkin puroa. Nälkä niitä kuitenkin vaivasi ja leivän murut katosivat ennätysvauhtia. Meidän kotikoivumme juureen on sulanut suuri pälvi, ja ehkä jo viikon kuluttua voi alkaa odottelemaan ensimmäisten kukkasipuleiden kärkiä näkyviksi. Ihanaa - kevät on nyt täällä. Lähdenkin vielä terassin eteläseinustalle aurinkoon ottamaan kahvikupillisen kevään kunniaksi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Rosmariini