Heippa ystävät!

En tiedä mitä tapahtuu blogimaailmassa, tai tosi maailmassa, mutta olen huomannut, että en ole ainoa, jonka päivitykset blogissa vähenevät vähenemistään, tai ilmestyvät ainakin paljon pidemmin aikavälein kuin ennen.  Hyvä, että en ole ainoa.  Vaikka bloggaaminen on kiva harrastus, niin se on todellakin vain harrastus,  ainakin minulle (- toisin kuin niille, jotka jopa elävät blogistaan...), ja silloin se saa jäädä kakkossijalle ajankäytössä silloin kun elämässä tapahtuu muuta ja tärkeämpää.

Olen pahoillani, että Italian-matkamme loppunäytöksetkin ovat jääneet roikkumaan näin pitkäksi
aikaa, mutta seuraavat postaukset  saavat sen kuitenkin lopettaa.

Sitä ennen kuitenkin pieni sekalainen kokoelma kevään kuvista.  Nythän pitäisi olla jo oikeastaan kesä tai ainakin hyvin lähellä, kun västäräkkikin hyppelee maisemissa, mutta tämänpäiväinen ilma ei taas ihanan lauantain jälkeen kovin kesäiseltä tunnu,  sataa ja on ollut todella harmaa ja pimeä päivä ja tuuli riepottelee puita ja pensaita kuin syksyllä ikään.

Maaliskuun lopulla (25.3.) kukkivat jo krookukset upeasti, ja  seuraavana aamuna heräsimme lumen keskellä, kun takatalvi iski.  Mittasin että meillä tuli lunta 34 cm 13 tunnin aikana (26.3.)!
Keittiö sai uudet verhot tänä keväänä, erikoista on että nämä ovat tutun tekstiilisuunnittelijan tekemät,
sen lisäksi antoivat tosi keväisen tunelman keittiöön.
Vietimme joitakin päiviä ennen pääsiäistä mökillä, missä maisemat ovat mukavan maalaisia, puut olivat jo ihanan vihreässä hunnussa.  Kotipihalla Norjassa tarjosi aikainen kukkija Näsiä tuoksuaan ja mettä ensimmäisille pörriäisille.

Mökillä ollessamme teimme kävelyretken Gripsholmin peurapuistossa.  Siellä vaelsi lähes satapäinen
lauma peuroja, jotkut olivat uskaltautuneet melko lähelle kävelytietäkin, joten sain muutamia kuvia.

Peurapuiston kävelytiellä äkkäsimme suuren määrän näitä punatakkeja, jotka olivat purkautuneet nähtävästi jostain pesäkolosta ja kevät taisi näilläkin olla verissä ja mielessä!

Mökin tontillamme ei tällä kertaa ole pahemmin vierailleet villisiat, eikä siellä näkynyt peurojakaan,

mutta tämä jänis tuntui hyppivän siellä kuin kotonaan, ja vaikka katselimme ja otin kuvia ikkunan

läpi, ei se pahemmin pelästynyt vaan asettui syömään ruohoa ihan verannan eteen.  Myöhemmin juuri illan alkaessa hämärtymään se oli palannut takaisin, kaveri mukanaan, mutta en saanut enää onnistu-nutta kuvaa niistä yhdessä, oli jo liian hämärää minun kameralleni. Yritin salamallakin, mutta sehän ei tietenkään onnistunut ikkunan läpi, mutta ihme ja kumma jänikset eivät edes pelästyneet salaman leimahdustakaan.  Alkavatkohan ne olla liiankin kesyjä...?

Lisää kevätkukkia ja kuusikin kukkii - näyttää tulevan hyvä käpyvuosi.

Syreenissä on jo näin suuret nuput, mutta eivät ole vielä auenneet, ehkä hyväkin että pysyvät supussa niin kauan kuin tämä sade jatkuu.  Ehkäpä ne avautuvat juuri sopivasti pyhäksi kun on 17. mai!

Vaaleanpunainen rhododendron on myös avautumassa juuri sopivasti juhlapyhäksi!

Hyviä pyhiä teille kaikille!

t. Rosmariini