sunnuntai 28. marraskuuta 2010

28. marraskuuta - 1. advent - 28th November


Hyvää Pikkujoulua ja 1- Adventtia kaikille!

Kirjoitan tätä yöllä klo 00.11 eli voin hyvällä omallatunnolla toivottaa jo Adventtiakin, koska vuorokausi on juuri vaihtunut.

Yllä minun adventti-ihmeeni, jonka ihanat kukat avautuivat juuri täksi päiväksi ja viikonlopuksi kuin tilauksesta. Tuo upea nelikukkainen amaryllis on viime vuonna jouluksi ostamani. Se on ollut erään huoneen länsi-ikkunan syvennyksessä lattialla koko vuoden ja olen aina silloin tällöin kastellut sitä niin kuin muitakin kukkiani. Syksyllä on kastelu usein tapahtunut iltaisin töistä tultua enkä useinkaan sytyttänyt huoneessa kovinkaan vahvaa valaistusta kun verhon takaa kastelin kukat. Huomasin sitten, että amaryllis oli alkanut kasvattamaan tukun pitkiä lehtiä nyt syksypuolella, mutta vasta kun eräässä lehdessä näkyi jotain omituista siinä hämärässä, aloin tutkimaan sitä tarkemmin. Niinpä tuo lehti osoittautuikin kukkavarreksi, jonka päässä oli nuppuja. Poimin sitten kasvin oikein ikkunalle ja jouduin samalla tukemaan varren ja lehdet, jotka osoittautuivat melko letkeiksi kun sitä aloin siirtelemään, mutta en raaskinut niitä kokonaan poiskaan leikata. Minusta amaryllikset ovat niin kovin "kaljuja" ilman mitään lehtiä. Kukat alkoivat sitten aukeamaan yksitellen viimeisen viikon aikana - ja aivan oikein - viimeinen kukka levisi täyteen komeuteensa tämän viimeisen päivän aikana. Upeasti ja suureksi ilokseni Adventtia ja pikkujoulua somistamaan!
Alakuvassa koko ikkuna, jossa amaryllis vasemmalla, ikkunakynttelikkö heijastelee lasiin keskellä. Oikealla pikkuinen adventtikuusi marokkolaisessa kuparipytyssä, tänään - ei kun siis vielä eilen- ilman mitään koristeita, eikä siihen ehkä paljoa laitetakaan. Sen edessä neljä lilanväristä adventtikynttilää odottamassa niistä ensimmäisen sytyttämistä aamukahvin aikaan. Hyvää yötä kaikille ja vielä kerran hyvää joulun odotusta ja 1. Adventtia!
Terveisin
Rosmariini

tiistai 23. marraskuuta 2010

Pikkujoulu lähestyy - "Little Christmas" getting near

Haloo! Hello!

Huomasin äkkiä, että jouluun on vain noin runsas kuukausi aikaa, ja pikkujouluun eli ensimmäiseen adventtiin vain muutama päivä. On siis ehkä aika alkaa ajatelemaan jouluisia ajatuksia, vaikka tuskin olen edes menneestä kesästä vielä irtautunut!

I suddenly noticed, that there is only a little more than one month to Christmas, and only a few days to the first Advent, or "Little Christmas", as we call it in Finland. It is then maybe time to begin to think of Christmas thought, though I have not quite got lost from the last summer yet!

Tässä kuitenkin ensimmäisiä joulutunnelmia:
Here some Christmas feelings anyway:

Näin jokin aika sitten sattumalta nettihuutokaupassa kuvan ja ilmoituksen tällaisita saksista. Ne ovat vanhanaikaiset "kynttilänniistosakset". Eipä niille juurikaan nykypäivänä taida olla käyttöä, sillä kynttilät ovat nykyään niin hyvänlaatuisia että harvoin enää savuttavat, mutta minusta ne olivat niin hauskan ja erikoisen näköiset, että pitihän ne saada, jos ei muuten niin koristeellisuutensa ja vanhan ajan tunnelman takia.

Some time ago I by accident noticed these scissors for candles on a online auction. You do not much use or need these nowadays because the quality of candles is so good that they usually do not soot much. But they were of so funny and had the old fashion shape, that I just had to get them for decoration and for the old feeling.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Gotland 6 viimeinen - the last one

Hyvät ystävät,


Kun tänään katson ulos, niin on pakko myöntää tappioni. Näyttää siltä, että vaikka kuinka sinnittelen kesäkuvissani, niin talvi näyttää kyllä tulleen. Ulkona on n. 5 cm lumipeite maassa ja katoilla, oksillakin hieman, joten maisema on todellakin enemmän jouluinen kuin kesäinen. Niinpä tulin siihen tulokseen, että ainakin meidän kesämuistoillemme Gotlannista on nyt pakko laittaa lopullisesti piste ja on aika keskittyä johonkin muuhun. Kesäisiin matkoihin tulen kyllä vielä palaamaan, niitä kun tälle vuodelle on riittänyt melkoisesti, mutta ainakin pelkästään Gotlannista on tämä nyt viimeinen kuvakooste.
Visby oli todella viehättävä kaupunki. Valitettavasti emme nähneet paljoakaan niitä paljon puhuttuja ruusuja, niihin nähden olimme Gotlannissa hieman liian aikaisin. Mutta muuten siellä olisi riittänyt paljon enemmän katseltavaa, kuin mihin meillä jäi aikaa. Tässä kuitenkin vielä muutamia näkymiä. Eräänä päivänä ajoimme ohi Visbyn pohjoista kohti löytääksemme paikan nimeltä Krusmyntagården. Se oli suuri myyntikeskus (kauppatila) kaikenlaisille maustekasveille, yrteille, uutteille ym. hyvälle. Paikka oli vielä paljon monipuolisempi kuin mitä olimme edes kuvitelleet ja mieli olisi tehnyt ostaa vaikka mitä. Siellä tuoksui aivan ihanalle, kaikenlaisille mausteille ja yrttikasveille, hunajalle, hilloille ja vanhanajan karamelleille jne. Siellä oli vaikka mitä purnukoita, pusseja ja pulloja ja erilaisia kääröjä. Myös erilaisia säilytysrasioita ja kaikenlaisia tarvikkeita saattoi ostaa mukaansa. Me ostimme kassillisen erilaisia mausteita ja kaikenlaista muuta pientä. Krusmyntagårdenia pohjoisempaan emme ehtineet Gotlannissa, mutta eräänä viimeisistä päivistämme päätimme kuitenkin ajaa myös poikittain saarta nähdäksemme mikä oli paikka nimeltään Roma, joka sijaitsee lähes keskellä saarta. Sinnekin näyttivät monet tiet vievän aivan kuten todetaan sanonnassa, että kaikki tiet vievät (ikuiseen) Roomaan, joka nyt kuitenkin sijaitsee Italiassa, ja on kyllä sekä hieman mielenkiintoisempi ja suurempi kuin tämä Gotlannin Roma. Tämän piti olla jokin vanha kylpylä- yms. paikka, nykyään myös tunnettu oopperaesitysten paikka, mutta meille se näyttäyti kuitenkin kuta kuinkin kalpeana nähtävyytenä, tai sitten emme löytäneet aivan oikeata keskusta. Näimme suuria vanhoja rakennuksia, jotka vaikuttivat sisältävän kurssikeskuksia, ehkä kylpylänkin, lasi- ja keramiikkamyymälän ja vanhat kauniit rauniot, jotka pettymyksekseni olivat lastattu toiselta sivultaan täyteen nykyajan tekniikkaa, telineitä ja valaistusta johtoineen päivineen, mikä minun mielestäni paikan rauhan ja vanhan tunnelman. Olikohan tämä se oopperaesitysten pitopaikka?? Nyt siellä näytti olevan menossa jokin näytelmän harjoittelu.

Matkan jatkuessa hieman etelää ja itärannikkoa kohden, ohitimme nämä vanhat tehdasrakennukset, jotka nyt näyttivät suljetuilta. Emme olisi ikinä uskoneet, että pienessä Gotlannissa olisi ollut oma wisky- ja purutupakka (nuuska) tehdas! Löysimme matkallamme Sprogessa myös vihannes- ja yrttikaupan, josta olimme lukeneet. Paikkansa piti myös, että siellä oli häkeissä kaniineja, aivan suloisia pieniä pitkäkorvia, joita vuokrattiin (!!???) , kai myös myytiin pois, ehkä lapsiperheille kesäloman ajaksi leikkikavereiksi? En laita niistä kuvia tähän, mutta jos haluat nähdä niin käy kurkistamassa Old Streetin blogiin.

Pienen, mutta erityisen monipuolisen, ja hyviä tuoreita vihanneksia myyneen pikku putiikin vieressä oli myös "Prylbod", eli kirpputori, missä melko suuressa ulkorakennuksessa oli vaikka mitä vanhaa tavaraa, aina pienistä ruuveista ja vanhoista nauloista ja työkaluista vaatteisiin, huonekaluihin, laseihin ja ihaniin porsliiniesineisiin saakka. Valitettavasti muu joukko ei enää jaksanut odotella, että olisin saanut kahlattua sitä läpi ja kun auton kapasiteetti oli jo aikaa sitten täytetty, niin tyydyin vain nopeasti kävelemään tavarapaljouden läpi. Mutta sinnekin olisi ollut ihana palata tekemään löytöjä...

Sen, että lammas on erittäin tunnusomainen Gotlannille, saatoimme nähdä jo Visbyssäkin, missä joillain kaduilla, liikenne-esteinä (betoniporsaina) käytettiin näitä hauskaan lampaan muotoon valettuja betoniesteitä!"Meidän" lammastilallamme oli lampaita kokonaisuudessaan n. 400 kpl, usealla eri laitumella. Erään päivänä vietimme paljon aikaa kulkemalla lampaita tervehtimässä ja kuvaamassa.

Tässä vuokraemäntämme pienen äidittömän "hoitokaritsan" kanssa.
Tämä pieni "perheen mustalammas" oli hukannut emonsa ja huusi surkeasti...
...mutta kesti vain hetken, ennenkuin emo oli jälleen sen rinnalla ja rauha maassa.

Lampaita oli myös metsälaitumella, jonne lähdimme katsomaan tilan hevosia. Niitä oli kaikkiaan 7 kpl, joukossa yksi lämminverinenkin sekä Gotlannin hevonen, pienempi poni. Kolme juuri haettiin ratsastustunneille, meidän tullessamme.

Hevosharrastus näkyi myös huoneissamme, missä yhdellä seinällä oli tämä kaunis hevospiirros!Lopuksi, mutta ei missään nimessä vähiten, haluan laittaa pari kuvaa näistä omituisista "raukeista", kivipatsaista, jotka luonto, tuuli, aurinko ja suolainen vesi, ovat aikojen kuluessa muovanneet. Olinhan niistä lukenut ja nähnyt kuvia, mutta kuitenkin, kun näin ne omin silmin, olivat ne todella aika erikoisia ja uskomattoman muotoisia. Teimme noin keskellä viikkoamme piknikin tällaiselle rannalle. Söimme ensin eväämme kivirannalla istuen, minä tietysti tapani mukaan ja tilaisuutta hyväksi käyttäen keräsin myös erikoisia kiviä. Sitten vaelsimme pitkin rantaa kauemmas, missä näimme raukeja. Saattaa olla, että Gotlannin pohjoispäässä Fårö'ssä saattavat kivipatsaat olla vieläkin vaikuttavampia, sinne asti emme kuitenkaan kerenneet, mutta kyllä nämäkin tekivät ainakin minuun vaikutukset. Ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoisia!
Ja nyt jätän - ainakin toistaiseksi - jäähyväiset Gotlannille. Voin ehdottomasti suositella matkaa sinne kaikille - ja erityisesti luonnon ystäville. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, kaikesta vanhasta ja kauniista alkaen myös moderniin designeen asti. Kesäkuu juhannukseen asti on edullista aikaa, mutta sen jälkeen nousevat hinnat voimakkaasti ja turismi myös lisääntyy - nyt oli miellyttävän rauhallista. Ainoa negatiivinen puoli oli, että jotkut galleriat ja taidetapahtumat eivät olleet päässeet alkuun, mutta ilman niitäkin oli matkamme aivan ihana elämys! Ja takaisin tekee ehdottomasti mieli...

Terveisin

rosmariini

lauantai 13. marraskuuta 2010

Gotland - 5

Heippa!

Kukkia marraskuussa??? Kyllä, tämän pimeyden, sateen, loskan, rännän ja pakkasenkin keskellä ajattelen kesää enemmän kuin joulua! Joulun ajattelemiseen ovat sensijaan monet muut ryhtyneet jo täysin voimin. Oslo S eli Oslon päärautatieasema koristeltiin kimallusnauhoin, lamppuköynnöksin ja joulukuusin jo lokakuun viimepäivinä. Monet kaupat ovat myös jo koristelleet ikkunoita joulukoristein ja tavaroin. Minullahan menee joulu jo melkein väärään kurkkuun niin aikaisesta "jouluttamisesta". Minä sen sijaan paikkailen vielä ja jälleen kerran huonoa omaatuntoani Gotlannin viipyvien kuvien takia, ja mikä pahinta, täytyy myöntää etten tullut valmiiksi tälläkään kertaa, vaikka niin olin ajatellut! On pakko laittaa vielä yksi jakso, jotta saan matkamme "kohtuulliseen loppuun". Tällä kertaa seuraavaa:
Olimme etukäteen lukeneet useista gallerioista ja taidenäyttelyistä Gotlannissa. Tietä kysyen löysimme erääseen niistä ilman kylttejä, joiden puuttumista ihmettelimme. Koputimme ovelle ja ystävälliset omistajat totesivat todella täällä olevan gallerian, mutta senkin aukeavan vasta seuraavalla viikolla eli vasta meidän lähdettyämme. Kun he kuulivat meidän tulleen kahdesta naapurimaasta ja nimenomaan tutustumaan Gotlantiin ja mielellämme olisimme nähneet hieman taidettakin, oli avasi tämä vanhempi pariskunta ilomielin gallerian ovet meille erikoisesti näin etukäteen. Galleria oli uudelleen sisutetussa ladossa ja taulut jo paikallaan odottamassa avausta. Kun olimme saaneet nähdä varsinaisen näyttelyn ja ihailimme heidän kaunista vanhaa taloaan, kutsuivat he sisälle katsomaan sitäkin. He olivat monien vuosien aikana sekä kunnostaneet taloa, että myös sisustaneet sen kauniilla vanhoilla esineillä, tauluilla, huonekaluilla ja antiikilla. Ilmeni myös, että heidän kaunis kotinsa oli myös kuvattu suureen kauniiseen Gotlantia kuvaavaan kuvateokseen. Saimme ihailla sekä kirjan kuvia, että huoneita ja esineitä todellisuudessa pariskunnan kertoessa samalla tarinaansa. He asustavat talvisin Tukholmassa, mutta kesäisin tässä kauniissa vanhassa talossaan ja pitävät silloin galleriaa.
Kaunis talo ja sisäänkäynti "pitsikuisteineen" sekä tunnelmallisesti sisustettu eteisaula.
Ruokasali, jota komisti kaunis vanha takka ja pöydällä ihana pitsiliina sekä kaunis ikivanha soppakulho. Seinissä ajanmukaiset tapetit.

Kaksi kaunotarta: Sisällä kaunis vanha nukkeneiti pitsimekkoineen ja ulkona puutarhassa moderni torso sitäkin alastomampana.
Syvät ikkunasyvennökset paksuissa seinissä, joille saattoi kerätä kauniita vanhoja pikkuesineitä. Puutarhassa piti vartiota ja järjestystä komea kukko, joka samalla komensi
kanalaumaansa. Kaikki saivat rapsutella vapaasti pensaiden alla ja kulkea vapaasti pihanurmikoilla. Mikä idylli!Lampaat, kirkot, kiviaidat, tuulimyllyt ja kukat sekä matala maisema suorine teineen, ovat asioita jotka ovat minulle erikoisesti jääneet päällimmäisinä muistoina Gotlannista. Tässä jälleen eräs kirkoista, joka oli erikoinen sikäli, että jokaisen puupenkin päähän oli kiinnitetty portti ja jokaiseen oli maalattu kaunis kuva, hieman erilainen joka portissa, kukaties ehkä kunkin perheen tai suvun mukaan. Olikohan tämä hieman rikkaamman seudun kirkko, kun kirkossa muutenkin oli paljon maalauksia.
Jälleen eräs vanha, muistaakseni 1700-luvun tila, nykyisin museoksi muutettu, nimeltään
Katthult, melkein kuin Astrid Lindgrenin Eemilissä, mutta Eemilistä tässä Katthultissa ei kyllä näkynyt jälkeäkään. Muista asukkaista ja paikkakunnan ihmisistä, historiasta, vaatteista, tavoista ja esineistä oli kyllä kerätty tänne paljon nähtävää.
Ihmettelimme näitä "laatkoita" rakennuksen seinässä, mutta ilmeni, että ne eivät olleet sen enempää "kyyhkyslakkoja" kuin muitakaan lintupönttöjä, vaan yksinkertaisesti aikanaan rakennettu suojaamaan seinän sisästä ulospistäviä tukiparrujen päitä lahoamselta.
Yksinkertainen ratkaisu: ulkovessa rakennettu sisään kiviaitaan, samalla tuli hieman suojaa
sivuilta ja katto pään päälle. Saattoi olla, että tämä oli varattu palvelusväelle, ehkä talon hienommalla väellä oli suojatumpi paikka sisätiloissa??Ja sitten maisema jälleen varastorakennuksen ikkuna-aukosta, voiko harmoonisempaa löytyä.
Tuulimyllyt ovat lähellä sydäntäni, siis nämä vanhat puiset normaalit myllyt, joiden avulla jauhettiin jauhoja.Sama mylly tien varresta kuvattuna, mukana kiviaita ja kukat... täällä tykkäisin asua!Ja se "oman tilamme" mylly. Hieman rapistuneempi kuin edellinen valitettavasti, mutta kaunis omassa harmaudessaan......ja aivan kyljessään nuokkui kaverinsa, tämä vanha traktori antamassa hieman väriä omilla kauhtuneilla punakyljillään!
Mutta niistä tuulimyllyistä . Kauhistuimme ensin Gotlannin taloomme tullessamme nähdessämme nämä uuden ajan tuulimyllyt matkan päästä ja ajattelimme, että kauhistus jos joudumme asumaan noiden naapurissa. Onneksi nämä hirviöt jäivät kuitenkin meiltä täysin piiloon kauemmasa metsien taakse ja rannan läheisyyteen, niin ettemme sen enempää niitä juuri nähneet emmekä lainkaan myöskään kuulleet. Ne eivät siis häirinneet lomaaamme muuten kuin automatkoillamme, jolloin ne silloin tällöin siellä täällä putkahtivat horisonttiin, mutta en voi muuta kuin pahoitella, että olemme tulleet siihen pisteeseen, että sellaisia rakennelmia on pakko pystyttää energian takaamiseksi. Sancho Pancha olisi varmaan juossut karkuun ja ehkä nytkin "kääntyy haudassaan" noiden "myllyjen" takia!

Mainitsin kukat eräänä muistoihin jääneenä asiana. Tässä eräs kukkaelämyksistäni:
äkkiä metsäisen ja tyhjän tien varressa aukeaa niityn tapainen, joka oli täynnään villinä kasvavia ja ihanasti kukkivia akilleijoja, vaalensinisiä ja aivan suloisia KERROTTUJA vaaleanpunaisia, kuin prinsessojen juhlamekkoja! Oli pakko poimia muutamia mukaan, ja ne
olivat vielä ihanassa kukassa vielä seuraavaan viikkoon mökillämmekin.
Mainitsin, että Gotlannissa on melko matalat maisemat ja sen ansiosta myös tiet on ollut helppo rakentaa myös suoriksi. Tällaisia perspektiivejä näimme usein, ja kun mutka lopulta tuli, se saattoi olla 90% - ehkä silloin käännyimme jonkun tiluksien rajapyykin ympäri! Täällä on varmasti helppo ajella polkupyörillä, ja kun etäisyydetkään eivät ole kovin valtavia, niin saareen tutustuminen sillä tavalla olisi varmaan aika hauskaa!Tämän lokin onnistuin kuvaamaan asuinpaikkamme lähellä olevassa Nissestrandissa eli Nissen rannassa. Sieltä löytyi yllätykseksemme myös hauskan näköinen ruokapaikkakin aivan rantaviivan tuntumasta, joka myös näytti olevan auki sekä iltaisin kuin myös viikonloppuna. Valitettavasti löysimme paikan vasta viimeisenä päivänämme, olimmekohan aikaisemmin lähteneet "merta edemmäs kalaan"?? Sinne jäi kuitenkin Lokki taistelemaan tuulta vastaan, joka tänä päivänä oli melko kova, mutta kerta kerran jälkeen se päästi tuulen painamaan itsensä n. 20 metriä taaksepäin, ponnistaakseen sitten jälleen saman verran eteen, ja jälleen sama uudelleen. Toivoiko saavansa päivälliskalan pintavedessä tähtäimeensä, vai oliko tämä vain päivän liikuntahetki?
Ja ne kukat, ne kukat - kaikki tuntemattomat ja tuntemani. Mutta valmut ovat ainakin yksi
ilopilkku, joita näki siellä täällä peltojen reunassa ja värinsä takia erottuivat hyvin. Ja kuten totesin, sekä iloksenne että/tai harmiksenne, on tulossa vielä yksi pätkä Gotlantia, hieman Visbystä, hieman rannoista, eläimistä ja erikoisesta paikasta nimeltä Krusmyntagården.
Näkemisiin,
Rosmariini