Heippa ystävät!

En tiedä mitä tapahtuu blogimaailmassa, tai tosi maailmassa, mutta olen huomannut, että en ole ainoa, jonka päivitykset blogissa vähenevät vähenemistään, tai ilmestyvät ainakin paljon pidemmin aikavälein kuin ennen.  Hyvä, että en ole ainoa.  Vaikka bloggaaminen on kiva harrastus, niin se on todellakin vain harrastus,  ainakin minulle (- toisin kuin niille, jotka jopa elävät blogistaan...), ja silloin se saa jäädä kakkossijalle ajankäytössä silloin kun elämässä tapahtuu muuta ja tärkeämpää.

Olen pahoillani, että Italian-matkamme loppunäytöksetkin ovat jääneet roikkumaan näin pitkäksi
aikaa, mutta seuraavat postaukset  saavat sen kuitenkin lopettaa.

Sitä ennen kuitenkin pieni sekalainen kokoelma kevään kuvista.  Nythän pitäisi olla jo oikeastaan kesä tai ainakin hyvin lähellä, kun västäräkkikin hyppelee maisemissa, mutta tämänpäiväinen ilma ei taas ihanan lauantain jälkeen kovin kesäiseltä tunnu,  sataa ja on ollut todella harmaa ja pimeä päivä ja tuuli riepottelee puita ja pensaita kuin syksyllä ikään.

Maaliskuun lopulla (25.3.) kukkivat jo krookukset upeasti, ja  seuraavana aamuna heräsimme lumen keskellä, kun takatalvi iski.  Mittasin että meillä tuli lunta 34 cm 13 tunnin aikana (26.3.)!
Keittiö sai uudet verhot tänä keväänä, erikoista on että nämä ovat tutun tekstiilisuunnittelijan tekemät,
sen lisäksi antoivat tosi keväisen tunelman keittiöön.
Vietimme joitakin päiviä ennen pääsiäistä mökillä, missä maisemat ovat mukavan maalaisia, puut olivat jo ihanan vihreässä hunnussa.  Kotipihalla Norjassa tarjosi aikainen kukkija Näsiä tuoksuaan ja mettä ensimmäisille pörriäisille.

Mökillä ollessamme teimme kävelyretken Gripsholmin peurapuistossa.  Siellä vaelsi lähes satapäinen
lauma peuroja, jotkut olivat uskaltautuneet melko lähelle kävelytietäkin, joten sain muutamia kuvia.

Peurapuiston kävelytiellä äkkäsimme suuren määrän näitä punatakkeja, jotka olivat purkautuneet nähtävästi jostain pesäkolosta ja kevät taisi näilläkin olla verissä ja mielessä!

Mökin tontillamme ei tällä kertaa ole pahemmin vierailleet villisiat, eikä siellä näkynyt peurojakaan,

mutta tämä jänis tuntui hyppivän siellä kuin kotonaan, ja vaikka katselimme ja otin kuvia ikkunan

läpi, ei se pahemmin pelästynyt vaan asettui syömään ruohoa ihan verannan eteen.  Myöhemmin juuri illan alkaessa hämärtymään se oli palannut takaisin, kaveri mukanaan, mutta en saanut enää onnistu-nutta kuvaa niistä yhdessä, oli jo liian hämärää minun kameralleni. Yritin salamallakin, mutta sehän ei tietenkään onnistunut ikkunan läpi, mutta ihme ja kumma jänikset eivät edes pelästyneet salaman leimahdustakaan.  Alkavatkohan ne olla liiankin kesyjä...?

Lisää kevätkukkia ja kuusikin kukkii - näyttää tulevan hyvä käpyvuosi.

Syreenissä on jo näin suuret nuput, mutta eivät ole vielä auenneet, ehkä hyväkin että pysyvät supussa niin kauan kuin tämä sade jatkuu.  Ehkäpä ne avautuvat juuri sopivasti pyhäksi kun on 17. mai!

Vaaleanpunainen rhododendron on myös avautumassa juuri sopivasti juhlapyhäksi!

Hyviä pyhiä teille kaikille!

t. Rosmariini

Kevättä jo? - Spring already?

Heippa taas!

Taas yksi ihanan aurinkoinen keväinen päivä, vaikka aamulla oli aika harmaan näköistä. Tällainen aurinkopäivä oli eilenkin ja teimme tyttären ja koirien kanssa pienen lenkin metsään.  Tässä kuitenkin ensin kuvia oksista jotka otin viime viikonloppuna maljakkoon, minusta ne ovat niin kauniita, hieman graafisia, ja on jännittävää seurata kuinka kukat ja silmut aukeavat.  Pidän erityisesti tällaisista lepän oksista, joissa on sekä vanhoja pieniä "käpyjä" eli kai viime vuoden siemenkotia ja pitkät kukkanorot.  Nämä alkoivat aukeamaan jo kahden päivän kuluttua lämpimällä ikkunalla.

Sitten huomasin, että kukkaterttujen lisäksi alkoi jo tapahtuaan jotain muutakin.  Siellä täällä otsankärjissä näkyy jotakin punaista silmujen kärjessä.  En vain ole päässyt vielä selville, ilmaantuuko niistä lehtiä vai onko niin, että ne ovat varsinaisia emikukkia, joihin sitten muodostuu uudet pienet kävyt eli siemenkodat aikanaan.

Metsässä sen sijaan ei näkynyt vielä kukkia eikä juuri nyt mitään käpyjäkään, mutta auringon lämmössä lumi jo selvästi suli ja tupsahteli maahan tuon tuostakin ja kuusen oksilla kimaltelivat sulat pisarat auringossa.

Lumen pinnan kuvioistakin näkee kuinka se on jo sulanut ja tullut epätasaiseksi.

Olisikohan tämä villisti juokseva ja syöksyilevä Nessi (Gneis) myös kevään merkki.  Se ainakin nautti ihan villisti vapaana juoksemisesta koko sydämensä halusta...

...kun taas Mikke otti asiat huomattavasti rauhallisemmin ja näytti melkein halveksivasti katselevan Nessin hullua menoa!

Ihania aurinkoisia kevättalven päiviä kaikille!

toivottaa Rosmariini

Kasvua 2 - Growing up 2

Heippa!

Maaliskuun auringon kurkistellessa terassin kaiteen läpi istun laiskana, kirjaimellisesti ottamassa aurinkoa ja nauttimassa sen lämmöstä. Uskomaton päivä maaliskuussa, istun lyhythihaisessa T-paidassa ja shortseissa ja silti on kuuma - maaliskuussa! Ihan hulluja lämpölukemia ympäri Norjaa. Samaan aikaan luen, että Suomessa olisi +4 - +5 astetta sadetta ja räntää ja vielä luntakin melkoisesti. Samalla olen pessimisti, pelkään että meillekin voi tulla vielä ikävä yllätys takatalven tai ainakin hyvin kylmän kauden muodossa. Näin lämpimät päivät ovat minusta lähes luonnottomia maaliskuussa, minkä tilastotkin osoittavat, päivittäin on Norjassa rikottu entisiä maaliskuun lämpöennätyksiä! Samalla kun nautin näistä ihanista päivistä ihmettelen, mihin luonto oikein on menossa.

Saan samaan aikaan myös yllätyksiä kotipiirissä: Huomasin taas kerran, että eräässä hieman syrjään laittamassani edellisvuotisessa amarylliksessä oli hieman kuihtuneiden lehtien keskeltä noussut uusia ja ihan salaa myöskin kukkavarsi. Nostin amarylliksen esiin ja parempaan valoon, ja aivan oikein, se on työntänyt ihan itsekseen ja poisunohtuneena komean kukkavarren, josta pikkuhiljaa on avautunut kolme suurta valkoista kukkaa! Lisäksi se on kehittänyt yhden sivusipulin, ja saattaa tulla vielä toinenkin uusista lehdistä päätellen.

Samaan aikaan sisään maljakkoon viime postauksessa ottamani keltaisen kevätpensaan oksat ovat nopeasti avanneet kukkasilmujaan. Ne vilkkuvat iloisen keltaisina keittiön pöydällä.

Mutta mitä sitten löysinkään: Kellariin poissiirretyt edellisvuotiset jouluhyasintin sipulit, joita tosin olen silloin tällöin kastellut, ja jotka olin ajatellut istuttaa tänä keväänä aikaisin maahan, kun istuttaminen syksyllä unohtui, ovatkin tehneet huomaamattani nuppuvarret ja nyt oli jo kaksi kukkavartta aukeamassa, ja kolmas tulossa. Otin nekin esille keittiöön tuoksumaan keltaisten viereen. Nyt meillä siis kukkivat kevät- ja joulukukat vierekkäin! Edellispostauksen joulukaktus on myöskin muuttunut aivan kevät- eli pääsiäiskaktukseksi ja työntää lisää nuppuja entisten auetessa kovaa vauhtia.

Kylvämistäni siemenistä on kovaa vauhtia työntymässä taimia, tomaatit hieman hitaammin kuin kukkien taimet, mutta nekin ovat jo tulossa. Tässä on tulossa keltaisia tageteja (samettikukkia suomeksi?). Kierros ulkona puutarhassa myös hämmästytti! Kirjoitin jokin aika sitten, ettei perhosille vielä löydy kukkia. Mutta kuinka ollakaan, nyt löysin jo Kaukaasian lemmikkejä vai minkä nimisiä nämä siniset nyt suomeksi ovatkaan - olen unohtanut - kukkimassa parissakin paikassa. Lisäksi on auennut useampia aikaisia pieniä keltaisia krookuksia, suurikukkaisemmat tulevat vasta hieman myöhemmin.

Ja toissapäivänä jo, yllätyksekseni löytyi jopa kaksi tällaista. Eilen kurkistaessani, oli vielä useampiakin nuppuja avautunut! En muista koskaan aikaisemmin löytäneeni valkovuokkoja kukassa maaliskuussa! Mutta miten käykään kesän kun kaikki lajit kehittyvät ja alkavat kukkimaan näin aikaisin. Onko luonto ja kesä valmis syksyn tuloon jo heinäkuussa, vai kukkivatko kasvit uudemman kerran? Niin on muutaman kerran käynyt meillä Rhododenronin, kun nuppuja on lämpiminä syksyinä alkanut aukeamaan uudelleen jo syyskuussa. Sammalkin on työntämässä rehevänä uutta kasvua.
Pensaatkin ovat alkaneet jo työntämään pieniä lehtiä ja syreenienkin paisuneet silmut ovat sen näköisiä kuin voisivat kohta räjähtää auki.
En voi muuta kuin ihmetellä kaikkea kasvua ja näitä lämpimiä ihania päiviä ja nautin niistä, samalla kun taustalla on huoli globaalisesta kehityksestä. Yritän kuitenkin toistaiseksi lohduttautua sillä, että ehkä tämä kehitys kuitenkin on niin pitkän aikavälin aaltoviivaa, että meidän aikamme mittaukset eivät kuitenkaan välttämättä selitä kaikkea. Ja toisaalta, kaksi edellistä talveammehan taas olivat erityisen ankaria ja runsaslumisia, eivätkä kesät kuitenkaan mitenkään erityisen lämpimiä Norjassa (Suomessa taas kylläkin ne olivat tosi upeita ja kuumia). Vai ovatko nämä ajatukset vain vääriä, ja lohdutuksen etsimistä omiin ajatuksiini luonnon puolesta?

Näissä mietteissä, auringosta kuitenkin nauttien, ja tervehtien,

Rosmariini

Kasvua - Growing up

Haloo blogilaiset! Kevät tulee kohisten ja ensimmäiset kukat ovat nyt auenneet meidän pihassamme. Vielä edellisenä yönä meillä oli asteita lähes nollassa tai vähän allekin, mutta kaikesta huolimatta nämä ensimmäiset urheat ovat työntyneet ylös maasta ja kuivien lehtien ja ruohojen seasta! Ihanaa!Kevät tulee sisälläkin, vaikka en ymmärrä mitä varten joulukaktus kukkii nyt pääsiäisen edellä, sen sijaan että olisi tehnyt kukat jouluksi niin kuin kunnon joulukaktuksen kuuluu!Sen sijaan on kiva nähdä että ikävistä pienistä multapurkeistakin sentään alkaa työntymään pienen pieniä vihreitä ja hentoja naruja, joista pitäisi pikkuhiljaa tulla tomaatin taimia (olen tietysti niiden suhteen kauheasti myöhässä) sekä erilaisia kukkien taimia, jotka vaativat esikylvön sisällä. Ajattelin tänä vu0nna yrittää kylvää hieman taimia itsekin, sen sijaan että ostan kaikki kesäkukat valmiina. Kun olen nyt enemmän kotona, niin toivon, että saan aikaiseksi myös hoitaa taimia ja kukkia hieman tunnollisemmin, niin että ehkä meillä pihassa kukkii tulevana kesänä hieman runsaammin kuin viime kesänä.Olen taitellut pari oksaa kevään keltaisesta kukkijasta maljakkoon, silmuja jo on, kohta varmaan aukeaa pari kukkaakin keittiötä piristämään. Maljakko on eräs suosikeistani, vaikkei olekaan kovin suuri, mutta siinä on ihanan hempeä vaaleanpunainen väri ja poimuinen suuaukko, minusta todella söpö ja juuri kevään kukkiin sopiva.Autotallissa talvehtineet viime kevään keltaiset narsissit eivät olleet talvehtineet oikein hyvin, olisi kai pitänyt nostaa ne kellariin. Ajattelin kuitenkin kokeilla josko niistä vielä olisi kasvamaan ja kukkimaan, joten istuttelin niitä pariinkin astiaan. Tässä toinen, vanha kastikekaadin, johon vain painelin multaan erikokoisia sipuleita. Aurinkoa ainakin riittää tänäänkin, mutta onko niissä vielä voimaa kasvajiksi, se nähdään pian.

Kirppuja ja kevättä - Flees and spring

Hei ja hyvää laskiaissunnuntaita.

Sekä eilen että tänään tippuu vesi räystäistä ja on niin keväinen aurinkopäivä kuin vain toivoa voi. Yöllä tosin on satanut vähän uutta lunta, mutta se ei ole estänyt keväistä tunnelmaa nyt päivällä. Laskiaispullia meillä laitettiin ja syötiin jo viime viikonloppuna tyttären toivomuksesta, ja kakun sijasta, sillä hänellä oli syntymäpäivä, ja samasta syystä on meillä vieläkin jäljellä komea kimppu valkoisia tulppaaneja, hänen mielikukkiaan, ja tietenkin myös Aallon maljakossa.

Käytin hieman tulppaaneja rekvisiittana kuvatessani viimeistä kirpputorilöytöä, eli hyvin kaunista ja koristeellista hopean väristä tarjoiluvatia. Oikeaa hopeaa se ei ole, mutta hyväkuntoinen ja hyvän kokoinen, sopii kaikkeen konvehdeista, pikkuleipiin tai pieniin leivoksiin asti.

Tuntuu, että ulkona talitintitkin jo tapailevat sellaista keväistä "titityy" säveltä, ja muutenkin kuuluu mahdottomasti sirkutusta.
"Kevättä rinnassa"-terveisin,
Rosmariini

Jäätä ja aurinkoa - Ice and sun

Hei,

Näin on sää helmikuussa vaihdellut:
Toissa päivänä satoi jäätävää tihkua koko iltapäivän ja illan. Yöllä ilma kylmeni ja eilen aamulla oli kaikkialla jäätynyt kuori, sekä lumen päällä että oksissa. Niin kuin tästä näkee on vesi jäätynyt oksien päällä kuin läpinäkyviksi madoiksi. Kun oksiin kosketti ja ne löivät toisiinsa, ne suorastaan helisivät. Samoin koivujen riippuvat oksat tuulessa. Sehän kuulosti melkein kuin tunnelma Muumipeikon Taikatalvessa!

Tänä aamuna taas aurinko kirkasti maiseman, ja maisema oli todella kaunis.Yöllä oli jälleen satanut uutta luntakin. Tässä luminen pihapuumme, saarni, joka odottaa kevään parturointia, kunhan lumet ensin varisevat oksista.

Pihakuusesta ovat jo suurimmat lumimassat romahtaneet.

Ja kun aurinko tarpeeksi lämmittää tulevat kevään timantit esille, joka oksalla kimaltaa, kun aurinko sulattaa jäätä, ja vesipisaratkin loistavat auringossa.

Aurinkoisia päiviä toivoo ja toivottaa

Rosmariini

Lauantairetki

Haloo!

Meillä oli asioita hoidettavana lauantaina Moss'in kaupungissa, noin pyöreästi 60 km Oslosta etelään. Mies, tytär ja minä lähdimme ajelemaan sen enempiä suunnittelematta. Kun asiat oli hoidettu, keksi mies, että ajelisimme hiukan katsomassa miten kevät edistyy Mossissa. Päätimme myös pistäytyä kahvilla tuttujen ihmisten omistamassa Mikrobryggeriet'issä. Se on suosittu kahvila/ravintola/pub Moss'issa, pienen sivukadun reunassa pienen kosken partaalla. Sisustus on hyvin rustiikkia, mutta kodikasta ja reilua, aivan kuten omistajat ja henkilökuntakin, ja ympäristö kosken vieressä ja vanhojen talojen ympäröimänä on varsinkin kesällä erittäin idyllistä. Kahvit maistuivat brownien kera ja vaihdettuamme leppoisat kuulumiset paikalla olleen omistajan kanssa lähdimme jatkamaan matkaamme.

Kuvassa on kahvila vasemmalla sivulla näkyvän tiiliseinän suojissa.

Lähiympäristöä Mikrobryggerietin naapurissa:

Sattumalta ajoimme ohi paikallisen Fretexin - pelastusarmeijan kirpputorin, ja pakkohan sinne oli sisään päästä. Isäntä oli hyvällä tuulella ja parkkeerasi kiltisti talon eteen jääden itse autoon odottamaan, kun tytär ja minä riensimme innoissamme aarteita etsimään. Löysin kolme ihanaa sisustustaulua vanhoista kukkakimpuista englantilaisine teksteineen ja olisin mielelläni ostanut ne, mutta kun meillä on seinät jo liiankin täynnä ja tytär mielellään halusi ne omaan opiskelija-asuntonsa tyhjää seinää koristamaan, niin antauduin helposti. Kukkakuvat olivat vanhoja kalenterin lehtiä, kuukaudet tammikuu, huhtikuu ja lokakuu. Löysin itse pienen valkoisen opaalilasikulhon ja tytär vielä yhden pienen graafisen taulun, ja olimme hyvin tyytyväisiä ostoksiimme.

Kirpputorin jälkeen ajelimme vielä ympäri Mossin rantoja ja ohi erään campingalueen. Rannoilla on aivan oma ilmeensä aikaisin keväällä lumen aikaan, ja keltaiset kaislat antavat oman vivahteensa muuten usein hieman värittömälle maisemalle. Meitä onnisti, sillä vaikka aurinko ei paistanut, niin rannassa oli hyvin erikoinen ja kaunis valaistus, ja tytär joka oli ottanut kameran mukaansa napsutti tiiviissä tahdissa kameran sulkijaa ja ihastellen maisemaa. Onneksi meillä on digikamerat!! Kaikkia otoksia ei tarvitse säilyttää, eikä paperikopioita tarvita ollenkaan jos ei halua. Nytkin kertyi kuvia tyttären kameraan noin 70 kpl tällä retkellä. Täytyy tunnustaa, että jotkut niistä otin minäkin. Valokuvaamisessa olemme aivan yhtä hulluja. Tähän blogiin sisällyttämäni kuvat ovat siis tyttäreni ottamia, mutta hänen suosiollisella luvallaan tähän tarkoitukseen luovuttamia.

Retkeltämme kotiin tullessamme istuivat vakituiset ruokavieraat odottamassa päivällistään. Aloin tosin katsoa vähän sillä silmällä tätä vierailijaa, että onko illan viilentyminen pörhöttänyt höyhenet, vai onkohan kaveri muuten pyöristynyt viime aikoina minun tarjoilujeni seurauksena... Pitäisiköhän lopettaa ruokinta, vaikka lumi edelleen peittää maan, niin kuin monista kuvista tässäkin viestissä on näkynyt. Mittasimme terasillamme tänään lumen paksuuden ja se on siellä edelleen n. 50 cm. Joissain etelärinteissä alkaa olla paljaita läikkiäkin, mutta tasamaalla on edelleen paksut kerrokset, ja viimeksi juuri iltapäivällä liukui viimeisiä lumia rymisten katolta.

Eilen ilmestyi äkkiä toinen vieras pihaamme, ei kai se vain ole.....