maanantai 27. toukokuuta 2013

California calling!

(Shortly in english at the end)

Heippa,
minulla on stressi.  Poikamme lähtee vain hieman yli viikon kuluttua koko kesäksi USA:han, Kaliforniaan, sekä töihin että opiskelemaan. Aina pelottaa vähän kun omat lapset lähtevät kauas pois.  Onhan hän jo ehtinyt koulunsa ja ystäviensä kanssa kerran pari reissata siellä rapakon takana sekä USA:ssa että Etelä-Amerikassa, mutta nyt hän on siellä kaukana koko kesän ja sen lisäksi vielä autoilee ja matkailee siellä paikallisesti. Se stressaa, vaikka kuinka yritän ajatella positiivisesti, että kaikki sujuu varmasti hyvin, vaikka isä ja äiti eivät olekaan muutaman tunnin matkan päässä!
 
Toinen paljon pienempi asia on se, että olen kutomassa sitä tässä keväällä alkamaani uutta villapuseroa pojalle, enkä taida saada sitä valmiiksi ennen hänen lähtöään.  No ainahan sen voi lähettää perässäkin, ja varmasti hän pärjää ilmankin, onhan kesä ja lämmin aika.  Mutta kun olin ajatellut, että se joutuisi valmiiksi hänen matkalleen....sellainen äidillinen sydämen asia!
 
Olen tutkiskellut kartasta alueita, mihin poikamme lähtee ja olemme itse haaveilleet mahdollisuudesta myös matkustaa häntä siellä tapaamaan.  Samalla voisimme käydä tapaamassa minun amerikkalaisia tuttaviani, jotka asuvat Los Angelesissa. Saa nähdä kuinka käy.  Mutta hän nähtävästi tulee asumaan hieman San Franciscon eteläpuolella, paikassa nimeltä Palo Alto.  Karttoja tutkiessani näin myös siellä paikan nimeltä Mountain View, ja jotkut kellot alkoivat soida.   Ja aivan oikein, joku, en tiedä kuka, vierailee usein blogissani ja näyttää siltä että tämä henkilö on myös juuri paikasta nimeltä Mountain View!  Olisi jännittävää saada yhteyttä tähän henkilöön ja vaikka saada hyviä matkavihjeitä, ja  kukaties ehkä tavatakin paikan päällä jos mekin lähitulevaisuudessa löydämme itsemme niistä maisemista!
 
Shortly in English:
Hello,
Our son is going to leave for California, USA, to go to school and jobb there for three months this summer.  It can happen that we parents would visit him, too, and visit some of my friends in Los Angeles, - it is a dream of us  just now, at least. Our son is going to live in Palo Alto, south from San Francisco. When I have been looking to maps of the area between San Francisco and Los Angeles, I found also a place called Mountain View.  The same placename that I very often have seen during my blogvisitors!  I am very curious about who this person is, who so often visit my blog, and seems to be living just in Mountain View, USA!  It would be very fun to get in touch, get some good tips and advice about travelling the area between S.F./L.A.,  and maybe, who knows, to meet this person some place there!?  If you from Mountain View regocnised yourself here and read this, please do not hesitate to comment or send a mail to my adress suvitupa@blogspot.com.
Best wishes
 
Terveisin,
 
Rosmariini
 
 
 

perjantai 24. toukokuuta 2013

Katto ja kaksi reikää ? - Roof and two holes?

Heippa ystävät!
Päivät kuluvat sateen merkeissä ja vaikka jotain olen tekevinäni, niin tuntuu, että mitään valmista ei tule.  Kesän viipyminen, harmaat ja koleahkot päivät ja sateet jähmettävät. Muutamana aurinkopäivänä tuntui jo aiemmin kesän lupaus, mutta sitten tuli taas "paikalla seis".
 
Vietimme miehen kanssa viikon päivät mökillä tarkoituksena saada mökin katto uudelleen päällystetyksi.  Aluksi tietenkin taas satoi, mutta onneksi sitten tuli muutamia sateettomiakin päiviä ja kun mies on nopea liikkeissään niin tuli katto todellakin uudelleen päällystetyksi.  Olikin jo aika, sillä katto oli alkuperäinen ja jo lähes 40 vuotta vanha. Hyvin oli kuitenkin kestänyt kun ei mistään vielä ollut puhki. (Eli kattoon ei ollut tullut kahta reikää - ne löytyvät muualla!  :o) )  Mutta siksipä olikin hyvä saada uusi päällys (shingel) ennen kuin jotain vesivahinkoja olisi tullut.  Koska tunsin itseni vähän epävarmaksi katolla, jäi minun osuuteni katon laitossa lähinnä materiaalien ojenteluihin, onneksi saimme kuitenkin yhden apumiehen kattohommiin - lämmin kiitos hänelle suuresta avusta!  Minä sitten pysyttelin sen sijaan maan pinnalla  istutusten ja puutarhan siivouksen parissa. 
 

Katontekijä työssään, minä en olisi kyllä noin reunalla uskaltanut istua, puhumattakaan siellä kulkemisesta. Ei minulla korkean paikan kammoa ole sinänsä, mutta tuo kaltevuus, vaikkei kovin jyrkkä olekaan, teki meikäläisen epävarmaksi.
 
 
Valmista tuli!

 
 
Entäs mitä tämä sitten on:   kaksireikäinen istuin mökin ulkohuoneellako? 

 
 
No eipäs nyt sentään! Isäntä on ollut sen sijaan ahkera kotonakin ja rakentanut koiruksille omat "ruokapöydät" - pienempi pienemmälle ja suurempi suuremmalle. 



Koirien ruokakuppitelineet ovat ns. hobbylaatoista sahattu ja koottu, kulmat pyöristetty, ja ne ovat n. 7 cm korkeat lattiasta.  Ruokakuppien aukot on sahattu niin, että kupit painuvat niihin hieman yli puolenvälin, eli ne on helppo nostaa ylös, mutta eivät lähde liikkumaan koirien syödessä tai niiden yrittäessä töniä kuppejaan. Isäntä liimasi vielä lisäksi kumista kapean nauhan aukkojen sisäreunaan mikä lisää kuppien paikallaan pysymistä ja estävät kolinaa. Samaa nauhaa on myös telineiden reunojen alla lattiaa vasten, mikä myös estää liukumisen lattiaa pitkin ja pehmentää ääniä. Telineet on lakattu kolmeen kertaan, joten ne hyvin hylkivät vettä ja likaa, ja ne on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Aikaisemmin koirat tönivät kuppejaan välillä ympäri lattiaa, ja välillä raapivat ja kolistelivat niitä jos ei ruokaa ilmestynyt tarpeeksi nopeasti. Pienempi onnistui myös muutaman kerran leikkimään vesikuppinsa kanssa niin että vesi kaatui lattialle. Vaan eipä mitään tällaista ole tapahtunut uusien kuppitelineiden tultua paikalle.  Eikös olekin niillä hieno ruokailupaikka nyt, kummallakin on omansa ja omassa nurkassaan, että ruokarauha säilyy?!


Tässä alla rynnivät koirakaverukset täysin rinnoin keväthangella maaliskuussa. Mikkeä (vas.) voisi luulla pahemmaksikin pedoksi, kun se suu auki ja hampaat näkyen syöksyy vastaan. Mutta se on vain vapauden, leikin  ja vauhdin riemua!!
Tevehdyksin,
Rosmariini

maanantai 6. toukokuuta 2013

Vesterålen ja Lofoten 2

Jatkoa postaukseeni Vesterålista ja Lofooteilta elokuusta 2012, edellinen postaus tehty  18.3.2013 :
 


 
Olimme viettäneet mieheni sisarentyttären häitä perjantai-iltana seurustellen ja kutsuvieraihin tutustuen ja lauantaina varsinaisia häitä viettäen.  Perjantaipäivänä olimme jo ehtineet jonkin verran kiertää Sortlandin ympäristöä ja Vesterålia.  Olimme ohittaneet mm. Nyksundin kyltin, mutta emme olleet kääntyneet sinne.  Jatkoimme matkaamme sen sijaan vielä pieneen kylään nimeltä Klo.  Siellä näimme mm. nämä hassut lähes riveissä seisovat sotilaallisesti käyttäytyvät lokit:  Käännös oikeaan PÄIN!
 
 
Maisemat tällä suunnalla eivät tehneet meihin kovin suurta vaikutusta ja kun ilta alkoi olla käsillä, päätimme kääntyä takaisin päin ja palata suorinta tietä takaisin Sortlandiin, missä vielä perjantai-iltana oli ohjelmaa ennen seuraavana päivänä pidettäviä häitä.

 
 
 
Kun hetken kuluttua ohitimme jälleen lokkiparven, se seisoi tien reunassa täsmälleen samaan suuntaan käätyneenä ja automme pysähtymisestä välittämättä....  kunnes ensimmäinen  automme ovista avautui:  VIUUHH...
 
.... ja lokit olivat tiessään!   Ihmettelimme niiden hassua samansuuntaista ruohikossa istumista, mutta sitten keksimme, että se johtui luultavasti melko railakkaan tuulen suunnasta.  Eihän nyt kukaan viitsi istua niin että tukka tai höyhenet koko ajan lentävät silmille!  Eli kaikilla katse vastatuuleen, niin sulat pysyvät järjestyksessä!
 
Seuraavana päivänä häissä saimme kuulla, että juuri Nyksundiinhan meidän olisikin pitänyt mennä käymään, siellä oli niin kaunista ja se oli vanha tyypillinen kalastajakylä.  Niinpä me vanhat teimme työtä käskettyä ja häiden jälkeisenä päivänä, sunnuntai-iltapäivänä, kun lapsemme olivat lähteneet bussilla paluumatkalle, toinen Trondheimiin ja toinen edelleen Osloon ja kotiin, lähdimme me kaksi vielä varta vasten tutustumaan Nyksundiin.
 


 
Suuntasimme siis vuokra-auton jälleen Sortlandista pohjoiseen päin ihanassa auringonpaisteessa. Meitä hämmästittivät yksinäiset rakennukset, usein valkoisia, muuten tyhjässä maisemassa.  Täällä ei ainakaan ole naapureista häiriötä eikä pahempaa tungosta!
 
Pieni kiemurainen tie vei Myhrestä eteenpäin pohjoista kärkeä kohti.  Tie oli rakennettu aivan vuoren juureen, meren rantaan.
 
 
 
Noin puolen tunnin ajomatkan päästä saavuimme Nyksundiin .  Valitettavasti osa kuviani matkalta eivät ole aivan tarkkoja, pahottelen sitä, mutta toivon, että kuitenkin näette näistä Nyksundin jännittävän ilmapiirin.  Tämä on kuin ruususen uneen vaipunut, autioitunut kalastajakylä.  Monet rakennuksista oli tyhjiä ja huonossa kunnossa, toiset aivan raunioita, mutta selvästikin on Nyksundissa alkanut uudenlainen elämä: turismi on tullut tännekin.  Rakennuksia on alettu korjata ja korjataan edelleen, ja vaikka muutamia kalastusaluksia olikin näkyvissä pitkin laitureita, niin vaikutti siltä, että pienimuotoiset hotellit, yöpymispaikat, pienet ravintolat sekä turistimyymälät ja taiteilija-ateljeet ovat ottaneet Nyksundin haltuunsa.  Mutta ehkä se on hyvä, sillä olisi ikävä jos näin kaunis paikka autioituisi aivan asumattomaksi, kummitusmaiseksi rauniokyläksi. Mutta millaista mahtaa täällä olla talvella...? Kalastusaluksista päätellen joku vielä täällä kalastaakin elääkseen - tai ainakin huvikseen, mutta varmaan täällä on kovin hiljaista ja autiota ilman turisteja. Mutta kaunista, luonto ja tunnelma on upea!
 
 
 
 
 
 
 

 
Olikohan tämä vessanpytty tarkoitettu taiteeksi tienreunassa Norjan lippuineen, vaiko vain odottamassa pääsyä korjattuun rakennukseen?? 

 
 
 
 
 
 
Nyksundissa löytyi idyllisiä ja jännittaviä yksityiskohtia vaikka millä mitalla.  Ja jos ei kylä enää ehkä eläkään pelkästään tai ainakaan pääasiassa kalastuksesta, niin kalastussymboleja löytyi joka paikasta. 

 
 
 
Kuvat yllä vasemmalta oikealle:  pienestä turistikaupasta.  Sinisessä rakennuksessa oli kunnostustyöt käynnissä, mutta viereinen osa laituria oli melko pelottava puolittain avoinaisena mätine lankkuineen ja ilman kaidetta.  Pimeässä ja liukkaalla voisi hyvin äkkiä löytää itsensä roikkumassa joidenkin lankkujen varassa alemmalla tasolla tai pahimmassa tapauksessa vedestä koko laiturin alla.  Kenelleköhän kuului laiturien korjaaminen ja varmistaminen onnettomuuksien varalta? Sinisen rakennuksen alalaiturin puolella ja toisessa päässä oli teksti "Basecamp Art Cafe", mutta ikkunat olivat suljettu pahveilla ja ovi lukossa, niin että ainakaan viime elokuussa, ei tämä kahvila ollut avannut oviaan.  Oikeanpuolenen alakuva näyttää, että on kyseessä moderni yhteisö, grafitti on löytänyt tiensä tännekin!
 
 
 
Kauniin päivän ja jännittävien kävelyretkiemme päätteeksi päätimme syödä täällä kunnon paikallista kalakeittoa ja nauttia vielä hetki näkymistä pienessä avoimena olevassa kahvila/ravintolassa.  Kun löysimme istumapaikan lämpimällä aurinkoisella seinustalla, kuulimme pienen joukon keskustelevan saksaksi ja vähitellen ymmärsimme, että kyseessä oli paikan saksalainen omistaja.  Mieheni lähti sisälle tutustumaan ruokalistaan ja tilaamaan kalakeittoa.  Tilaus oli pitänyt tehdä englanniksi, hän kertoi, täällä ei puhuttu norjaa!  Hetken kuluttua ulos pujahti pieni thaimaalainen nainen, joka toi herkulliselta tuoksuvan kalakeiton sekä leipää.  Meille ei selvinnyt oliko hän ehkä toinen omistaja ja saksalaisen vaimo, vaiko vain työssä pikku ravintolassa.  Kalakeitto ei myöskään ollut ihan norjalaisen reseptin mukaan tehty, mutta maistui kuitenkin oikein hyvältä.  Oudolta meistä kuitenkin tuntui, ettei Norjassa voinut tilata ruokaa norjankielellä, varsinkaan tällaisessa syrjäisessä ja niin kovin norjalaisessa kolkassa!!  
 
 
Paluumatka kohden Sortlandia samaa pientä vuorten reunassa kiemurtelevaa rantatietä pitkin.  Pysähdyimme matkalla tutkimaan rannan erikoisia kivimöhkäleitä, joissa toisissa oli aivan kuin jotain vanhoja piirroksia, ja niiden muodot olivat myös merkillisiksi hioutuneita, ehkä ikuisten aaltojen ja jäiden hankauksesta. 
 
 
Iltapäivän auringossa kiersimme vielä Sortlandiin lännen kautta, ja näin katsoimme että olimme tehneet hyvän päivätyön lähialueiden tutkimisessa.  
 
Lisää kuvia on tulossa seuraavassa Lofootti-postauksessa!  Näkemisiin!
Rosmariini