Miken päiväunet - Mikke's nap

Mikke nukkuu iltapäiväuniaan lempituolissaan. Kuvat puhukoon puolestaan:

Kevätterveisin,
Rosmariini

Kuvamaratoni, tunturlt - Photo marathon, the mountains

"Hyvät ystävät ja kylän miehet"!

Olen toivoto tapaus. Kuvamäärä oli mahtava meidän tunturimatkaltamme ja sen mukaisesti on niiden seulominen ja parhaiden poimiminen tuottanut suuria vaikeuksia. Olen yrittänyt karsia ja karsia, mutta lopultakin tästä tuli tällainen maratoni, jonka toivon teidän jaksavan juosta läpi,

ja jollei - niin hypätkää sitten reippaasti yli!

Kun lähdimme matkaan suuntanamme Koldedalen, tunturitie, joka johtaa Tyinholmenista kansallispuistoon, oli aamu aurinkoinen vaikka hieman viileä Beitostölenissä, missä asuimme.

Kun tulimme länsipuolelle Slettefjelleä, Vangin kuntaan, paistoi aurinko yhä ja taivas oli sininen Grindafjellin takana, mutta toisessa suunnassa: Gjendisfjellin takana uhkasivat synkät pilvet ja ihmettelimme voimmeko lainkaan lähteä tunturiin kävelemään. Vangsmjösassa velloivat valkoharjaiset aallot tuulen ajamana, suuremmat mitä muistamme siellä nähneemme. Päätimme kuitenkin jatkaa Tyin'in risteykseen saakka ja harkita siellä uudelleen.

Matkallamme jouduimme tietyön uhreiksi. Huonoimmin järjestetty tietyö mitä olemme Norjassa nähneet: ei minkäänlaista liikenneohjausta, ei valoja ei henkilöohjausta, ei tietoa mistä kohden pitäisi ajaa, jotta uskalsi ohittaa koko ajan liikehtivät suuret koneet, ja tien pohja oli nähtävästi jätetty yksityisautoilijoiden tasoitettavasti ensi vaiheessaan. Auto hyppi ja pomppi aivan mahdottomasti, eivätkä suuret terävät kivenmurikat varmaankaan olleet renkaiden parhaaksi ei liioin iskunvaimentimille. Väliin oli jäljellä tiessä suuria kuoppiakin, joista tietenkään ei tässä vaiheessa ollut mitään varoituksia. Tietyötä tuntui jatkuvan kilometrikaupalla ja aikaa kului, koska vauhti oli pidettävä hyvin alhaisena. Päätimme, että kunhan selviämme tästä eroon, niin emme ainakaan palaisi samaa tietä takaisin.

Tyin'in risteyksessä ilma oli hyvin harmaa ja näytti jatkuvan samanlaisena, mutta päätimme kuitenkin yrittää eteenpäin. Olimme pukeutuneet lämpimästi, eikä suoranaista sadetta oltu luvattu tännepäin, joten toivoimme parasti. Takanapäin näkyi vain sumua ja harmaita pilviä, samoin edessäkin - mutta äkkiä ilmestyi sumun sisästä sateenkaari - aika erikoista, kun aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt!

Pilvet nousivat hiukan ja iloksemme huomasimme, että täällä näkyi myös maastossa enemmän värejä kuin oli ollut Vang'in ympäristössä ja Beitostölenin puolella.

Vesi näytti jännittävän turkoosin siniseltä maaston punaruskeaa väristystä vasten!

Ilmassa oli kosteutta ja aika ajoin hienon hienoa sumusadett, en tiedä sekö vai ehkä aikaisempi sade, joka oli muodostanut nämä kauniit vesihelmet värikkäille lehdille.

Mikke oli matkassa mukana ja nautti täysin siemauksin saadessaan juosta vapaana tunturissa mielen mää

Ja minä tietenkin kuljin nokka maassa ja kuvasin erikoisia kasveja ja värejä. Tätä erikoisen näköistä jäkälää kasvoi siellä täällä lähestyessämme kansallispuiton aluetta. Pieni vieressä kasvavatunturikoivu antoi väriä "villakasalle".

Pienempiä ja suurempia puroja ja koskia näkyi ympäri rinteillä. Ja pienet tulenlieskat, hehkuivat siellä täällä erilaiset pienet pensaat, ja ruohot sekä tunturikoivut punaisina ja oranssisina...

...vuorten kylmää ensilumen harmaan valkeaa väriä vasten.

Löysimme yllättävän paljon kreklingejä ja mustikoita, aivan hyviä vielä. Kreklingit ovat täynnä pieniä siemeniä eikä niissä sinällään ole juuri syömistä, mutta niissä on hyvä maku ja niitä on kiva imeskellä tunturilla kulkiessa. Melkein teki mieli mieli myös poimia mustikoita ja puolukoitakin mukaan, molemmat olivat suuria ja hÿvän värisiä.

Kaksi huippua, pieni paljas lähellä ja suuri, kaukainen ja luminen.
Suuri koski kuohuineen kansallispuiston alueella.

Miken riemua - tässä vauhdissa eivät lätäkötkään pidättele!

Rakastan näitä tuntureiden pehmeitä väriskaaloja, maustettuna veden ja taivaan sinisellä. Aurinko paistoi jälleen, kun palasimme Tyinholmeniin, jossa muuten voi sekä majoittua kuin myös saada ruokaakin!

MAALI! Jaksoitteko tänne asti? Hyvä sitten, kuten todettu tunturikuvia olisi ollut paljon lisää, mutta ehkäpä ensi kerralla kuitenkin jotakin muuta, ehkä aurinkoa, hiekkaa, ja merta...?!!

Ja kohtahan on jo joulukin taas tulossa, vaikka minusta kyllä monet liikkeet ovat ottaneet taas varaslähdön, tänään on lokakuun viimeinen päivä, mutta jo lähes pari viikkoa sitten näin monessa paikassa joulukuusen koristeita otetun esille. Kyllä minusta voisi odotella edes marraksuun kolmannelle viikolle, ennen kuin joulusta aletaan hössöttää, niin mukavaa aikaa kuin joulu onkin.

Hyvää loppusyksyä ja mahdollisesti pian talven alkua kaikille!

Rosmariini

Mikke !!

Hei taas!

Kun tyttärelläni oli syntymäpäivät halusin jollain tavalla ottaa hänen Mikkensä mukaan lahjoihin. Silloin tuli mieleen, että voisin jollakin tavalla tehdä Miken kuvan. Silloin ajattelin jotain minkä voisi ripustaa koristeeksi seinälle jälkeenpäin. Mikke on nyt 11 kuukautta ja jo aikuisessa koossaan. Alkuperäinen Mikke hyppii yläkuvassa lumessa sinisen frisbien perässä ja alemmissa kuvissa on minun nopeatekoinen versioni, jonka olin tehnyt jo pari viikkoa ennen kuin yllä oleva kuva otettiin. Mallina minulla ei ollut omassa tekeleessäni muuta kuin muistikuva, mutta itsestäni tuntuu, että olen onnistunut vangitsemaan sen olennaisen ja lentävän menon, vaikka nyt jälkeenpäin huomaankin, että kyllä olisi vielä muodoissa parantamisen varaa. Ehkä sitten ensi kerralla...

Kaipa tästä Mikke-versiosta oikeastaan tytärkin keksi, että laittaisin hänelle rautalangasta nuo edellisen postauksen aterimet. Ja minä olen todennut, että rautalanka on aika jännittävä materiaali. Oikeastaan olen aina ihaillut ns. luffarslöjd'iä (ruots.) eli "maankiertäjien töitä", rautalangasta taidokkaasti punottuja mitä upeimpia koreja, lintuhäkkejä, lyhtyjä, kynttilänjalkoja ja muuta kaunista. Ennen vanhaanhan niitä tekivät usein maankiertäjät ("luffarit") ja kulkukauppiaat vapaa-aikoinaan ja myivät sitten henkensä pitimiksi kiertäessään maita ja mantuja. Minun "Mikkeni" tässä on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja melko pienikin verrattuna todelliseen, vaikka nuo lumikuvat voivat vähän erehdyttää! Se on vain n. 15 cm korkea ja ehkä parisenkymmentä pitkä!
Huomenna meillä paistetaan kyllä "laiskiaispullia" ja kun muut hiihtävät ja laskettelevat niin me katsomme sitä MM-kisojen muodossa TV:stä ! Hei vaan kaikille ja Liukasta Laskiaista!

Terv.

Rosmariini

Miken kesä - Mikke's summer

Heippa taas kaikille!
Ennen kuin jatkan Gotlannin tarinaa, niin heitänpä pienen kuvatarinan Miken kesästä. Olen aiemmin luvannut, ja saanut luvan, laittaa tänne kuvia Mikestä, tyttäremme koirasta, ruskeasta Australian kelpie'stä. Mikke on todellinen ikiliikkuja ja villikko, utelias nuori koiraherra, nyt noin 4 kuukautta. Tässä pieni kuvasarja Miken kesäpuuhista:

Hi all!

Before I continue with our story from Gotland, I throw in here a little photostory about Mikke's summer. I have before promissed, and am aloud to, to put here some photos about Mikke, our daughter's dog, a brown Australian kelpie. Mikke is a real ever moving, wild and

very curious young dogman, now about 4 months. Here a little pictureshow about Mikke's summer games.

Laatikkoleikki:

- Kukkuu, olen piilossa täällä!

-Mitä, onko kuppiin tulossa ruokaa...??

- Äkkiä ruokakupille, mutta mites tämä luukku nyt avattiinkaan...

- Noh, eihän se mitenkään pysy auki, mites se nyt noin...?

- Ääähh, lopettakaa se fotaaminen, vähemmästäkin menee pasmat sekaisin...

Mikke merillä - - - ei kun siis Mälarilla:

- Pitää olla tarkkana kuin porkkana, ettei perämies aja kiville eikä kareille! Mihinkähän sitä nyt oikein mennäänkään?

- Jaaha, täällä seilataan tuota ikivanhaa Gripsholmin linnaaan. Eihän niillä näytä olevan edes koiran koppiakaan!

- Ei niin mitään mielenkiintoista maisemassa, täytyy vähän lepuuttaa jalkoja, kai se perämies pärjää hetken ilman minuakin. Kyllä meri..ei kun siis Mälarin-matkakin voi väsyttää!

- krrhooo, hrooo, ZZZ, ZZz...

Mikke valmistautuu saappaan heittokilpailuun:

- ...ja kyllä mä sulle kohta näytän, krrrr, odotas vaan...

- mrrr, krrhh, otan tosta tolleen niskasta kiinni ja....

- ja sitten mentiin niin että hippulat vinkuu...!

...Ja kesäisten puuhailujen jälkeen maistuu ihanalta ruotsalainen vaniljajoghurtti!!

Terveisin, Romariini