lauantai 25. joulukuuta 2010

Joulu 2010 - Christmas 2010

Hei Ystävät!
Jouluaatto oli eilen, mutta kiireisenä ja myöhäisenä jäi blogaamiseni tekemättä. Joulu ei kuitenkaan ole ohi. Täällä Norjassa vietämme joulua pakkasessa hytisten ja Suomessa tietojeni mukaan myös kovissa lumipyryissä. Toivotan säästä huolimatta kaikille edelleen hyvää ja onnellista jouluaikaa, tunnelmallisia ja mukavia joulunpyhiä!
Terveisin,
Rosmariini















keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kanelisydämet - Cinnamonhearts

Hei,
kerroin viimepostauksessani, että leivoin mm. kanelisydämiä, ja olin huolestunut, kun taikina oli kovin vetelää ja tarttui joka paikkaan. Otin kaaviloidessani hieman lisää jauhoa avuksi ja totesin myös, että jos kaaviloin kakut hieman paksummiksi n. 0,5 cm, niin niistä tuli helpompia käsitellä ja kauniimpia.

Maku oli myös makutuomareiden mielestä oikein hyvä, niin että ajattelin laittaa ohjeenkin tähän jos jotakuta kiinnostaa kokeilla. Alunperin ohje on ruotsalais-itävaltalaisen Ernst Kirchsteigerin ruotsalaisesta joulukirjasta (Jul med Ernst) poimittu. Totesin kuitenkin kesken kaiken, että minulla ei ollut hänen ohjeensa mukaista vaniljasosejauhetta, kun en ollut ajoissa tarkistanut tarvittavia aineita. Niinpä noudatin vanhaa ohjetta: "man tager hva man haver" eli otetaan sitä mitä löytyy. Käytin sen sijaan hieman enemmän jauhoa kuin ohjeessa alunperin oli ja sitten reilusti vaniljasokeria. Niinpä minun ohjeestani tuli tällainen:

1 1/4 dl sokeria
200 gr voita
n. 5 dl vehnäjauhoa
parin teelusikan verran juoksevaa hunajaa (voidaan jättää poiskin)
2 tl vanljasokeria
Pinnalle: munaa, kanelia, sokeria (vimemainittuja oman maun mukaan enemmän tai vähemmän. En sekoittanut niitä yhteen, vaan varistelin kanelit purkista, ja lusikalla sopivasti sokeria päälle).

Sekoita ensin sokeri ja voi hyväksi vaahdoksi. Sekoita vaniljasokeri jauhoihin ja ja lisää tämä taiknaan vuorotellen hunajan kanssa. Lopuksi jauhoja niin että saat melko kiinteän koossa pysyvän taikinan. Pane taikina muovipussiin ja kylmään lepäämään noin tunniksi.


Kaulitse taikina sitten pienemmissä erissä n. 1/2 sentin paksuiseksi levyksi ja ota piparkakkumuotilla kakkuja, jotka nostat varovasti pellille. Ne voi laittaa melko tiheään, koska ne eivät paistettaessa leviä. Jos taikina kovasti tarttuu, niin lisää hieman jauhoa taikinanpintaan, pöytään ja kaulimeen. Pidä taikina jatkuvasti kylmänä. Voitele kakut vatkatulla munalla ja ripota sopiva kerros kanelia ja sokeria pintaan. Halutessasi voit tietenkin myös käyttää vain sokeria, tai pelkkää kanelia, tai esim. väritettyä raesokeria, joka tekee kakuista vielä juhlavampia ja jotka sopivat hyvin tarjottavaksi muulloinkin kuin jouluna.

Paista kakkuja 200 asteessa n. 6-8 minuuttia tai kunnes ne saavat hieman väriä.



Ja tässä sitten tulos:


Maukkaita hetkiä,
toivottaa Rosmariini

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Joulukuun päiviä - Days in December

JOULUKUU: Pimeitä aamuja, on kuin yö kun nousen aamuisin, ja lyhdyt palavat yhä pihalla.


Päivät ovat kylmiä ja luonto seisoo jäykkänä ja kuuraisena. Elohopea on useimmiten ptsähtynyt vasta -13 ja -18 välille, mutta se on myös laskenut muutaman kerran aina 20 miinusasteeseen!
Säälin lintuja, jotka yrittävät lämmittää pieniä jalkaparkojaan samalla kun yrittävät syödä, välillä seisten vain yhdellä jalalla. Talitiaiset ja varpuset pärjäävät paremmin, mutta mustarastaat ja muutamat muut näyttävät todella kärsivän. Ruokapaikalla kävi pakkasten alussa myös pieni punarinta, mutta nyt en enää ole nähnyt sitä yli viikkoon ja pelkään, että se on menehtynyt kylmyyteen, vaikka olen yrittänyt tarjota monipuolista ruokaa, niin että sekin olisi löytänyt tarpeeksi sopivaa ravintoa.


Lintujen ruokintapaikalla on myös jouluvalot, jotka tosin eivät kyllä lintuja enemmin lämmitä.




Mies aloitti vielä joulun alla portaan panelointiremontin, kuinkahan se ehtii enää valmiiksi jouluksi...?
Aurinko alkaa nousemaan, taivas punertuu, tietääköhän se lunta iltapäivällä?


Adventtikuusemme on saanut koristeekseen paperitähtiä, yhden jokaiselle adventtipyhälle.




Keittiön ikkunat ovat myös saaneet perinteiset joulukoristeensa.
Meillä oli tänä vuonna vaikeuksia keksiä hauskaa joulukorttimuotoa. Usein olemme käyttäneet kuvakokoelmaa kuluneesta vuodestamme, mutta nyt olimme myöhässä. Lopulta eräänä iltana kiireesti maalasin pienen joulumaiseman, missä tonttu on istahtanut levähtämään matkallaan suuri myssynsä suojanaan ja talvipukuinen jänis on pysähtynyt häntä ihmettelemään. Itse en ollut tyytyväinen, mutta siitä tuli kuitenkin tämänvuotinen joulukorttimme, koska muuhunkaan ei enää ollut aikaa. Kortit painettiin kaksiosaisina niin että saatoimme kirjoittaa pienen joulukirjeen pelkän toivotuksen lisäksi. Toivottavasti ehtivät vastaanottajille perille jouluksi.


Minulla on vapaapäivä. Päätän aloittaa joululeivonnan. Päätän leipoa joulutorttuja pakastimeen, ja kanelisydämiä. Olen epävarma viimemainittujen taikinasta, tuntuu liian vetelältä ja tarttuu kaulimeen...
Miehen projekti portaikossa on edistynyt ylöspäin. Ehkä se sittenkin valmistuu jouluksi, mutta maalaaminen saa jäädä ensi vuoden puolelle.


Vaihteeksi kaunis ja aurinkoinen päivä harmaiden päivien keskellä, mutta pakkanen ja kuura pitivät pintansa.

Joulunalusviikko on käsillä! Hyviä viimeisiä touhukkaita joulunvalmistelupäiviä!
Terveisin
Rosmariini




sunnuntai 28. marraskuuta 2010

28. marraskuuta - 1. advent - 28th November


Hyvää Pikkujoulua ja 1- Adventtia kaikille!

Kirjoitan tätä yöllä klo 00.11 eli voin hyvällä omallatunnolla toivottaa jo Adventtiakin, koska vuorokausi on juuri vaihtunut.

Yllä minun adventti-ihmeeni, jonka ihanat kukat avautuivat juuri täksi päiväksi ja viikonlopuksi kuin tilauksesta. Tuo upea nelikukkainen amaryllis on viime vuonna jouluksi ostamani. Se on ollut erään huoneen länsi-ikkunan syvennyksessä lattialla koko vuoden ja olen aina silloin tällöin kastellut sitä niin kuin muitakin kukkiani. Syksyllä on kastelu usein tapahtunut iltaisin töistä tultua enkä useinkaan sytyttänyt huoneessa kovinkaan vahvaa valaistusta kun verhon takaa kastelin kukat. Huomasin sitten, että amaryllis oli alkanut kasvattamaan tukun pitkiä lehtiä nyt syksypuolella, mutta vasta kun eräässä lehdessä näkyi jotain omituista siinä hämärässä, aloin tutkimaan sitä tarkemmin. Niinpä tuo lehti osoittautuikin kukkavarreksi, jonka päässä oli nuppuja. Poimin sitten kasvin oikein ikkunalle ja jouduin samalla tukemaan varren ja lehdet, jotka osoittautuivat melko letkeiksi kun sitä aloin siirtelemään, mutta en raaskinut niitä kokonaan poiskaan leikata. Minusta amaryllikset ovat niin kovin "kaljuja" ilman mitään lehtiä. Kukat alkoivat sitten aukeamaan yksitellen viimeisen viikon aikana - ja aivan oikein - viimeinen kukka levisi täyteen komeuteensa tämän viimeisen päivän aikana. Upeasti ja suureksi ilokseni Adventtia ja pikkujoulua somistamaan!
Alakuvassa koko ikkuna, jossa amaryllis vasemmalla, ikkunakynttelikkö heijastelee lasiin keskellä. Oikealla pikkuinen adventtikuusi marokkolaisessa kuparipytyssä, tänään - ei kun siis vielä eilen- ilman mitään koristeita, eikä siihen ehkä paljoa laitetakaan. Sen edessä neljä lilanväristä adventtikynttilää odottamassa niistä ensimmäisen sytyttämistä aamukahvin aikaan. Hyvää yötä kaikille ja vielä kerran hyvää joulun odotusta ja 1. Adventtia!
Terveisin
Rosmariini

tiistai 23. marraskuuta 2010

Pikkujoulu lähestyy - "Little Christmas" getting near

Haloo! Hello!

Huomasin äkkiä, että jouluun on vain noin runsas kuukausi aikaa, ja pikkujouluun eli ensimmäiseen adventtiin vain muutama päivä. On siis ehkä aika alkaa ajatelemaan jouluisia ajatuksia, vaikka tuskin olen edes menneestä kesästä vielä irtautunut!

I suddenly noticed, that there is only a little more than one month to Christmas, and only a few days to the first Advent, or "Little Christmas", as we call it in Finland. It is then maybe time to begin to think of Christmas thought, though I have not quite got lost from the last summer yet!

Tässä kuitenkin ensimmäisiä joulutunnelmia:
Here some Christmas feelings anyway:

Näin jokin aika sitten sattumalta nettihuutokaupassa kuvan ja ilmoituksen tällaisita saksista. Ne ovat vanhanaikaiset "kynttilänniistosakset". Eipä niille juurikaan nykypäivänä taida olla käyttöä, sillä kynttilät ovat nykyään niin hyvänlaatuisia että harvoin enää savuttavat, mutta minusta ne olivat niin hauskan ja erikoisen näköiset, että pitihän ne saada, jos ei muuten niin koristeellisuutensa ja vanhan ajan tunnelman takia.

Some time ago I by accident noticed these scissors for candles on a online auction. You do not much use or need these nowadays because the quality of candles is so good that they usually do not soot much. But they were of so funny and had the old fashion shape, that I just had to get them for decoration and for the old feeling.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Gotland 6 viimeinen - the last one

Hyvät ystävät,


Kun tänään katson ulos, niin on pakko myöntää tappioni. Näyttää siltä, että vaikka kuinka sinnittelen kesäkuvissani, niin talvi näyttää kyllä tulleen. Ulkona on n. 5 cm lumipeite maassa ja katoilla, oksillakin hieman, joten maisema on todellakin enemmän jouluinen kuin kesäinen. Niinpä tulin siihen tulokseen, että ainakin meidän kesämuistoillemme Gotlannista on nyt pakko laittaa lopullisesti piste ja on aika keskittyä johonkin muuhun. Kesäisiin matkoihin tulen kyllä vielä palaamaan, niitä kun tälle vuodelle on riittänyt melkoisesti, mutta ainakin pelkästään Gotlannista on tämä nyt viimeinen kuvakooste.
Visby oli todella viehättävä kaupunki. Valitettavasti emme nähneet paljoakaan niitä paljon puhuttuja ruusuja, niihin nähden olimme Gotlannissa hieman liian aikaisin. Mutta muuten siellä olisi riittänyt paljon enemmän katseltavaa, kuin mihin meillä jäi aikaa. Tässä kuitenkin vielä muutamia näkymiä. Eräänä päivänä ajoimme ohi Visbyn pohjoista kohti löytääksemme paikan nimeltä Krusmyntagården. Se oli suuri myyntikeskus (kauppatila) kaikenlaisille maustekasveille, yrteille, uutteille ym. hyvälle. Paikka oli vielä paljon monipuolisempi kuin mitä olimme edes kuvitelleet ja mieli olisi tehnyt ostaa vaikka mitä. Siellä tuoksui aivan ihanalle, kaikenlaisille mausteille ja yrttikasveille, hunajalle, hilloille ja vanhanajan karamelleille jne. Siellä oli vaikka mitä purnukoita, pusseja ja pulloja ja erilaisia kääröjä. Myös erilaisia säilytysrasioita ja kaikenlaisia tarvikkeita saattoi ostaa mukaansa. Me ostimme kassillisen erilaisia mausteita ja kaikenlaista muuta pientä. Krusmyntagårdenia pohjoisempaan emme ehtineet Gotlannissa, mutta eräänä viimeisistä päivistämme päätimme kuitenkin ajaa myös poikittain saarta nähdäksemme mikä oli paikka nimeltään Roma, joka sijaitsee lähes keskellä saarta. Sinnekin näyttivät monet tiet vievän aivan kuten todetaan sanonnassa, että kaikki tiet vievät (ikuiseen) Roomaan, joka nyt kuitenkin sijaitsee Italiassa, ja on kyllä sekä hieman mielenkiintoisempi ja suurempi kuin tämä Gotlannin Roma. Tämän piti olla jokin vanha kylpylä- yms. paikka, nykyään myös tunnettu oopperaesitysten paikka, mutta meille se näyttäyti kuitenkin kuta kuinkin kalpeana nähtävyytenä, tai sitten emme löytäneet aivan oikeata keskusta. Näimme suuria vanhoja rakennuksia, jotka vaikuttivat sisältävän kurssikeskuksia, ehkä kylpylänkin, lasi- ja keramiikkamyymälän ja vanhat kauniit rauniot, jotka pettymyksekseni olivat lastattu toiselta sivultaan täyteen nykyajan tekniikkaa, telineitä ja valaistusta johtoineen päivineen, mikä minun mielestäni paikan rauhan ja vanhan tunnelman. Olikohan tämä se oopperaesitysten pitopaikka?? Nyt siellä näytti olevan menossa jokin näytelmän harjoittelu.

Matkan jatkuessa hieman etelää ja itärannikkoa kohden, ohitimme nämä vanhat tehdasrakennukset, jotka nyt näyttivät suljetuilta. Emme olisi ikinä uskoneet, että pienessä Gotlannissa olisi ollut oma wisky- ja purutupakka (nuuska) tehdas! Löysimme matkallamme Sprogessa myös vihannes- ja yrttikaupan, josta olimme lukeneet. Paikkansa piti myös, että siellä oli häkeissä kaniineja, aivan suloisia pieniä pitkäkorvia, joita vuokrattiin (!!???) , kai myös myytiin pois, ehkä lapsiperheille kesäloman ajaksi leikkikavereiksi? En laita niistä kuvia tähän, mutta jos haluat nähdä niin käy kurkistamassa Old Streetin blogiin.

Pienen, mutta erityisen monipuolisen, ja hyviä tuoreita vihanneksia myyneen pikku putiikin vieressä oli myös "Prylbod", eli kirpputori, missä melko suuressa ulkorakennuksessa oli vaikka mitä vanhaa tavaraa, aina pienistä ruuveista ja vanhoista nauloista ja työkaluista vaatteisiin, huonekaluihin, laseihin ja ihaniin porsliiniesineisiin saakka. Valitettavasti muu joukko ei enää jaksanut odotella, että olisin saanut kahlattua sitä läpi ja kun auton kapasiteetti oli jo aikaa sitten täytetty, niin tyydyin vain nopeasti kävelemään tavarapaljouden läpi. Mutta sinnekin olisi ollut ihana palata tekemään löytöjä...

Sen, että lammas on erittäin tunnusomainen Gotlannille, saatoimme nähdä jo Visbyssäkin, missä joillain kaduilla, liikenne-esteinä (betoniporsaina) käytettiin näitä hauskaan lampaan muotoon valettuja betoniesteitä!"Meidän" lammastilallamme oli lampaita kokonaisuudessaan n. 400 kpl, usealla eri laitumella. Erään päivänä vietimme paljon aikaa kulkemalla lampaita tervehtimässä ja kuvaamassa.

Tässä vuokraemäntämme pienen äidittömän "hoitokaritsan" kanssa.
Tämä pieni "perheen mustalammas" oli hukannut emonsa ja huusi surkeasti...
...mutta kesti vain hetken, ennenkuin emo oli jälleen sen rinnalla ja rauha maassa.

Lampaita oli myös metsälaitumella, jonne lähdimme katsomaan tilan hevosia. Niitä oli kaikkiaan 7 kpl, joukossa yksi lämminverinenkin sekä Gotlannin hevonen, pienempi poni. Kolme juuri haettiin ratsastustunneille, meidän tullessamme.

Hevosharrastus näkyi myös huoneissamme, missä yhdellä seinällä oli tämä kaunis hevospiirros!Lopuksi, mutta ei missään nimessä vähiten, haluan laittaa pari kuvaa näistä omituisista "raukeista", kivipatsaista, jotka luonto, tuuli, aurinko ja suolainen vesi, ovat aikojen kuluessa muovanneet. Olinhan niistä lukenut ja nähnyt kuvia, mutta kuitenkin, kun näin ne omin silmin, olivat ne todella aika erikoisia ja uskomattoman muotoisia. Teimme noin keskellä viikkoamme piknikin tällaiselle rannalle. Söimme ensin eväämme kivirannalla istuen, minä tietysti tapani mukaan ja tilaisuutta hyväksi käyttäen keräsin myös erikoisia kiviä. Sitten vaelsimme pitkin rantaa kauemmas, missä näimme raukeja. Saattaa olla, että Gotlannin pohjoispäässä Fårö'ssä saattavat kivipatsaat olla vieläkin vaikuttavampia, sinne asti emme kuitenkaan kerenneet, mutta kyllä nämäkin tekivät ainakin minuun vaikutukset. Ehdottomasti käymisen ja näkemisen arvoisia!
Ja nyt jätän - ainakin toistaiseksi - jäähyväiset Gotlannille. Voin ehdottomasti suositella matkaa sinne kaikille - ja erityisesti luonnon ystäville. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, kaikesta vanhasta ja kauniista alkaen myös moderniin designeen asti. Kesäkuu juhannukseen asti on edullista aikaa, mutta sen jälkeen nousevat hinnat voimakkaasti ja turismi myös lisääntyy - nyt oli miellyttävän rauhallista. Ainoa negatiivinen puoli oli, että jotkut galleriat ja taidetapahtumat eivät olleet päässeet alkuun, mutta ilman niitäkin oli matkamme aivan ihana elämys! Ja takaisin tekee ehdottomasti mieli...

Terveisin

rosmariini