Hei ystävät!
Puhuin myöhäisestä tulppaanien istuttamisesta yms. viime postauksessa. Kuten aikaisemmin olen maininnut, aloitin varhaiseläkkeeni 1.10. Monet ovat kysyneet sen jälkeen, ja jo ennenkin, miten saan sitten päiväni kulumaan. Mutta voin todeta kuten jo monet eläkeläiset ennen minua, että eläkeläisillä on aina kiirettä, eikä tunnu olevan yhtään enempää aikaa kuin ennen eläkepäiviäkään. Toinen asia kokonaan on, saanko mitään enempää aikaan näinä päivinä. Tuntuu, että en. Mutta en ole ehkä myöskään löytänyt oikein uutta rytmiä vielä elämääni. Lisäksi olen raapinut paljon jälkeen jääneitä asioita kotona, ja niitä riittää vielä kauan, sillä olin viimeiset työvuodet niin väsynyt työpäivien jälkeen, etten koskaan jaksanut aloittaa mitään suurisuuntaisia siivous- tai raivaustöitä. Puutarhakin on täysin villiintynyt, ja kaipaisi oikein täydellistä uusimista. Se saa nyt kuitenkin jäädä kevääseen. Sen sijaan vintit, ullakot ja kaapit ovat talven aikana ensi sijalla. Makuuhuoneen uudet kaapistot ovat aviosiipan työlistalla nyt talvella, ja kun ne on saatu, niin sitten käyn samalla sisällön kriittisesti läpi, ennenkuin se siirtyy uusiin ja modernimpiin kaappeihin. Mutta myöhäinen monien asioiden kanssa tulen varmaan olemaan jatkossakin - se kai kuuluu lopultakin luonteeseeni!
Toinen asia, mikä minulla on edessäni, jos vielä jatkan blogin pitoa, on monen reissun ja matkan kuvien käsittely: Heinäkuussa kuvia Mariefredistä ja ympäristöstä, elokuussa häissä Vesterålissa (Sortland) ja samalla lomalla Lofooteilla, sen jälkeen käynti tuntureilla Valdresissa, syyskuun viime päivinä matka työkollegojen kanssa Berliiniin ja lokakuun alkupuolella kahden viikon loma Benalmadenassa aurinkorannikolla. Kuvia piisaa, niin matkoilta kuin muustakin - mutta, mutta, kun se niiden työstäminen blogikokoon ja siirtäminen on minusta niin hidasta puuhaa, turhaudun aina kun saan taistella, että saan kuvat pysymään kohdallaan, oikeassa järjestyksessä jne. En ymmärrä onko meidän laitteissa ja ohjelmissa vikaa, vai onko ongelmat Blogger-ohjelman syytä. Onko muilla koskaan tällaisia vaikeuksia?? No ehkä kuitenkin saan otettua itseäni niskasta kiinni ja samalla kesää ja lomia muistellen saan pikkuhiljaa niitä muistoja ja kuvia esille tännekin. Yhdessä asiassa olen kuitenkin saanut enemmän tulosta kuin aikoihin ennen: olen todella kutonut melko ahkerasti ja elän toivossa, että sininen villatakki jonka aloitin nyt syksyllä, valmistuu jo muutaman viikon kuluttua!!! Ja se, luulen, on lähes ennätys minulta!
Sain etelässä lomalla ollessani jostakin käsiini vanhan ruotsalaisen Femina-numeron, jossa naistenlehden entinen eläkkeelle jäänyt toimittaja kertoi tunnelmistaan. Hän aloitti eläkeikänsä ollen 3 kuukautta Espanjassa, poikansa pienen lapsen hoitajana siellä. Hän myös puhui siitä miten eläkeikä hänelle merkitsi oikeastaan kaiken mukavan alkamista, omien harrastusten, halujensa, mieltymystensä ja intohimojensa (passion) esille ottoa, täyttymistä ja täyttämistä. Hänkään ei pitänyt eläkeläis-nimityksestä vaan espanjalaisittain kutsui itseään nimityksellä "passionista" eikä siis "pensionista". Täkäläiset Norjassa ja ehkä Suomessakin kutsuvat itseään eläkeläisenä senioriksi. Minusta se taas kuulostaa liian miespuoliselta naisesta käytettynä, niin että ehkä minä voisin sitten kutsua itseäni tästä lähtien nimityksellä seniora !?
Hyvää loppuviikkoa,
Tervehdyksin, seniora Rosmariini
Yllä kuva "kotikadustamme", hiljaisesta pikkukadusta vanhassa kaupungissa, missä usein iltapäivisin vakituiset asukkaat istuivat tuoleineen kadulla katselemassa ohikulkevia, lapset leikkivät, asuntojen ovet usein avoimina, ja pikkukoirat saattoivat välillä vapaina juosta ulos katselemaan, mutta olivat ihmeesti varomaan autoja ja palailivat taas omia aikojaan asunto
Yllä "kotiovemme" Nerjassa, ja alla kuva 3. kerrokseen ja terassille vievältä rapulta alas olohuoneeseen. Vasemmalle piiloon jää sohvanurkkaus ja oikealle pylvään taa avokeittiö baaritiskeineen.
