Heippa!
Syksyisen ja ensilumen tuoksuisen tunturireissumme jälkeen oli edessämme 12 päiväinen matka Espanjan aurinkoon, Andaluciaan, Nerjan pieneen kaupunkiin. Yläkuvassa uutta ja hienompaa, rikkaampaa Nerjaa, joka on kasvanut Burriana-rannan yläpuolelle.
Me vuokrasimme netin kautta asunnon Nerjan vanhasta kaupunginosasta. Asunnossa oli olohuoneen ja avokeittiön lisäksi kaksi makuuhuonetta kylppäreineen ja kaksi aurinkoterassia katoilla. Oikeastaan asunto oli 4. kerroksessa, alhaalla sisääntulo ja rappu sekä autotalli ja varasto. 2. kerroksessa olohuone sohva- ja korituoli ryhmineen TV:n edessä sekä ruokailuryhmä, sitten avokeittiö baaritiskeineen sekä 1 makuuhuone. 3. kerroksessa toinen makuuhuone, pesuhuone, sekä 1. kattoterassi (meidän aamiaisterassimme) ja rappu viimeiselle kattoterassille, missä otimme iltapäivisin aurinkoa ja söimme illallista silloin kun emme olleet kaupungilla syömässä. Asunnon omistaa ruotsalainen naishenkilö, joka viettää siellä pitkiä aikoja vuodesta ja vuokraa muina aikoina sitä tutuille ja vieraille. Asunto ei ollut mitenkään valtavan ylellinen, vaan erittäin kodikas, siisti, hauskasti sisustettu ja kaikin mukavuuksin ja konein varustettu.
Me viihdyimme valtavan hyvin ja terassit olivat käytössä aina kun olimme asunnolla. Olimme myös onnekkaita sikäli, että vaikka matkamme oli 10.-21. lokakuuta, niin aurinkoa riitti koko 12 päivän ajan ja lämpötila oli jatkuvasti +25 ja +30 asteen välillä, ja iltaisinkin kuljimme lyhythihaisissa vaatteissa. Vasta viimeisenä iltana otimme villapuseron harteille, koska oli alkanut hieman tuulla, mikä enteili ilmojen muttumista. Lähtöpäivänä luimme lentokentällä seuraavien päivien sääennustukset ja jo lähtöämme seuraavasta päïvästä alkoi epävakainen sää, pilveilyä ja sadekuuroja! Voiko loma paremmin ajoittua!!
Yllä kuva "kotikadustamme", hiljaisesta pikkukadusta vanhassa kaupungissa, missä usein iltapäivisin vakituiset asukkaat istuivat tuoleineen kadulla katselemassa ohikulkevia, lapset leikkivät, asuntojen ovet usein avoimina, ja pikkukoirat saattoivat välillä vapaina juosta ulos katselemaan, mutta olivat ihmeesti varomaan autoja ja palailivat taas omia aikojaan asunto
Yllä "kotiovemme" Nerjassa, ja alla kuva 3. kerrokseen ja terassille vievältä rapulta alas olohuoneeseen. Vasemmalle piiloon jää sohvanurkkaus ja oikealle pylvään taa avokeittiö baaritiskeineen.
Ylimmälle kattoterassille vievät portaat aamuauringossa. Asunnossa oli käytetty paljon kauniita porsliinilaattoja koristuksena, niin portaikoissakin. Espanjalaiset käyttivät niitä myös talojen ulkopuolella kadunpuoleisissa seinissä ja ovien korituksina.
Kuu on noussut Nerjan ylle. Kuva kattoterassilta itää ja vuoria kohden.
Tämä on ns. Eurooppa parveke, näköalapaikka Nerjan kaupungissa. Tasanne, joka on rakennettu korkean kallion nokalle. Tasanteen alla ravintoloita, samoin ympäri taustalla näkyvää toriaukiota. Tänne ihmiset tulevat näkemään ja näyttäytymään päivisin ja iltaisin mielellään hienosti tai ainakin siististi pukeutuneina.
Kuvan vasemmassa ylänurkassa (pikkukuvassa) seisoskeleva ja kovasti päivettyneen näköinen mies ei ole turisti vaan kuningas Alfonson patsas, jonka muistolaatassa (iso kuva) lukee seuraavasti: Kuningas Alfonso XII antoi nimen "Euroopan parveke" tälle näköalapaikalle Nerjaan tapahtuneen käyntinsä yhteydessä 12. tammikuuta 1885. Patsas ja laatta on nähtävästi valmistuneet vasta v. 2003.
Näköala "parvekkeelta" kohden länttä. Tänne tulevat ihmiset usein myös katsomaan auringonlaskua. Me satuimme aina siihen aikaan olemaan muualla, mutta sain kyllä kokea muutamia upeita auringonlaskua, joista kuvia myöhemmin.
Tämä rakennus mainosti jotakin flamencosta, en tutkinut tarkemmin oliko kysymyksessä flamencokoulu vai esityksiä.
Tämä jännittävä kuja vei kiemurrellen kallioiden väliseen pieneen hiekkarantaan aivan kaupungin keskustassa ja Eurooppa parvekkeen vieressä. Alakuva toisesta samanlaisesta rannasta, myös keskustassa.
Yläkuva: yksi katunäkymistä vanhan kaupungin pieniltä kujilta. Tämä on niin kapea, ettei täällä ole paikkaa edes ravintolapöydille, muutoin olivat kadut täynnä ulkoravintoloita pienten hauskojen kauppojen lomassa.
Alla yksi kauniista auringonlaskuista, tämä aivan vanhan kaupungin sydämessä. Jatkoa seuraa ensi kerralla...
Näkemisiin, toivottaa Rosmariini
Hei ystävät. Marraskuu painaa niskaa. Päivät ovat niin lyhyet ja pimeät. Silloin kun aurinkoa näkyy, se kiertää kovin matalalla. Sen huomaa kun se heittää pitsiverhon ruusun varjona kaapin seinään, lähes vaakatasossa! Sen huomaa siitä, että sisään tuodutkaan kasvit eivät enää oikein jaksa kukoistaa. Pihalta pelastetut pelargoniat kuihduttavat nopeasti kukkansa hämärässä huoneessa, mutta ne ovat kauniita vielä kurtuissaankin, nuo vaaleanpunaiset. Uudet vaivaiset nuput ovat kuitenkin kovin kalpeita. Alkaa olla levon aika...
