Pitsiruusuja...
Hei ystävät. Marraskuu painaa niskaa. Päivät ovat niin lyhyet ja pimeät. Silloin kun aurinkoa näkyy, se kiertää kovin matalalla. Sen huomaa kun se heittää pitsiverhon ruusun varjona kaapin seinään, lähes vaakatasossa! Sen huomaa siitä, että sisään tuodutkaan kasvit eivät enää oikein jaksa kukoistaa. Pihalta pelastetut pelargoniat kuihduttavat nopeasti kukkansa hämärässä huoneessa, mutta ne ovat kauniita vielä kurtuissaankin, nuo vaaleanpunaiset. Uudet vaivaiset nuput ovat kuitenkin kovin kalpeita. Alkaa olla levon aika...
Hei ystävät. Marraskuu painaa niskaa. Päivät ovat niin lyhyet ja pimeät. Silloin kun aurinkoa näkyy, se kiertää kovin matalalla. Sen huomaa kun se heittää pitsiverhon ruusun varjona kaapin seinään, lähes vaakatasossa! Sen huomaa siitä, että sisään tuodutkaan kasvit eivät enää oikein jaksa kukoistaa. Pihalta pelastetut pelargoniat kuihduttavat nopeasti kukkansa hämärässä huoneessa, mutta ne ovat kauniita vielä kurtuissaankin, nuo vaaleanpunaiset. Uudet vaivaiset nuput ovat kuitenkin kovin kalpeita. Alkaa olla levon aika...
Yksi urhea vielä on taistellut pakkasöiden kuristusta vastaan ja jälleen päässyt muutaman päivän pidemmälle, kun matala aurinko on taas kerran hieman armahtanut säteillään ja muutamat lämpöasteet houkutelleet jatkamaan taistelua. Ehkä joku syyssateiden ja kylmyyden runtelemista nupuista vielä jaksaa hieman paljastaa sisäistä kauneuttaan.... ja nyt on enää vain muutamaa päivää vaille kuukausi jouluun.
Rosmariini 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti