keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Satoaikaa - Time for crops

Oman tontin tuotteita.
Ilahduttaa valtavasti kun kerrankin saamme  nauttia  morelli- eli makeakirsikkapuustamme. Se on kyllä tuottanut kirsikoita useanakin vuotena, mutta ei kovin paljoa, ja joko kirsikat ovat kuivaneet ennen aikojaan sateiden puutteessa, tai sitten osin mädäntyneet jatkuvista sateista, myrskyt ovat tiputelleet ne maahan.  Ennen kaikkea jatkuvat lintuparvet, varsinkin harakat ja niiden poikaset ovat tehneet tehtävänsä ja jos eivät syöneet kaikkia kirsikoita niin ainakin osin hakanneet niitä jo raakileina ja tietenkin vielä enemmän kypsinä, niin että suuri osa on tippunut puolisyötyinä maahan, emmekä ole milloinkaan ehtineet juurikaan saada kourallista enempää omaan suuhun!


Tänä vuonna suureksi ilokseni totesin, kun tulimme lomalta, että puussa on vielä kirsikoita melko paljon.
Kurkottelemalla ja sisätikkaiden avulla sain jo tällaisen määrän poimittua iltamme iloksi.  Mutta loput ovat niin korkealla, että täytyy saada isäntä ja ehkä haravanvarsi avuksi, että samma lisää alas yläoksista.  Korkealla riippuvat ja happamia ovat, sanoi kai kettu pihlajanmarjoista.  Mutta nämä kylläkin ovat makeita, kunhan vain saamme  ne sieltä alas!

Tämän illan saalis!

Myös punaiset ja mustat viinimarjat alkavat kohta olla poimimisvalmiita.  Mitäpä niistä sitten tänä vuonna laittaisinkaan.  Meidän väki ei juuri minua lukuunottamatta syö marjoja sellaisinaan.  Minä itse sen sijaan usein poimin puutarhassa niitä suuhuni suoraan pensaista.  Luultavasti laitan pakkaseen niitä suoraan tai sitten sokerin kanssa, tai mahdollisesti keitän hyytelöksi.  Meillä on vain muutama pensas, niin etten juuri viitsi niin vähäisen määrän takia keittelemään mehuksi, mutta hyytelöt esim. liharuokien seurana ovat kyllä nam nam!''



Satotoivotuksin ja tervehdyksin,
Rosmariini

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Ruusuja ja pitsiä 2 - Roses and lace 2

Hei blogilaiset,
Edelliseen postaukseen viitaten laitan pienen kuvakoosteen pöytäliinasta, jonka ompelin palasista ja pitsireunoista kokoon. Kaikki omaa suunnittelua ja käsityötä.  Palaset koruommellut vaalein ruusunkukin ja lehdin, väleissä käsinvirkatut välipitsit.  Liina on ollut jo muuten valmiina, mutta kaipasin siihen viimeistelyä,
ja kuten edlelisestä postauksesta kävi ilmi,  aloin lopulta urakan virkkaamalla siihen myös kapean reunapitsin, joka nyt kesälomalla tuli myös valmiiksi.  Parin päivän ajan olen nyt ommellut sitä käsin liinan reunaan ja tässä tulee nyt tuloksena kuvat valmiista liinasta!
Hyvää kesänjatkoa kaikille!
Rosmariini









keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ruusuja ja pitsiä - Roses and lace

Hei taas!
 


Huonoista ilmoista huolimatta meidän kaikki köynnösruusumme voivat erittäin hyvin ja aloittavat juuri kukintansa. Tässä niistä tummin ja vanhin, nimi on tuntematon, koska se kasvoi rakennuksen eteläseinustalla ja ostaessamme talon, ja on edelleen yhtä elinvoimainen.  Ehkäpä se kerrankin on saanut tarpeeksi vettä!!?

Mutta juuri huonoista ilmoista johtuen minä olen keskittynyt taas tavallista enemmän sekä lukemiseen että käsitöihin.  Ulkona sateessa ei ole pahemmin huvittanut touhuta.  Halusin  mm. aikaisemmin tekemääni pöytäliinaan reunapitsin, viimeistellymmän ulkonäön vuoksi.  Niin kuin useimmiten, "tee se itse" -metodilla!  En kuitenkaan jaksanut aloittaa mitään hankalaa ja suuritöistä pitsiä, koska sitä tarvitaan n. 5 metriä ympäri liinan.  Hain malleja kirjoista ja lehdistä, mutta en löytänyt mielestäni sopivaa ja tarpeeksi nopeatekoista.  Sitten erästä vanhan pitsikirjan mallia muuntelemalla ja kokeilemalla keksin tämän, maailman nopeatekoisimman, eikä minusta niin hassunkaan mallin.
 
 
Liinaan teen pitsin vihreänä, mutta näytiksi virkkasin pätkän myös valkoisesta langasta.  Langat ovat jokseenkin yhtä paksuja ja käytän koukkua nro 1,25.  Vihreä pitsi kuitenkin tulee hieman leveämmäksi, luultavati johtuen siitä, että se lanka on jotenkin "karkeampaa" ja jäykempää.  Valkoinen taas on melko pehmeää.  Minulla ei ole lankamerkkejä eikä tietoja enää jäljellä, laput ovat tippuneet kauan sitten.  Minun vihreä pitsini on hitusen yli 2 cm leveää ja valkoinen samanverran alle
2 cm.   Kokeilemalla langalla ja koukuilla voi varmaan löytää parhaan tuloksen itselleen.


Laitan tähän ohjeenkin, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan tällainen nopeatekoinen kesäkäsityö. Parissa tunnissa tätä virkkaa jo parisenkymmenä senttiä, jos on tottunut tekemään virkkausta ennestään, eikä ole vaikea homma aloittelijallekaan.

1. - Aloita ketjusilmukoilla,  11 kpl.
2. - Käänä työ ja virkkaa pylväs koukusta taaksepäin laskien 4. ja 5. ketjusilmukkaan ja edelleen
      ketjuun,  niin että kaikkiaan tulee 11 pylvästä.  Lopuksi 3 ketjusilmukkaa.
3. - Käännä työ. 2 pylvästä  alla oleviin reunasta laskettaen toiseen ja kolmanteen pylvääseen, sitten 4
      ketjusilmukkaa (kaari) ja hyppää 3 pylvään yli ja tee pylväs 4. alla olevan pylvään päälle.
      5 ketjusilmukkaa ja  käännä työ.
4. - Virkkaa pylväs koukusta laskien 3. ja 4. ketjusilmukkaan ja vielä pylväs edellisen kerroksen
      pylvääseen .  Virkkaa 3 ketjusilmukkaa, kiinnitä edellisen kerroksen kaaren keskelle
      ketjusilmukalla.  3 ketjusilmukkaa, sitten 3 pylvästä edellisen kerroksen pylväiden päälle.
      3 ketjusilmukkaa, käännä työ.
5. - Toista 3. kerroksesta.  Työ koostuu siis oikeastaan kahdesta kerroksesta: 3. kerroksesta jolloin
      virkataan kaari, ja 4. kerroksesta jonka alkuun muodostuu 4 pylvään "pykälä" ja sitten
      pikkukaarista jotka kiinnitetään alla olevaan isompaan.  Joka kerroksella minun langallani ja
      virkkauskoukulla nro 1,25,  kasvaa työ n. 0,5 cm pituutta.

Minun vihreä reunapitsini on nyt n. 3 metriä pitkä, joten vielä puuttuu n. 2 metriä, mutta se tulee
varmaasti valmiiksi kesälomalla, ainakin jos ilmat ovat huonot....  :o)  !!!
Mukavia kesäpäiviä ja harratuksia kaikille!
t. Rosmariini

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Sää - Weather


Halloo,
Puhutaan paljon maapallon sääolosuhteista ja sen nykyisestä epävakaisuudesta ja äärimmäisyyksistä.
Siinäpä olisi fiksuille tutkijoille ja kehittelijöille tekemistä, jos keksisivät jonkinlaisen systeemin näiden nykyisten äärimmäisilmiöiden tasoittamiseksi.  Euroopan ja (Etelä-) Norjankin jatkuvat sadesäät ja vedentulon voisi mielellään tasoittaa jonkun Afrikan kuivuudesta kärsivän alueen kanssa.  Samoin olisin mielelläni ottanut hieman meillekin lämpöä Suomesta, missä taas kerran sitä kuuluu riittäneen yllin kyllin.  Puhumattakaan sitten Amerikan länsirannikosta, missä sekä poikamme että uutisten kertoman mukaan on juuri nyt melkoiset helteet.  Poikamme on juuri reissannut San Franciscosta viikonlopun viettoon Sacramenton kautta Lake Tahoen kauniille alueelle. Siellä vallitsee reilusti yli 30 asteiset helteet ja Sacramenton alueella oli hänen siellä ajaessaan jopa +42-43 C asteen lämpötila, jota hän kuvasi, että oli kuin saunassa!  Tasan eivät siis mene onnen (?) lahjat ilmankaan suhteen, joku saa liiankin kanssa sitä, mitä toinen taas kaipaa.  Täällä Oslon tienoilla on ainakin vesisateita riittänyt reilusti yli toivotun. Vesiheinä ja etanat voivat hyvin,  mutta kukkien nuput mätänevät jo aukeamatta, tai etanat syövät kaiken (löysin suurimman tähänasti näkemistäni ruskeista etanoista nurmikolta tänä aamuna, varmaan monta kymmentä grammaa painava klöntti!),  ja ulkona on aina märkää!  Minä en voi hyvin.  Vain muutamina päivinä kesäkuun aikana on lämpö meillä noussut kunnolla yli +20 asteen, muuten on ollut vain sadetta, tai muuten harmaata tai tuulista, ja vain +13-+18 asteen välillä, surkeaa kesää! Myös viljelijöillekin. Joku tietenkin taas tokaisee, että ei ole huonoa säätä, ainoastaan huonoja sään kestämättömiä vaatteita.  Ei pidä paikkaansa - tällaisesta säästä saa jo vaikka anemiaa ja D-vitamiinin puutetta, tai vähintäinkin masennuksen! Mutta lomakausi on tulossa, ja toivon totisesti, että saan silloin nauttia auringostakin!
Aurinkoisia päiviä
toivoen ja toivottaen
Rosmariini