Ilahduttaa valtavasti kun kerrankin saamme nauttia morelli- eli makeakirsikkapuustamme. Se on kyllä tuottanut kirsikoita useanakin vuotena, mutta ei kovin paljoa, ja joko kirsikat ovat kuivaneet ennen aikojaan sateiden puutteessa, tai sitten osin mädäntyneet jatkuvista sateista, myrskyt ovat tiputelleet ne maahan. Ennen kaikkea jatkuvat lintuparvet, varsinkin harakat ja niiden poikaset ovat tehneet tehtävänsä ja jos eivät syöneet kaikkia kirsikoita niin ainakin osin hakanneet niitä jo raakileina ja tietenkin vielä enemmän kypsinä, niin että suuri osa on tippunut puolisyötyinä maahan, emmekä ole milloinkaan ehtineet juurikaan saada kourallista enempää omaan suuhun!
Tänä vuonna suureksi ilokseni totesin, kun tulimme lomalta, että puussa on vielä kirsikoita melko paljon.
Kurkottelemalla ja sisätikkaiden avulla sain jo tällaisen määrän poimittua iltamme iloksi. Mutta loput ovat niin korkealla, että täytyy saada isäntä ja ehkä haravanvarsi avuksi, että samma lisää alas yläoksista. Korkealla riippuvat ja happamia ovat, sanoi kai kettu pihlajanmarjoista. Mutta nämä kylläkin ovat makeita, kunhan vain saamme ne sieltä alas!
Tämän illan saalis!
Myös punaiset ja mustat viinimarjat alkavat kohta olla poimimisvalmiita. Mitäpä niistä sitten tänä vuonna laittaisinkaan. Meidän väki ei juuri minua lukuunottamatta syö marjoja sellaisinaan. Minä itse sen sijaan usein poimin puutarhassa niitä suuhuni suoraan pensaista. Luultavasti laitan pakkaseen niitä suoraan tai sitten sokerin kanssa, tai mahdollisesti keitän hyytelöksi. Meillä on vain muutama pensas, niin etten juuri viitsi niin vähäisen määrän takia keittelemään mehuksi, mutta hyytelöt esim. liharuokien seurana ovat kyllä nam nam!''
Satotoivotuksin ja tervehdyksin,
Rosmariini
Ihana sato:)
VastaaPoista