Olen melko ahkera lukemaan, mutta aika ajoin tulee jostain syystä pitempiäkin pausseja. Viime syksystä alkaen, kun jäin kokonaan eläkkeelle, olen lukenut melko monta kirjaa ja joulupukki toi taas lisää lahjaksi. Kun perheen tytär on varsinainen lukutoukka ja ahmii kirjoja, niin hän aina väliin tuo minulle omistaankin tarjolle uusia, joista luulee minunkin pitävän. Aika usein meillä onkin samanlainen maku kirjojen suhteen.
Tulin ajatelleeksi, etten ole tainnut koskaan kommentoida tai kuvata tänne blogiin lukemiani kirjoja, joten tässä tulee korjaus siihen asiaan.
Pidän hyvin erilaisista kirjoista, mutta harvemmin tulee kuitenkaan luettua kovin painavaa. Eniten pidän hieman historiallisista ja mielellään todellisiin paikkoihin ja ihmisiin ja/tai tapahtumiin liittyvistä romaaneista, kuin myös mielenkiintoisista biografeista. Dekkaritkin menevät, mutta syystä tai toisesta niitä on vaikea päästä aloittamaan. Mieluummin katselen niitä filmeinä. Ainoat dekkarit, jotka suorastaan ahmin, olivat sen sijaan ruotsalaisen Stig Larssonin kolme kirjaa Lisbet Salanderista ja Mikael Blomkvistista ja Millenium-toimistosta. Kummallista kyllä, niitä minun ei ole lainkaan tehnyt mieleni jälkeenpäin nähdä filmeinä. Ihailen poikaani, joka jaksaa lukea esim. Dostojevskin Sota ja rauha-kirjaa ja joitakin psykologisia teoksia englanniksi, siinä kuin yhtä hyvin Harry Hole-kirjoja norjaksi. Minä en ole lukenut elämässäni montakaan venäläistä klassikkoa, puhumattakaan englanniksi. Dekkareistakaan en ole Jon Nesbøn kirjoista päässyt ensimmäistäkään kuin puoleen väliin, melkein nolottaa, kun monet muut ovat lukeneet kaikki hänen dekkarinsa. Mutta se ei estä minua pitämästä ja ihailemasta häntä muuten, hänhän menestyy melkein mihin tahansa ryhtyy. Olen tavannut hänet myös pari kertaa työni puolesta ja saanut kuunnella hänen tarinointiaan ja musisointiaan.
Tässä viimeisimmät yöpöydälläni joulun aikaan ja sen jälkeen pyörineet kirjat:
Tässä viimeisimmät yöpöydälläni joulun aikaan ja sen jälkeen pyörineet kirjat:
Jamie Ford: Hotellet på hjørnet av Bitter og Søt
Sara Gruen: Ape House
Raija Oranen: Kuninkaiden tiet
Ingar Sletten Kolloen: Dronningen
Carlos Ruiz Zafon: Himlens fånge
Sara Gruen: Ape House, englanniksi, (hän on myös kirjoittanut kirjan Water for elephants, jonka myös olen lukenut, suosittelen!), tämä on vielä kesken lukemisen, kertoo Bonono-apinoiden kyvystä ilmaista ajatuksia. Kirjassa tulevat esille mm. ristiriidat eläinsuojelijoiden ja tutkijoiden välillä. Lukemiseni on vielä kesken, joten en voi juuri enempää vielä sanoa. Tyttäreni mielestä tämä ei ole aivan yhtä hyvä kuin tuo kirjailijan aikaisempi, eli Vettä elefanteille-kirja, mutta mukavaa luettavaa silti.
Jamie Ford: Hotellet på hjørnet av Biter og Søt, joka kertoo kahdesta nuoruuden rakastetusta, jotka joutuvat toisistaan eroon dramaattisten tapahtumien keskellä sodan aikana 1942. Löytävätkö he jälleen toisensa v. 1986 ja onko rakkaus säilynyt? Tämän kirjan sain jouluksi enkä ole sitä vielä edes aloittanut, mutta kirjan takakannen mukaan lukija saa erinomaisen kuvauksen japanilaista syntyperää olevien perheiden internoinnista Pear Harborin tapahtumien jälkeen, sekä historian katkerien virtausten vaikutuksesta ihmisten elämiin. Nähtäväksi jää pidänkö tästä vai en.
Sara Gruen: Ape House
Raija Oranen: Kuninkaiden tiet
Ingar Sletten Kolloen: Dronningen
Carlos Ruiz Zafon: Himlens fånge
Sara Gruen: Ape House, englanniksi, (hän on myös kirjoittanut kirjan Water for elephants, jonka myös olen lukenut, suosittelen!), tämä on vielä kesken lukemisen, kertoo Bonono-apinoiden kyvystä ilmaista ajatuksia. Kirjassa tulevat esille mm. ristiriidat eläinsuojelijoiden ja tutkijoiden välillä. Lukemiseni on vielä kesken, joten en voi juuri enempää vielä sanoa. Tyttäreni mielestä tämä ei ole aivan yhtä hyvä kuin tuo kirjailijan aikaisempi, eli Vettä elefanteille-kirja, mutta mukavaa luettavaa silti.
Jamie Ford: Hotellet på hjørnet av Biter og Søt, joka kertoo kahdesta nuoruuden rakastetusta, jotka joutuvat toisistaan eroon dramaattisten tapahtumien keskellä sodan aikana 1942. Löytävätkö he jälleen toisensa v. 1986 ja onko rakkaus säilynyt? Tämän kirjan sain jouluksi enkä ole sitä vielä edes aloittanut, mutta kirjan takakannen mukaan lukija saa erinomaisen kuvauksen japanilaista syntyperää olevien perheiden internoinnista Pear Harborin tapahtumien jälkeen, sekä historian katkerien virtausten vaikutuksesta ihmisten elämiin. Nähtäväksi jää pidänkö tästä vai en.
Joulupukki toi myös seuraavat kirjat:
Raija Oranen: Kuninkaiden tiet. Tämä kertoo Gustaf Mauritz Armfeltin ja Georg Magnus Sprengtportenin elämistä, sotilasurista ja heidän lojaalisuudestaan ja reiteistään Ruotsin, Suomen ja Venäjän välillä. Se kertoo samalla Suomen muutoksesta Ruotsin vallan alta Suomen suuriruhtinaskunnaksi Venäjän alle. Se kertoo Kustaa III valtakaudesta, ja Napoleonin valloituksitsa, elämästä, juhlista ja politiikasta kuohuvassa 1700-luvun Euroopassa. Mielessäni saatoin kyllä nähdä nämä sotilaat uniformuissaan, Kustaa III:n hyppelevän hovissaan, tanssiaisissaan ja teatterissaan, sekä Katariina Suuren ja Aleksanteri I:n huomattavasti mahtavammassa, mutta myös jäykemmässä hovissaan, sekä kauhut sotakentillä Napoleonin Venäjän hyökkäyksen yhteydessä. Tavallaan siis pidin kirjasta, mutta sanoisin silti, että olen pitänyt enemmän Laila Hirvisaaren historiallisista romaaneista, viimeksi kirjasta Minä, Katariina. Raija Orasta olen kyllä lukenut aikaisemminkin, ja hänen muuntyyppisistä kirjoistaan olen pitänyt paljonkin, sekä kevyemmistä sarjoistaan kuin myös viimeksi lukemastani kirjasta Metsästäjän sydän, joka kertoo kenraali Gustaf Mannerheimin ja kamariherra Hjalmar Linderin ystävyydestä ja heidän aikansa tapahtumista ja vuosista 1877-1921.
Carlos Ruiz Zafon: Himlens fånge, ruotsiksi. Tämä on jatkoa kirjailijan aikaisempiin hyvin suosituiksi tulleisiin romaaneihin Barcelonasta (Tuulen varjo ja Enkelin peli). Näistä olen pitänyt erityisesti juuri siksi, että ne kertovat vanhasta Barcelonasta, sen kaduista, joita itse olen kulkenut ja nähnyt paikat, mikä tekee romaanit niin monin kerroin kiintoisimmiksi ja elävämmiksi ainakin minulle. Kuten aikaisemmissakin romaaneissa, on tässäkin hiukkanen mystisyyttä mukana, jota kirjan muutamat vanhat valokuvat lisäävät. Jäljellä on vanha Semperen & Søner -kirjakauppa omistajineen sekä Fermin Romero de Torres, jonka jälkimmäisen kohtaloa kuvataan tarkemmin. Tietyt salaisuudet paljastuvat vasta lähes kirjan lopussa, jolloin "Unohdettujen kirjojen haustausmaa" jälleen on kuvassa mukana. Jos olet pitänyt edellisistä kirjoista ja jos pidät Barcelonasta, niin suosittelen tätä erityisesti!
Ingar Sletten Kolloen: Dronningen. Ja tämähän tietysti kertoo kuningatar Sonjan elämästä. En ole oikeastaan mikään rojalisti, joten olin hyvin yllättynyt kun tämä kuoriutui joulupaketista poikani antamana. Mutta hän on nähtävästi nähnyt ja kuullut, että olen silloin tällöin seurannut kuitenkin kuningasperheiden edesottamisia, kritisoinut Mette-Maritin asuja tai käyttäytymistä jne., niin että hän oletti tämän kaikesta huolimatta kiinnostavan. En olisi kuitenkaan itse mennyt tätä milloinkaan ostamaan, mutta totta kai sen nyt luen kun sen lahjaksi sain. Olen tosiasiassa sen jo aloittanut ja päässyt historiassa Sonjan ja Haraldin häihin asti, mitä edelsi heidän 10 vuoden odotusaikansa rakastavaisina. Huomaan kirjan kiinnostavan enemmän ja enemmän, tässäkin kaikenlaiset historialliset tapahtumat ja henkilöt kietoutuvat mukaan, ja muistan jo omasta nuoruudestanikin kuinka Norjan Haraldista ja Sonjasta sekä häistä kirjoitettiin ja kohistiin aikanaan lehdistössä. Historia on se mikä on, mutta sitä elävöittävät tässä lisäksi Sonjan omat kommentit ja muistelut tapahtumien yhteyksissä. Samalla on jännittävää seurata miten paljon maailma, tavat ja etiketit ovat muuttuneet myös kuninkaallisten osalta siitä kun Sonja ja Harald olivat nuoria ja meidän päiviimme sekä nykyisen kruununprinssiparin elämään. Olen reagoinut kirjassa yhteen asiaan, en tiedä johtuuko se minusta itsestäni vai kirjailijasta, mutta paikka paikoin minun on ollut vaikeuksia seurata ja ymmärtää tapahtumien oikeaa järjestystä, minusta kirjailija on tuonut ne esiin hieman sekavasti. Jatkan kuitenkin lukemista mielenkiinnolla ja katselen kirjan monituisia kuvia kuningasperheen jäsenistä. Kirjassa on yli 500 sivua ja biografia jatkuu aivan nykypäivään saakka, joten minulla riittää lukemista ja mukavia hetkiä vielä pitkään!
- Hassua muuten, että olen sattumalta kuvannut kirjat Marimekon melko uudella pöytäliinalla, jonka kuosi on juuri nimeltään SONJA! Ostin liinan uuden vuoden päivällispöytää varten.
Hauskoja ja mielenkiintoisia lukuhetkiä kaikille!
t. Rosmariini
