Keittiön lämmintä tunnelmaa

Kun ulkona lumi tuiskuaa, on mukava keittää lämpimät iltakahvit. Toisin kuin useimmilla, on iltakahvit meillä traditio, jota ilman on vaikea olla. Kalorit unohdetaan, pari hyvää kahvikeksiä tai pulla ja lämmin kupillinen kahvia TV:n ääressä on mukava päivän päätös.

Keittiön lieden ympäristöä lämmittää kuparin hohde. Olen keräilyihminen ja kohteita on monia. Kupari keittiössä on yksi niistä. Tulevat blogisivut tulevat näyttämään mitä kaikkea vuosien varrella on kotiin kerääntynyt. Ei läheskään kalliita tavaroita, mutta minusta kauniita, kotoisia tai muuten hauskoja esineitä. Minun oloisiani.

Lisää kuvia keittiöstä: Keittiön kaapin päässä avohyllyllä on hieman vanhaa ja perittyä, ostettua ja kipputorilöytöjä. Vanhempieni kotoa peritty kahvimylly sekä loimukoivuinen mortteli. Modernit suola- ja pippurimylly, miehen saama joululahja, eikä turha ollutkaan, hänhän on keittiössäkin (kuin) kotonaan! Seuraavalla hyllyllä vanhoja tee- ym. peltipurkkeja sekä messinkinen pieni mortteli, joka on matkamuisto Tunisiasta. Alimmalla hyllyllä vanhoja opaalilasisia sinappipurkkeja.

Laskiainen - kevät horisontissa ?

Laskiaisen myötä tuli myös yksi upea aurinkopäivä kaiken lumisateen keskelle. Kevään on pakko olla tulossa vaikka päivälehti ennusteli vielä kolmen viikon lumisateita. En anna sen pilata päivääni, vaan kirkastan sen laskiaispullilla ja kimpulla tulppaaneja, kevään kukkia. Sääli, että tulppaanit ovat Norjassa niin kalliita, muuten niitä tulisi varmaan ostettua kerran viikossa.

Ja missä näyttääkään tuo iloinen kimppu kauniimmalta kuin Alvar Aallon klassisessa maljakossa, tässä verhoihin ja kynttilänjalkoihin sointuvassa samassa sinisessä värissä.

Talvipäivästä se alkoi...

Hei kaikki blogilaiset, nyt ilmoittaudun joukkoonne!

Olisin iloinen jos jätätte käynnistänne kommentin, positiivisen tai negatiivisen. Tällainen vihreänokka tarvitsee tukea ja apua sekä mielipiteitä, jotta blogista voi tulla edes jotensakin
luettavaksi ja katseltavaksi kelpaava. Olen kiitollinen kaikista terveisistänne! Mutta nyt siis alkuun - eli näin siinä kävi:

Kun on kylmä ja pakkanen, ja lunta on tuiskutellut monta päivää, eikä huvita mennä ulos, niin tietokone on hyvä ystävä.

Eräänä päivänä sain sisarentyttäreltäni Suomesta viestin, jossa hän lähetti minulle linkin omaan, juuri aloittamaansa blogiin. Sitä katseltuani ja hiukan meilattuamme edestakaisin kysyin halusiko han ehkä kuvamateriaalia minun ottamistani kuvista. Hän kysyi, silloin että miksi en laittaisi omaa blogia. - No, enhän nyt minä kai sellaista voi... Ajatus jäi kuitenkin kytemään jonnekin taustalle. Tytärkin ruokki myöhemmin samaa ajatusta, joka alkoi kasvaa ja saada muotoja - ehkäpä... miksikäs ei... kaipa minäkin osaisin.... voisihan ainakin kokeilla... ehkä... ja tässä sitä sitten ollaan! - Ensimmäistä blogiviestiä kirjoittamassa. Apua teknillisiin asioihin ja muotoiluun sain kuitenkin tyttäreltäni, joka on melkoinen asiantuntija tällaisissa sivuissa, blogeissa ja ohjelmissa.

Nyt on talvea, lumentuloa ja pakkastakin jatkunut niin kauan, että on pakko alkaa ajattelemaan kevättä ja kesää, muuten ei tätä jaksa. Ajatukset ja haaveet erilaisista matkoista alkavat vähitellen kypsyä mielessä, ja suunnitelmat kevään ja kesän varalle.

Ensimmäisenä on tulossa pääsiäinen pitkine pyhineen. Ehkäpä jo silloin...

Näin pakkasen keskellä siis olen aloittanut blogini "Pitsiä ja posliinia". Nimi tulee siitä, että vaikka kaikkea mahdollista ja mahdotonta keräilenkin, niin ehkä mm. posliini ja kaikenlainen kaunis on etusijalla. Lisäksi kun harrastan jonkin verran käsitöitä niin varsinkin pitsiä eri muodoissa on viime aikoina eniten valmistunut - silloin kun nyt jotain olen saanut aikaiseksi kaikilta muilta harrastuksilta ja työltä. Vähän niin kuin talven pitsiä ovat nuo huurteiset oksat tuossa kuvassani.

Lämpimästi tervetuloa sivuilleni!