Halloween in natura

Heippa taas,

kuin parantelen huonoa omaatuntoani viimeisten, viipyneiden Gotlannin ja muidenkin kuvieni osalta, niin ajattelin laittaa nämä pari kuvaa tänne ajankohdan sopivuuden vuoksi.

Nythän on taas Halloween-aika. Tuo Amerikasta meillekin levinnyt kaupallinen villitys, josta en lainkaan perusta. Mutta huomasin päivänä muutamana, että luonto, auringon hetkittäin valaistessa atsalean ja japaninvaahteran oranssinpunaisia lehtiä, sekä yön mustuus ja kuutamo villien sadepilvien, kylläkin sopii erinomaisesti sekä väreiltään että tunnelmaltaan Halloweenen viettoon. Kuutamoaika tosin on tainnut kyllä mennä ohi juuri nyt, mutta kuvissa on mielestäni hyvä syksy-yön tunnelma!

Terveisin,

Rosmariini

Onnellinen päivä - A happy day !

Hei blogiystävät,

Päivät pimenevät ja ainakin minua tällä hetkellä väsymys vaivaa, sadeilma painaa, tuntuu harmaalta kun pitkä talvi on taas edessä. Sitten yht'äkkiä on kuin eräänä päivänä auringonsäde tulisi risukasaan! Sattuu pieniä asioita, mutta jotka ilahduttavat niin sanomattomasti. Minulla oli lauantaina viikko sitten sellainen onnenpäivä, jolloin tuntui kuin suoranaisesti aurinko olisi alkanut paistamaan ja iloa on riittänyt edelleenkin.

Sain vierailun mukana lokakuun alkupäivinä Suomesta siellä varastoidun, isäni kauan sitten tekemän mosaiikkipöydän. Puuosat ovat lakattua koivua (tai mäntyä?) ja päällys jäännösmosaiikeista kokoama. En aikanaan sen saatuani ollut aivan tyytyväinen värikombinaatioihin, mutta ei ollut valinnan varaa, koska se päätettiin pääosin käyttää hyväksi muista yhteyksistä jääneitä mosaiikkipaloja. Viime lauantaina aloin tarkemmin tutkimaan aiemmin lamppu- ja kukkapöytänä käytettyä pöytääni, ja miettimään miten sitä nyt käyttäisin. Kukkapöydälle on aina käyttöä, mutta toistaiseksi pöytä on sijoitettu olohuoneeseen ja lämpöpatterin eteen, joten kukkia siihen ei voinut asettaa. Sitten aloin katselemaan erinäisiä koriste- ym. esineitäni ja sitten tuli kuin salamanväläyksenä mieleen Marimekon lasit. Minulla on niitä pieni kokoelma ja kun toin ne esiin ja koettelin pöydän pinnalle, niin ai kuinka ilahduin, sillä pöytähän oli kuin tehty näitä laseja ja niiden värejä toistamaan. Joku voi olla erimieltä näiden sopivuudesta, mutta minun silmääni kombinaatio ilahdutti kovasti ja iloitsen edelleen päivittäin katsellessani näitä värejä. Jatkossa voi tietenkin pöydän paikka ja käyttö muuttua, mutta nyt on näin:

Pyöritellessäni siinä pöytää ja laseja ympäri ja niitä kuvatessani, tuli mies kotiin ruokakauppareissulta. Hän on kiltti ja usein hemmottelee minua hoitamalla sekä ruokaostokset että ruoanlaiton viikonloppuisin. Välillä kokeilemme kyllä kaikenlaista uutta yhdessäkin. Hän tulla tupsahti nyt olohuoneeseen kauppakasseineen ja kädessä myös suuri kukkapaketti. Hämmästyin suuren suuresti. Ei minulla eikä hänelläkään ollut mitään merkkipäivää, eikä muutakaan merkittävää, jota olisi pitänyt juhlistaa kukin näin odottamatta. Mutta hän oli vain päättänyt ostaa minulle kukkia - vieläpä ihania nuppuisia ruusuja, eikä vain yhtä...

...vaan kokonaisen suuren kimpun ihanissa karamelliväreissä, suuria pitkävartisia ruusuja:

Olen niistä ruusuista iloinnut koko viikon, koettanut hoitaa niitä hyvin, laittanut yöllä viileään ja kantanut taas päiväksi huoneeseen ihailtavaksi. Voitte myös olla varmoja, että olen niitä myös kuvannut! Ja nyt viikkoa myöhemmin ruusut ovat avautuneet ja ovat edelleen aivan upeita, eikä yksikään niistä ole nuokahtanut vielä! Mikä onnen päivä minulla olikaan ja iloa riittää yhä!!!

Hyvää syksyn jatkoa ja onnellisia päiviä teillekin!

toivottaa Ruusumar..eeeii kun siis Rosmariini

Syksykavalkaadi

Hyvät ystävät,
Kuinka tämä saattoi taas tapahtua? Olemme lähes talven kynnyksellä! Näin kyllä muutamia keltaisia lehtiä koivussa, mutta ei nyt yksi keltainen koivunlehti syksyä tee.... Vastahan ihailin juuri kauniita georginen kukkia puutarhassani aamuauringossa....



....sitten huomasin, että muutamat puutarhamansikan lehdet olivat saaneet kauniita värejä.


Ja sitten alkoi jatkuvasti sataa, ja ruusunmarjatkin punertuivat, ja taas satoi....

Pieni etana kiipesi sateelta turvaan myöhäisenä kasvaneeseen ja vielä urheana kukkivaan auringonkukkaan...

Viimeiset upeat ruusuni sade sen sijaan runteli heti rumaksi.

Useammat lehdet alkoivat punertaa...

....ja päivät kävivät lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Mökille tehtiin syysvisiitti ja laitettiin paikkoja talvikuntoon. Sadepilvet pyörivät taivaalla.

Ja vesi tuntui jo kylmältä ja oli saanut myös syksyn värisävyt.

Mökkitontille oli ilmestynyt ennäysmäärä sieniä, sekä kanttarelleja että erilaisia rouskuja, joita en muista koskaan ennen löytäneeni sieltä...

Oli pakko uskoa että syksy oli auttamattomasti käsillä, vaikka minä blogissakin vielä elelin kesämuistoissa, eli Gotlannin reissussa, jonka käsittelykin oli edelleen kesken. Puhumattakaan Italian matkasta, kesälomasta ja kaikista muista kuvistani. Ja nyt oli jo uusi matka mielessä. Pois syksyn alta ja pimeästa ja sateesta. Oli pakko saada vielä hieman aurinkoa kroppaan. Niinpä lähdimme lokakuun toisella viikolla La Mangaan, Espanjaan, joka totesimme vielä olevan melko varma aurinkopaikka. Matka eteni kuitenkin ensin Sveitsin kautta, missä kävimme toteamassa, että poikamme oli lopultakin saanut kunnon opiskelija-asunnon jouduttuaan asumaan 3 viikkoa teltassa (!!!) opiskelun alussa, kun ei koulu eivätkä asuntomarkkinat Lausannessa pystyneet tarjoamaan mitään vaihtoehtoa. Matkamme oli erittäin onnistunut, siitä myöhemmin lisää.

Kun olimme tämän syysloman jälkeen koteutuneet näimme kuinka pimeää oli jo todella tullut.

Ja kuinka ollakaan, parin -5 - -6 asteisen pakkasyön jälkeen oli torstai-iltana ensi lumen vuoro meidän kulmillamme. Aamulla oli noin sentin verran lunta ruohikoissa, lehdillä ja asfaltilla. Mutta ennen kuin ehdin ikuistamaan sitä kamerallani, oli se jo hävinnyt perjantai-iltaan mennessä. Lumi näyttikin maisemassa vielä aika omituiselta, sillä monet pensaat ja puut ovat yhä säilyttäneet lehtensä jopa vihreinäkin vielä.

Mutta uskottava kai on, että talveen olemme menossa, nyyyh, nyyyhh! Minä kyllä vielä palaan kesään ja kesäkuviin lähiaikoina, en antaudu talvelle vielä!!

Terveisin,

Rosmariini