Syksykavalkaadi

Hyvät ystävät,
Kuinka tämä saattoi taas tapahtua? Olemme lähes talven kynnyksellä! Näin kyllä muutamia keltaisia lehtiä koivussa, mutta ei nyt yksi keltainen koivunlehti syksyä tee.... Vastahan ihailin juuri kauniita georginen kukkia puutarhassani aamuauringossa....



....sitten huomasin, että muutamat puutarhamansikan lehdet olivat saaneet kauniita värejä.


Ja sitten alkoi jatkuvasti sataa, ja ruusunmarjatkin punertuivat, ja taas satoi....

Pieni etana kiipesi sateelta turvaan myöhäisenä kasvaneeseen ja vielä urheana kukkivaan auringonkukkaan...

Viimeiset upeat ruusuni sade sen sijaan runteli heti rumaksi.

Useammat lehdet alkoivat punertaa...

....ja päivät kävivät lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Mökille tehtiin syysvisiitti ja laitettiin paikkoja talvikuntoon. Sadepilvet pyörivät taivaalla.

Ja vesi tuntui jo kylmältä ja oli saanut myös syksyn värisävyt.

Mökkitontille oli ilmestynyt ennäysmäärä sieniä, sekä kanttarelleja että erilaisia rouskuja, joita en muista koskaan ennen löytäneeni sieltä...

Oli pakko uskoa että syksy oli auttamattomasti käsillä, vaikka minä blogissakin vielä elelin kesämuistoissa, eli Gotlannin reissussa, jonka käsittelykin oli edelleen kesken. Puhumattakaan Italian matkasta, kesälomasta ja kaikista muista kuvistani. Ja nyt oli jo uusi matka mielessä. Pois syksyn alta ja pimeästa ja sateesta. Oli pakko saada vielä hieman aurinkoa kroppaan. Niinpä lähdimme lokakuun toisella viikolla La Mangaan, Espanjaan, joka totesimme vielä olevan melko varma aurinkopaikka. Matka eteni kuitenkin ensin Sveitsin kautta, missä kävimme toteamassa, että poikamme oli lopultakin saanut kunnon opiskelija-asunnon jouduttuaan asumaan 3 viikkoa teltassa (!!!) opiskelun alussa, kun ei koulu eivätkä asuntomarkkinat Lausannessa pystyneet tarjoamaan mitään vaihtoehtoa. Matkamme oli erittäin onnistunut, siitä myöhemmin lisää.

Kun olimme tämän syysloman jälkeen koteutuneet näimme kuinka pimeää oli jo todella tullut.

Ja kuinka ollakaan, parin -5 - -6 asteisen pakkasyön jälkeen oli torstai-iltana ensi lumen vuoro meidän kulmillamme. Aamulla oli noin sentin verran lunta ruohikoissa, lehdillä ja asfaltilla. Mutta ennen kuin ehdin ikuistamaan sitä kamerallani, oli se jo hävinnyt perjantai-iltaan mennessä. Lumi näyttikin maisemassa vielä aika omituiselta, sillä monet pensaat ja puut ovat yhä säilyttäneet lehtensä jopa vihreinäkin vielä.

Mutta uskottava kai on, että talveen olemme menossa, nyyyh, nyyyhh! Minä kyllä vielä palaan kesään ja kesäkuviin lähiaikoina, en antaudu talvelle vielä!!

Terveisin,

Rosmariini