Päivät pimenevät ja ainakin minua tällä hetkellä väsymys vaivaa, sadeilma painaa, tuntuu harmaalta kun pitkä talvi on taas edessä. Sitten yht'äkkiä on kuin eräänä päivänä auringonsäde tulisi risukasaan! Sattuu pieniä asioita, mutta jotka ilahduttavat niin sanomattomasti. Minulla oli lauantaina viikko sitten sellainen onnenpäivä, jolloin tuntui kuin suoranaisesti aurinko olisi alkanut paistamaan ja iloa on riittänyt edelleenkin.
Sain vierailun mukana lokakuun alkupäivinä Suomesta siellä varastoidun, isäni kauan sitten tekemän mosaiikkipöydän. Puuosat ovat lakattua koivua (tai mäntyä?) ja päällys jäännösmosaiikeista kokoama. En aikanaan sen saatuani ollut aivan tyytyväinen värikombinaatioihin, mutta ei ollut valinnan varaa, koska se päätettiin pääosin käyttää hyväksi muista yhteyksistä jääneitä mosaiikkipaloja. Viime lauantaina aloin tarkemmin tutkimaan aiemmin lamppu- ja kukkapöytänä käytettyä pöytääni, ja miettimään miten sitä nyt käyttäisin. Kukkapöydälle on aina käyttöä, mutta toistaiseksi pöytä on sijoitettu olohuoneeseen ja lämpöpatterin eteen, joten kukkia siihen ei voinut asettaa. Sitten aloin katselemaan erinäisiä koriste- ym. esineitäni ja sitten tuli kuin salamanväläyksenä mieleen Marimekon lasit. Minulla on niitä pieni kokoelma ja kun toin ne esiin ja koettelin pöydän pinnalle, niin ai kuinka ilahduin, sillä pöytähän oli kuin tehty näitä laseja ja niiden värejä toistamaan. Joku voi olla erimieltä näiden sopivuudesta, mutta minun silmääni kombinaatio ilahdutti kovasti ja iloitsen edelleen päivittäin katsellessani näitä värejä. Jatkossa voi tietenkin pöydän paikka ja käyttö muuttua, mutta nyt on näin:
Pyöritellessäni siinä pöytää ja laseja ympäri ja niitä kuvatessani, tuli mies kotiin ruokakauppareissulta. Hän on kiltti ja usein hemmottelee minua hoitamalla sekä ruokaostokset että ruoanlaiton viikonloppuisin. Välillä kokeilemme kyllä kaikenlaista uutta yhdessäkin. Hän tulla tupsahti nyt olohuoneeseen kauppakasseineen ja kädessä myös suuri kukkapaketti. Hämmästyin suuren suuresti. Ei minulla eikä hänelläkään ollut mitään merkkipäivää, eikä muutakaan merkittävää, jota olisi pitänyt juhlistaa kukin näin odottamatta. Mutta hän oli vain päättänyt ostaa minulle kukkia - vieläpä ihania nuppuisia ruusuja, eikä vain yhtä...
...vaan kokonaisen suuren kimpun ihanissa karamelliväreissä, suuria pitkävartisia ruusuja:
Olen niistä ruusuista iloinnut koko viikon, koettanut hoitaa niitä hyvin, laittanut yöllä viileään ja kantanut taas päiväksi huoneeseen ihailtavaksi. Voitte myös olla varmoja, että olen niitä myös kuvannut! Ja nyt viikkoa myöhemmin ruusut ovat avautuneet ja ovat edelleen aivan upeita, eikä yksikään niistä ole nuokahtanut vielä! Mikä onnen päivä minulla olikaan ja iloa riittää yhä!!!
Hyvää syksyn jatkoa ja onnellisia päiviä teillekin!
toivottaa Ruusumar..eeeii kun siis Rosmariini
Jännittävän näkoinen pöytä, jolla on varmasti tunnearvoakin.
VastaaPoistaJa ihanan ruusukimpun olet saanut mieheltäsi!