Syntymäpäivä - Birthday

Heippa!

Kesken kaikkien työ- ynnä muiden kiireiden (mukamas!) onnistui taas yksi syntymäpäiväkin vilahtamaan ohitse. Taas ollaan vuotta vanhempia siis, vaikka tosiasiassa minusta on tänä keväänä tuntunut siltä kuin olisin vanhentunut monta vuotta kerrallaan. Olen ollut tosi väsynyt, ja se näkyy blogin pidossakin. En ole jaksanut kovasti postailla, ja olen jopa miettinyt, että pitäisikö lopettaa koko homma - olen huomannut monien muidenkin niin tehneen. Aika ei riitä, tai sitten ei voimat. Kuvaan kyllä paljon edelleen, mutta se kuvien käsittely edelleen, se on työlästä ja siihen se sitten tahtoo lopahtaakin. Lukijanikin ovat vähentyneet, enkäpä ihmettelekään, kukapa viitsii käydä samoja sivuja kurkkimassa, kun ei mitään uutta näytä juuri nykyään tänne blogiini ilmestyvän!

Mutta syntymäpäivään: Olin juuri ennen päivääni perjantain ja osan lauantaitakin työreissussa Trondheimissa, enkä ollut ajatellut mitään päiviä viettääkään, kun ei ollut edes kysymys mistään pyöreistä vuosista. Mieheltä olin sitä paitsi saanut jo synttärilahjankin etukäteen kuukausi sitten. Nyt oli vain ihanaa päästä reissun jälkeen kotiin ja rauhoittumaan. Mutta perhe päätti yllättää. Syntymäpäiväruusut minun piti valita itse, mutta sitten pisti mies tapansa mukaan hihat heilumaan ja loihti ihanan päivällisen, joka päättyi uuteen jäätelötuttavuuteen Tiramisu-jäätelöön, kaikki valtavan hyvää. Tytär oli jujussa mukana ja leipoi kasan vadelmatuorejuustomuffinseja, joissa käytettiin pakastevadelmia. Niitäkään en ole ennen maistanut, mutta olivat todella nam-nam! Sitten ilmestyi vielä tyttären piiloista kaunis paketti, josta löytyi Marikulho. Kokoelmani sai uuden värin, tämän herkän, vaalean, veden vihreä. Minusta todella nätti ja herkkä! Kiitos, perhe, vielä kerran, kiitos hemmottelusta!

Ja tiistaina sitten toinen hyvä hetki. Poika on palannut Sveitsin vuotensa jälkeen kotiin. Nyt odottaa muutaman kuukauden aika täällä kotiväen kanssa sekä kesätyö, kunnes ja sitten taas on aika palata opiskelun pariin Trondheimissa. Taisi pojasta olla hiukan haikeaa jättää Lausannen pölyt jaloistaan, hänellä on ollut siellä hauska ja tapahtumarikas vuosi ja hän on saanut paljon uusia tuttavuuksia ja ystäviä eri maista, joihin varmaan tulee pitämään yhteyttä jatkossakin. Mutta mukava on saada hänet kotiinkin hetkeksi ennen kuin taas opiskelu vie mennessään. Tyttärellä on vielä viimeiset kiireiset valokuvausprojektit tekeillä, ennen kuin koulu on tältä vuodelta hänelläkin ohi. Kesästä on jo kolmannes kulunut (valitettavasti) ja vuoden lyhin ja valoisin yö on ohitettu, mutta huomenna on Juhannus, perhe on koossa ja kesälomatkin vielä edessä päin - joten on paljon syytä iloon!

Hyvää juhannuksen aaton aattoa!
Terveisin
Rosmariini