Yllä oleva kuva: Kerran Elbalta tuomani erikoinen apila, kukkii jälleen runsaasti! Viettää ulkona kesän, talvet sisällä ikkunalaudalla.
Hei ystävät ja "kylän miehet" (= vanha sanonta).
Olen ankarasti miettinyt, että pitääkö kohta blogin nimeä vaihtaa kun olen ollut taas niin paljon reissuissa, että blogiin ei väliin tahdo tulla muuta teemaa eikä ilmettä, kuin kuvia matkoista ja retkistä, ja välillä kukista. Tuntureilta on iso kasa kuvia. Meillä oli osittain onnea ilmojen kanssa, mutta myös kävelyretkiemme valinnassa sikäli, että saimme nähdä sentään jonkin verran värejäkin, vaikka kesän ja alkusyksyn sateet ovat vaikuttaneet siihen, että tunturit ovat jo enimmäkseen ruskeita ja harmaita upean ruskan sijasta - ainakin Valdresissa, missä pääasiassa aina käymme.
Tunturireissun jälkeen olin 2,5 päivää työmatkalla Kööpenhaminassa, missä sen puolikkaan otin lisäaikaa vain itseäni ja omia retkiäni varten. Sieltäkin on taas kerääntynyt kasa kuvia. Ja vain lyhyen ajan kuluttua on meitä odottamassa lähes pariviikkoinen etelän auringossa, mistä varmaan tulee taas postattua erinäisillä matkakuvilla.
Olen syyskuun alusta tehnyt 3-päiväisiä työviikkoja, mutta kun ihmiset kysyvät miltä se tuntuu, eikö ole ihanaa. Niin en voi muuta kuin toistaiseksi sanoa, etten oikein vielä tiedä, stressaan yhtä paljon kuin aikaisemmin, enkä ole huomannut saaneeni yhtään enempää aikaiseksi kotirintamalla, ja olen taas kantanut töitä vapaapäivinäkin mukanani kotiin, vaikka olin pyhästi luvannut itselleni, etten niin tekisi....
No, nyt ennen seuraavia matkakuvia ( ;o) tulee hieman taas vaihteeksi kuvia kukista ja kirpputori- ym. löydöistä.
Tässä ihanan sinikuvioinen (kukallinen) pieni silli- tai muu tarjoiluvati nettihuutokaupasta. Englantilaista tavaraa. Minusta todella söpö, en vain ole vielä ehtinyt edes käyttää sitä. Kaunis vanha haarukka on tyttären ostama Fredrikstadin lauantaikirpparilta, mistä mainitsinkin Ekebyn postauksessa.
Kesälomalla Ruotsissa kävimme tavanomaisesti tutussa vainhain tavarain kaupassa ja sieltä tarttui mukaan nämä kauniisti patinoituneet kullatut kehykset, 4 kpl samanlaista, 2 minulle ja 2 tyttärelle. Ruusu on vain koristeena, kun sopivia kuvia ei ole vielä kehyksiin löytynyt.
Fredrikstadin lauantaikirpparilla ihastuin tähän englantlaiseen pieneen korulippaaseen. Pidän kovasti tinaesineistä, mutta luulen kyllä kannen sisäpuolesta päätellen, että tämä on jotain muuta metallia, mutta aika painava se on. Alemmassa kuvassa toinen yksinkertaisempi ja todellakin tinainen rasia. Siinä on vuorostaan sininen samettivuoraus ja koristuksestaan huolimatta on jotenkin paljon eleettömämpi, mutta siinä rasiassa juuri se minua puhuttelee.
Fredrikstadin lauantaikirpparilla ihastuin tähän englantlaiseen pieneen korulippaaseen. Pidän kovasti tinaesineistä, mutta luulen kyllä kannen sisäpuolesta päätellen, että tämä on jotain muuta metallia, mutta aika painava se on. Alemmassa kuvassa toinen yksinkertaisempi ja todellakin tinainen rasia. Siinä on vuorostaan sininen samettivuoraus ja koristuksestaan huolimatta on jotenkin paljon eleettömämpi, mutta siinä rasiassa juuri se minua puhuttelee.Hassua toinen on hauska kaikkine kukkahörhelöineen ja toinen juuri siksi, ettei se ole niin täyteen pyntätty!
Ostin mökillä kesälomalla pari vaaleanpunaista pelargoniaa ja otin ne lopuksi mukaan kotiinkin, kun ne olivat niin kauniit. Ajattelin säästää yli talven ensi kesään, jos onnistun. Kukinta vaikutti jo menneen lähes ohi. Mutta sitten pikkuhiljaa täällä kotona alkoivat tehdä lisää nuppuja ja sitten nostin ne sisään sateilta suojaan. Tässä yläkuvassa ne ovat juuri alkaneet aukomaan uusia nuppuja. Vasemman puoleinen löysi paikan hauskassa kuparipadassa, jonka myös löysin Fredristadin torilta. Oikeanpuoleinen on asettunut sinikuvioiseen keramiikkaruukkuun, jonka löysin Mariefredin kadun pikkukaupasta. Taustalla sisareltani kerran joululahjaksi saamani pitsimäinen kynttilälyhty.
Oltuaan pari viikkoa sisäoloissa alkoivat pelargoniat kukkia vain lisää. Seurakseen ne saivat myös sateelta pakoon sisään otetun pienen sinikellon. Oikealla maitokannun takana rehottaa minttu. Maitokannu, vanha sellainen, oli pakko saada (Fredrikstadin torilta) siitä nostalgisesta syystä, että olen pahoilla mielin muistellut jo vuosia, että minun piti heittää aikanaan vastaavanlainen roskalaatikkoon, kun vanhempien kotia aikanaan tyhjennettäessä ei sille löytynyt enää mitään rakoa muuttoautossa.
Ostin mökillä kesälomalla pari vaaleanpunaista pelargoniaa ja otin ne lopuksi mukaan kotiinkin, kun ne olivat niin kauniit. Ajattelin säästää yli talven ensi kesään, jos onnistun. Kukinta vaikutti jo menneen lähes ohi. Mutta sitten pikkuhiljaa täällä kotona alkoivat tehdä lisää nuppuja ja sitten nostin ne sisään sateilta suojaan. Tässä yläkuvassa ne ovat juuri alkaneet aukomaan uusia nuppuja. Vasemman puoleinen löysi paikan hauskassa kuparipadassa, jonka myös löysin Fredristadin torilta. Oikeanpuoleinen on asettunut sinikuvioiseen keramiikkaruukkuun, jonka löysin Mariefredin kadun pikkukaupasta. Taustalla sisareltani kerran joululahjaksi saamani pitsimäinen kynttilälyhty.Oltuaan pari viikkoa sisäoloissa alkoivat pelargoniat kukkia vain lisää. Seurakseen ne saivat myös sateelta pakoon sisään otetun pienen sinikellon. Oikealla maitokannun takana rehottaa minttu. Maitokannu, vanha sellainen, oli pakko saada (Fredrikstadin torilta) siitä nostalgisesta syystä, että olen pahoilla mielin muistellut jo vuosia, että minun piti heittää aikanaan vastaavanlainen roskalaatikkoon, kun vanhempien kotia aikanaan tyhjennettäessä ei sille löytynyt enää mitään rakoa muuttoautossa.Ja näin runsain kukin nyt palkitsevat ne vaaleanpunaiset pelargoniat sateelta säästymisensä.
Terveisin,
Terveisin,Rosmariini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti