Hei ystävät!
Katuviemäreiden kannetkin olivat koriteltuja. Olen saanut omituisen vimman kuvata näitä eri kaupungeissa käydessäni (katso esim. postausta Madridista)!
Portaitakin riitti ja talojen seinät hohtivat auringossa ja vielä lisäsivät lämpöä kuumana päivänä!
Toinen kohde lähiympäristössä missä kävimme, oli Nerjan tippukiviluolat. Olemme käyneet vastaavanlaisessa paikassa mm. Lanzarotella. Siellä tällainen luola oli koristeltu valoin, jotka lisäsivät kivien värejä, siellä oli pieni sisäjärvi ja konserttisali. Se oli omalla tavallaan elämys, mutta tämä luola Nerjassa oli myös suuri ja syvä ja oli vaikuttava alkuperäisyydessään. Nähdäkseni tänne ei oltu tehty lisäeffektejä juuri muuten kuin tavallisen valaistuksen ja portaikkojen ja käytävien muodossa. "Kiviputoukset" olivat mahtavan suuria ja etäisyyksiin ja mittasuhteisiin saa ehkä alla olevasta kuvasta hieman käsitystä jos tarkkaan katsoen erottaa suurin piirtein kuvan keskellä näkyvän portaikon kaiteineen kaukana alempana ja sen takana (hivenen ylempänä kuvassa) vielä hieman syvemmällä luolassa toisenkin polun kaiteineen. Luolassa oli vaikeaa saada kuvia, jotka antoivat selvän käsityksen mittasuhteista ja syvyyksistä. Jonkin verran vihreänsinisiä ja ruskeanpunertavia ja lilanvärejä löytyi tästäkin luolasta, mutta etupäässä täällä vaikutuksen tekivät korkeudet ja tippukivien suuruudet. Pisin retkemme Nerjasta ulottui Gibraltarlle ja paluumatkalla Rondan kaupunkiin. Jälkimmäisestä kuvia vielä omassa postauksessaan, mutta tässä Gibraltar!Tuo ulommainen niemennokka ja Iso-Britannian omistuksessa oleva omituinen kallionkieleke, jolta hyvällä ilmalla saattaa nähdä Afrikkaan Marokon pohjoisrantaan. Meillä oli suhteellisen hyvä ilma, mutta hieman utuinen. Saatoimme erottaa jotakin kaukana taivaanrannassa, mutta oli vaikea sanoa oliko se nyt sitten se Afrikan ranta vai jotakin muuta. Olimme harkinneet jopa ottaa lautan sinne, mutta matkan pituuden takia sekä maitse että meritse se olisi vaatinut vielä yöpymisen joko Tangerissa tai Gibraltarilla, jotta olisimme voineet yhdistää tähän Rondalla käynninkin, ja tullut näin ollen myös huomattavasti kalliimmaksi. Siksi päätimme unohtaa Marokon puolella piipahtamisen tällä kertaa! Gibraltarilla on erikoista tuo erikoinen kalliomuodostelma näköaloineen ja tietenkin ne apinat, jotka täällä asustavat ja liikkuvat vapaina. Niiden syöttäminen on tietääkseni kiellettyä, mutta ne ovat oppineet kerjäämään, pysäyttävät ylös vuorelle ajavia autoja ja siellä ylhäällä liikkuvia turistejakin ja odottavat tietenkin makupaloja niitä kuvattaessa. Eräässä käytävässä ollessani yksin kuvaamassa, tulla möngersi tämä synkkäilmeinen vaari minua vastaan, ja tunsin että sain vastuttamattoman halun vain perääntyä kunnes tulin leveämmälle avonaiselle kattotasanteelle, missä apina sitten minusta piittaamatta ja hyvin määrätietoisesti hyppäsi lasikaton päälle ja vaelsi ylöspäin... ....kunnes sitten asettui mielenosoituksellisesti sen aivan viimeisimmälle nurkalle, valtava pudotus suoraan alapuolellaan, murjottamaan ja hievahtamatta tuijottamaan kaukaisuuteen. Olikohan sitä jotenkin verisesti loukattu lauman taholta, vai halusiko se vain ylimielisesti osoittaa vaivaiselle, alla avautuvaa tyhjyyttä arastelevalle turistille, kuka on kuka näissä korkeuksissa!? Korkeuseroista ja rinteen jyrkkyydestä saa käsityksen ylempänä ensimmäisestä Gibraltarin kalliosta otetusta kuvasta sekä tässä alla olevasta kuvasta, kun katsoo kuinka pieniltä rakennukset näyttävät suoraan alapuolella. Taustalla oleva kaupunki on Espanjaa ja sen ja Gibraltarin välissä kulkee kiitorata, jonka jouduimme ylittämään päästäksemme Gibraltariin ja sieltä pois. Kun lentokone ole laskeutumassa, niin jouduimme kauniisti odottamaan, että se ohitti meidät kiitoradalla, ennen kuin saatoimme kävellä sen poikki takaisiin Espanjaan.
Olen miettinyt monesti mitä oikeastaan teen tämän blogin ja blogaamisen kanssa. Aloittaisinko toisen, johon vain laittaisin kuvia, ilman juuri mitään tekstiä. Vai pitäisikö avata joku matkablogi tämän nykyisen sijasta. Olemme innokkaita reissaamaan sekä pienempiä että pidempiä lomamatkoja, ja niiltä aina kertyy ihan väkisinkin niin paljon kuvia, etten mitenkään voi panna kaikkia esille, ja samalla niiden seulomiseen ja blogin kokoon muokkaamiseen kuluu aika paljon aikaa ja energiaa, ei välttämättä minun lempihommaani. Sitten lopulta tahtoo käydä niin kuin nytkin, en saanut/jaksanut/ehtinyt muokata kaikkia valitsemiani kuvia ja aiheita nopeasti syksyllä blogiin, ennen kuin jo tulivat uudet asiat, esim. joulu väliin. Laittaako nyt sitten jatkoa tänne puolen vuoden kuluttua, onko se tyhmää? Sitä olen miettinyt, mutta tiedän että jotkut blogini seuraajat ovat mielenkiinnolla katselleet matkakuviani, ehkä omia matkojaan suunnitellen. Niinpä sitten tulin lopulta siihen tulokseen, että päivitän tänne pari jatko-osaa viime syksyn Nerjan-matkastamme (aikaisempi postaus Nerjasta 12.11.2011) oli, vaikka näin jälkeenpäinkin! ...niin että - koettakaa kestää! Nerjan kaupungin lisäksi, missä varsinaisesti asuimme, teimme myös retkiä ympäristöön. Kaupungissa asuessamme emme olisi autoa tarvinneet kun rannatkin olivat kävelymatkan päässä, mutta olimme vuokranneet sen kuitenkin nimenomaan voidaksemme käydä tutustumassa erinäisiin kohteisiin ympäristössä. Yksi niistä oli Frigiliana, pienen pieni vitivalkoinen (niin kuin useimmat!) kaupunki vuorenrinteellä vain muutamien kilometrien päässä Nerjan keskustasta. Eräs kolleegani töistä oli Nerjassa käydessään polkenut sinne ylös vuokratulla polkupyörällä, mutta totesi hyvästä kunnostaan huolimatta, että se oli melko raskas reissu kun koko matka sinne oli pelkkää ylämäkeä. Minä kun en juurikaan urheilua tai treenejä harrasta golfia lukuunottamatta, olisin varmaan nuukahtanut tien viereen jo parin sadan metrin kuluttua, varsinkin kun lämpömittari jatkuvasti osoitti 25-32 astetta päivisin. Frigiliana oli tosi kaunis pieni vuoristokaupunki, kapeine kiemurtelevine kujineen ja portaineen, koristeelisine taloineen ja kukkineen, ja ylhäältä vuorelta avautui hienoja näköaloja. Keskustorin kahvila, vieressä myös linja-autoasema, sekä torikauppa, jotka eivät näy kuvassa.
Katuviemäreiden kannetkin olivat koriteltuja. Olen saanut omituisen vimman kuvata näitä eri kaupungeissa käydessäni (katso esim. postausta Madridista)!
Portaitakin riitti ja talojen seinät hohtivat auringossa ja vielä lisäsivät lämpöä kuumana päivänä!
Toinen kohde lähiympäristössä missä kävimme, oli Nerjan tippukiviluolat. Olemme käyneet vastaavanlaisessa paikassa mm. Lanzarotella. Siellä tällainen luola oli koristeltu valoin, jotka lisäsivät kivien värejä, siellä oli pieni sisäjärvi ja konserttisali. Se oli omalla tavallaan elämys, mutta tämä luola Nerjassa oli myös suuri ja syvä ja oli vaikuttava alkuperäisyydessään. Nähdäkseni tänne ei oltu tehty lisäeffektejä juuri muuten kuin tavallisen valaistuksen ja portaikkojen ja käytävien muodossa. "Kiviputoukset" olivat mahtavan suuria ja etäisyyksiin ja mittasuhteisiin saa ehkä alla olevasta kuvasta hieman käsitystä jos tarkkaan katsoen erottaa suurin piirtein kuvan keskellä näkyvän portaikon kaiteineen kaukana alempana ja sen takana (hivenen ylempänä kuvassa) vielä hieman syvemmällä luolassa toisenkin polun kaiteineen. Luolassa oli vaikeaa saada kuvia, jotka antoivat selvän käsityksen mittasuhteista ja syvyyksistä. Jonkin verran vihreänsinisiä ja ruskeanpunertavia ja lilanvärejä löytyi tästäkin luolasta, mutta etupäässä täällä vaikutuksen tekivät korkeudet ja tippukivien suuruudet. Pisin retkemme Nerjasta ulottui Gibraltarlle ja paluumatkalla Rondan kaupunkiin. Jälkimmäisestä kuvia vielä omassa postauksessaan, mutta tässä Gibraltar!Tuo ulommainen niemennokka ja Iso-Britannian omistuksessa oleva omituinen kallionkieleke, jolta hyvällä ilmalla saattaa nähdä Afrikkaan Marokon pohjoisrantaan. Meillä oli suhteellisen hyvä ilma, mutta hieman utuinen. Saatoimme erottaa jotakin kaukana taivaanrannassa, mutta oli vaikea sanoa oliko se nyt sitten se Afrikan ranta vai jotakin muuta. Olimme harkinneet jopa ottaa lautan sinne, mutta matkan pituuden takia sekä maitse että meritse se olisi vaatinut vielä yöpymisen joko Tangerissa tai Gibraltarilla, jotta olisimme voineet yhdistää tähän Rondalla käynninkin, ja tullut näin ollen myös huomattavasti kalliimmaksi. Siksi päätimme unohtaa Marokon puolella piipahtamisen tällä kertaa! Gibraltarilla on erikoista tuo erikoinen kalliomuodostelma näköaloineen ja tietenkin ne apinat, jotka täällä asustavat ja liikkuvat vapaina. Niiden syöttäminen on tietääkseni kiellettyä, mutta ne ovat oppineet kerjäämään, pysäyttävät ylös vuorelle ajavia autoja ja siellä ylhäällä liikkuvia turistejakin ja odottavat tietenkin makupaloja niitä kuvattaessa. Eräässä käytävässä ollessani yksin kuvaamassa, tulla möngersi tämä synkkäilmeinen vaari minua vastaan, ja tunsin että sain vastuttamattoman halun vain perääntyä kunnes tulin leveämmälle avonaiselle kattotasanteelle, missä apina sitten minusta piittaamatta ja hyvin määrätietoisesti hyppäsi lasikaton päälle ja vaelsi ylöspäin... ....kunnes sitten asettui mielenosoituksellisesti sen aivan viimeisimmälle nurkalle, valtava pudotus suoraan alapuolellaan, murjottamaan ja hievahtamatta tuijottamaan kaukaisuuteen. Olikohan sitä jotenkin verisesti loukattu lauman taholta, vai halusiko se vain ylimielisesti osoittaa vaivaiselle, alla avautuvaa tyhjyyttä arastelevalle turistille, kuka on kuka näissä korkeuksissa!? Korkeuseroista ja rinteen jyrkkyydestä saa käsityksen ylempänä ensimmäisestä Gibraltarin kalliosta otetusta kuvasta sekä tässä alla olevasta kuvasta, kun katsoo kuinka pieniltä rakennukset näyttävät suoraan alapuolella. Taustalla oleva kaupunki on Espanjaa ja sen ja Gibraltarin välissä kulkee kiitorata, jonka jouduimme ylittämään päästäksemme Gibraltariin ja sieltä pois. Kun lentokone ole laskeutumassa, niin jouduimme kauniisti odottamaan, että se ohitti meidät kiitoradalla, ennen kuin saatoimme kävellä sen poikki takaisiin Espanjaan.
Alla kuvassa on Gibraltarin kaupunki, missä kaikki kyltit ovat englanniksi, tyypillisiä englantilaisia pubeja on tuhkatiheään samoin englantilaisia muotiputiikkeja. Eli vaikkemme lähteneet käymään Marokon puolella, niin tunsimme ainakin täällä todella tulleemme Englantiin kulkiessamme alhaalla kaupungissa.
Lopuksi vielä tämä liikuttavan näköinen pikkuapina Gibraltarin rinteen polun varrelta. Mitä se mahtoi mielessään ajatella kun tuijottava turistilauma räpsyttävine kameroineen pysähtyi sen touhuja seuraamaan. Ujostuttikohan sitä?
Tervehdyksin ja hyvää sunnuntai-iltapäivää toivottaen,
Rosmariini
Hienoja kuvia.Itse kyllä pidän siitä,että kuvien mukana on tekstiäkin,jossa selitykset.Nerja on kaunis paikka,olen itsekin siellä joskus käynyt.
VastaaPoistaMukavaa kevään odotusta.