Maaliskuun auringon kurkistellessa terassin kaiteen läpi istun laiskana, kirjaimellisesti ottamassa aurinkoa ja nauttimassa sen lämmöstä. Uskomaton päivä maaliskuussa, istun lyhythihaisessa T-paidassa ja shortseissa ja silti on kuuma - maaliskuussa! Ihan hulluja lämpölukemia ympäri Norjaa. Samaan aikaan luen, että Suomessa olisi +4 - +5 astetta sadetta ja räntää ja vielä luntakin melkoisesti. Samalla olen pessimisti, pelkään että meillekin voi tulla vielä ikävä yllätys takatalven tai ainakin hyvin kylmän kauden muodossa. Näin lämpimät päivät ovat minusta lähes luonnottomia maaliskuussa, minkä tilastotkin osoittavat, päivittäin on Norjassa rikottu entisiä maaliskuun lämpöennätyksiä! Samalla kun nautin näistä ihanista päivistä ihmettelen, mihin luonto oikein on menossa.
Saan samaan aikaan myös yllätyksiä kotipiirissä: Huomasin taas kerran, että eräässä hieman syrjään laittamassani edellisvuotisessa amarylliksessä oli hieman kuihtuneiden lehtien keskeltä noussut uusia ja ihan salaa myöskin kukkavarsi. Nostin amarylliksen esiin ja parempaan valoon, ja aivan oikein, se on työntänyt ihan itsekseen ja poisunohtuneena komean kukkavarren, josta pikkuhiljaa on avautunut kolme suurta valkoista kukkaa! Lisäksi se on kehittänyt yhden sivusipulin, ja saattaa tulla vielä toinenkin uusista lehdistä päätellen.
Samaan aikaan sisään maljakkoon viime postauksessa ottamani keltaisen kevätpensaan oksat ovat nopeasti avanneet kukkasilmujaan. Ne vilkkuvat iloisen keltaisina keittiön pöydällä.
Samaan aikaan sisään maljakkoon viime postauksessa ottamani keltaisen kevätpensaan oksat ovat nopeasti avanneet kukkasilmujaan. Ne vilkkuvat iloisen keltaisina keittiön pöydällä. Mutta mitä sitten löysinkään: Kellariin poissiirretyt edellisvuotiset jouluhyasintin sipulit, joita tosin olen silloin tällöin kastellut, ja jotka olin ajatellut istuttaa tänä keväänä aikaisin maahan, kun istuttaminen syksyllä unohtui, ovatkin tehneet huomaamattani nuppuvarret ja nyt oli jo kaksi kukkavartta aukeamassa, ja kolmas tulossa. Otin nekin esille keittiöön tuoksumaan keltaisten viereen. Nyt meillä siis kukkivat kevät- ja joulukukat vierekkäin!
Edellispostauksen joulukaktus on myöskin muuttunut aivan kevät- eli pääsiäiskaktukseksi ja työntää lisää nuppuja entisten auetessa kovaa vauhtia.
Edellispostauksen joulukaktus on myöskin muuttunut aivan kevät- eli pääsiäiskaktukseksi ja työntää lisää nuppuja entisten auetessa kovaa vauhtia. 
Kylvämistäni siemenistä on kovaa vauhtia työntymässä taimia, tomaatit hieman hitaammin kuin kukkien taimet, mutta nekin ovat jo tulossa. Tässä on tulossa keltaisia tageteja (samettikukkia suomeksi?).
Kierros ulkona puutarhassa myös hämmästytti! Kirjoitin jokin aika sitten, ettei perhosille vielä löydy kukkia. Mutta kuinka ollakaan, nyt löysin jo Kaukaasian lemmikkejä vai minkä nimisiä nämä siniset nyt suomeksi ovatkaan - olen unohtanut - kukkimassa parissakin paikassa. Lisäksi on auennut useampia aikaisia pieniä keltaisia krookuksia, suurikukkaisemmat tulevat vasta hieman myöhemmin.
Ja toissapäivänä jo, yllätyksekseni löytyi jopa kaksi tällaista. Eilen kurkistaessani, oli vielä useampiakin nuppuja avautunut! En muista koskaan aikaisemmin löytäneeni valkovuokkoja kukassa maaliskuussa! Mutta miten käykään kesän kun kaikki lajit kehittyvät ja alkavat kukkimaan näin aikaisin. Onko luonto ja kesä valmis syksyn tuloon jo heinäkuussa, vai kukkivatko kasvit uudemman kerran? Niin on muutaman kerran käynyt meillä Rhododenronin, kun nuppuja on lämpiminä syksyinä alkanut aukeamaan uudelleen jo syyskuussa.
Sammalkin on työntämässä rehevänä uutta kasvua.
Pensaatkin ovat alkaneet jo työntämään pieniä lehtiä ja syreenienkin paisuneet silmut ovat sen näköisiä kuin voisivat kohta räjähtää auki.
En voi muuta kuin ihmetellä kaikkea kasvua ja näitä lämpimiä ihania päiviä ja nautin niistä, samalla kun taustalla on huoli globaalisesta kehityksestä. Yritän kuitenkin toistaiseksi lohduttautua sillä, että ehkä tämä kehitys kuitenkin on niin pitkän aikavälin aaltoviivaa, että meidän aikamme mittaukset eivät kuitenkaan välttämättä selitä kaikkea. Ja toisaalta, kaksi edellistä talveammehan taas olivat erityisen ankaria ja runsaslumisia, eivätkä kesät kuitenkaan mitenkään erityisen lämpimiä Norjassa (Suomessa taas kylläkin ne olivat tosi upeita ja kuumia). Vai ovatko nämä ajatukset vain vääriä, ja lohdutuksen etsimistä omiin ajatuksiini luonnon puolesta?
Kierros ulkona puutarhassa myös hämmästytti! Kirjoitin jokin aika sitten, ettei perhosille vielä löydy kukkia. Mutta kuinka ollakaan, nyt löysin jo Kaukaasian lemmikkejä vai minkä nimisiä nämä siniset nyt suomeksi ovatkaan - olen unohtanut - kukkimassa parissakin paikassa. Lisäksi on auennut useampia aikaisia pieniä keltaisia krookuksia, suurikukkaisemmat tulevat vasta hieman myöhemmin.
Ja toissapäivänä jo, yllätyksekseni löytyi jopa kaksi tällaista. Eilen kurkistaessani, oli vielä useampiakin nuppuja avautunut! En muista koskaan aikaisemmin löytäneeni valkovuokkoja kukassa maaliskuussa! Mutta miten käykään kesän kun kaikki lajit kehittyvät ja alkavat kukkimaan näin aikaisin. Onko luonto ja kesä valmis syksyn tuloon jo heinäkuussa, vai kukkivatko kasvit uudemman kerran? Niin on muutaman kerran käynyt meillä Rhododenronin, kun nuppuja on lämpiminä syksyinä alkanut aukeamaan uudelleen jo syyskuussa.
Sammalkin on työntämässä rehevänä uutta kasvua.
Pensaatkin ovat alkaneet jo työntämään pieniä lehtiä ja syreenienkin paisuneet silmut ovat sen näköisiä kuin voisivat kohta räjähtää auki.
En voi muuta kuin ihmetellä kaikkea kasvua ja näitä lämpimiä ihania päiviä ja nautin niistä, samalla kun taustalla on huoli globaalisesta kehityksestä. Yritän kuitenkin toistaiseksi lohduttautua sillä, että ehkä tämä kehitys kuitenkin on niin pitkän aikavälin aaltoviivaa, että meidän aikamme mittaukset eivät kuitenkaan välttämättä selitä kaikkea. Ja toisaalta, kaksi edellistä talveammehan taas olivat erityisen ankaria ja runsaslumisia, eivätkä kesät kuitenkaan mitenkään erityisen lämpimiä Norjassa (Suomessa taas kylläkin ne olivat tosi upeita ja kuumia). Vai ovatko nämä ajatukset vain vääriä, ja lohdutuksen etsimistä omiin ajatuksiini luonnon puolesta?Näissä mietteissä, auringosta kuitenkin nauttien, ja tervehtien,
Rosmariini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti