Kesäkuu? - June?

Hei lukijani, pitästä aikaa.

Oletteko nähneet Kesäkuutani missään?? Olen ihmetellyt tässä heinäkuulle siirryttäessä, että mihin kesäkuuni oikein hävisi! Valuiko se sateen mukana pois? Tuntuu vähän siltä kuin olisin itsekin liuennut sen mukana, olo kuin ummikolla. Paljon on kai tapahtunut, mutta kaikki on jotenkin phitettu kuin unen näkönä. Mitä tapahtui kaikille valkovuokoille, ihanille tuomille, mitä tapahtui metsäkyyhkylle, jonka piti tehdä pesä kotikuuseemme. Sekin vain hävisi. Viikon kuluttua kun oli kantanut risujaan, näin sen puolisonsa kanssa istuskelemassa oksallaan, vierekkäin. Sitten ne hävisivät. Ihanan kultasade-pensaan kukat ovat yht'äkkiä poissa ennen kuin aavistinkaan. Orvokit kukkapenkissä sentään sinnittelevät, vaikka nekin ovat melkein häviämässä - taistelussa etanoille.

Muistan enimmäkseen kesäkuusta vain sateen, sateen ja sateen, ja sen että olen juossut pyykkien kanssa edestakaisin, narulle, narulta pois, pilviä pälyillen narulle ja taas sateen alta pois. Ja muistan, että narulle pyykkejä ripustaessani aina kuulostelin kuinka viereisen koivun pesäpöntöstä kuului sirkutusta, välillä häipyen ja välillä voimistuen kun äiti- tai isäsinitiainen toi ruokaa. Oli pakko vahtia vieressä kerran kameran kanssa ja onnistuinkin näppäämään kuvan toisesta ruoan tuojasta, niin että varmistuin että kyllä se oli sinitiainen, joka siellä pesi. Meno ja tulo oli niin nopeaa, etten milloinkaan kunnolla ehtinyt erottaa minkä lajinen visertäjä siellä pesi ja pyrähteli edestakaisin. Ihmettelin mistä sekin löysi poikasilleen ruokaa kaiken sateen keskellä.

Sitten eräänä päivänä pöntössäkin oli hiljaista. Nekin olivat lähteneet. Tuntui haikealta.

Muistan, että olimme tyttären kanssa hänen kuvausmatkallaan Valdresissa. Hänen piti kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kuvata maataloa, josta on rakennettu pito- ja yöpymispaikka, ja josta olen itse aikaisemmin laittanut ulkokuvia blogiini (Sørre Hemsing). Ihana viikonloppu, mutta miten sekin hujahti ohi kuin silmänräpäys. Mutta paljon lampaita ja vuohia kuvasin kuten myös rakennuksia ym. Niistä kyllä laitan blogiini oman juttunsa - kunhan saan sitä puhtia.

Muistan yhden toisenkin asian - kesäkuun viime päiviltä - sain lopultakin kerättyä itseni ja tehtyä päätökseni, vaikken vieläkään ole ihan varma onko se se oikea. Päätin jäädä kokoaikaiselle työeläkkeelle lokakuun 1. päivästä, eli noin 3:n kuukauden kuluttua, silloin kun kesä loppuu... Se on suuri muutos elämään! Toivon silloin herääväni uudenlaiseen elämään, saavani aikaa ja uusia voimia kokea, tehdä ja oppia jotain muuta ja uutta. Ja toivon ettei tuleva syksy liukene minulta syyssateiden mukana pois.

Kesäloma (viimeinen?) alkaa kahden viikon kuluttua!

Hyvää lomakautta kaikille - ja a u r i n k o a !!

t. Rosmariini