perjantai 16. marraskuuta 2012

Syysvärejä tunturilta - 2 - Autumncolors from mountain

 
Jatkoa viimekertaiseen postaukseeni Valdresista. 
 
Kuten kuvasta näkyy vyöryivät mustan puhuvat pilvet välillä ylitsemme tunturilla, ja pelkäsimme saavamme valtaisan sadekuuron niskaamme.  Hieman pilvista ripoikin vettä, mutta hetken kuluttua ne painuivat kovaa vauhtia Olevatnia kohden ja sateenkaari alkoi näkyä pilvien hännillä.
 
 
 
 
Tunturin mikromaailmaa, sekin värikästä!
 
 
Näyttää kuin maa olisi tulessa!
 
Nessi sopi hyvin maastoon uudessa villapuserossaan ja hihnassaan:
 
 
 
 
 
 
Uhkaavan näköisen tunturin juuressa näyttävät rakennukset tosi haavoittuvilta.
 
 
 
 
Näin, sadetta ja paistetta vuorotellen tunturissa.  Väripalettia ei kuitenkaan ole moittiminen! Emmekä koskaan kyllästy siellä kuljeskelemaan ja ihailemaan näkymiä.
Hyvää viikonloppua!
Rosmariini
 


torstai 15. marraskuuta 2012

Syysvärejä tunturilta - Autumn colors from Mountains

Hei taas!
Kuten olen monta kertaa todennut, olen myöhäinen. Nyt vasta laitan esille kuvia viimeiseltä reissultamme tuntureille Valdresissa.  Tämä matka tapahtui sen jälkeen kun olimme viettäneet mieheni sisarentyttären häitä ja samalla pientä lomaa Vesterålissa ja Lofooteilla, missä olimme elokuun lopussa.  Valdresiin taas lähdimme syyskuun loppupuolella siinä toivossa, että saamma hiukan ihailla syysväritystä - ja olihan sitä silmän iloksi aivan tarpeeks.  Tosin ilmat eivät olleet ihan kaikkein parhaimmat, tosin eivät huonoimmatkaan.  Tässä hieman kuvasatoa.  Lisääkin on vielä tulossa.
Pienen sadekuuron jälkeen...
pisarat kilmmeltävät helminä punaisilla ja lilavärisillä lehdillä

 
 
 
Kreglingejä, mustikan näköisiä, joissa ei juurkaan syötävää, koska sisältävät paljon siemeniä, mutta maku on ihan hyvä.  Joten niitä tulee kyllä imeskeltyä tunturilla kulkiessa, mutta sitten voi loput hyvällä omallatunnolla sylkeä pois.
 
Aina jossakin ilmestyy suuria vuohilaumoja näköpiiriin.  Nämä laidunsivat aivan tien varressa ja uteliaina piirittivät automme heti kun olimme pysähtyneet ottamaan kuvia.  Odottivat tietysti makupaljojakin.  Nekin antavat oman värinsä tuntureille!
 
Mustikanvarvut olivat ihanan punaisia!
 
Maisemaa Beitostølenin ja Slettefellenin väliltä, Olevatn'ille päin.
 
 
 
 
Lisää mehevännäköisiä kreklingejä.
 
                                         
 
 
 
Koirat  viihtyivät hyvin tunturissa ja saivat juosta vapaana kun muita ihmisiä tai eläimiä ei ollut näköpiirissä.
 
Slettefjellenin "vardeja", kivimerkkejä.  Näillä oli aikanaan tärkeä tehtävä toimia tiennäyttäjinä talvikeleillä tunturien yli.  Nykyään ne ovat vain turistien ja muiden kulkijoiden keräämiä ja käynneistään euistoksi jättämiään "signatureja".
 
Tässä vaiheessa alkoivat pilvet uhkaavasti kerääntyä päämme päälle, ja pelkäsimme saavamme kaatosateen niskaamme Slettefjellenillä kulkiessamme.  Jatkoa seuraa...  Terv. Rosmariini
 
 

torstai 8. marraskuuta 2012

Seniora / Passionista

Hei ystävät!
 
Puhuin myöhäisestä tulppaanien istuttamisesta yms. viime postauksessa.  Kuten aikaisemmin olen maininnut, aloitin varhaiseläkkeeni 1.10. Monet ovat kysyneet sen jälkeen, ja jo ennenkin, miten saan sitten päiväni kulumaan. Mutta voin todeta kuten jo monet eläkeläiset ennen minua, että eläkeläisillä on aina kiirettä, eikä tunnu olevan yhtään enempää aikaa kuin ennen eläkepäiviäkään. Toinen asia kokonaan on, saanko mitään enempää aikaan näinä päivinä. Tuntuu, että en. Mutta en ole ehkä  myöskään löytänyt oikein uutta rytmiä vielä elämääni. Lisäksi olen raapinut paljon jälkeen jääneitä asioita kotona, ja niitä riittää vielä kauan, sillä olin viimeiset työvuodet niin väsynyt työpäivien jälkeen, etten koskaan jaksanut aloittaa mitään suurisuuntaisia siivous- tai raivaustöitä. Puutarhakin on täysin villiintynyt, ja kaipaisi oikein täydellistä uusimista. Se saa nyt kuitenkin jäädä kevääseen. Sen sijaan vintit, ullakot ja kaapit ovat talven aikana ensi sijalla. Makuuhuoneen uudet kaapistot ovat aviosiipan työlistalla nyt talvella, ja kun ne on saatu, niin sitten käyn samalla sisällön kriittisesti läpi, ennenkuin se siirtyy uusiin ja modernimpiin kaappeihin. Mutta myöhäinen monien asioiden kanssa tulen varmaan olemaan jatkossakin - se kai kuuluu lopultakin luonteeseeni!
 
 
Toinen asia, mikä minulla on edessäni, jos vielä jatkan blogin pitoa, on monen reissun ja matkan kuvien käsittely: Heinäkuussa kuvia Mariefredistä ja ympäristöstä, elokuussa häissä Vesterålissa (Sortland) ja samalla lomalla Lofooteilla, sen jälkeen käynti tuntureilla Valdresissa, syyskuun viime päivinä matka työkollegojen kanssa Berliiniin ja lokakuun alkupuolella kahden viikon loma Benalmadenassa aurinkorannikolla. Kuvia piisaa, niin matkoilta kuin muustakin - mutta, mutta, kun se niiden työstäminen blogikokoon ja siirtäminen on minusta niin hidasta puuhaa, turhaudun aina kun saan taistella, että saan kuvat pysymään kohdallaan, oikeassa järjestyksessä jne. En ymmärrä onko meidän laitteissa ja ohjelmissa vikaa, vai onko ongelmat Blogger-ohjelman syytä. Onko muilla koskaan tällaisia  vaikeuksia?? No ehkä kuitenkin saan otettua itseäni niskasta kiinni ja samalla kesää ja lomia muistellen saan pikkuhiljaa niitä muistoja ja kuvia esille tännekin. Yhdessä asiassa olen kuitenkin saanut enemmän tulosta kuin aikoihin ennen: olen todella kutonut melko ahkerasti ja elän toivossa, että sininen villatakki jonka aloitin nyt syksyllä, valmistuu jo muutaman viikon kuluttua!!!  Ja se, luulen, on lähes ennätys minulta! 
 
Sain etelässä lomalla ollessani jostakin käsiini vanhan ruotsalaisen Femina-numeron, jossa  naistenlehden entinen eläkkeelle jäänyt toimittaja kertoi tunnelmistaan.  Hän aloitti eläkeikänsä ollen 3 kuukautta Espanjassa, poikansa pienen lapsen hoitajana siellä.  Hän myös puhui siitä miten eläkeikä hänelle merkitsi oikeastaan kaiken mukavan alkamista, omien harrastusten, halujensa, mieltymystensä ja intohimojensa (passion) esille ottoa, täyttymistä ja täyttämistä.  Hänkään ei pitänyt eläkeläis-nimityksestä vaan espanjalaisittain kutsui itseään nimityksellä "passionista" eikä siis "pensionista".  Täkäläiset Norjassa ja ehkä Suomessakin kutsuvat itseään eläkeläisenä senioriksi.  Minusta se taas kuulostaa liian miespuoliselta naisesta käytettynä, niin että ehkä minä voisin sitten kutsua itseäni tästä lähtien nimityksellä seniora !?
 
 

Hyvää loppuviikkoa,
Tervehdyksin, seniora Rosmariini

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ensilumi - The first snow


 
Heippa!
Jos oikein muistan tuli meille ensi lumi 26. lokakuuta - melko aikaisin, sanoisin. Sitä tosin ei tullut paljon ja sen jälkeen huolehtivat jälleen sateet ja lämpöasteet siitä, että nuo valkoiset hahtuvat haihtuivat sen tien. Tätä kirjoittaessani ei ole enää lunta, mutta sen sijaan on jo kahtena yönä ollut
pakkasta 4 ja 6 asteen välillä, päivällä tietenkin lämpimämpää.  Vasta toissapäivänä sain tulppaanin- ja narssissin sipulit maahan.  Toivotaan, että myöhäisestä istutuksesta ja seuranneista pakkasöistä huolimatta ne pärjäävät ja kukoistavat ensi keväänä, vaikka sitten tavallista myöhemmin silloinkin.
 
Hyvää talvenalkua kaikille!
Rosmariini 
 
 
 


 
*  *  *  *  *