Päivät kuluvat sateen merkeissä ja vaikka jotain olen tekevinäni, niin tuntuu, että mitään valmista ei tule. Kesän viipyminen, harmaat ja koleahkot päivät ja sateet jähmettävät. Muutamana aurinkopäivänä tuntui jo aiemmin kesän lupaus, mutta sitten tuli taas "paikalla seis".
Vietimme miehen kanssa viikon päivät mökillä tarkoituksena saada mökin katto uudelleen päällystetyksi. Aluksi tietenkin taas satoi, mutta onneksi sitten tuli muutamia sateettomiakin päiviä ja kun mies on nopea liikkeissään niin tuli katto todellakin uudelleen päällystetyksi. Olikin jo aika, sillä katto oli alkuperäinen ja jo lähes 40 vuotta vanha. Hyvin oli kuitenkin kestänyt kun ei mistään vielä ollut puhki. (Eli kattoon ei ollut tullut kahta reikää - ne löytyvät muualla! :o) ) Mutta siksipä olikin hyvä saada uusi päällys (shingel) ennen kuin jotain vesivahinkoja olisi tullut. Koska tunsin itseni vähän epävarmaksi katolla, jäi minun osuuteni katon laitossa lähinnä materiaalien ojenteluihin, onneksi saimme kuitenkin yhden apumiehen kattohommiin - lämmin kiitos hänelle suuresta avusta! Minä sitten pysyttelin sen sijaan maan pinnalla istutusten ja puutarhan siivouksen parissa.
Katontekijä työssään, minä en olisi kyllä noin reunalla uskaltanut istua, puhumattakaan siellä kulkemisesta. Ei minulla korkean paikan kammoa ole sinänsä, mutta tuo kaltevuus, vaikkei kovin jyrkkä olekaan, teki meikäläisen epävarmaksi.
Valmista tuli!
Entäs mitä tämä sitten on: kaksireikäinen istuin mökin ulkohuoneellako?
No eipäs nyt sentään! Isäntä on ollut sen sijaan ahkera kotonakin ja rakentanut koiruksille omat "ruokapöydät" - pienempi pienemmälle ja suurempi suuremmalle.
Koirien ruokakuppitelineet ovat ns. hobbylaatoista sahattu ja koottu, kulmat pyöristetty, ja ne ovat n. 7 cm korkeat lattiasta. Ruokakuppien aukot on sahattu niin, että kupit painuvat niihin hieman yli puolenvälin, eli ne on helppo nostaa ylös, mutta eivät lähde liikkumaan koirien syödessä tai niiden yrittäessä töniä kuppejaan. Isäntä liimasi vielä lisäksi kumista kapean nauhan aukkojen sisäreunaan mikä lisää kuppien paikallaan pysymistä ja estävät kolinaa. Samaa nauhaa on myös telineiden reunojen alla lattiaa vasten, mikä myös estää liukumisen lattiaa pitkin ja pehmentää ääniä. Telineet on lakattu kolmeen kertaan, joten ne hyvin hylkivät vettä ja likaa, ja ne on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Aikaisemmin koirat tönivät kuppejaan välillä ympäri lattiaa, ja välillä raapivat ja kolistelivat niitä jos ei ruokaa ilmestynyt tarpeeksi nopeasti. Pienempi onnistui myös muutaman kerran leikkimään vesikuppinsa kanssa niin että vesi kaatui lattialle. Vaan eipä mitään tällaista ole tapahtunut uusien kuppitelineiden tultua paikalle. Eikös olekin niillä hieno ruokailupaikka nyt, kummallakin on omansa ja omassa nurkassaan, että ruokarauha säilyy?!
Tässä alla rynnivät koirakaverukset täysin rinnoin keväthangella maaliskuussa. Mikkeä (vas.) voisi luulla pahemmaksikin pedoksi, kun se suu auki ja hampaat näkyen syöksyy vastaan. Mutta se on vain vapauden, leikin ja vauhdin riemua!!
Tevehdyksin,
Rosmariini
Koirien ruokakuppitelineet ovat ns. hobbylaatoista sahattu ja koottu, kulmat pyöristetty, ja ne ovat n. 7 cm korkeat lattiasta. Ruokakuppien aukot on sahattu niin, että kupit painuvat niihin hieman yli puolenvälin, eli ne on helppo nostaa ylös, mutta eivät lähde liikkumaan koirien syödessä tai niiden yrittäessä töniä kuppejaan. Isäntä liimasi vielä lisäksi kumista kapean nauhan aukkojen sisäreunaan mikä lisää kuppien paikallaan pysymistä ja estävät kolinaa. Samaa nauhaa on myös telineiden reunojen alla lattiaa vasten, mikä myös estää liukumisen lattiaa pitkin ja pehmentää ääniä. Telineet on lakattu kolmeen kertaan, joten ne hyvin hylkivät vettä ja likaa, ja ne on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Aikaisemmin koirat tönivät kuppejaan välillä ympäri lattiaa, ja välillä raapivat ja kolistelivat niitä jos ei ruokaa ilmestynyt tarpeeksi nopeasti. Pienempi onnistui myös muutaman kerran leikkimään vesikuppinsa kanssa niin että vesi kaatui lattialle. Vaan eipä mitään tällaista ole tapahtunut uusien kuppitelineiden tultua paikalle. Eikös olekin niillä hieno ruokailupaikka nyt, kummallakin on omansa ja omassa nurkassaan, että ruokarauha säilyy?!
Tässä alla rynnivät koirakaverukset täysin rinnoin keväthangella maaliskuussa. Mikkeä (vas.) voisi luulla pahemmaksikin pedoksi, kun se suu auki ja hampaat näkyen syöksyy vastaan. Mutta se on vain vapauden, leikin ja vauhdin riemua!!
Rosmariini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti