Minulla on ollut kesällä kasvamassa kaksi (2 !) vaivaista tomaatintainta, ja nekin ostettuja. Tiesin, että olisimme paljon poissa kotoa tämän kesän aikana, enkä viitsinyt kasvattaa omia taimia turhan takia. En halunnut ketään ulkopuolista vaivata kastelemaan kasveja, joten arvasin etukäteen, että ne joutuisivat koville, jos yleensä pysyisivät hengissä lainkaan.
Nyt olemme juuri palanneet 2-viikkoiselta USA:n matkalta, ja täällä on poissaollessamme ilmat jatkuneet vuodenaikaan nähden ihmeen kesäisinä, mikä on ollut kasveille sekä hyväksi että pahaksi! Jätin lähes kaikki sisäkukkanikin ulos pihamaalle lähtiessäni toivoen, etteivät yökylmät niitä vielä palelluttaisi, samalla kun myös pelkäsin että ne saattavat mädäntyä ylenpalttisessa sateessa tai kuolla kuivuuteen ja paahteeseen. Viimeksi mainittu olikin sitten yllättäen se suurin uhka.
Kun näin ilmojen pysyvän Norjassa aurinkoisena ja paahteisenakin, pelkäsin että tomaatin raakileet ovat kuivuneet kokoon ja taimet kuolleet jo kokonaan. Onneksi sitten oma runsas kasteluni ennen lähtöä sekä erään ystävällisen ihmisen kriisiapu, pelasti tilanteen, niin että ne samoin kuin muutkit kasvit pärjäsivät hyvin. Tomaatitkin kypsyivät sillä aikaa oikein kauniisti. Olemme nyt muutamia päiviä saaneet nauttia makeista auringon kypsyttämistä omista tomaateistamme, ja edelleen on paljon raakileita kypsymässä. Tomaatit eivät ole kovin suuria, se on pensaslaji, mutta tekee sen sijaan runsaasti raakileita.
Mikä ihana syksy, lämmintä ja aurinkoa
- vai pistäisikö nyt taas luontoystävänä ehkä huolestua maapallon lämpötilan kohoamisesta. Rankkaa tämä elämä, aina pitäisi kantaa huolta jostakin, uskaltaako ja voiko koskaan hyvällä omalla tunnolla vain nauttia !?
...pohdiskelee
Rosmariini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti