tiistai 17. syyskuuta 2013

Majava-tietoa! - Beaver info!

Heippa ystävät! (ja majavat!)

Olimme pikavisiitillä viikonloppuna mökillämme Mariefredissä, Ruosissa,  ja laitoimme sen talvikuntoon. Viikonlopun ilma oli mahdottoman upea - varsinkin kun kyseessä oli lähes syyskuun puoliväli.  Lauantaina lähdimme kävelylle mökkimme lähistölle metsäpoluille ja rannan tuntumaan nauttimaan ilmasta ja luonnosta.

Hämmästyksemme oli suuri kun pian polulla aivan veden läheisyydessä näimme kaadetun kaksi SUURTA haapaa, toinen makasi läheistä kalliota kohden ja toinen yli polun, vettä kohden.  Tutkimme jälkiä, ja lastukasoja puiden juurilla, ja ihmettelimme, että voiko tämä todella jäljistä päätellen olla majavien työtä!
Puut olivat tosipitkiä ja paksuja. Olen aina kuvitellut, että majavat käyvät vain n. 10-15 cm paksujen puiden kimppuun, mutta nämä olivat oikein kunnon tukkeja!  Lisäksi toinen puista oli kaatunut metsään ja kalliota kohden, eikä lainkaan veteen, niinkuin olisi luullut, mutta ehkä sen olikin lopulta kaatanut tuulenpuuska tai joku muu, ja niin oli majavien alkuperäinen kaatumissuunta ja suunnitelma epäonnistunut. 





Toisen puun olivat sen sijaan kaataneet tonttiyhdistyksen miehet sahalla, todennäköisesti löydettyään sen jo puoliksi vaarallisen ohueksi pureskeltuna ja todenneet vaaran joka uhkasi polulla kulkijoita.  
Asian vahvisti meille myöhemmin yhdistyksen nettisivu, mistä löytyi selostus asiasta. 

Bäverhjälp.....
Vi har flitiga bävrar i området som då och då kalasar på träd i strandkanten. Men jobben avslutas inte alltid så vi kan tacka Bo Hagelqvist och Guy Lindahl som gjorde slutjobbet med ett träd som bävrarna jobbat på en tid. Annars hade kanske någon fått trädet över sig. Trädet fälldes åt samma håll som bävrarna tänkt sig, tvärs över stigen vid Erlandsviken.

En ole koskaan nähnyt elävää majavaa vapaana luonnossa, mutta olisi ollut jännittävää nähdä otukset, jotka olivat jaksaneet jyrsiä nämä puut poikki!

Ylläoleva kuva ja sivussa oleva pikkukuva näyttävät, ettei enää kovin paljoa puuta ollut jäljellä sitä pystyssä pitämässä kun tonttiyhdistyksen miehet se lopulta sahasivat.  Puun latva makaa nyt vesirajassa ja se olisi siis kaatunut suoraan rinnettä alas ja yli polun, jota monet päivittäin käyttävät.  Tuntui vain oudolta, että majavat olivat valinneet kaksi suhteellisen suurta puuta kaukana vesirajasta, sen sijaan että olisivat kaataneet muutamia polun alapuolelta, lähempänä vettä.

Tämän majavatapahtuman jälkeen innostuin tutkimaan majavia hieman tarkemmin netistä ja löysin mm. tämän historian koskien majavakantaa Suomessa ja Norjassa - mielenkiintoista! 

Netti/Wikipedia kertoo mm. näin:

"Suomessa majavayhdyskunnat olivat Kustaa Vilkunan mukaan jo varhain tiettyjen kylien tai metsästäjien omaisuudeksi merkittyjä. Olaus Magnus totesi vuonna 1555 majavia olevan Pohjoismaissa paljon, mutta ankara metsästys oli verottanut niitä jo tuolloin varsinkin Suomen eteläosissa[5]. Esimerkiksi vain vuotta aiemmin eli 1554 Tornion-Lapin ja Kemin-Lapin voudit keräsivät veroina vain 39 majavannahkaa. 1600-luvulla majavaa esiintyikin Suomessa varsinaisesti enää vain Lapissa ja se metsästettiin lopulta Suomesta sukupuuttoon. Viimeinen yksilö ammuttiin vuonna 1868 Sallan Eniöjoesta, joka kuuluu nykyisin Venäjään. Samana vuonna majava oli rauhoitettu metsästykseltä[4].
Norja oli ainoana Pohjoismaana onnistunut säilyttämään alkuperäisen majavakantansa, vaikka se olikin 1800-luvun lopulla ollut enää muutaman kymmenen yksilön suuruinen[7]. Vuonna 1875 tapahtuneen rauhoituksen ansiosta Etelä-Norjassa oli 1900-luvun alkuun mennessä jo useita satoja euroopanmajavia, ja niitä istutettiin tuolloin sekä Ruotsiin (vuonna 1922[5]) että Suomeen[7]. Suomen hävinneen majavakannan tilalle tuotiin Norjasta monien vaiheiden jälkeen vuonna 1935 17 eläintä[5] ja 1936 vielä kaksi lisäälähde?. Nämä euroopanmajavat vapautettiin Lammille, Ruovedelle, Noormarkkuun ja Kittilään sekä Keuruun ja Koskenpään rajalle.[5] Lisäksi Yhdysvalloista tuotiin vuonna 1933 neljä ja vuonna 1937 seitsemän kanadanmajavaa.[5] Vasta 1970-luvulla selvisi, että ne ovat eri lajeja. Kanadanmajava on tehokkaammin lisääntyvänä ja vahvempana kilpailijana sittemmin syrjäyttänyt euroopanmajavan kaikilta niiltä alueilta, joille on istutettu kumpaakin lajia[5]."



Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Rosmariini

tiistai 10. syyskuuta 2013

Satoa - Harvest

Tomaatteja!
Minulla on ollut kesällä kasvamassa kaksi (2 !) vaivaista tomaatintainta, ja nekin ostettuja.  Tiesin, että olisimme paljon poissa kotoa tämän kesän aikana, enkä viitsinyt kasvattaa omia taimia turhan takia. En halunnut  ketään ulkopuolista vaivata kastelemaan kasveja, joten arvasin etukäteen, että ne joutuisivat koville, jos yleensä pysyisivät hengissä lainkaan.  

Nyt olemme juuri palanneet 2-viikkoiselta USA:n matkalta, ja täällä on poissaollessamme ilmat jatkuneet vuodenaikaan nähden ihmeen kesäisinä, mikä on ollut kasveille sekä hyväksi että pahaksi!  Jätin lähes kaikki sisäkukkanikin ulos pihamaalle lähtiessäni toivoen, etteivät yökylmät niitä vielä palelluttaisi, samalla kun myös pelkäsin että ne saattavat mädäntyä ylenpalttisessa sateessa tai kuolla kuivuuteen ja paahteeseen.  Viimeksi mainittu olikin sitten yllättäen se suurin uhka.



Kun näin ilmojen pysyvän Norjassa aurinkoisena ja paahteisenakin, pelkäsin että tomaatin raakileet ovat kuivuneet kokoon ja taimet kuolleet jo kokonaan.  Onneksi sitten oma runsas kasteluni ennen lähtöä sekä erään ystävällisen ihmisen kriisiapu, pelasti tilanteen, niin että ne samoin kuin muutkit kasvit pärjäsivät hyvin. Tomaatitkin kypsyivät sillä aikaa oikein kauniisti.  Olemme nyt muutamia päiviä saaneet nauttia makeista auringon kypsyttämistä omista tomaateistamme, ja edelleen on paljon raakileita kypsymässä. Tomaatit eivät ole kovin suuria, se on pensaslaji, mutta tekee sen sijaan runsaasti raakileita.



Mikä ihana syksy, lämmintä ja aurinkoa
 - vai pistäisikö nyt taas luontoystävänä ehkä huolestua maapallon lämpötilan kohoamisesta. Rankkaa tämä elämä, aina pitäisi kantaa huolta jostakin, uskaltaako ja voiko koskaan hyvällä omalla tunnolla vain nauttia !?
...pohdiskelee
Rosmariini

Olin siellä! - USA - I was there!

Heippa blogilaiset!
Nyt olen minäkin ollut siellä, haukannut palan "Isosta omenasta" ja vähän muustakin. Ensimmäistä kertaa elämässämme olimme USA:ssa, vaikka rapakon taakse olemmekin lentäneet kerran aikaisemmin, niin emme USA:n rajojen sisällä ole ennen käyneet.  Vietimme unohtumattoman 2-viikkoisen ja haimme samalla poikamme hänen kokemusrikkaan California-kesänsä jälkeen mukaamme kakkosviikolle, jonka käytimme sitten yhdessä ajellen länsirannikolla.  Tulossa on siis moniosainen "matka- ja kuvaraportti" kunhan  saan taas asetettua vuorokauden ajat oikeille paikoilleen ja viimeisen vuorokauden univelan tasoitettua (en mitenkään osaa nukkua lentokoneissa!). Kuvia on kertynyt reippaasti tuhannen, joten selvitettävää ja työstettävää on riittävästi.

In English: The first time we were in USA, took a bite of the "Big Apple" and something else, too.
We had a wonderful 2-weeks holiday there, and took our son, after his interessant California-summer, with us on the second week and drove along the western coast. It will come "a pixs- and travelrapport" in several parts, here soon, but  I have to get my day-and night rhytm in balance first and have a thousand photos to go through first!  I'll  be back! 
Bye!
Kuulumisiin!
Rosmariini