perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kevätviikonloppu mökillä - A spring weekend on the cottage

Hei ystävät!  Hyvää loppukevättä/alkukesää!  Pääsiïstähän on enää turhaa toivotella, ja ilmatkin kylmistä öistä monella paikkakunnalla ja Lapin lumista huolimatta, ovat olleet jo kesäisen lämpimiä monina päivinä.  Muuttolinnuistakin on jo västäräkkikin saapunut, joten ehkä ollaan jo kesän kynnyksellä ("...västäräkistä vähäisen" - kesään).
Me vietimme aurinkoisen ja hienon pitkän viikonlopun mökillä Mariefredissä, Ruotsissa, ennen varsinaisia pääsiäispäiviä.  Paljon tuli tehtyä ulkona kevätsiivousta ja istutuksia, mutta myös nautimme grillaamisesta ja ruoasta yleensäkin.  Muutamia kuvia mökiltä.


Vaikka aina ei ole joulu, ja vaikka joku laulussa väittää  sen ainakin jatkuvan pääsiäiseen asti, niin sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä himmelin kanssa joka riippuu mökkimme katosta ikkunan edessä.  Tämä himmeli on nimittäin tehty kesällä ja on riippunut paikallaan jo monta vuotta, kesät ja talvet, ja minusta se on yhtä koristeellinen milloin vain.  Tämä on aikanaan tehty rannalta kerätyistä kuivista kaislanvarsista ja alkaa olla jo hieman rapistunutkin - ehkä aika olisi näpertää uusi nyt tulevana kesänä!?

Mökillä ollessamme olivat valko- ja sinivuokot parhaassa kukinnassa.  Pakkohan niistäkin oli poimia kimppu keittiön pöytää somistamaan - ja hyvinhän tuo kimppu sointui yhteen aikanaan kutomani poppanaliinan kanssa.

Perheen miesväki sai joululahjaksi lahjakortin makkarantekokurssille.  Kurssi pidettiin vasta juuri ennen palmusunnuntain viikonloppua.  Tässä osa miesten kurssityön tuloksista. Kurssilla tehtiin viidenlaisia makkaroita.  Ne maistuivat kaikki aivan erinomaisilta, joku keitettynä ja suurin osa grillissä paistettuina.  Ensi jouluksi on varmaan luvassa myös kotona tehtyjä joulumakkaroita...!

Makkara-aterian palan painikkeeksi maistelimme erilaisia pääsiäisoluita. Oluen maisteluistahan on tullut niin trendikästä viinin maistelun rinnalla.  Me emme harrasta mitään juominkeja ja käytämme alkoholia hyvin rajoitetusti, mutta tiettyjen ruokien kanssa maistuu olut niin kuin viinitkin kohtuullisessa määrin.

Olen kertonut monesti aiemminkin, että mökkialueellamme on yhä enenevässä määrin villisikoja, jotka aika ajoin tekevät tuhojaan mökkitonteillakin kaivaen suuria kuoppia puiden juuriin, ruohokentille ja kukkaistutuksiin.  Tämä talvi oli suhteellisen helppo, sillä meidän tontiltamme löysin villisikojen kaivauksia, pienehköjä, ja vain parista paikasta.  Mutta eräänä päivänä huomasimme kuitenkin kaukana metsänreunassa tämän valtavan lauman vaeltavan.  Nämä kaksi kuvaa on otettu autotieltä noin 150-300 metrin päästä.  Laumassa oli kaikkiaan kymmenkunta suurta aikuista otusta, ja pensaiden ja ruohikon suojassa saattoi olla paljon pieniäkin näkymättömissä.  Mainittakoon, että ruokavalioomme viikonlopun aikana kuului myös villisian liha, joka oli ostettu läheisestä kartanosta, jolla on oikeus sekä villisikojen metsästykseen että myös lihan myyntiin.  Metsästyksestä ja villisikakannan rajoitusyrityksistä huolimatta se tuntuu vain lisääntyvän, ja viimeinen lämmin ja vähäluminen talvi on varmasti vain taas vahvistanut kantaa Ruotsissa.
Terveisin,  Rosmariini

perjantai 4. huhtikuuta 2014

USA 9, Highway 1/ 2

Hei taas!   
Matkamme jatkuu Valtatie 1:stä seuraten etelää kohden.  Maisemat olivat kauniita ja jännittäviä, emme juurikaan pysähdelleet muuten kuin niitä ihailemaan ja kuvia ottamaan ja kerran syömään.  Joten annan siis enimmäkseen kuvien puhua tällä kertaa!

Hello again! 
 Our trip continues along Highway 1 to south.  The landscapes were both beautiful and exciting, and we did not stop much for other things that to admire those and to take photos or for eating.  So I let mostly the photos talk this time!





Bixpy Bridge - silta on tunnettu ja monilla on sieltä aivan upeita kuvia.  Meillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta odottaa jännittävää aamusumua sen enempää kuin auringonlaskuakaan saadaksemme tämän dramaattisempia kuvia.  Mutta silta on silti komea ja maisema vaikuttava - ainakin meidän mielestämme!
Bixpy Bridge is well known and many people have got quite amasing pictures from there. We although didn ot have the possibility to wait for some exciting morning fogg, not  sunset either, to get more dramatic photos than these. But the bridge is fine and lanscape impressing - at least we think so!





The white sandy beaches followed one afte another!
Yli tämän valkoisen hiekkarannan virtaa vuorelta pieni joki, ja värit ovat tosi jännittävät!
Over this white sandy beach there runs a little  river from the mountain
, and the colours are very exciting!


Tämä kuva voisi olla Norjan tuntureilta ruska-aikaan vuono taustanaan!
This picture could be from Norwegian mountains in autumn with a 'fjord' on the back.

Vuokra-automme hienossa maisemassa.
Our hired car in the hine landscape.

Tällaiset hauskat huiskaheinät olisin mielelläni ottanut puutarhaa koristamaan. Ne olivat tosi korkeita ja näyttäviä ja kasvoivat  kuivassa tien reunmassa.
This kind of hays I would happily  had in my own garden.  They were very high and imosing, growing on a dry way side.


 Maisema oli muuttumassa, vuoret ja rannat mustuivat ja aallot näyttivät synkemmiltä!  Ja sitten yht'äkkiä kivellä istui eräs suosikki kuvauskohteeni: Lokki, aina yhtä uteliaana ja röyhkeän rohkeana!
The landscape was changing, the mountains and beaches turned blacker and the waves saw darker!
And then there were suddenly on of my favourite photomotives: the seagull, always equally curious and bold!

Maisema muuttui jälleen, se pehmeni, mataloitui ja tuli rehevämmäksi.  Tien vierissä oli laitumilla mustia härkiä ja .....hei, sehän yksi raidallinen, sehän on seepra!  Miten se on tänne joutunut?!!
The Landscape changed again, it became more soften, lower and more greened.  Along the way there were black oxes on the grass and...hey, the one there is streaky, it's a zebra!  Here, how come?!


Ja hieman myöhemmin aukeni  meren puolella jälleen hienoja hiekkarantoja.  Huomasimme siellä auringon lämmittämässä hiekassa lekottelevan suuren lauman merileijonia.  Ne osin kaivautuivat hiekkaan ja välillä heittelivät sitä päälleenkin.  Aurinko painui yhä alemmas, pehmeät aallot vyöryivät rantaan, mutta merileijonat vain nautiskelivat rannalla illan hämärtymisestä huolimatta, ehkä se olikin niiden yöpymispaikka.
A little bit later there opened again fine sandy beaches.  We noticed then a lot of sealeions lying on the sunny warm sand, some had digges theirselves partly in sand, and some casting sand over their bodies. The sun was almost setting but they were jus lying there enjopying thereselves despite the beginning evening, maybe it was their nightplace.



Me jatkoimme matkaa jo viimeisten auringonsäteiden punertaessa vuorten huippuja ja takanamme laski aurinko mereen.  Meillä oli vielä hieman ajomatkaa jäljellä seuraavaan yöpymispaikkaan, joka oli  pikkukaupungissa nimeltä San Luis Obispo.
 We continued our drive when already the last sun beams painted the mountain tops rosy, and behind
us the sun set to the sea.  We still had some driving in head of us to our next nighting place in a little
town named San Luis Opispo

Bye, Bye !  Rosmariini


torstai 3. huhtikuuta 2014

Kaverukset - Friends

KAKSI YSTÄVÄÄ, mutta yksi ja sama ajatus....
TWO FRIENDS, but the one and same thought...
 ....' eikö mitään tipahda meille ? '
....' will nothing fall down to us? '

Rosmariini