Aterimet - Cutlery

Hei,

Kaikkea sitä tuleekin näperreltyä!

Perheen valokuvaajaoppilas tarvitsi eräänä päivänä sopivaa rekvisiittaa koulutyönsä kuvaukseen, mm. hieman "karkeampitekoisia" aterimia. Minä sitten tartuin rautalankaan ja aloin pyörittämään. Tässä tulokset:








Tyttären valmiin koulutyön (Iittala-mainoksen) voitte nähdä hänen omassa blogissaan, tässä linkissä .



Vastakohdaksi ylläoleville aterimille vähän kauniimpaa ja koristeellisempaa; anoppilasta perityt Valdres-hopeiset aterimet, joita käytämme yleensä vähän juhlavammilla kattauksilla.



Terveisin,

Rosmariini

Jäätä ja aurinkoa - Ice and sun

Hei,

Näin on sää helmikuussa vaihdellut:
Toissa päivänä satoi jäätävää tihkua koko iltapäivän ja illan. Yöllä ilma kylmeni ja eilen aamulla oli kaikkialla jäätynyt kuori, sekä lumen päällä että oksissa. Niin kuin tästä näkee on vesi jäätynyt oksien päällä kuin läpinäkyviksi madoiksi. Kun oksiin kosketti ja ne löivät toisiinsa, ne suorastaan helisivät. Samoin koivujen riippuvat oksat tuulessa. Sehän kuulosti melkein kuin tunnelma Muumipeikon Taikatalvessa!

Tänä aamuna taas aurinko kirkasti maiseman, ja maisema oli todella kaunis.Yöllä oli jälleen satanut uutta luntakin. Tässä luminen pihapuumme, saarni, joka odottaa kevään parturointia, kunhan lumet ensin varisevat oksista.

Pihakuusesta ovat jo suurimmat lumimassat romahtaneet.

Ja kun aurinko tarpeeksi lämmittää tulevat kevään timantit esille, joka oksalla kimaltaa, kun aurinko sulattaa jäätä, ja vesipisaratkin loistavat auringossa.

Aurinkoisia päiviä toivoo ja toivottaa

Rosmariini

OLLUT JA MENNYT - 2 VUOTTA! 2 YEARS, DAYS AGO!

Hei blogiystävät!

Näin on kevät alkanut - ainakin haluan uskoa niin - vaikka ulkona on vielä viime yönäkin satanut lisää lunta! Mutta kun aurinko paistaa, niin se lämmittää jo niin suloisesti, räystäät alkavat tippumaan, lumi romahtelee puiden oksilta, ja ihan selvästi alkaa talitiaisen laulussa selvemmin ja selvemmin kuulumaan se keväinen titityy! On ihan kuin horroksesta alkaisi heräämään. Siinä horroksessa meni ohi blogini syntymäpäiväkin, ilman että sitä muistin ennen kuin jälkikäteen. 20. helmikuuta täytti blogini 2 vuotta! Synttäripäivä siis ollut ja mennyt, ilman pienintäkään juhlistamista! Mutta on ollut myös niin monta muuta syntymäpäivää juhlittavana, lankoni, tyttäreni, sisarentyttäreni ja oman sisareni ja vielä muutama muu! Osin pyöreitä vuosia ja toiset vähemmän pyöreitä, mutta kaikkia läheisiä kuitenkin muistetaan. Juhlien kunniaksi tuli meille Suomen vieraitakin, erittäin hauska ja mieltä lämmittävä visiitti. Olen itse ehtinyt myös työtovereitteni kanssa, osin työn merkeissä pistäytymään Kööpenhaminassa (siitäkin kuvia lähitulevaisuudessa). Eli tapahtumia kyllä on ollut, mutta tuntuu välillä kuin ei talven kylmyydessä ja lumivallien keskellä olisi ihan itse mukana kaikessa mitä ympärillä tapahtuu, vaan todellakin herään vasta ajan kulumiseen kun kevätaurinko alkaa paistamaan. Kunhan lumimassatkin taas alkavat vajoamaan ja häviämään, niin tuntuu kuin elämä alkaisi uudestaan. Miehen viikonlopuksi ostama ihana tulppaanikimppu saa nyt taas olla merkkinä menneestä blogisynttäristä ja alkavasta keväästä. Yritän nyt uusin voimin alkaa postaamaan blogiinkin hieman useammin. Hyvää maaliskuuta ystävät - ja tervetuloa kevät! - Northugkin juuri voitti Norjalle kultaa hiihdossa Holmenkollenilla! (Valitettavasti suomalaiset eivät pärjää yhtä hyvin nykyään, vaikka aina pidän peukkua heillekin sekä hiihdossa että mäenlaskussa...!)

My blog became 2 years the 20th of february without my notice. Time has flied, there have been many celebratings, birthdays, a visit from Finland, and I myself had a short jobb tour to Copenhagen (fotos later on), but myself I feel I have been in dreams, away, not quite present during the winter. I am like a bear during the winter, in dreams, and woke up first with the springsun and smelting snow. The tulips from my husband can be a remarking for the blog-birthday, which came and went without any notices - and for the beginning spring! And today won Northug gold on Holmenkollen! (But I always hope the best for the Finnish athelics, too.)

Rosmariini

Hevosia - Horses

Hei Ystävät, Hi Friends, (English resymé at the end)

Nyt on vuosi hyvässä vauhdissa ja päivät vaalenevat ja pitenevät hetki hetkeltä. On ihanaa ajatella, että olemme menossa jälleen kevättä ja kesää kohden.

Vihreitä laitumia saamme kuitenkin vielä odottaa, mutta ajattelin esitellä meidän hevosemme tai oikeammin mieheni hevoset. Ne tosin eivät ole ihan eläviä, ja palveluksestakin jo vapautettuja, kun ovat niin iäkkäitä ja kuluneita. Nämä eivät ole Dala-hevosia (Taalainmaan hevosia Ruotsista), vaan ehkä Fjordingeja (norjalaisia vuonohevosia) tai sitten tuntemattomia rodultaan, mutta ovat joka tapauksessa olleet rakkaita leikkikaluja mieheni lapsuudessa. Tarina kertoo, että eräs sukulaissetä, joka toimi vanginvartijana olisi tuonut ne mukanaan taloon. ja että ne olisivat siis joidenkin vankien Oslon piirivankilassa vapaa-aikanaan veistelemiä. Useimmiten viettävät hevoset nykyään aikaansa kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä, mutta silloin tällöin jokin niistä pääsee enemmän esille, kuten näistä neljästä suurin nyt, koristaen keittiön sinisävyistä ikkunaa.

A new year has started and we get brighter and longer days one by one. We got to wait for green fields stil a while, but I wished to prensent you our, or actually my husband's, horses.

These are not alive, and not at service or work more, they are too old and tired for that, but they have been very dear toys in my husband's childhood. History tells that they are made by some prisoners on their lazy time, and an uncle who worked as a guardian took them with him to children. Now and then decorate these horses our home on different places, the biggest one just now our kitchen window in blue tones.

Tammikuu pian lopussa! Hyvää helmikuuta!

Terveisin Rosmariini

January soon at the end! Have a nice February!

Greetings, from Rosmariini

Vuosi on vaihtunut 2010 - 2011 A new year

Hei ystävät! Oikein hyvää uutta vuotta! Voihan kai vielä niin toivottaa, vaikka olemmekin jo päässeet tammikuun puoliväliin. En mitenkään ole aikaisemmin saanut kerättyä ja muokattua kuvia valmiiksi blogin päivittämiseksi. Toivotukseni tulivat tässä erään viime vuoden joulukuisen auringonlaskun mukana. Kuva otettu työpaikkani ikkunasta n. klo kolmen paikkeilla iltapäivällä auringon painuessa Oslo-vuonoon. Vasemmassa alakulmassa pilkistää hieman oopperatalon kulmaa. Näistä työpaikallani ottamistani kuvista voin kerran tulevaisuudessa laittaa oiken oman koosteen, niitä on tullut silloin tällöin näppäiltyä, kännykkäkameralla kyllä enimmäkseen.

Joulu oli ja meni, niin kuin aina, liian nopeasti. Sitten vähitellen syttyivät kynttilät uuden vuoden aattoiltaan.

Meidän uuden vuoden illallisemme koostui lähes täysin meren antimista. Gratinoituja hummereita, tässä vielä ennen gratinointia, gratinoiduista kampasimpukoista, soijakastikkeessa valmistetuista meriravunpyrstöistä, suuren kamtshatka (onko se oikea nimi suomeksi??)ravun koivista, sekä tavallisista katkaravuista. Lisänä riisiä joka oli ensin keitetty ja sitten paistettu parikapalasten ja kevätsipulien kera, sekä valkosipulimajoneesia ja raikasta sekasalaattia. Valikoima oli suuri siksi, että joukkomme piti kovin erilaisista asioista, joku ei pidä katkaravuista, mutta rakastaa meriravunpyrstöjä, joku ei syö hummeria, mutta pitää muista äyriäisitä. Näin löytyi jokaiselle jotakin mieliruokaa. Jälkiruoaksi oli suklaamousse, joka oli valmistettu sekä tummasta että vaaleasta suklaasta. Se kelpasi kaikille, niin ettei useampia vaihtoehtoja ollut edes tarjolla! Kaikista lajeista ei tullut otettua kuvia valmistuskiireessä.

Ennen ateriaa tarjoiltiin naisväelle mansikkamojitot, kaunis väri ja ihana maku (vasen kuva). Miehet valitsivat mitä kukin tykkäsi. Aterialla nautittiin poreilevaa kuohuviiniä ja raikasta vettä.

Kuningas piti TV:ssä tradition mukaisen puheensa uuden vuoden aattoiltana. Pääministerin vuoro oli seuraana aamupäivänä.Joulukoristeet olivat vielä esillä, tässä vanha "ulosvedettävä" 3-ulotteinen joulukortti.
Jäälyhdyt koristivat pihaa ja reunustivat porttitietä. Niitä ehdittiin valmistaa 6 kpl ennen uutta vuotta.

Raketteja emme ampuneet, emmekä lähteneet niitä ulos katsomaan tai kuvaamaan, koska emme halunneet jättää Mikke-koiraa yksin sisään emmekä voineet ottaa uloskaan. Nautimme näytelmästä ikkunoiden kautta sisätiloissa. Paukuttelua kyllä riitti aikaisesta illasta kello kahteen yöllä, aivan liikaa minun makuuni. Jatkuvasti ajattelen, että miten luontokappaleet linnut ja kaikki metsän eläimet reagoivat noihin kauheisiin ääniin ja ujeltaviin "tulisiin tikkuihin". Sääliksi käy. Minun puolestani raketit voitaisiin lopettaa kokonaan. Tinaakaan suomalaiseen tapaan emme ole enää viime vuosina valaneet. Vietämme rauhallista iltaa ateriasta ja juomista nauttien, seurustellen, katsellen TV-ohjelmia, joita löytyy niin monilta kanavilta, ja jotka uuden vuoden aattoiltana ovat useimmiten melko hauskoja.

Aamulla ikkunalaudalla illan muistona tyhjä lasi ja kuohuviinipullon korkit.
Ja uusi vuosi on edessä puhtaana kuin uusi arkki, valkoisena kuin uuden vuoden tulppaanit tässä...
... eipä olekaan. Kalenteriin on jo tullut merkittyä monia hauskoja tapahtumia, matkoja ja tapaamisia. Odotamme niitä jännityksellä. Mutta suurin osa uudesta vuodestamme on kuitenkin vielä hämärän peitossa, niin kuin kai useimmilla, ja niin onkin paras. Niin ilot kuin mahdolliset surutkin tulevat jos ovat tullakseen, on hyvä kun kaikesta ei tiedä etukäteen. Elämähän on oikeastaan suuri seikkailu!

Hyvää vuoden alkua kaikille! Toivottaapi Rosmariini