Vettä, veneitä ja akvarelleja - Water, boats and aquarelles

Hei ystävät!

Tätä kirjoittaessani on aivan ihana kevätpäivä ja räystäät tippuvat kilpaa, vettä tippuu joka paikasta, lumi sulaa ja aurinko lämmittää. Vielä on matkaa kesään, mutta heti kun on tällainen päivä alkavat ajatukset kulkeutua siihen aikaan - ja sulaan veteen! Vesi on yksi elementeistä, josta pidän valtavasti. Sekä maalaan että kuvaan sitä mielelläni erilaisissa muodoissa ja paikoissa, ja kesällä kaikkein mieluiten viettäisin aikaani rannalla, järven tai meren, tai ainakin joen tai vaikkapa pienen puron. Kun matkustamme etelään, niin mieluiten aina haluan meren rannoille. Vesi kaatosateena ja tulvat ovat tietysti eri asia, eivätkä milloinkaan erikoisen mukavia koettavia. Pieni kevät- tai kesäsade sensijaan, pehmeästi maahan laskeutuva, joka saa luonnon tuoksumaan ja raikastaa kuuman päivän jälkeen, voi olla aivan ihana - kunhan ei jatku päiväkaupalla! Veden merkeissä laitan tähän pienen kokoelman omia kuviani, kaikki jo useita vuosia vanhoja, sillä viimeisinä vuosina on maalaaminen syystä ja toisesta jäänyt melko vähiin. Alimmaisena myös puupiirros, jota kokeilin yhtenä vuonna ja haluaisin siihen mielelläni palata, se oli jännittävä työmuoto ja pidän kovasti siitäkin taidemuotona. Värit valitettavasti ovat näissä kuvissa ehkä valaistuksen takia huonommat kuin alkuperäisissä, ja taulujen lasit antavat myös hieman heijastuksia kuviin.

Keväinen metsäpuroSyksyinen rantaVanhat venetalaatYksinäinen vene

(puupiirros) Tervehdyksin

Rosmariini

Mikke !!

Hei taas!

Kun tyttärelläni oli syntymäpäivät halusin jollain tavalla ottaa hänen Mikkensä mukaan lahjoihin. Silloin tuli mieleen, että voisin jollakin tavalla tehdä Miken kuvan. Silloin ajattelin jotain minkä voisi ripustaa koristeeksi seinälle jälkeenpäin. Mikke on nyt 11 kuukautta ja jo aikuisessa koossaan. Alkuperäinen Mikke hyppii yläkuvassa lumessa sinisen frisbien perässä ja alemmissa kuvissa on minun nopeatekoinen versioni, jonka olin tehnyt jo pari viikkoa ennen kuin yllä oleva kuva otettiin. Mallina minulla ei ollut omassa tekeleessäni muuta kuin muistikuva, mutta itsestäni tuntuu, että olen onnistunut vangitsemaan sen olennaisen ja lentävän menon, vaikka nyt jälkeenpäin huomaankin, että kyllä olisi vielä muodoissa parantamisen varaa. Ehkä sitten ensi kerralla...

Kaipa tästä Mikke-versiosta oikeastaan tytärkin keksi, että laittaisin hänelle rautalangasta nuo edellisen postauksen aterimet. Ja minä olen todennut, että rautalanka on aika jännittävä materiaali. Oikeastaan olen aina ihaillut ns. luffarslöjd'iä (ruots.) eli "maankiertäjien töitä", rautalangasta taidokkaasti punottuja mitä upeimpia koreja, lintuhäkkejä, lyhtyjä, kynttilänjalkoja ja muuta kaunista. Ennen vanhaanhan niitä tekivät usein maankiertäjät ("luffarit") ja kulkukauppiaat vapaa-aikoinaan ja myivät sitten henkensä pitimiksi kiertäessään maita ja mantuja. Minun "Mikkeni" tässä on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja melko pienikin verrattuna todelliseen, vaikka nuo lumikuvat voivat vähän erehdyttää! Se on vain n. 15 cm korkea ja ehkä parisenkymmentä pitkä!
Huomenna meillä paistetaan kyllä "laiskiaispullia" ja kun muut hiihtävät ja laskettelevat niin me katsomme sitä MM-kisojen muodossa TV:stä ! Hei vaan kaikille ja Liukasta Laskiaista!

Terv.

Rosmariini

Aterimet - Cutlery

Hei,

Kaikkea sitä tuleekin näperreltyä!

Perheen valokuvaajaoppilas tarvitsi eräänä päivänä sopivaa rekvisiittaa koulutyönsä kuvaukseen, mm. hieman "karkeampitekoisia" aterimia. Minä sitten tartuin rautalankaan ja aloin pyörittämään. Tässä tulokset:








Tyttären valmiin koulutyön (Iittala-mainoksen) voitte nähdä hänen omassa blogissaan, tässä linkissä .



Vastakohdaksi ylläoleville aterimille vähän kauniimpaa ja koristeellisempaa; anoppilasta perityt Valdres-hopeiset aterimet, joita käytämme yleensä vähän juhlavammilla kattauksilla.



Terveisin,

Rosmariini

Jäätä ja aurinkoa - Ice and sun

Hei,

Näin on sää helmikuussa vaihdellut:
Toissa päivänä satoi jäätävää tihkua koko iltapäivän ja illan. Yöllä ilma kylmeni ja eilen aamulla oli kaikkialla jäätynyt kuori, sekä lumen päällä että oksissa. Niin kuin tästä näkee on vesi jäätynyt oksien päällä kuin läpinäkyviksi madoiksi. Kun oksiin kosketti ja ne löivät toisiinsa, ne suorastaan helisivät. Samoin koivujen riippuvat oksat tuulessa. Sehän kuulosti melkein kuin tunnelma Muumipeikon Taikatalvessa!

Tänä aamuna taas aurinko kirkasti maiseman, ja maisema oli todella kaunis.Yöllä oli jälleen satanut uutta luntakin. Tässä luminen pihapuumme, saarni, joka odottaa kevään parturointia, kunhan lumet ensin varisevat oksista.

Pihakuusesta ovat jo suurimmat lumimassat romahtaneet.

Ja kun aurinko tarpeeksi lämmittää tulevat kevään timantit esille, joka oksalla kimaltaa, kun aurinko sulattaa jäätä, ja vesipisaratkin loistavat auringossa.

Aurinkoisia päiviä toivoo ja toivottaa

Rosmariini

OLLUT JA MENNYT - 2 VUOTTA! 2 YEARS, DAYS AGO!

Hei blogiystävät!

Näin on kevät alkanut - ainakin haluan uskoa niin - vaikka ulkona on vielä viime yönäkin satanut lisää lunta! Mutta kun aurinko paistaa, niin se lämmittää jo niin suloisesti, räystäät alkavat tippumaan, lumi romahtelee puiden oksilta, ja ihan selvästi alkaa talitiaisen laulussa selvemmin ja selvemmin kuulumaan se keväinen titityy! On ihan kuin horroksesta alkaisi heräämään. Siinä horroksessa meni ohi blogini syntymäpäiväkin, ilman että sitä muistin ennen kuin jälkikäteen. 20. helmikuuta täytti blogini 2 vuotta! Synttäripäivä siis ollut ja mennyt, ilman pienintäkään juhlistamista! Mutta on ollut myös niin monta muuta syntymäpäivää juhlittavana, lankoni, tyttäreni, sisarentyttäreni ja oman sisareni ja vielä muutama muu! Osin pyöreitä vuosia ja toiset vähemmän pyöreitä, mutta kaikkia läheisiä kuitenkin muistetaan. Juhlien kunniaksi tuli meille Suomen vieraitakin, erittäin hauska ja mieltä lämmittävä visiitti. Olen itse ehtinyt myös työtovereitteni kanssa, osin työn merkeissä pistäytymään Kööpenhaminassa (siitäkin kuvia lähitulevaisuudessa). Eli tapahtumia kyllä on ollut, mutta tuntuu välillä kuin ei talven kylmyydessä ja lumivallien keskellä olisi ihan itse mukana kaikessa mitä ympärillä tapahtuu, vaan todellakin herään vasta ajan kulumiseen kun kevätaurinko alkaa paistamaan. Kunhan lumimassatkin taas alkavat vajoamaan ja häviämään, niin tuntuu kuin elämä alkaisi uudestaan. Miehen viikonlopuksi ostama ihana tulppaanikimppu saa nyt taas olla merkkinä menneestä blogisynttäristä ja alkavasta keväästä. Yritän nyt uusin voimin alkaa postaamaan blogiinkin hieman useammin. Hyvää maaliskuuta ystävät - ja tervetuloa kevät! - Northugkin juuri voitti Norjalle kultaa hiihdossa Holmenkollenilla! (Valitettavasti suomalaiset eivät pärjää yhtä hyvin nykyään, vaikka aina pidän peukkua heillekin sekä hiihdossa että mäenlaskussa...!)

My blog became 2 years the 20th of february without my notice. Time has flied, there have been many celebratings, birthdays, a visit from Finland, and I myself had a short jobb tour to Copenhagen (fotos later on), but myself I feel I have been in dreams, away, not quite present during the winter. I am like a bear during the winter, in dreams, and woke up first with the springsun and smelting snow. The tulips from my husband can be a remarking for the blog-birthday, which came and went without any notices - and for the beginning spring! And today won Northug gold on Holmenkollen! (But I always hope the best for the Finnish athelics, too.)

Rosmariini