Grafikens hus poissa! - The Graphic House gone!

Mariefredissä, meidän kesäparatiisissamme,

 jonne minäkin taas olen matkalla runsaan viikon kuluttua, on tapahtunut ikäviä asoita.  Aivan sattumalta 

alkoi mies selaamaan Mariefredin kotisivua ja näki kauhuksemme uutisen, jonka minä myös löysin muutamaa 

sekuntia myös Expressenin  nettisivuilta kuvineen ja videoineen,  Mariefredin Grafiikan talo on palanut:

·          

Brand i Grafikens hus i Mariefred| 16 mar

Grafikens hus i Mariefred i lågor

En storbrand utbröt i natt vid Grafikens hus i Mariefred som totalförstörde fyra byggnader.

Räddningstjänsten håller nu på med eftersläckningsarbete och de betraktar all konst i konsthuset som totaltförstört.

– Vi rubricerar det som grov mordbrand, säger Mikael Ericson, vakthavande befäl vid Södermanlandspolisen.

Surullista,  monin tavoin.  Monena kesänä on mm. käynti Grafikens Hus'issa kuulunut meidän kesäohjelmaamme.  Nyt on rakennus täysin raunioina ja kuvien mukaan vain kivijalkaosa jäljellä.  Rakennus oli suuri ja näyttävällä paikalla,  tai oikeastaan palo käsittää usemman rakennuksen jotka olivat vanhat kuninkaan navetta- yms. rakennuksia, silloin vielä kun Gripsholmin linnassa pyöri kuninkaallinen hovi ja elämä.  Hyvin surullista myös, että mukana on myös mennyt yksi ihmishenki.  En ole kuitenkaan itse ehtinyt

vielä lukea kaikkea, enkä ole varma kuke henkilö oli tai miksi hän oli ollut  rakennuksissa.  Palon mukna meni myös lukemattomia tauluja, mm.  juuri  esille ripustettu suuri näyttely, joiden kaikkien arvoa on vaikea laskea.

Ei tunnu Mariefredin kaupunkikaan varmaan samalta kun ei Grafiikan taloa, vanhaa suurta karjarakennusta

siipineen enää ole tutussa risteyksessä mäenpäällä vastaanottamassa.

Resume in English:  Mariefred, our summerplace in Sweden har mist its fine old "Graphic House", which after news we by accident just saw, has burnt down in night to 16. march.  It was a  exhibition- and museum house for graphic art, and a nice old building in the little old town.  A sad news to get just when I am very soon on my way to our cottage there and will almost daily pass the brand place.

Rosmariini

USA 8, Highway 1

Haloo!

Tämä USA-matkan kuvapostaus on vienyt aaaaiiivan  liian kauan!  Suuri syy talven aikana on ollut suuri kuvien määrä, joiden muokkaaminen on hidasta.  Toiseksi olen potenut olka- ja käsivarsitulehdusta, niin että oikea käteni on aika ajoin ollut pois käytöstä.  Kolmanneksi olen jälleen ollut myös uusilla matkoilla, enkä silloin käyttänyt aikaani tietokoneen ääressä.  Nyt yritän puristaa loppumatkamme tänne hieman nopeammassa tahdissa  - mahtaakohan onnistua....!?

Ensin Mission Ransch, Carmel, joka oli ensimmäinen yöpymispaikkamme San Franciscon jälkeen. Olimme varanneet sen jo etukäteen ennen matkalle lähtöämme.  Se on entinen karjatila, 'Ranch', jonka näyttelijä ja entinen Carmelin pormestari yhteistyössä kaupungin kanssa uudelleen rakensi sen todella kauniiksi ja idylliseksi hotelli- ja konferenssi- ja juhlapaikaksi, kuitenkin säilyttäen vanhan tunnelman. Pidimme paikasta todella paljon ja voimme lämpimästi suositella muillekin.  Se on suhteellisen lähellä Monterey'tä, upeaa luontoa ja retkimahdollisuuksia sekä muitakin aktiviteetteja, kuten esim. useita golfratoja, mm. kuuluisaa Pebbel Beach'iä. Katso tarkemmin tästä linkistä:

Tulimme Montereyn ohi melko myöhään illalla ja niinpä päätimme ajaa suoraan Mission Ranchiin ja palata pienen matkaa takaisin, kurkistaaksemme Montereyhin ja saadaksemme pienen kuvan niistä kuuluisista golfradoista.

Hello!

This photo serie from our USA trip has taken faaaarr too lang time!  One reason is, of course, that I have had too many photos to go through and to handle. An other reason is that I have had an inflammation on my right shoulder and arm, and the hand has been out of function a longer time. For the third there have again been some new trips, and during those I have not been sitting before PC.

Now I try to press the rest of photos here a little bit faster - we'll see if I manage that...!?

First from Mission Ranch, Carmel, which was our first place for night after San francisco.  We had received rooms there already before leaving for USA.  It is a former ranch, which the well known actor, Clint Eastwood and former mayor in Carmel, together with the town rebuilt to a hotell with conferens- and celebrations possibilities, though conserving the old atmosphere. We can warmly recommend it to others, too.  It lies not too far from Monterey, the fine nature and possibilities to tours and many activities, also fine lf cources, like the well known Pebbel beach.  Look this link:

Because we where a little late in coming to Monterey, we drove right away to Mission Ranch and and returned next day to take a little peek of Monterey and to get some picture of these well known golf
courses.

Mahtavia puita puistossa - fantastic big trees in the park.

.... ja rakennukset olivat kauniita ja hyvinhoidettuja!  Kaikilla oli myös eri nimi, alla oleva pieni mökki oli nimeltään "Kuherruskuukausimaja".

...and the buildings were beautiful and in good condition! All buildings had a name of its own, this little one
here under was "The honeymoon cottage".

Huoneet olivat sievät ja kalustettu sopivasti vanhaan amerikkalaiseen maalaistyyliin koko kompleksia ajatellen. Huoneet erittäin siistejä ja kaikin puolin toimivia.
The rooms were cute and furnished in old american countrystyle, well suitable for the total complex.  Rooms were very nice and in all ways well funtioning.

Aivan hotellin hotellin läheisyydessä sijaitsi tämä ihanan vaaleahiekkainen hienon hieno ranta!  Täällä  Mission Ranch'issä olisimme viipyneet pitempäänkin jos aikataulussa olisi ollut varaa!
Quite near the hotel there was this wonderful light and fine sandy beach!  Here in Mission Ranch we had liked to spent a longer time, if we had had a looser schedule!

--------------------------------------

Highway 1,  eli Valtatie 1, joka johtaa pohjois-Californiasta (Crescent City) etelään aina Meksikon rajalle, San Diegoon asti, oli ohjenuoramme edelleen matkalla Los Angelesiin. (Tosin elätimme toivoa ehkä ehtiä pidemmällekin, kenties San Diegoonkin, mutta huomasimme pian sen mahdottomaksi.)  Ensin kuitenkin pieni kierros Montereyhin ja ympäri golfbanojen.
Highway 1, which starts from northern California (Crescent City) to south to Mexican border, and San Diego, was our line on our way to Los Angeles. (We had hoped to manage further, maybe to San Diego, but found it soon  impossible.  First a little drive back to Monterey and round the golf cources.

  Montereyn merileijonat ja 'pari pientä venettä' satamassa....

Sealions in Monterey, and a 'few small boats' in the harbour...

Tämä olisi voinut olla yksi nykyisistä "moderneista patsaista" jotka keräävät rahaa kaduilla ja toreilla suurkaupungeissa, mutta oli kuin olikin ihan aito patsas, vain kovin elävän näköinen!

This could have been one of  those nowadays' "the modern statues" who collect money on streets in bigger towns and cities, but this one was a genuine statue, only looked very lifelike!

Monenlaisia taloja...

Many type of houses...

ja sitten golfia, rantoja ja muita näkymiä:

and then golf courses, beach and other views:

Bebbel Beach'in golfradalla ovat pelanneet maailman parhaat golfaajat mm. Tiger Woods ja Phil Mickelsen, joista viime mainittu oma suosikkini.

On the Bebbel Beach golf course have many of the world's best golfers played, bland others Tiger Woods and Phil Mickelsen, the last one's my favourite.

Hiekka punkkereissa oli aivan valkoista - voisi hyvin olla aivan vieressä sijaitsevista ihanan valkoisista hiekkarannoista haettua!

The sand in bunkers was quite white - could be fetched from the lovely white beaches beside the

golf courses!

Hienot huvilat rajasivat golfratoja, asukkailla aivan aitiopaikat pelien seuraamisessa.  Äärimmäinen viheriö sijaitsi lähes vesirajassa.  Montakohan palloa on hävinnyt tässä aaltoihin?
Fancy houses borded the golf courses, denizens have box-seats to follow matches.  The utmost green lies quite on waterline.  Wonder how many balls have finished in the waves behind.

Kyltissä lulkee "Ghost Tree" eli  Kummituspuu, ja todellakin, tällä aluella oli paljon pystyyn kuolleita keloontuneita puita ja konkeloita, jotka todella näyttivät kummituksilta.

The sign says "Ghost Tree", and that is true, on this area there were  standing very much dead trees, which often looked like ghosts.

Maisema alkoi myös muuttumaan hieman dramaattisemmaksi, valkoisia hienoja rantapoukamia tuli esiin vähän väliä, mutta vuoret alkoivat muuttu jyrkemmiksi ja kasvillisuus väheni. Olimme Valtatie ykkösellä! Kaukana ulapalla näimmie useampaankin otteeseen valasparvia, jotka puhaltelivat vesisuihkuja ilmaan, mutta minun kamerassani oli liian pieni linssi, jotta olisin saanut ne kiitettävällä tavalla vangittua.
The landscape began to change to more dramatic, white fine bays we could still see now and then, but the mountains began to be more steep, anpd there were less vegetation.  We are on Highway 1!  Far a way we could  many times see many whales blowing up water showers, but I had too small lince in my camera to get good enough photos of them.

Hienot värit maisemissa.  Tuo musta kuvassa ei ole rantautunut valas vaan mustaa kalliota.
Fine colours in the landscape.  The black thing in the photo is not a whale a shore, but just a black rock.

....jatkoa seuraa Valtatieltä
....to be continued from the Highway.
Heippa!  Bye, bye!
Rosmariini

USA 7 -San Francisco 3, plus plus

Hei taas!  Viimeinen jännittävä nähtävyytemme San Franciscossa oli Alcatrazin kuuluisa vankilasaari, vankila josta kukaan tiettävästi ei ole paässyt pakoon, ainakaan hengissä.
Hello again!  Our last exciting attraction in S.A. was the Alcatraz prison island, a prison where no one has succeed to escape from, not alive anyway.

Alcatraz on melko pieni (500m / 85 000m2)  ja kallioinen saari (n. 40 m meren yläp.) aivan San Franciscon edustalla. Se on hyvin näkyvä San Franciscoon n. 2,4 kilometrin päässä kaupungin rannasta.  Merivesi saaren ympärillä on hyvin kylmää ja virtaus voimakasta ja petollista, mikä osaltaan on estänyt pakoyritysten onnistumisen. Saarella on ollut sotilaslinnoitus ja sotilasvankila vuodesta 1868 alkaen, ja vuodesta 1933 vuoteen 1963  liittovaltion erikoisvarma vankila.
Alcatraz is  a rather small (500m / 85 000 m2) and rocky island (40 m over sea.), right in front of San Francisco. It is well visible from S.F. City with a distance of 2,4 km from the city shore. The seawater around the island is very cold and the stream very strong and devious, which also has disabled many escape attends. There  on the island has  been a  fortification and military prison from 1868 and about from 1933 to 1963 federal prison with  high security.  

Korkeimpana saarella nousee Alcatrazin majakka, joka on vanhin Amerikan länsirannikon majakoista.

The highest building on the island,  is Alcatraz lighthouse, the oldest lighthouse on USA's westcoast.


Tähän rantautuu lautta San Franciscosta.  

Tämän rakennuksen (uudempi sellirakennus?) yläpuolella kalliolla näkyy pääsellirakennus.
 Here comes the ferry from San Francisco.

Above this one ( a newer cellbuilding?) on the rock you can see the main cellbuilding.

"Asuntoja" kolmessa kerroksessa.   "Apartments" on three floors.

Yhden miehen "asunto".     One man's "accommodation".

Täällä oli ennen upseerien ja vartijoiden juhlatilaisuuksia yms.  Nyt asuttavat muratit ja linnut raunioitunutta rakennusta.  Palo tuhosi sen Amerikan alkuperäväestön miehittäessä saarta kahden vuoden ajan 1969-71.

Here had officers and guardians parties and other celebrations before.  Now have ivies, vines and birds taken over the houseruin.  A fire destroied the house under occupation  by the American Indians 1969-71.

Vankien terapian ja ajanvietteen tuloksia.

Results of the prisoner's terapi and pasttime.

Kesäkuussa 1962  keskiyöllä onnistui kolme vankia pakenemaan vankilasta suurentamalla tuuletusaukkoa sellin seinässä ruokalusikan avulla.  Pako jatkui tuuletuskanavien kautta katolle ja lopulta rantaan, josta heidän oli tarkoitus jatkaa sadetakeista tehdyn lautan avulla.  Heistä ei ole koskaan löytynyt jälkeäkään,  joten heidän oletetaan hukkuneen voimakkaan merelle vievän virran ja veden kylmyyden takia.

In the night, June 1962, three prisoners succeeded  to escape from their cell by enlargin a ventilationcanal in their cell with a spoon.  They escaped then through the canals, to the ceiling, and in the end the a water, where they used a raft build with a raincoat.  They were never seen after that and one suppose the strong and cold stream took they to the sea

Muutamia pahimmista, vasemmalta:  Alphonso "Arpinaama" Capone,  George "Konekivääri" Kelly,
Arhur "Tohtori' Barker ja Alvin "Kammottava Karpis" Karpavicz.
Some of the worst from left:  Alphonso "Scarface" Capone,  George " Machine Gun" Kelly, Arthur "Doc" Barker and Alvin "Creepy Karpis" Karpavicz.

, 

Vankilan vanhaa toimistoa.   From the old prisonoffice.

Kaikkien kaltereiden, betonin, raudan ja raunioiden  keskelle on kuitenkin eksynyt hieman kauneutta ja herkkyyttä!
Among all gratings, concrete, iron and ruins, in there still have migrate  some beauty and sensitivity!

Niin lähellä - ja kuitenkin niin kaukana!  Vangit saattoivat kuulla ihmisten naurua ja musiikkia kaupungista, joka näytti olevan niin lähellä ja kuitenkin ulottumattomissa!  So near - and so far away!  The prisoners could here people's laugh and music from the city, which seemed to be so near, however not approachable!

*******

Aikamme San Franciscossa alkoi olla täysi, poikamme valmis työstään ja opinnojstaan, joten meidän oli  aika vuokrata auto ja lähteä yhdessä liikkeelle.  Suunnistimme vielä ensin pohjoista kohden Napa Valley'in viinialuetta ennen kuin aioimme lähteä seuraamaan \High Way 1:kköstä etelään Los Angelesiin. Ajoimme ensin yli Golden Gate sillan, koska kaupungin idempänä oleva silta oli sattumalta korjauksen takia suljettu, ja poikkesimme matkalla pieneen vanhaan kalastajakaupunkiin nimeltä Sausalito, missä nautimme kevyen lounaan.

Our time in S.F. began to be full, our son had finished his jobb and studies here, så we had the time to hire a car and move on.  We took north to Napa Valley's winedistrict first, before we would return and follow Highway 1 to Los Angeles.  We drove so again over Golden Gate, because the bridge more east was temporarily closed this weekend because of repairing works, and then we stopped in the little and  old fishingtown, Sausalito, where we took a light lunsch.

Viinialueella seurasivat viiniviljelykset toinen toisiaan kilometrikaupalla.  Välillä vilahtivat ohi suuret "mansionit" eli viinitilallisten upeat kartanot, joista useimmat tarjosivat maistiaisia turisteille ja muillekin viineistä kiinnostuneille.
On the winedistrict large wineyards followed one after another and mile after mile.  Now and then one could see big mansions, the winefarmers gorgeous houses, which the most efford winetasting to tourists and other
interested.

 Me yövyimme Napa'n keskustassa, mukavassa edullisessa hotellissa, mutta olimme päättäneet nauttia monen ruokalajin illallisen viiniesittelyineen  ravintolassa, nimeltä "La Toque", muutaman kilometrin päässä. Se oli saanut paljon kehuja ja yhden Michelin tähden.  Illallinen olikin aivan upea, joka ruokalaji ja viini esiteltiin erikseen, tarjoilu ja palvelu oli aivan erinomaista - olisi meidän mielestämme anasainnut useammankin Michelin-tähden! 

We had received rooms in a nice affordable hotel in the center, but had decided to enjoy a dinner of several courses with belonging wine presentations in a restaurant,  "La Toque" a few kilometers away. It has got very positive mentions and have one Michelin-star, too.  The dinner was just wonderful and tasty, every course and wine was presented separaly, service to table and also otherwise was superb - and in our mind could earned several than one Michelin-star!

Valitettavasti en muistanut ottaa paikasta kuin yhden kuvan, ulkona juuri astuessamme taksiin, hotelliin palatessamme.

It was a pity, I did not remember to take any photos but one, outside, just cliving in the taxi when we were returning to out hotel.

Seuraavana aamuna käänsimme auton jälleen etelää kohden, palasimme San Franciscoon, sen jälkeen ajoimme vain läpi Merced'in, missä poikamme oli asunut,  Palo Alton, missä hän työskenteli, sekä Mountain View'n, joka minua kiinnosti nimensä takia, ja siksi että olen saanut blogin seuraajia näistä paikoista. Valitettavasti ei kukaan kuitenkaan nähtävästi ollut kiinnostunut tapaamisista koska eivät ole ottaneet yhteyttä! Meillä oli hyvin vähän aikaakin, mutta olisi ollut hauska tutustua! Mainituilta alueilta vain muutama kuva alla. Seuraavalla kerralla kuvia Monterey'stä ympäristöineen ja Valtatie 1:sen varrelta matkalla Los Angelesiin.

The next morning we returned to south again, first to San Francisco City, and then drove through Merced where our son lived during the summer, then through Palo Alto, where he jobbed, and through Mountain View, which I was interested to see both  for the nice name and because that in both the last named areas there lives propably persons who are following my blog.   Unfortunately no one of these were interested to take any contact.  We had very little time, but it had been though nice to get to known!  From these areas only some pix here under.  Next time pictures from Monterey surroundings and Higway 1 to L.A..

Merced Park'ista, lähellä Merced järveä:

From Merced Park, near Lake Merced:

 Viehättävä pientalo alue mäellä viheriöineen, keskellä mäkeä ryhmä korkeita kivitaloja, joissa vuokra-asuntoja mm. opiskelijoille.
A nice area with lower villas and some high houses in a group, where among others the students hired apartments.

Palo Alto'sta,From Palo Alto:

Yllättäen keskellä muunlaista kasvillisuutta ilmestyi eteemme komea palmukatu (Palm Drive) Stanfordin yliopiston alueella, Palo Altossa.     Alla kuva idylliseltä ja erittäin vihreältä omakotialueelta, missä myös poikamme työskenteli firmassa, jonka täkäläinen konttori oli sijoitettu tällaiseen 2-3-kerroksiseen omakotitaloon vihreän puutarhan ympärömänä.

All of sudden among other type of flora and trees, there were a fine palm street (Palm Drive)  ahead us, near by the Stanford University, in Palo Alto.  Below a picture from an idyllic and very green house area, where also our son worked in a firm, which had placed its local office in that type of house of 2-3 floors, surrounded by a nice garden.

Meidän aikamme alkoi olla vähissä, koska olimme ajatelleen ennen yötä ehtiä Montereyn lähelle, mistä olimme vanneet hotellin. Siksi emme pysähtyneet myöskään Mountain View'ssä.  Ajoimme vain katsellen  näkymiä, vahinko, sillä kaupunki näytti sievältä mataline rakennuksineen ja monien kukkivien puittensa ja istutustensa vuoksi.  Raatihuonekin oli soman vaaleanpunertava!

We began to get short of time, because we had planned to take to Monterey area before night, where we had received hotelrooms.  That's why we did not stop in Mountain View either.  We only drove around looking around in the center town.  A pity because it looked very nice with its low buildings and many blooming trees and flower decorations on the street sides.  Even the town hall had sweet light rosa colour!

Ja sitten Valtatie yhdelle ja etelään päin... jatkoa seuraa!

And then to Highway 1 and direction south... will be continued!

Heippa,  Bye,Bye!

Rosmariini

USA 6 - San Francisco 2

Hei, jatkoa USA:n matkaan. Olemme edelleen San Franciscossa.
Suurella kunnioituksella katselimme mm. tätä katua ja mäkeä, sillä olimme päättäneet kokeilla ajamista  
Cabel Car  'illa eli paikallisella raitiovaunulla, joka ajoi juuri tällaisia mäkiä ylös ja alas.   Tosiasiassa tulimme ajaneeksi tällaisella vempeleellä parikin kertaa, kun huomasimme sen sopivan reiteillemme.
Hi, here contunes our trip in USA.  We are still in San Francisco.
We looked with respect this street and hill, because we had desided to try a swing with Cabel Car, the local vehicle, which just goes hills like this upp and down.  In fact we had a couple of rides with this vehicle, when we found out that it suited well for our routes.

Tämä San Franciscon raitiovaunu on melko pieni ja ilman ovia.  Sen portailla on lupa seisoa roikkumassa vain tukipylväistä kiinni pitäen silloinkin kun se on liikkeessä.  Sellainenhan ei missään tapauksessa tulisi kysymykseen Norjassa tai Suomessa.  Täällä se on hyvin suosittua ja niistä paikoista useimmiten käy kova kilpailu.  .Me teimme päinvastoin  kuin etupäähän ja portaille kiirehtijät ja  roikuimme peräpään vaunusillalla ottaen kuvia ja keskustellen humoristisen jarrumiehen kanssa.  Kun tulimme pysäkille, oli siellä jono ja jouduimme odottamaan jonkin aikaa uutta vaunua.  

This tram of San Francisco is rather little and witout doors.  To stand on the steps hanging of the pillars is possible and popular thing to do also when Cabel Car is moving.  That would not be possible to do in our countries. We did that on an other way, we stood on the back taking photos and discussing with the humoristic brake man.  There were queue when we came to the stop and had to wait for a moment to a new carriage.

Odotttaessamme saimme havaintoesityksen siitä, miten nämä vaunut käännetään.  Päätepysäkillä on pyöreä levy jossa on raiteet.  Levyn alla jonkinlainen laakerisysteemi, niin että levy pyörii ympäri.  Kun vaunu tulee paikalle, se ajaa levylle, kuljettaja tai apuhenkilö, ottaa otteen vaunun päästä ja työntää vähän (ylempi kuva) ja kevyesti lähtee levy, ja vaunu sen päällä, pyörimään ympäri. Pari tönäisyä vielä ja vaunu on jälleen nokka oikeaan suuntaan lähdössä uudelle reitille.  Se ajaa ulos levyltä pysäkille, niin että levy on jälleen vapaa seuraavalle vaunulle.  Tosi kätevää!

While waiting, we got a demonstration how one can put the carriage to the right direction again. On the endstation there is a round plate with rails.  Under the plate there is some kind of bearings that makes it possible to rotate the plate.  The carriage drives to the rails on the plate, one push a little the carriage and the whole thing and plate goes round, and when it is in the right position the carriage can drive out again and to the stop.  Easy and handy!

Heti lähdimme nousemaan korkealle, korkealle mäelle. Siellä kohtasimme vastaantulevan toisen vaunun.

We started to climb uphills right a way.  On the very topp we met an other carriage.

Käännös  kadunkulmassa ja jälleen uusi mäki ylös!  Minä kameran kanssa katson siis taaksepäin ja kuva on siis alamäkeen samalla kun vaunu kiipeää selkäni takana aina vain ylöspäin.

A swing in the streetcorner and a new acclivity again.  I  am with my camera looking back and so the photoshows the hill down, and the carriage is behind me on its way higher and higher.

Kaunis talorivi matkan varrella!

There were some beautiful house rows on the way!

Ja siten piiiiiiiitkät  alamäet ! Tuon mäen jätämme siis juuri taaksemme.

And then there were those laaaanng downhills!  We just left that hill behind us.

Macy'in kauppakeskus/tavaratalo matkan varrella. Täällä sijaitsi myös "Cheesekake Factory"  eli juustokakkutehdas.  Yritimme eräänä päivänä mennä sinne maistaaksemme näitä kuuluisia juustokakkuja, mutta valitettavasti saimme kuulla, että  siellä oli noin 2 odotustunnin jono! Jätimme kakut väliin!

The Macy's shopping center/ department stores on our way.  Here was also the Cheesekake Factory, which we one day tryied to visit to taste their famous cheesekakes, but we were told that the queues took about 2 hours.  We decided to forget the kakes!

Ilta alkoi kovaa vauhtia pimetä tämän Cabel car-matkan aikana.  Ohittaessamme jo illan hämärtyessä tämän kauniin valaistun pikkukaupan vaunulla, en ehtinyt erottaa kunnolla mitä siellä oikein myytiin. Vasta kuvasta näin jälkeenpäin, että kaulaketjuja ja korujahan tämä pieni korea putiikki kauppasi.

The night began to dark under our Cabel Car tour.  I could not quite in the twilight see what this little cute shop sold, until I saw to the picture afterwards.   It was neclaces and chokers they sold.

Viimeiset alamäet Market street'illä  olevalle vaunun  Powell-station päätepysäkille, mistä hotelliimme oli vain lyhyt kivenheiton matka.  Rakennusten korkeus on myös kasvanut keskustaan tultaessa, samalla kuin ilta  on myös pimennyt!  

The last downhills to the Powell - end station  on Market Street, from where there is only a stone's throw to our hotell.  The altitude of the houses has grown the nearer we have come the city centre, and the night at the same time has got darker.

Iltanäkymä yli San Franciscon hotellimme ikkunasta.
The nightseem over S.F. from our hotel window.

Seuraava kohteemme oli käydä katsomassa Tyynen valtameren hiekkarantaa  (Pacific Ocean Beach) ja Golden Gate-puistoa (Golden Gate Park), joka on hieman suurempi kuin Keskuspuisto New Yorkissa.  Täällä olimme myös ajatelleet kokeilla Seqway'llä eli kaksipyöräisellä vempeleellä ajoa, sillä olimme  lukeneet, että sellainen oli puistossa mahdollista.
Our next target was to see the Pacific Ocean Beach and Golden Gate Park, which is some lager than Central Par in New York.  Here we had also thought to try driving with Segway, because we had red it was possible in the park.

Hauskoja pikkutaloja molemmin puolin katuja lähestyessämme raitiovaunulla merenrantaa.

Some funny small houses on both sizes of the street when approaching the sea.

Valitettavasti tämä oli se ainoa huono päivä ilman suhteen, joten meillä ei ollut paljonkaan iloa upeasta, leveästä  ja pitkästä Pacific Ocean Beach'istä eli Tyynen Valtameren Hiekkarannasta. Sumupilvi oli ja pysyi San Franciscon yllä myöhään  iltapäivään saakka, ja vaikutti keskittyneen juuri merenpuoleiselle sivulle kaupunkia.

Unfortunately thic was the only day with bad weather, so we had not much joy for the fine, bread and lang Pacific Ocean Beach.  The fog was and stayed over San Francisco until the late afternoon this day, and seemed to concentrate specially on to the seaside of the city.

Lähdimme rannan sijasta kävelemään Golden Gate-puistoon, joka alkoi heti rannan hiekkadyynien jälkeen.   

Matkallamme näimme paljon erilaisia ja meille tuntemattomia puita, pensaita ja kukkia.

We soon walked back and took us to the Golden Gate Park, which  started right after the sand dunes on other side of the street.  We saw a lot of for us unknown trees, bushes and flowers on our promenade.

"Etsintäkuulutus"  meidät yllätti tämä ilmoitus eräässä puussa puiston keskellä.  Siinä ei varmaankaan ole kysymys rikollisen etsintäkuulutuksesta, mutta henkilöstä  joka  on  kadonnut ja josta haluttiin mahdollisia tietoja.  Enpä uskoisi meilläpäin iskettävän tällaisia ilmoituksia tolppiin tai puiston puihin.  Toivottavasti poika on kuitenkin ehjänä ja hengissä löytynyt!
This "Wanted" announce hanging in a tree i the park surprised us.  There was surely not a criminal one was

looking for, but a missing person, who one hoped to get possible information.  I would not, however wait to see this kind of messages in trees and parks here round.  We shall wish  anyway that this guy has come back

 whole and living!

Yksi puiston melko suuristakin puista, en muista mikä tämä on lajiaan, mutta ne ovat hauskan näköisiä raiadallisine kuorineen, jotka vähitellen tippuvat ja uusiutuvat pitkinä nauhoina.  Kuljimme pieniä teitä ja polkuja ristiin ja rastiin.  Valitettavasti emme onnistuneet näkemään puhveleita, joita puistossa myös piti löytyvän, ne olivat nähtävästi piiloutuneet aitauksensa viimeisimpään nurkkaan.  Emme myöskään löytäneet mitään lounaspaikkaa tai pikkukahvilaa, ja kun jalkoja alkoi väsyttää ja ilmakin pysyi yhtä harmaana päätimme lähteä takaisin kaduille löytääksemme raitiovaunupysäkin.  Matkasimme siten takaisin keskustaan ja totesimme, että olimme olleet ehkä puiston "väärässä" päässä, tai sitten ei tämä puisto ollutkaan niin hauska ja monipuolinen tuttavuus kuin New Yorkin Keskuspuisto.

One of the bigger trees in the park, I do not remember the name of this one, but it look funny with its streaky

bark, which gradually falls down as long ribbons.  Unfortenately we did not see the buffalos, which also should been there, they propably had hide theirselves on the far corner of their fencing.  We did not either find any lunch place or café , and when we began to get tired to walk around and the weather hold foggy and a little bit wet, we walked to a tram stop.  We travelled then back to the city and thought that we maybe had been on the "wrong" end of the park, or this park maybe was not so fun and versatile than Central Park in N.Y.


Illan kohtemme oli China Town   eli San Franciscon kiinalaisessa kaupunginosassa. Se jäi meille kuitenkin pettymykseksi.  Olimme odottaneet siltä paljon enemmän.  Olikohan ajoituksemme aivan väärä täälläkin?

We choosed to go the China Town in the evening.  It was although a little disappointment for us.  We had expected much more of it.  I wonder if our timing was quite wrong here, too?

 Näytti siltä, että siellä oli toinen toistaan kirjavampia pikkukauppoja, jotka myivät vain tyypillistä kiinalaista turistitavaraa ja paljon ravintoloita, joista kuitenkin useimmat olivat jo suljettuja.
It seemed, that there were one checkered small shop after one other, all selling only very tipical chinese tourist things, and also many restaurants, which of the most although were already closed.

Olimme siis epäonnekkaita sikäli, että tulimme tänne melko myöhään ja pimeässä, mutta olimme ajatelleet syödä kiinalaisen illallisen. Hämmästykseksemme lähes kaikki kaupat ja useimmat ravintolat olivat jo melko aikaisin sulkeneet ovensa tai olivat sulkemassa , ja kadutkin pimenivät mitä edemmäs kuljimme.  Palasimme siis hieman pettyneinä keskusteen ruokapaikkaa etsimään. 

We were unlucky that we came here rather late and in dark, but we had thought that it would be more life here also later in the evening, so that we could have a nice chinese dinner here.  We were ashtonished that the most shops and restaurants were closed or just closing and the longer we walked the darker and more closed it became.  We returned to the centre looking for a open restaurant.

Näkemisiin ensi kertaan, jolloin jälleen jotakin San Franciscosta ja sitten ulos sieltä vuokra-autolla.

Until next time, then a little bit more of  S.A. and the out of the town in a hired car.

Rosmariini