Kreeta, osa III - Crete, part III

Hei taas! Nyt on vuorossa kolmas ja viimeinen osa Kreetan lomastamme. Kuvia riittäisi vaikka vielä pariinkin osaan, mutta pelkään todellakin että ihmiset ovat jo kyllästyneet näitä katsomaan. Ja totuushan lopultakin on, että tällaiset matkakuvat antavat eniten sille, joka on paikan päällä juuri sillä hetkellä ollut, eli ne ovat enemmän muistoja kuin mitään muuta. Eri asia on sitten jos on jossakin hyvin erikoisessa tilanteessa, joka sinällään ei toistu, eikä välttämättä siten näyttäydy enää muille myöhemmin. Mutta Kreetan maisemat ja nähtävyydethän ovat, niin kuin muutkin, kerrasta toiseen lähes samoja. Niin ollen ne eivät ehkä niin paljoa kiinnosta niitä, jotka ovat jo itsekin siellä käyneet. Mutta vastaisuudessa ja muista matkoistani kertoessani, lupaan olla selektiivisempi ja otan blogiini hieman vähemmän kuvia. Mutta siinä se onkin juuri se vaikeus - valinnan vaikeus!

Hello again! Now it is time for the third and last part of our Crete photos. I have lot of more, but I am afraid that you already are bored watching them. And the truth is, that this kind of holiday photos give more just to those who have taken the pictures, who were with on the journey, they are their memories. It is an other thing if one take pictures from a unique situation or moment which cannot come again, but elsewhere are the landscapes and views the same from one time to an other. That's why they propably does not interest those who already have been there themselves. But in the future I promise to be more selective and show less pictures in my blog. But there is the problem, it is very difficult to choose!

- Olimme päättäneet vain yhtenä päivänä vuokrata auton, ja ajaa silloin Plataniasta hieman länteen, sitten melko suoraan etelään yli vuorien, viettää päivää upeaksi mainostetulla Kreetan "Maldiiveilla" eli lounaisrannikon hienolla hiekkarannalla, Elafonissi'ssa, sekä palata rannikkoa pitkin takaisin pohjoiseen. Aamu valkeni harmaana ja sateisena, ensimmäisen kerran viikon aikana. Lohduttauduimme kuitenkin sillä, että oli lämmintä, ja ainakin voisimme nähdä jonkun verran enemmän maisemia, kuin vain Plataniaksen ympäristöä. Noudimme mukavan ja hyvin varustetun vuokra-automme Avikselta, pienen Citroenin, johon päivän aikana ihastuimme. Se oli yllättävän mukava, ketterä ja hyvän tuntuinen auto kaikinpuolin niin pieneksi ajokiksi.

Jätimme melko pian suuret oliivipuutarhat taaksemme, ajoimme pitkin pohjoisrannikkoa ja sitten poikkesimme vuoristoon. Samalla alkoi ilma jo yllätykseksemme ja iloksemme nopeasti kirkastumaan.

- We decided to hire a car for one day, and then drive to the west of Platania, then south over the mountains and to spend a day on a beach called Crete "Maldives", a wonderful beach in Elafonissi, and then return to north along the west shore. The morning that day was grey and rainy, the first time during our holiday, but we comforted ourselves by thinkin that anyway, we would see some more than only Platanias environments, and still, it was warm weather. We picked up our hired car, a nice little Citroën from Avis, and during the day we found out it was both comfortable and good to drive to be such a little car. We left soon the olive plantations behind uss , drove along the north cost and we turned to the mountainway. At the same time to our surprise and delight the weather began to clear up before us.

Ylhäällä vuoristossa pysähdyimme tien varrella ihmettelemään pitkää ja syvää kanjonia tai rotkoa. Putous rotkon pohjalle oli melkoinen ja seinämät äkkijyrkkiä. Kuvatessani rotkoa kuulin äkkiä eläinten ääntä. Kameran linssin läpi etsiessäni keksin lopulta äänten aiheuttajat - kanjonin vastakkaisella jyrkällä seinämällä hyppeli ylös ja alas mustia ja valkeita villivuohia, melko uskomattomia otuksia liikkumaan. Ei niiden päätä nähtävästi huimannut eikä pahemmin pelottanut tuolla hypellessään, vaikka putous rotkon pohjalle oli huima. Vastakkaisella reunalla näkyi myös monia jännittäviä luolia. Alla lähikuva niiden aukoista, onvatkohan voineet joskus antaa suojaa ihmisillekin?

Up on the mountains we stopped within a deep canyon or ravine. The walls were rather steep and it was far to the bottom. Suddenly I heard a noise of animals. Through the cameralense I could then see on the other side of ravine in the middle of the steep wall some white and black wild goats jumping up and down the ravine wall. Quite incredible how they manage - and they surely aren't dizzy or afraid, when jumping, in spite of the distance down to bottom of the ravine. Under also a close-up foto of some exciting caves. I wonder if they ever have given shelter for some people?

- Me jatkoimme ajomatkaamme vaihtevassa maastossa, väliin laaksojen pohjilla, sitten taas kiertelimme vuoren rinteiden kapeita mutkittelevia teitä. Lähempänä rannikkoa muttui maisema taas vihreämmäksi ja vähän väliä vuoren rinteillä ja alempana laakson pohjilla pilkotti pieniä kauniita valkeita kyliä ja useimmiten kirkkokin näkyvällä paikalla.

- We drove in a very variable landscapes, down on the vallies, then again up on the mountain sides, on narrow and winding ways. It became more and more green again nearer the coast and now and there you could see small white and beautiful villages, often the church most visible.

- Ja sitten tulimme matkamme pääkohteeseen, upealle ihanalle hiekkarannalla, jolla oli osin rakennettu aurinkokatoksia ja laitettu valmiiksi aurinkotuoleja, mutta tyhjää rantaa löytyi riittämiin sekä kuljettavaksi kuin myös niille, jotka mahdollisesti halusivat rauhaa ja välimatkaa muihin auringonpalvojiin. Hiekka oli uskomattoman pehmää ja jännittävän punertavaa vesirajassa. Rannassa löysin pienen taulun, joka kehotti kävijöitä antamaan tuon vaaleanpunaisen hiekan olla rauhassa eikä keräämään sitä mukaansa, koska se oli paikalle hyvin ominaista ja erikoista. En kuitenkaan päässyt selville, mistä tämä erikoinen hiekan väri täällä vesirajassa johtui. Vesi oli erittäin kirkasta, kauempana muuttuen turkoosille hohtavaksi, mutta se oli myös matalaa melko pitkälle. Hiekkasärkät kiemurtelivat sinne ja tänne, ja pienelle lähellä olevalle saarelle, joka koostui hiekkadyyneistä, saattoi kahlatakin muutamista kohdin. Hiekkadyyneillä saaressa kasvoi valkoisia hiekkaliljoja. Nautimme täysin siemauksin tästä ihanasta paikasta ja auringosta, joka jo vuorille tultuamme paistoi täysin kirkkaana, jatkoi paahtamistaan koko päivän ajan.

- We came to our goal, a wonderful beach, where there were sun shelters and beds but also lot of empty beach to go or just to be alone for those who wished peace or distance to other sun-worshippers. The sand was incredible fine and with an exciting pink colour on the waterline. I found a sign that recommended everyone to leave the sand there it belongs, not to take any with you, because it was very characteristic and special for this place. But I did not found what was the reason for the colour. The water was very clear, a bit far away turquoise, but it was also very shallow a bit out. There were sandbanks and you could also wade to a little island with sand dunes. There on the dunes there were growing white sandlilies. We enjoyed our this wonderful place and the sun, which showed us already on the mountains, just continued to bask us the whole day.

- Takaisin vuorille ja päin pohjoista. Tiet kiemurtelivat vuoren rinteitä, jotka väliin olivat rutikuivia ja kolkkoja, toisinaan taas vihreys kiipesi niiden rinteitä melko korkeallekin. Äkkiä tuli nenämme edessä esiin meri suoraan auringonkilossa. Nousimme jälleen korkealle vuorelle ja kuin tyhjästä ilmestyi muuten autiossa maisemassa vuoren jyrkänteellä ravintola kuin taiottuna. Se oli jännittävästi rakennettu ja sisustettu maalaismaisesen reiluun tyyliin. Matka jatkui taas väliin karussa, kivisessä maisemassa ja väliin luulimme ajaneemme väärälle tiellekin. Lopulta kuitenkin uudelleen meri tuli näkyviin ja tienviittojen mukaan olimme oikealla tiellä. Oliivimetsät olivat taas maisemassa.

- Back to the mountains and to north. The ways twisted and turned again high up on the sides of mountains which sometimes were cold and dry, and suddenly again the greenness climbed up rather high. Suddenly we saw the sea again in the sun disk before us. We came high up on mountains again and then as with magic there was a restaurant before us - in the middle of nowhere! Exciting building with a charming landly style on a mountain steep. The drove on after a little lunch, in a dry and barren landscape and on a moment we thouht we had mist the right way. But in the end we saw the sea again and the way shields told us we were on the right way. The olive woods were there again.

- Seuraavana päivänä oli aivan tyyntä, mutta rannassa kohisivat valtavat mainingit ja vaahto levisi pitkin hiekkaa. Punainen lippu tangossa varoitti uimareita menemästä veteen, mutta aina on joitakin uskalikkoja... Miten tällaiset mainingit oikein muodostuvat, kun maissa oli aivan tuuletonta ja aurinko hehkui.

Hiekkarannan läheisyydessä Plataniassa oli pieni kalasatama, jossa alemman kuvan hauska kalastajavene keinui.

- The next day was quite calm, but on the beach came big swells in roaming and a white foam were spreading on the sand. A red flag was warning people from bathing, but there are always some bold ones... How do these swells come up, when it is totally windless and sunny on shore.

In the picure below, near our beach there was a mini fishing harbour, where also the little funny fishing boat were rocking.

- Ja kukkia riitti. Olen aina pitänyt bougainvilleasta, joka kasvaa lähes joka toisen talon seinustalla etelässä ja useissa väreissä, mutta tällä kertaa menetin sydämeni tuolle upealle ja todella suurikukkaiselle oranssin väriselle hibiskukselle eli kiinanruusulle (viimeinen kuva). Tämä oli toinen matkamme Kreetalle, mutta näkemistä riittää vieläkin, niin että: Näkemisiin, Kreeta (toivottavasti)!

- And there were flowers! I have always been fond of bougainviellea, which grows on almost every other house's walls in South, but this time I lost my heart for that wonderful orange coloroed hibiscus with gigantic flowers (the last photo). This was our second trip to Crete, but there is still lot to see, so : Good bye, crete, until next time (I hope)!


Terveisin, Good bye! Rosmariini