Arpajaiset ! - Lottery!

Hei blogiystäväni!

Nyt juhlistan blogini 1-vuotispäivää pitämällä pienet arpajaiset. Koska blogini nimi on Pitsiä ja posliinia, niin sen mukaisesti "tunnustan väriä" eli palkintona on myös yksi setti pitsiä ja posliinia.

Palkintona on kaunis, vanha, kultareunainen pikkukannu, jossa kesäinen kukkakimppu, sekä käsinvirkattu pitsiliina. Kanun vetoisuus n. 3,5 dl eli sopiva joko kahvimaitoa varten tai esim. vaniljakastikkeelle, pienelle kukkakimpulle, tai pelkästään koristeeksi. Pitsiliina on käsinvirkattu pumpulilangasta. Liinan läpimitta on n. 40 cm.

Jos haluat osallistua arvontaan, kopioi alla oleva vihreä kilpailulogo omaan blogiisi merkiksi osallistumisestasi ja jätä viesti kommentteihin minun blogiini 27.2.2010 mennessä. "Onnetar" vetää voittoarvan 28.2. ja sen jälkeen postitetaan palkinto onnelliselle voittajalle mahdollisimman pian.


Onnea kaikille osallistujille!

Terveisin,

Rosmariini

Syntymäpäivä ! - Birthday !

Syntymäpäivä! Birthday! (English in the end). Blogini täyttää 1 vuotta 20.02.2010! Talvesta se alkoi - lumesta, kylmästä ja pimeästä. Se on jatkunut kevään, kesän, pitkän syksyn ja nyt ollaan uudessa talvessa, kohta toivottavasti taas keväässäkin. Ajatella, että blogini on kestänyt näin pitkään! En ikinä edes uskonut, että osaan sitä pitää, mitään kirjoittaa, tai että osaisin keksiä mitään sisältöä. Ja olen jopa saanut muutamia - en kovin monia - mutta sitä uskollisempia lukijoita ja selaajia. Lämmin kiitos teille! Ilman teitä ei varmaan blogiani enää olisikaan. Eihän ole paljon ideaa ladata nettiin kuvia ja tekstiä, jos eivät ne ketään kiinnosta - silloin voisin yhtä hyvin pitää kuvat vain omassa tietokoneessani ja tekstit päässäni. Mutta on todella hauskaa todeta, että ainakin joitakin ne kiinnostavat ja uskollisesti palaatte tänne kurkkaamaan, toiset useammin, toiset harvemmin. Vielä kerran kiitos siitä, te teette bloggaamiseni mielekkääksi!

Kurkistakaapa tulevana sunnuntainakin - silloin tulee jotain uutta!

Ja kun ulkona taas kerran tätä kirjoittaessani tupruttaa vain lisää lunta ja säätiedottajat lupaavat ensi viikolla jälleen kylmempää säätä - eli talvi näyttää vielä pitävän meitä otteessaan ties kuinka kauan, niin siitä syystä julkaisen vielä muutamia talvikuviani. Kevät saa siis odottaa!

My blog will be 1 year old on the 20th of February 2010! It began on winter - of snow, coldness and darknes. It continued through the spring, summer, the long autumn and now another winter which (hopefully) soon is turning to spring. Who could believe that my blog could go on so long. I did not. I did not believe that I could write, to succeed to take proper photos, to find enough stoff to my pages here. But it is thank to you, my faithful readers, not so many, but loyal ones, who keep coming back to see my pages and pictures. Very warm thank to you. Without you there would not be any blog from this Rosmariini anymore, because there is no idea to make a blog, if anyone is not interested to see and read it. I think and feel so, because in other case I could just keep the pictures in my PC and the texts in my head. But it is very nice and fun to notice that there are some of you who time after time are coming back and peeping on my sides here, some more often, some more seldom. Thanks to you once more!

- When I write this there is coming more snow outside, and in papers and radio/TV the metrologies just speak about a new cold period. That means that the winter will still go on, so I put here som more of my winterphotos. The Spring may just wait for its turn!

Bye now - to Sunday!

Terveisin - Regards

Rosmariini

Kirppuja ja muistoja - Flees and memories

Hei blogilaiset!

Tässä vaihteeksi jotain muuta kuin matkoja, tosin jotain näistä liittyy matkoihinkin. Tämä yllä ja alla olevan hopeoitu sokeri/karamellirasia on minun loma- ja matkamuistoni Lontoosta, Portobellon katumarkinoilta. Edellisessä osassa oli kuvia Portobellosta, ja siellä kuvaamaltani hopeamyyjältä, naiselta, ostin tämän pienen rasian, joka minusta oli hauskasti vanhanaikainen, mutta jotenkin tyylikäs ilman aivan liian runsaita koristeluja.

Tässä taas ikivanha muisto vanhempieni ja minun lapsuuden kodistani, ruosteinen silitysrauta.

En tiedä mistä se alunperin on tullut, nyt se on monia vuosikymmeniä ollut varastoissa ja kosteissakin tiloissa, niin että on kovin ruosteinen, mutta olen muistavinani että vielä minun lapsuudessani äitini joutui joskus hädässä turvautumaan tähänkin silitysrautaan sähkön ollessa katkennut. Tätä vain lämmitettiin puuhellan päällä ja siitä vain silittämään kun rauta sihahti sopivan kuumana kostutettuun sormenpäähän koetettuna. Enpä vain minä enää taitaisi hommaan ryhtyä, en tietenkään tuon ruosteenkaan takia, mutta rauta on myös huomattavasti painavampi kuin nykyiset hienot höyryraudat. Siinä tosin oli hyvätkin puolensa, ei tarvinnut painaa kovasti, kun rauta itsessään jo painoi niin paljon, mutta oli kuitenkin raskas käyttää. Vieressä ikivanha tinakauha, jonka olen jossain vaiheessa ostanut sen erikoisten kuvioiden takia, vaikuttaa melko vanhalta sekin, vaikken olekaan ihan saanutkaan selvitettyä sen ikää.

Eräältä kirpputorilta tarttui mukaan tämä ihanasti kultamaalistaan kulunut ja hienosti kuvioitu luultavasti intialainen tarjotin.

Kaksi kannua, suuremman valkoisen, jossa kivat kohokoristeet sivuilla olen ostanut nettihuutokaupan kautta Englannista. Aivan hennon vihertävä pienempi taas on löytö tutulta käytettyjen tavaroiden kauppiaalta lähistöltämme. Näistä kannuista itse pidän valtavasti, minusta niissä on sitä jotain.


Hyvää helmikuuta kaikille lukijoilleni! Näen että monia käy kurkkaamassa, mutta kommenteja tulee harvakseen! Muutamat uskolliset muistavat, mutta muuten on hiljaista. Olisi kiva kuulla ajatuksianne, matkoista, kuvista, esineistä, maailmasta, ilmasta, tai mistä itse olette kiinnostuneita. Jättäkääpä vaikka pieniäkin tervehdyksiä, olisi tosi mukavaa!

Terveisin,

Rosmariini

Lontoo marraskuussa 2009 (3) - London in November 2009 (3)

PORTOBELLO ROAD MARKET! Sinnehän piti minun vannoutuneena kirpputori-ihmisenä päästä. Onneksi tytär on yhtä innostunut ja lähti mielellään seuraan. Pojat sen sijaan päättivät löytää muita "miehisempiä" nähtävyyksiä kun suunniteltu jalkapallo-ottelu ei lippujen epäonnistuneen jahtaamisen johdosta onnistunut. Luulen kuitenkin että molemmilla ryhmillä oli yhtä jännittävä ja kokemusrikas aamupäivä. Pojat olivat mm. nousseet n. 276 askelmaa korkeaan torniin ja katselleet Lontoota yläilmoista samaan aikaan kun me yritimme päästä eteenpäin ihmismassassa katsellen ja ihmetellen Portobellon katumarkkinoiden kirjavaa elämää, kojuja, tavaroita, värikkäitä taloja ja ihmisiä, samalla kun yritimme olla varuillamme mahdollisten taskuvarkaiden varalta ja kuitenkin aina välillä napsia kuviakin. Ihmisjoukoissa oli todellakin lähes yhtä paljon katsottavaa kuin myyntikojuissakin.

Me kuljimme osittain vastavirtaan, kun lähdimme kadulle sen alapäästä, nousten pikkuhiljaa katua ylöspäin kohden Nottinghill Gate'iä. Alapäässä markkinat alkoivat juomilla, hedelmillä, leivïllä ja kukilla, kunnes pikkuhiljaa alkoivat kaikki muut pikkutavarat.

Tässä myytävänä kaikenlaisia leimasimia, kirjaimia jne., kaikissa mahdollisissa fonteissa (tyypeissä) ja eri kokoisina.

Maalauksia, kuvia, keräilymerkkejä jne.

Ihania posliinikuppeja, harmittaa, etten pysähtynyt pidemmäksi aikaa ja ostanut jotain kaunista ruusukuppia, mutta ihmisiä oli paljon edessä ja juuri ja juuri sain olkapäiden yli kuvan, joten jatkoimme matkaa.

Kahvilan ikkuna upeine leivoksineen ja kakkuineen oli todella houkuttelevan näköinen. Kakutkin olivat yhtä värikkäitä, kuin talot kadun varrella.

Golfaajana kiinnostivat antiikkiset golfmailatkin, mutta eipä tullut kauppoja tällä kertaa.

Kaikkea mahdollista sekalaista pikkutavaraa riitti yllin kyllin, toisilla enemmän keskitettynä yhteen tyyppiin tavaraa, toisilla taas kaikkea sekaisin.


Useita hopeakaupiaitakin oli kadun varrella ja todella kauniita kannuja, tarjottimia, kulhoja ym. runsain mitoin tarjolla. Tältä kauppiaalta pysähdyin ostamaan vanhan sokeri- tai makeisrasian, minun ainoa ostokseni lopulta Portobellolta.

Kauniita posliinitavaroita, valitettavasti myynti oli eräänlaisessa porttikäytävässä enkä huomannut kuvaa ottaessa lisätä valotusta kameraan.

Värikkäitä taloja ja ihmisiä, eri kansallisuuksissa ja roduissa riitti.

Portobellon katu nousee ylös kohden Notting Hill'iä, missä lisää värikkäitä taloja ja ovia. Olisiko asunto tuon sinisen oven takana kiinnostanut, tai tuon punaisen, joka on jopa myytävänä?!

Alue on kaunsta ja hienostunutta, ja vielä marraskuussa kaunistivat kukatkin alueen taloja.

Sekä Lontoo että Portobello houkuttelivat uuteen käyntiin. Ehkäpä siihen tulee taas mahdollisuus vuoden parin päästä. Sitä ennen ovat jo taas muut matkat suunnitelmissa.

Rosmariini

Lontoo marraskuussa (2) - London in november (2)

Luonnonhistoriallinen museo Lontoossa oli käynnin arvoinen. Emme ehkä olisi välttämättä juuri sinne ajatelleet mennä käyttämään aikaamme, mutta poikamme oli siitä kovin kiinnostunut ja tietenkin juuri museon suurten vetonaulojen, valtavan dinosaurus-luurangon sekä sinivalaan takia. Ja jälkeenpäin voin vain todeta, että en kadu. Luonnon ja eläinten ystävänä se oli erikoisen jännittävä ja vaikka näistä suurista miljoonia vuosia sitten eläneistä eläimistä on paljon kuullut ja lukenut, niin silti niiden suuruuden saattoi parhaiten kokea vasta kulkiessa niiden mahtavien luurankojen vieressä ja alla ja joidenkin yläpuolellakin. Halleissa oli rakennettu katon rajaan siltoja pitkin poikin, niin että luurankoja ja oikean näköiseksi ja osin liikkuviksikin rakennettuja eläimiä saattoi tarkastella monesta näkökulmasta.

Jo ulkopuolelta oli rakennus erikoinen, se oli valtavan suuri kompleksi, runsaasti koristeltu ja aidattu korkealla takorautakaiteella, sekin koristeltu ja varustettu erikoisin pylväin sekä kauniilla portilla ja portintolpilla, joissa pieniä erittäin kauniisti kaiverrettuja eläinkuvia. Ei ollut vaikea arvata mihin rakennukseen oltiin menossa. Jono oli pitkä, pahimmillaan kadulle asti, mutta onneksi kulku eteni melkoisen nopeasti kaikesta huolimatta.
Lähes välittömästi sisääntulon jälkeen tulimme tähän mahtavaan halliin, jossa tuon jättisuuren dinosauruksen (jonka nimeä en tietenkään muista, sen sijaan poikamme ei epäröisi sekuntiakaan nimen suhteen) sekä valtavan korkea kuin myös uskomattoman pitkä luuranko oli sijoitettu. En tiedä onko halli ollut näin suuri alunperin, tai onko sitä suurennettu jossain vaiheessa juuri tätä dinosaurusta varten, mutta muualle se ei kokonaisena olisi varmaankaan mahtunutkaan. Kuvaankin sitä oli mahdotonta saada sivulta päin. Jos yritti ottaa dinosta osakuvia niin ne eivät myöskään anna oikeaa mittasuhdetta siitä kuinka suuri se kokonaisuudessaan oli. Alla kuitenkin myös lähikuva päästä.

Dinosaurusten lisäksi oli mueossa sekä luurankoina että imitoituina muitakin entinaikojen omituisia eläinhahmoja, toinen toistaan hurjemman näköisiä .

Tässä vielä yksi, paljon "pienempi" dinosaurus, senkin pään ulottuessa ylös kattoon melko suuressa huoneessa.

Ja tämähän on kuin Aku Ankka! Siivooja on muuten ollut huolimaton, tälläkin oli nokallaan paksu kerros harmaata pölyä. No leikki leikkinä, mutta ihmettelen todella miten täällä puhdistetaan näitä luurankoja ym., sillä kai nekin ainakin kerran vuosikymmenessä (vaiko sadassa?) on puhdistettava!

Tämä herttainen lisko oli konstruoitu liikkuvaksi, niin että se heti kun silmä vältti oli hyökkäämässä päälle silmät kiiluen ja suu verisenä. Mitenköhän mahtoi pikkuväki kokea tällaiset otukset, tuliko painajaisia seuraavana yönä!

Museon toinen suurista vetonauloista oli tämä, myös kokonaisen ison hallin kokoinen sinivalas, josta myös oli mahdotonta saada kuvaa muuta kuin pieninä osina. Eli tässäkin näkyy vain osa rintaevän ympäristöä pään hävitessä kauas oikealle ja koko suuren kropan jatkuessa vasemmalle hallin toiseen päähän. Yläpuolella roikkuu vastaavasti luuranko. En ihmettele, että on sepitelty tarinoita ihmisistä jotka valas on nielaissut ja jotka saattoivat kulkea sen sisällä ja jälleen päästä jonkun ihmeen kautta ulos. Kyllähän tuollaiseen kitaan hyvin mahtuu ja sisälle voisi varmaan rakentaa vaikka pienen majan.

Etten antaisi väärää kuvaa museosta niin täytyy todeta, että kyllä siellä myös oli täytettyinä ja esillä paljon muutakin kuin dinosauruksia tai muita hirviöitä. Oli hienoja kokoelmia erilaisista pikkuotuksista ja esim. afrikan elämistä. Tässä mm. kaunis antilooppi, jonka kyllä aina mieluummin näkisin elävänä kävelevän Afrikan savannilla kuin jäykkänä museon lasikaapissa!

Museo oli hieno kokemus, mutta tuntui ihanalta tulla jälleen ulos kadulle raikkaaseen talvi-ilmaan. Vielä yksi kuva museon kupeessa olleesta luistinradasta, jonka näytin jo edellisessä Lontoo-osassa. Tässä näkyy myös valaistut puut sen ympärillä. Valoköynnökset illan hämärtyessä antoivat hauskan ja iloisen joulunalustunnelman.

Ensi jaksossa LontoonPortobellon katumarkkinat.

Terveisin,
Rosmariini