Gotland - 4

Hei !

Jatkoa Gotlannin reissuumme:

Monet paikat Gotlannissa olivat vielä suljettuina viikolla 24 kesäkuussa, jolloin me vierailimme siellä. Mm. niin myös tämä Kunstnergården, jonne olisin mielelläni halunnut pistäytyä. No, nyt jäi paljon nähtävää seuraavaa Gotlannin käyntiä varten, milloin se sitten tapahtuisikin...?

Mutta vietimme siitä huolimatta monta erittäin antoisaa päivää Gotlannissa, ja saimme sekä kokea että nähdä paljon siellä. Eräänä iltapäivänä me tytöt teimme"taide- ja kulinaarisen" retken, poikien jäädessä siksi ajaksi seuraamaan jalkapallo-ottelua TV:stä, olimmehan Gotlannissa juuri "pahimpaan" aikaan jalkapallon MM-otteluita silmällä pitäen!

Ensimmäiseksi poikkesimme "Fide Fajans'iin", viehättävään pieneen porsliinikauppaan, melkein keskellä metsää, tien varrella, kun näimme, että se oli auki. Olimme jo kerran aikaisemmin ajaneet sen ohi ja silloin pahoitelleet, kun se oli suljettu.

Nyt saimme ihailla hauskoja fajanssikulhoja ja kauniita vateja ja niitä oli ostanut mielellään enemmänkin, mutta taas piti yrittää pitää mielessä täpö täyteen lastattu automme tulomatkalla, mikä ei suinkaan avannut mahdollisuuksia suurien lautasten tai määrien ostamiselle kotiinkaan päin. Jotakin pientä piti kuitenkin saada muistoksi!

Jatkoimme matkaamme eteläänpäin ja suuntana oli Vamlingbo.

Vamlingbossa sijaitsee mm. Lars Janssonin museo. Hän on erittäin taitava akvarellisti, joka hienosti ja herkästi kuvaa lintuja pensselillään. Lars Jansson asuu itse Gotlannissa, ja jo vuosia sitten luin hänestä ja lintukuvistaan. Eräässä vanhassa sisustuslehdessä näin myös kerran artikkelin hänen rakentamastaan kaunislinjaisesta gotlantilaistyylisestä talostaan. Hänen museossaan tapasimme hänen tyttärensä, joka möi lippuja, tauluja ja julisteita. Taulujen hinnat olivat melko korkeita meikäläisen matkabudjetille, joten me kaikki tytöt tyydyimme ostamaan lintukuvia vain julisteina. Tässä muutama lintukuva valokuvattuna seiniltä:

Kuvia akvarelleista laseineen ei ole helppo ottaa ja tähän kuvaan on siksi tullut mukaan myös yksi rakennuksen kauniista vanhoista ikkunasyvennyksistä, joka heijastuu lasin pintaan.

Tämä Lars Jonssonin punatulkku oli kuin joulukortti ja minusta myös niin upea, että tuntui kuin se olisi voinut äkkiä lehahtaa taulusta lentoon.


Naapurirakennuksesta löysimme aivan ihanan pienen kahvilan. Rakennukset jo sinänsä olivat kauniita ja vanhoja, mutta kahvila oli myös sisustettu epätavallisen kauniisti ja kodikkaasti. Nuo syvät ikkunasyvennykset ja paksut kalkitut seinät antavat jo itsellään hauskan tunnelman, mutta lisäksi oli kahvila sisustettu kauniilla vanhoilla kalusteilla, ja vaaleanpunaiset pelargoniat ikkunoilla ja kukkataulut seinillä olivat hieno lisä, puhumattakaan koristelluista sohvatyynyistä, kukkamaljakoista, kynttilänjaloista, hauskoista lautasista, tyyliin sopivasta pöytäliinasta ja jopa koristelluista kärpäsverkosta leivonnaisten yllä! Tilasimme salaattia, fetajuustopiirakanpalat, tuoretta leipää ja gotlantilaista riisipannukakkua salmbär-hillon ja kermavaahdon kera. Kaikki aivan ihanan tuoretta, maukasta ja suussa sulavaa!

Lars Jonssonin museo sijaitsee Vamlingsbon Prästgårdenin eli pappilan tiloilla, joten kirkko oli aivan naapurissa. Minä, joka en ole erityisen uskonnollinen, mutta aina käyn katsomassa kirkkoja sisältä jos voin, juoksin tietysti myös tätä vanhaa kaunista kirkkoa tutkimaan ja kuvaamaan. Kirkon lähellä tuoksui ihanasti terva, sen vanhat ovet oli juuri hiljattain tervattu. Kirkko on pääosin rakennettu 1250-luvulla, mutta torni rakennettiin 1350. Se oli tietojen mukaan alunperin korkeampi, mutta salaman lyötyä siihen 1817 se korjattiin matalammaksi. Kirkko on restauroitu vuosina 1900, uudelleen 1961 ja viimeksi 1988. Kirkossa oli runsaasti kauniita seinä- ja kattomaalauksia, historian mukaan vuosilta 1275 ja n. 1300, lyijylasi-ikkunoita asennettiin vasta paljon myöhemmin. Erittäin koristeellinen ja värikäs saarnastuoli on 1600 luvulta. Uskomatonta miten nuo kaikki ovat säilyneet niin hyvin ja kauniina meidän päiviimme asti.

Jos olisin ollut "kiipeilyiässä" ja kehdannut, niin tähän pappilan puiston suureen puuhun olisi ollut kiva kiivetä, sinne olisi voinut vaikka rakentaa majankin!

Nyt oli kuitenkin pakko istahtaa autoon ja hieman kurvitellan pikkuteitä, maisemia ihaillen ja joitakin ruokaostoksia tehden pikkuhiljaa palailimme taloomme Havdehemsissä, Näsissä, missä nälkäinen jalkapalloon kuvaruudun välityksellä osallistunut miesväki jo odottelikin.

Jatkoa seuraa...!

Terveisin, Rosmariini