Vuoroin sataa, vuoroin paistaa, on vielä kylmiä öitäkin, mutta kaikesta huolimatta kesä voittaa pikku hiljaa. Sen näkee luonnosta, en muista vuosiin, että vappuna olisivat koivut olleet jo niin ihanassa vaaleanvihreässä harsossa kuin tänä vuonna, ja syreenienkin nuput sen kuin suurenevat suurenemistaan.
En myöskään muista, että vuosikausiin olisi ollut niin ihanaa vappua kuin tänä vuonna. Saatoimme istua molempina päivinä, vappuaattona ja päivänä, ulkona grillaamassa ja syömässä iltaan asti, vain shortseihin ja t-paitoihin pukeutuneina - ihanaa. Mutta sen jälkeen ilma taas muuttuikin, on pari päivää satanut ja eilen oli myös hyvin viileä tuuli.
Vapun aattona huomasin pihalla ja terassilla touhutessani, että metsä- vai onko nimeltään sepelkyyhky usein istui kotikuusemme oksilla katselemassa puuhiani. Siellä se kurnutteli ja huhuili välillä. Pidin jopa pienen huhuilukeskustelun kyyhkyn kanssa. Ihmettelin, ettei se ollut
arempi, eikä yhtään välittänyt vaikka kuljin sen alapuolella edes takaisin. Se seurasi kyllä tiiviisti touhujani. Sitten iltapäivän kuluessa huomasin äkkiä, että se oli alkanut lentelemään enemmän ja kun seurasin vuorostani sen touhuja, näinkin että tämä kaverihan oli päättänyt tehdä vuokra-
sopimuksen, sehän ilmiselvästi kantoi risuja kuuseemme pesänteko mielessään! Olikohan se niin ihastunut aamupäivämme keskusteluun, vai tulkinnut minun huu-hu-huuni vähän väärin, (voihan olla, etten osannut oikeata murretta), että se oli ymmärtänyt olevani avoin tällaiselle vuokrasopimukselle! Menoa jatkui koko iltapäivän aina iltaseitsemään asti, jolloin se rauhoittui ja alkoi istuskelemaan oksalla.
sopimuksen, sehän ilmiselvästi kantoi risuja kuuseemme pesänteko mielessään! Olikohan se niin ihastunut aamupäivämme keskusteluun, vai tulkinnut minun huu-hu-huuni vähän väärin, (voihan olla, etten osannut oikeata murretta), että se oli ymmärtänyt olevani avoin tällaiselle vuokrasopimukselle! Menoa jatkui koko iltapäivän aina iltaseitsemään asti, jolloin se rauhoittui ja alkoi istuskelemaan oksalla.
Seuraavana aamuna se oli jo aikaisin puuhissaan ja näytti edelleen vakaasti päättäneensä muutta kotikuuseemme, n. 3 metrin päässä terassistamme. Luin kiireesti sepelkyyhkystä netistä, ja aloin olla hieman epävarma tästä vuokrasuhteesta. Sain tietää, että sepelkyyhky tekee vain kaksi munaa, poikaset tulevat pesästä ja istuvat oksilla kaksiviikkoa vanhoina ja lentävät ulos kai noin 5 viikkoisina, mutta....sepelkyyhky voi saada poikaset 3-4 kertaa vuodessa! Eli käytännössä se voi olla meitä hauskuuttamassa tai saada meidät hulluuden rajoille olemassaolollaan, siipien paukuttelulla ja huhuilullaan tämän kesän aikana. Poikasten ääntelyä en edes tunne ja nekin voivat varmaan nälkää huutaessaan pitää melkoista meteliä. Nyt maanantain jälkeen on liikenne pesään ainakin loppunut - hautookohan siellä emokyyhky siellä nyt, vai tulivatko kuitenkin siihen tulokseen, ettei paikka ollut niille tarpeeksi rauhallinen? Onko teillä kellään kokemuksia kyyhkysten pesimisestä lähipiirissänne - eli annammeko ajan kulua ja kyyhkyn asua meillä, vai olisiko paras sanoa vuokrasopimus irti jo alkuunsa??
HIenot kuvat! Minä tosin en noita huoli vieraakseni,sillä ovat pilanneet pyykinkuivaustasoni(keittiön ikkunan ulkopuolella oleva lattiallinen taso pyykinkuivausta varten).Ovat tehneet sinne pesiään ja kakkineet koko lattiatason likaiseksi.Ja koska se on ulkoseinän ulkopuolella,niin en pääse sinne siivoamaan sitä vaan kaadan joskus sinne puhdistusaineita,jotka kyllä eivät noita kyyhkyjä hetkauta..
VastaaPoistaMukavaa keväistä viikonloppua!
Hei Yaelian, niinpä olen itsekin ihmetellyt, että viitsiikö noita noin pihapiirissä pitää, mutta olen niin hurjan luontoystävällinen, että jotenkin niitä en raskisi poiskaan hätistää. Vastapäätä meidän tonttiamme tien toisella puolen on viime kesänä yksi tontti parturoitu paljaaksi kaikista suurista vanhoista puista, ja toiselta tontilta vierestämme sahasivat naapurit myös kolme tosi upeaa vanhaa ja tuuheaa kuusta viime syksyn myrskyjen peloittamana. Luulen että osin tämä pesäpuiden puute ja katoaminen on ajanut tämän kyyhkyn hakemaan toiseksi parasta ratkaisua eli meidän nuorta pihakuustamme. Vaikkei se ole kuin n.25 vuotta vanha
Poistaniin se on kuitenkin suhteellisen tuuhea ja runsasoksainen.
- Tänään muuten olen voinut kirjata että VÄSTÄRÄKISTÄ VÄHÄISEN (KESÄÄN!), näin ensimmäisen västäräkin ja myös mustavalkoisen kärpässiepon ensimmäistä kertaa tänä keväänä.
Hyvää viikonloppua myös sinne appelsiinipuiden alle!