Syyskuvia - Autumn pix

Kudon edelleen! - I'm still knitting!

Heippa blogilaiset! 

Olen edelleen "kudontakuumeessa". 

Olipa kerran samanlainen tila, oli ihanan lämmin punainen lanka, oli syksy ja aikaa.  (Se tapahtui joskus 80-luvun lopussa, ennen lasten tuloa!) Tuloksena syntyi alla näkyvä iloinen liivi. Pidin siitä kovasti ja pidin sitä paljon erilaisten asusteiden kanssa.  Lainasin mm. mieheltä punaista nahkasolmiota, jota käytin valkoisen puseron ja tämän liivin kanssa! 

Mutta muoti muuttui ja minäkin kasvoin ajan mukana ulos liivistä. En kuitenkaan millään raaskinut heittää liiviä poiskaan - yksinkertaisesti siitä syystä, että olin ihan ihastunut tapaan, jolla silloin keksin kutoa liivin reunat, helman resorin, joka jatkui nappilistana suoraan ylös.  Resori ei milloinkaan ole venynyt erikoisemmin, ei pituudessa, eikä nappien venyttämänä ja mielestäni se kaartui kauniisti  juuri nappilistasta eteenpäinkin ympäri kaula-aukon. Mutta kuten tavallista, minulla ei ollut ollut kudontaohjetta eikä mallia. Päätin silloin, että joskus vielä käytän samaa metodia jossain uudessa villatakissa tms. mutta kun ohjetta ei ollut, enkä ollut aikoinani kirjoittanut ylös kudontatapaa, niin oli pakko säästää liivi mallina ja  ajattelin että omaa tekelettäni tutkimalla löytäisin takaisin kudontatekniikkaan.

 

 

Mutta toisin taisi käydä.  Nyt olen halajanut tumman sinistä, reilua, itsekudottua villatakkia, joka muuten olisi aivan yksinkertainen malliltaan, mutta siihen halusin nyt käyttää tuota vanhaa hyväksi toteamaani resorimallia. Etsin liivin esiin ja tutkin sitä nurjalta ja oikealta, laskin silmukoita ja yritin ymmärtää mitä silloin aikoinaan oikein siinä tein.  Kokeilin oikein kutoen langallakin viisi-kuusi kertaa eritavoin, mutta mielestäni en löytänyt oikeaa tekniikkaa.
Löysin kuitenkin lopulta toisen - aika samanlaisen - joka tuntuu sopivan valitsemaani lankaan, ja joka myös tuntuu melko napakalta ja joustavalta reunalta. Ja se on sitten niin yksinkertainen kuin että oikealla kudotaan 2 oikein ja 1 nurin, mutta oikeat silmukat kudotaan aina vasen silmukka ensin, oikeanpuoleisen silmukan yli työn editse, ja vasta sen jälkeen oikeanpuoleinen ihan tavallisesti.  Nurjalla puolen taas kudotaan vastaavasti  vain   2 nurin ja 1 oikein. 

 

Näin syntyy oikealla puolen oikeista silmukoista kuin pientä oikealle kiertyvää palmikkoa.  Samaa voisi tietysti tehdä vasemmallekin päin kutoen oikeat silmukat niin että ensin vasemmanpuoleisen työn ja oikeanpuoleisen silmukan taitse.  Tai sitten voisi vuorotella molempia tapoja niin että muodostuu kapea palmikko joka kiertyy vuorotellen vasemmalle ja oikealle.  Minusta kuitenkin tämän vain yhteen suuntaan kiertyvä tuntuu tukevammalta ja joustavammalta juuri resorissa.

 

 

Nyt ovat syksyn mukavat asiat tässä:  kiva neuletyö, ihana sisustuslehti ja kuppi hyvää maitokahvia!  - Ja 1.10. lähtien paljon omaa aikaa!

Syksy voi alkaa!

Terveisin, Rosmariini



 







 

Uusi kudontatyö! - A new needlework!

Hei ystävät!

Sain sellaisen kudontasyyhyn sormiini tänä syksynä. Muutama syksyinen päivä ja jäännöslankapussi ja puikot esille. Tällaista alkoi siitä syntyä - taas kerran ilman kaavoja ja selvää kuvaa siitä miten oikein pitäisi tämä tehdä. Vähän mittoja sentään otin - niin mikäs tässä on muotoutumassa? No, pikkukoiran pusero tietenkin. Sen raukan masua ei vielä peitä kovinkaan monta karvaa ja kun oltiin tunturille lähdössä viikonlopuksi, niin piti saada äkkiä jotakin lämmintä aikaiseksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olen jotain koiralle kutonut ja opin kyllä heti lisää, niin että ensi kerralla osaan muotoilla paremmin ja tiedän mihin tarvitaan lisää pituutta tai leveyttä. Oppia ikä kaikki!

Juuri kolmantena päivänä tunturilla, jolloin pusero lopullisesti valmistui, oli ilma sateinen ja harmaa, kun lähdimme liikkeelle. Niinpä oli aika pukea uuden uutukainen pusero Nessille (virallisesti Gneis!!?, mutta me vanhemmat sanomme "suomalaisittain" Nessi). Vähän taisi Nessi ihmetellä moista vaatekappaletta, mutta hyväksyi sen kuitenkin ilman pahempia purnauksia.
Hauskaltahan Nessi tunturin maastossa näyttikin omassa värikkäässä puserossaan ja oranssisissa valjaissaan, ja masu pysyi lämpimänä!
Kuten näkyy niin tunturimaastossakin on väriä. Viikonlopun matkastamme ja väreistä enemmän omassa postauksessaan lähipäivinä.
Tervehdyksin,
Rosmaiini

Kummajainen - Extraorinary

Hei taas,
syksytunnelman kera eilen aloin hieman siivoilla puutarhassa, taittelin pois kuivuneita kukkia, ja leikkelin kuolleita oksia yms.  Ruusuissa oli paljon vanhoja kukkaterttuja ja joitakin kuivuneita

varsiakin.  Olin leikkaamassa tämänkin oksan, kunnes huomasin, että siinä oli jotain outoa! 
Oksa ei ollutkaan kuollut ja kuiva...

 





...vaan siinä oli ilmiselvästi eloa! Sehän ihan selvästi liikkui...sillähän olikin pää ja jalat ja se nosteli tassujaan ylöspäin ja koko oksa alkoi huojumaan, kun kosketin sitä sormellani. Siis oksa ei ollutkaan oksa eikä kuivunut ja kuollut vaan elävä olento.  Aikani tutkittuani netistä ymmärsin, että tämä oli jonkin tyyppinen mittarimato, tai siis jonkin perhosen toukka-aste, mutta minkä?  En ole koskaan ennen nähnyt tällaista kummajaista ja kiinnostaisi tietää minkälainen perhonen tästä voi ehkä kehkeyä - jos se selviytyy hengissä eikä sitä kukaan kuolleena oksana leikkaa poikki! Minun mottoni yleensä on:  elä ja anna muidenkin elää, joten jätin "oksan" edelleen ruusupensaaseensa!

Villapusero - Sweater



Heippa,

Eilen alkoi syksy, ajattelin. Koko päivä oli harmaa, kolea tuuli heilutti reilusti puita ja pensaita,

keltaisia lehtiä on jo ilmestynyt koivuihin ja kotinurmikolle ja iltaa lähestyttäessä tummanpuhuvat sadepilvetkin alkoivat heittelemään pisaroita. - Mutta tänään herättiinkin jatkoaikaan, ihanaan aurinkoiseen, tosin hieman viileään aamuun.  Päivää kohden alkoi kuitenkin ilma taas lämpeämään,

ja jos tuuli olisi pysynyt poissa, olisi ollut mitä ihanin kesäpäivä.  Nytkin kuitenkin oli ihan mukava.

Eilisestä viileästä ja harmaasta päivästä johtuen alkoivat ajatukset kuitenkin juosta syksyyn ja tulevaan talveen ja tuli mieleeni, etten ole laittanut kuvaa villapuserosta, jota aloin viime tammikuussa kutomaan pojalleni. KYLLÄ - pusero tuli lopulta valmiiksikin, vaikka olenkin usein hidas näissä tekeleissäni. Kutomiseen tuli monta taukoa, enkä ole kovinkaan paljon kutonut kirjokuvioita, niin että siihenkin sai taas uudelleen totutella.  Mutta valmista lopulta tuli ja poikakin oli omatekoiseen kuviointiin tyytyväinen.  Lämminkin pusero on, kun on puhdasta villaa.  Toivottavasti poika osaa pestä puseron varovasti tai tuo äidille pestäväksi, ettei kutistuisi ennen aikojaan.

 

Nyt voisi vaikka alkaa kutomaan jotakin itselleni, aikaa pitäisi tuevan syksyn aikana tulla enemmänkin ja sormet kaipaavat toimintaa TV:tä katsoessa. Tyttären koiratkin kuulemma haluaisivat villapuseroita talveksi....!

 

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Rosmariini