Hei ystävät!
Sain sellaisen kudontasyyhyn sormiini tänä syksynä. Muutama syksyinen päivä ja jäännöslankapussi ja puikot esille. Tällaista alkoi siitä syntyä - taas kerran ilman kaavoja ja selvää kuvaa siitä miten oikein pitäisi tämä tehdä. Vähän mittoja sentään otin - niin mikäs tässä on muotoutumassa? No, pikkukoiran pusero tietenkin. Sen raukan masua ei vielä peitä kovinkaan monta karvaa ja kun oltiin tunturille lähdössä viikonlopuksi, niin piti saada äkkiä jotakin lämmintä aikaiseksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olen jotain koiralle kutonut ja opin kyllä heti lisää, niin että ensi kerralla osaan muotoilla paremmin ja tiedän mihin tarvitaan lisää pituutta tai leveyttä. Oppia ikä kaikki!
Juuri kolmantena päivänä tunturilla, jolloin pusero lopullisesti valmistui, oli ilma sateinen ja harmaa, kun lähdimme liikkeelle. Niinpä oli aika pukea uuden uutukainen pusero Nessille (virallisesti Gneis!!?, mutta me vanhemmat sanomme "suomalaisittain" Nessi). Vähän taisi Nessi ihmetellä moista vaatekappaletta, mutta hyväksyi sen kuitenkin ilman pahempia purnauksia.
Hauskaltahan Nessi tunturin maastossa näyttikin omassa värikkäässä puserossaan ja oranssisissa valjaissaan, ja masu pysyi lämpimänä!Kuten näkyy niin tunturimaastossakin on väriä. Viikonlopun matkastamme ja väreistä enemmän omassa postauksessaan lähipäivinä.
Tervehdyksin,
Rosmaiini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti