Vesterålen/Lofootit 1.

Heippa Blogilaiset!

Onpa aikaa taas kulunut viime postauksesta, ja lupaavat kevätpäivät muuttuivat jo välillä pakkaseksi ja uudeksi lumeksi. Juuri tänään ilma on  ihmeesti kuitenkin jälleen eilisen ja yöllisen lumisateen jälkeen iltapäivällä kirkastunut aurinkoiseksi ja lämpötilakin nousi juuri ja juuri nollan yläpuolelle.  Mutta lunta ja kylmää on luvattu vielä edessäpäinkin.
Miten siis paikata kevään kaihoa, kun ei vielä kunnon kevättä ole ihan lähiaikoina näköpiirissä. No vaikka aloittamalla uusi kiinnostava käsityö ja selaamalla mukavia lomakuvia viime kesältä.  Niinpä:  olen pojalle antamani lupauksen mukaan aloittanut hänelle uuden villapaidan, kun edellinen onnistui ja on ollut hyvin suosittu.  Siitä enemmän myöhemmin.
Lomista en ole aikaisemmin jaksanut työstää postauksia, kun niitä kuvia on tullut otettua niin mahdottoman runsaasti ja matkojakin on viime kesältä ja syksyltä kertynyt jonkun verran.   Ajattelin kuitenkin nyt kerätä pikku hiljaa tähän kuvia niistä ja ensimmäisenä viime elokuussa tekemästämme matkasta  häihin Sortlandiin, missä yhteydessä pidimme myös lomaa ja ajelimme ympäri Vesterålia ja sitten Lofooteilla.  Minulle ensimmäinen käynti niissä maisemissa, mutta ne veivät sydämen kertaheitolla - sinne haluaisin uudelleen...

Ensimmäisiä näkymiä Lofooteista, valitettavasti pilviharso peitti rannikon saapuessamme. Pilvien läpi pistävät huiput kuitenkin antoivat ymmärtää, että tiedossa olisi hienoja näkymiä ja maisemia.

Häät, jonne varsinaisesti olimme lähteneet matkaamaan piti pidettämän Sortlandin Rannikkovartioston tiloissa, koska sulhanen työskentelee siellä.  Sortlandia nimitetään "siniseksi kaupungiksi", mutta totesimme, että se on hieman liioiteltua, sillä sinisiä rakennuksia ei lopultakaan ollut kovin paljoa,sen sijaan Rannikkovartioston rakennukset, jotka näkyvät lähes ensimmäisenä yli vuonon kaakosta lähestyttäessä ovat kyllä hyvin sinisiä.

 

Yllätyksemme oli suuri kun Sortlandin hienoa kaarisiltaa lähestyessämme näimme, että jokin  muukin oli samaan aikaan sitä lähestymässä - kyllä vaan!  Itse Hurtigruten oli saapumassa Sortlandiin.  Lähes saman aikaan se alitti sillan, kun me ajoimme sen yli - ehdimme nähdä että laivan nimi oli Polarlys.

Perille saavuttuamme ja majoituttuamme ilma alkoi kirkastua ja päätimme vielä iltapäivän aikana lähteä ensimmäiselle tutustumiskierrokselle ennen illan ohjelmaa.  Häät olivat vasta seuraavana päivänä. Jännittäviä ja meille uusia maisemia löytyi ja sekä omani että tyttären kamera napsui tiheään. Pidän vuonojen ja vuorien yhdistelmästä, sekä vastakohdasta joka muodostui juuri vuorten siksakin vaihtelevasta rytmistä ja teiden suoraviivaisesta yhdistelmästä. Pieniä hauskoja yksityiskohtia ilmestyi maisemassa pitkin matkaa. Kirkkaalla ilmalla ovat värit myös aivan mahtavan vahvoja täällä. Valitettavasti osa matkastamme oli pilvistä ja jopa sateistakin, joten kaikki kuvat matkaltamme eivät ole aivan onnistuneita.

Elimme elokuun loppupuolta ja yllätykseni oli melkoinen kun huomasin, että horsmat täällä olivat vielä osin nupullaan, kun ne taas etelämmässä olivat tehneet jo siemeniä!  Tien varrella kukki myös alla näkyviä punaisia kukkia, jollaisia olen myös nähnyt etelämmässä, mutta täällä ne ovat yleensä valkoisia tai vaaleanpunaisia, eivät tällaisia intensiivisen shokinpunaisia.

Alla oleva kombinaatio on kyllä vähän erikoinen:  sinikelloja ja merenkotiloita vierekkäin!  Näkymä oli tienvarressa, mihin oli nostettu vanhan laiturin kannatuspilareita, joiden mukana tietenkin olivat seuranneet kaikki niihin kiinnittyneet kotilot ja näkinkuoret.  Jotain yhteistä kuitenkin löytyi, nimittäin värit.  Sinikellojen sini ja siankärsamöiden valkoisuus toistui myös näissä kotiloissa.

                          

Vedenhiomassa ja hopeoimassa ajopuunkappaleessa näkyvät kauniisti puun kuviot. Luonto on taitelija!

Myhren satamaa.  Katsokaapa tien varran rikkaruohoja vasemmalla:  Siankärsämön koko ja kukinta on valtaisa, tuon ottaisin mielelläni vaikka kukkapenkkiini!  Lähikuva alla.

Pitkin laituritien reunoja makasi luultavasti lokkien aterioiden jätteinä tyhjiä merisiilien piikkisiä kuoria.

Laskuveden voimakkuus vuonoissa yllätti meidät.  Niin kauas kuin silmä kantoi oli vuono lähes tyhjillään ja erilaiset tyypillisen vihreänkeltaiset leväryhmät täplittivät hiekkapohjaa.  Näkymä oli melko erikoinen!

                                     Yksi monista lokkikolonioista Støn rannoilla.

Kalankuivaustelineet ovat melko mahtavia rakennelmia läheltä nähtyinä.  Tällä kertaa kaikki tyhjinä, joten ei ainakaan kalanhaju meitä häirinnyt.  Alla Støn pientä kalastajakylää ja satamaa.

Ihmisillä ei pitäisi näillä kulmilla olla pulaa asuinpaikoista, mutta tämä lokkipari oli kyllä löytänyt pesäpaikan hieman pienimmästä päästä ja omituisesta paikasta. Tai olikohan se vain yöpymispaikka!?

Tämä uskomattoman pieni matkavaunu oli parkeerattuna Støn rannassa, eikä vetovaunukaan ollut suuren suuri!  Olikohan edes luvallinen yhdistelmä?

Tutut liput liehuivat Støn satamassa, jokaista voi kai sanoa omakseen!

Rantaa Langenesissa ja pieni kirkko pappiloineen samassa paikassa. Muuten näytti paikka aivan tyhjältä. ei mitään muita asumuksia näkyvissä lähistöllä.

Laskuveden oudossa maisemassa yllättäen yksi valkoinen rakennus kaukaisuudessa.

ltapäivän aurinko valaisee vuonoja, ja näkymät vaihtelevat, mutta vuoret ja vuonot seuraavat meitä jatkuvasti.  Milloinkaan ei ole pitkää matkaa rantaan, ja ikuiset vuoret kohoilevat toistensa takaa erilaisina muodostelmina.

                        

Jaksoitteko tänne asti?  Ok, kuvia on lisää ja jatkoa seuraa!  Toivottavasti matkaatte mukana vielä ensi kerrallakin.  Hyvää viikon alkua ja näkemisiin!

Rosmariini