Hei Ystävät,
Toivottavasti juhannuksenne meni hyvin ja kesäkuu ollut miellyttävä. Meidän kulmillamme on sade huuhtonut maita ja mantuja ja välillä tuntuu, että koko kesä todella liukenee sateen mukana--- ellei nyt sitten vihdoin lomakauden nyt alkaessa ilmat parane! No myönnettäköön, että kyllä kesäkuuhunkin muutamia kauniita päiviä sattui, mutta en olisi pannut pahakseni, vaikka useampia olisi ollut. Niiden harvojan kauniiden päivien kuvista olen koonnut tähän kavalkaadin pienin kommentein. Valitettavasti kuvien laatu ei ole oikein hyvä, joko se johtuu väärästä linssistä, pixelien pienestä määrästä niitä blogiin pienentäessäni - tai sitten on vika vaan ollut siellä kameran takana...! :-)
Aivan kesäkuun alussa avautuivat syreenit ja sitten kukkia tulvi niin, että talo tuntui niihin hukkuvan!
Seuraavaksi avautuivat rhododendronit, ensin vaaleat, sitten vaalean sinipunertavat ja lopuksi nämä vahvemman punaiset. Osin samaan aikaan kukki myös Atsalea, eräs minun suosikeistani.
Mikke päiväunilla "kieli keskellä suuta" - olikohan jännittävä uni meneillään?!
Ja Nessie (Gneis) seuraa vierestä ja ihmettelee, mitä se voisi keksiä tehdä kun kaveri vaan vetelee hirsiä. Nessi nukkuu paljon vähemmän kuin Mikke ja on paljon aktiivisempi muutenkin.
Puolivälissä kuuta vietimme viikonlopun Ruotsin mökillä, Mariefredissä. Siellä olivat yllätyksekseni jo ensimmäise metsämansikat kypsyneet. Kateeksi kävi, täällä kun ne vasta olivat aloittaneet kukinnan!
Mariefredin kesäämme kuuluu käydä "Peurapuistossa" kävelemässä. En tällä kertaa kuvannut peuroja sen enempää ja laumakin oli kaukana, mutta samaan kuvaan ikuistin kuitenkin Mariefredin hauskan pienen höyryjunan, joka juuri sopivasti puksutti radallaan ohitse kohden Mariefredin asemaa.
Rakastan tuon puiston ihania, valtavan suuria ja vanhoja puita. Suurin osa puustosta on vuosisatoja vanhoja ja valtavan paksuja tammia ja lehmuksia, mutta myös suuria kuusia ja mäntyjä on siellä täällä. Sydäntäni aina särkee kun näen tai kuulen, että tällaisia puuvanhuksia kaadetaan - ajatelkaa miten paljon ne ovat ehtineet nähdä ja kuulla, miten monta talvimyrskyä, pakkasta ja hellekesää ne ovat ehtineet kestää ja elää. Miten paljon ne voisivatkaan kertoa! - Ja ajatella miten kauan taas kestää ennen kuin uusi puu kasvaa tällaisiin mittoihin! Siihen ei yhden eikä kahden ihmisenkään ikä riitä!
Kesämökin portailla on kiva kauniina päivänä lueskella sisustus- ja puutarhalehtiä (tietenkin!) ja nauttia virvoitusta.
Vanhat puutarhatuolit on nostettu kuumimpaan aikaan puiden varjoon.
Kotiin tultuamme huomasin, että irikset olivat alkaaneet jo avautumaan!
Kukki meillä sitten sisälläkin, kun mies toi tällaisen "karamelli"-kimpun kesän syntymäpäivälapselle!
Puutarhassa on kyllä talvi tehnyt tuhojaan. Noin 10 vuotta vanha ja rakas japanin vaahterani on viime talven kylmien nujertamana tekemässä kuolemaa. Koko varsinainen runko ja koko latvaosa on täysin kuollut. Vain yksi alimmainen pitkä, lintulammikon yli kurottava oksa on elossa vielä. En raaski sitä vielä sahata poikki, mutta todennäköisesti se on edessä viimeistään syksyllä tai ensi keväänä. Vaahteran viimeisen oksan ja punaisten lehtien takana häämöttää kerran synttäreiksi toivomani ja saamani japanilainen kivilyhty.
Kuva puutarhasta terassin varjopäätyyn, jonne vanhemmat valkoiset puukalusteet on siirretty. Korkeat syreenit ja muuri/kaide huolehtivat iltapäivän ja illan varjosta jos on liian kuuma, joten siellä syömme ateriat jos haluamme varjoon. Penkin päässä erään poistetun koristepajun mahtava juurakko, joka on minulle toiminut eräänlaisena "taideteoksena". Täytyy muuten kehaista, että sekä terassin kaide, sekä ala- että muurin päällä näkyvä yläosa, ovat omaa suunnittelua ja tuotantoa, minun paperille piirtelemäni ja isännän toteuttamat ja rakentamat. Olen niihin erittäin tyytyväinen nyt vielä vuosia niiden rakentamisen jälkeenkin, enkä ihan samanlaisia ole nähnyt missään muualla.
Autotallin seinustalla on hämärän tullen lyhty syttynyt ja valaisee vieressä olevan kukan. Olen ensimmäistä kertaa ostanut siihen petunian, jonka nimi ainakin Norjassa on "Millionbells" (Miljoonakelloa?) mikä viitannee siihen, että vaikka kukat eivät ole kovin suuria, niin niitä tulee yhtä mittaa uusia, vaikkei vanhoja kuihtuneita edes poimisi pois.
Juhannusta edeltävänä iltana oli hieno kuutamo, jonka aika ajoin peitti ohut vaaleanpunainen pilvi kuin huntuna yli kuun. Voi ihanan valoisat ja romanttiset kesäyöt!
Nyt on kesäkukkien kauneinta aikaa. Keltaiset leinikit, siniset hiirenvirnat, lilapunaiset ja -siniset kurjenpolvet ja valkoiset hattaraiset koiranputket ja matarat, sekä erilaiset heinät, ym. - miten ihania kimppuja niistä saakaan!
Ja kun jotkut niistä varisuttavat turhankin nopeasti terälehtiään pöydälle, niin ne voi kerätä pieneen vesikulhoon ja koristaa pöytää tälläkin tavalla!
Hyvää kesänjatkoa ja lomakauden alkua kaikille!
Rosmariini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti