Kevään merkki !? - A mark of spring!?

Haloo taas!

Eipä ole kovin monta lukijaa nykyään blogillani, ja totta puhuakseni olen välillä ajatellut, että suottahan täällä postaankaan... Muutamat uskolliset käyvät silloin tällöin ja ne jotka googlen kautta "vahingossa" eksyvät sivuilleni. Mutta katsotaan nyt sitten vielä hiukan, ehkä tämä tästä kevään kuluessa taas vilkastuu, itsenikin alkaessa herätä talviunesta ja alkaessani ehkä postailemaan hieman useammin.

Ajattelin tässä päivänä muutamana, että yksi melko varma kevään merkki on meille kotona suomalaisittain sanottuna Euroviisut, tai täällä Norjassa MGP (Melodi Grand Prix). Ruotsissa ja Norjassa ovat karsinnat jo alkaneet, ja ainakin Norjassa olleet jo muutamana lauantai-iltana. Suomen tilanteesta en tiedäkään, pidetäänkö siellä edes mitään etukäteiskarsintoja. Tanska on ainakin jo valinnut oman ehdokkaansa - kerrata poikki menetelmällä, eli ei mitään etukäteiskarsintoja, vaan vain yhden illan ohjelma. Viime mainittu on minusta oikeastaan yhtä hyvä menetelmä, vaikka on niitä huonompiakin lauantai-illan ohjelmia Norjan TV:ssä ollut kuin nämä karsinnat. Tosin olen sitä mieltä, että euroviisu-ohjelmat ovat jotenkin vuosien varrella latistuneet, sitä mukaan kuin ne ovat tulleet enemmän show-ohjelmiksi ja siten ehkä enemmän katsottaviksi, mutta pääasia eli laulut ja melodiat ovat mielestäni samalla menneet vain alaspäin. Mutta musiikissa tietysti pätee sama kuin muissakin makuasioissa, on niin monta mieltä kuin miestäkin - tai norjalaiset vähemmän kauniisti sanovat: "smaken er som baken -delt" (maku on niinkuin takapuoli - jaettu). Joka tapauksessa kevät on vähitellen tulossa ja kun lopullinen euroviisukilpailu tulee Azerbadjanista niin ollaan jo lähes kesän kynnyksellä!!!

Kun sitten tällaista ohjelmaa istahtaa lauantai-iltana seuraamaan, mikä onkaan mukavanpaa kun samalla sytyttää takkaan tuli, kylmänä talvi-iltana, keittää hyvät kahvit ja nostaa tarjolle tuoretta kahvileipää. Tällä kertaa, viime lauantaiksi innostuin leipomaan vanhan ajan bostonkakun, mutta sen sijaan, että olisin käyttänyt sokeria ja kanelia täytteenä, käytinkin ensn ohuesti voita, sokeria, sitten vadelmahilloa ja hasselpähkinärouhetta. NAM NAM!

Takkatuli lämmitti, Norjan MGP-ehdokkaiden laulut kaikuivat TV:stä, kakun hävitessä hyvää vauhtia. Se maistui, mutta euroviisuehdokkaat eivät - ainakaan tällä kertaa - enkä kovin suuria odota Norjan jatkostakaan. Vaikka ainahan joku voi yllättää... Suomen viimevuotinen euroviisu sen sijaan soi usein autossa, kun olen ajamassa, ja se miellyttää rauhallisuudellaan ja erilaisuudellaan korvaani edelleen...

Hyvää viikonloppua ja hauskoja TV-iltoja toivottaen,

Rosmariini

Tammikuussa - In January

Hei ystävät,

Tammikuussa pakkanen paukkuu, helmikuussa helistää, maaliskuussa maat sulaa... ja niin edelleen oli muistaakseni lasten kirjan kalenterissa lueteltu talvikuukausista. Nykyään ei vain tästäkään enää tiedä, kun ilmat ovat niin kummallisia. Tähän asti ei talvi ole ollut kovinkaan paha, pari kylmintä yötä tähän asti ovat olleet kylmimmillään n. miinus 10 astetta meidän alueellamme, mutta ensi viikoksi on jo luvassa pahempaa.

"Uusi vuosi ja uudet kujeet", on joku leikkisästi väläyttänyt. Minä nyt voisin sanoa hieman sitä mukaellen, että on uusi vuosi ja uudet kuteet (tai kutimet). Poikamme asustaa nyt hieman pidempään kotosalla, koska on hieman yli kuukauden verran töissä Oslossa, samalla lukien ja tehden opintotehtäviään kotoa käsin kevään tentteihin. Siitä lähti ajatukseni kerrankin kutoa jotakin hänelle, kun tyttärelle on hieman useammin tullut sekä ommeltua että kudottuakin jotakin. Niinpä siitä vain lankakauppaan ja valitsemaan. Minulla oli jo poikaa haastateltuani hieman ajatusta millainen villapaidasta pitäisi tulla, mutta itse sitten valitsin langan ja värin. Varmuuden vuoksi kudoin pienen mallitilkun väreistä ja kuvioajatuksista, jotta sain varmistettua että hän valintani hyväksyy, hänellä kun on hyvin tarkka ja joskus ehkä yllättäväkin makunsa vaatteihin nähden. Ajatukseni ja värit tulivat hyväksyttyä, niin että nyt sitten kilisyttelen puikkoja iltaisin samalla kun katson TV-ohjelmia. Toistaiseksi paidan malli on enimmäkseen suoraa oikeata ja pyöröpuikoilla se etenee melko sujuvasti vaikka toisella silmällä seuraakin TV-ohjelmaa!

Valitsemani lanka on norjalaista villaa (luulen ainakin!!), Gjestal AS:n Superwash -merkkistä. Villapaidan pitää olla helppo pestävä, kun on nuoresta miehestä ja hänen vaatteiden huollostaan kysymys.

Väreiksi valitsin pohjaksi luonnon vaalean ja kuvioihin sinivihreän hauskan langan, jossa väri jatkuvasti vaihtuu langan juostessa, tumman sinisen, turkoosin vihreän, vaalean sinisen ja harmaan välillä. Se antaa kivan vaikutelman kuvioissa, joista alhaalla resorissa on vain raita ja sitten muutaman sentin verran sen jälkeen hieman kansanomaista raitaa. Muu kuviointi tulee vasta rinnan kohdalla ja hihoissa myös kainaloiden tasolta ylös olkapäille. Resorissa kudoin oikean silmukan kiertäen, koska kokemusta olen ollut sitä mieltä, että resorista tulee näin napakampi, eli ei löysty niin helposti. Tähän asti olen ehtinyt kutoa villapaitaa vain hieman vajaan 30 cm, joten vielä on jonkin matkaa valkoisella, ennen kuin varsinaiset kuviot alkavat. En ole myöskään vielä päättänyt aivan tarkkaan kuvioiden muotoja, joten on jännittävää nähdä millainen villapaidasta lopulta oikein muotoutuu.

Toivotan kaikille mukavia talvi-iltoja (ja päiviä?) ja kudontaihmisille iloista puikkojen kilistelyä!

Rosmariini

Muisto vain... - Just a memory

Hei ystävät! Näin se on, joulu on muisto vain. Yllä kuusemme riisuttuna, vieläkin kauniina, tuuheana ja vihreänä, vaikka oksat alkoivat jo painumaan hieman maata kohden. Jäjellä koristeista enää kynttiläketju ja tähti. Tosiasiassa kuusen riisuminen meillä tapahtui jo viikko sitten, samoin suurimman osan joulukoristeiden poispakkaamisesta, mutta aivan viimeiset jouluvalot, verhot ja jotkut pienet koristeet poistettiin "pahan Nuutin" matkaan.

Joulukoristeita pakatessani, pysähdyin katselemaan ja muistelemaan, mistä ja miten mikin oli tullut. Meillä on aina lastemme lapsuudesta alkaen ollut kaksi joulukuusta, yksi suuri ja yksi pieni, jonka lapset koristelevat. Tapa sai alkunsa siitä, että edellisessä talossamme oli olohuone yläkerrassa ja suuri kuusi siellä, mutta kaipasimme joulutunnelmaa alakerran keittiöönkin ja niin hankimme portaiden alla olevaan syvennykseen pöydän päälle "lasten kuusen". Tapa jatkui vaikka nykyisessä asunnossamme on suuri olohuone alakerrassa, niin lasten kuusi on mukana, mutta nyt sitoijettuna alaeteiseen, mistä se näkyy ulkoportaillekin eteisen ikkunan läpi ja myös olohuoneeseen lasiovien läpi. Yhä edelleen lapset viettävät joulua kotona, vaikka ovat välillä muualla opiskelemassa ja asumassa, mutta tultuaan kotiin aaton attona, he yhdessä edelleen koristelevat "lasten kuusen", joka myös vuosien mukana on jonkin verran kasvanut korkeutta, kun se nyt seisoo eteisessä lattialla, eikä enää pöydän päällä. Lasten kuusen koristelu on aina hurjaa, kaikki kelpaa ja sitä koristellaan lähes niin kauan kuin koristeita löytyy, pisteenä i:n päällä ovat pienet värilliset valot. Mutta joka vuosi se silti eteisen hämärässä näyttää yhtä kauniilta. Niin meistä näyttää suuri kuusikin, vaikka sitäkään ei koristella millään tyylillä, trendeillä, tai minkään sääntöjen mukaan. Se on enemmänkin muistojen kuusi, niinkuin oikeastaan lastenkin kuusi. Tässä muutamia muistoja.

Yllä olevat vanerilevystä sahatut punaisiksi maalatut "joulusynbolit" lähetti minulle kerran joulukirjeessään hyvä ystävättäreni, kun olin jo muuttanut Suomesta pois. Ne ovat yksinkertaisia ja hauskoja ja lämmittivät mieltäni. Koska ne olivat myöhemmin myös lasten mieleen ja ovat melko pienikokoisia, niin ne löysivät sitten tiensä lasten kuuseen.

Nämä tontut ovat lasten tekemiä koulussa tai partiossa, en enää muista. Toinen villalangoista ja toinen helmistä. Nämä roikkuvat joka vuosi edelleen lasten kuusessa.

Nämä erikoiset joulukuusen sydämet (taskut) ovat pieniä, vain noin 7x8 cm suuria ja ne on laitettu lasten kuusta varten, mutta arvatkaapa kuka ne on laittanut, leikannut ja näperrellyt kasaan?! Ei ei, ei allekirjoittanut, vaan mies suurilla sormillaan, kuinka hän siinä onnistui, ei hän itsekään sitä ymmärrä. Kaikkein ylpein hän onkin tuosta keltavihreästä vasemmassa reunassa, mutta sanookin, ettei hänellä varmaan mitenkään enää olisi kärsivällisyyttä saada sitä tehdyksi!

Hieman helpompaa olikin sitten väsätä nämä samantapaiset sydämet suurta kuusta varten.

Näiden koko on n. 12x13 cm. Kaikki joulutaskut tai -sydämet, miten niitä nyt sitten nimitetäänkin ovat nyt jo yli 20 vuotta vanhoja, mutta vielä ehjiä ja käytössä joka joulu.

Tämän hieman erikoisen suurikätisen tontun on tytär laittanut n. 12 vuotiaana kunnan kustantamassa koulun jälkeisessä iltapäiväkerhossa. Sekin on nyt jo n- 13 vuotta vanha ja koristaa meillä joulun aikaan keittiötä, havuköynnösten ja punaisten omenoiden kanssa keittiön uunin höyrykuvun reunalla.

Yllä kaksi aarretta ja vanhusta. Ylinnä hopeanvärinen joulukuusen käpy appivanhempien kotoa. Ikä varmaankin n. 50-60 vuotta. Alinna pieni lintu omasta lapsuudenkodistani. Linnun vihreä pyrstö on lähes loppuun kulunut, mutta lintu löytää tiensä silti joka vuosi kuuseemme - muistojen kuuseen - en raski jättää sitä pois. tälläkin koristeella on tietääkseni kunnioitettavat 60 vuotta niskassaan.

Yllä ja alla joulukukkiamme. Hyasintit ovat "must", niiden tuoksu kuuluu ehdottomasti jouluun ja niiden tuoksun muistan aivan nuoresta iästä alkaen. Muuten meillä on monien vuosien ajan jo ollut joulutähtiä, mutta viime vuosina olen alkanut ostamaan myös joko punaisia tai valkoisia amarylliksiä. Muutaman kerran olen onnistunut säilyttämään ne elossa ja saanut kukkimaan uudelleenkin. Tänäkin vuonna ostin valkisen kaksivartisen amarylliksen,

mutta kun odotin sen alkavan kukkimaan jo ennen joulua, niin se vain kasvoi ja kasvoi ja kasvoi pituutta, n. 60 senttiseksi! Se oli pakko tukea koko varran pituudelta kun suuret ja painakat kukkakellot lopulta aukesivat, 4 kummassakin varressa. Samaan aikaan kasvoi myös kolmas kukkavarsi ylös. Tätä kirjoittaessani ovat ensimmäiset kukkavarret poikkaistu pois, parhaan kukinnan jo mentyä ohi, mutta nyt on tuo kolmas varsi avannut myös kukkansa, kaksi kelloa. Siinä on kolmaskin nuppu, mutta se on kovin pieni, ja epäilen, ettei se jaksa enää aueta.

Suurin ihmeeni oli kuitenkin tänä jouluna n. 2 vuotta vanha orkideani (kuva tämän postauksen alussa), joka on näyttänyt melko surkealta ja jököttävältä erään ikkunan nurkkauksessa, kunnes äkkiä myöhäissyksyllä huomasin sen kasvattaneen uuden kukkavarren. Ilokseni se avasi ensimmäiset kukat juuri pari päivää ennen aattoa ja nyt ovat kaikki kaksihaaraisen kukkalatvan yhdeksän kukkaa avoinna - ja varmaan jatkaa ilahduttamistani vielä kauan.

Kun joulu on jo poissa, sytytän kynttilän sisareltani kerran jouluksi saamaani lyhtyyn ja katselen punaista joulutähteä, joka lyhdyn valossa heittää kuvajaisensa ikkunalasiin. Nyt on hyvä lukea vielä kerran joulukortitkin läpi - ja sitten on tämäkin joulu vain muisto muiden joukossa.

5 dager til jul! - 5 days to Christmas!

Hei kaikki,

nyt on joulu vain "viiden askeleen päässä ovelta". Miten on teidän valmistelujenne laita?

Meillä ovat piparkakut boksissa ja kerrankin ehdittiin hieman koristellakin niitä. Ne pääsivät jopa joulukortiksi tänä vuonna. Myös piparkakkutalo on noussut - tällä kertaa oma mökkimme, jonne emme ehdi nyt käymään, joten mökki tuli sen sijaan meidän luoksemme.

Tässä valmistui paahdettuja manteleita, ensin sulatetaan ja paahdetaan tomusokerin kera pannulla, sitten irroitellaan ennen kuin jäähtyvät liikaa...

...ja sitten valmiina purkkiin, odottamaan aattoa ja pyhiä! Ei meillä niitä etukäteen napsita!

Kunhan vielä ehdimme viimeiset lahjat saada pakettiin, niin joulu voi tulla, ja kyllä se onkin taas kerran tervetullut kaiken työn ja touhun jälkeen. Ihanaa saada lomaa ja vapaata monta, monta päivää!

Rosmariini

Adventtiaikaa 2 - Advent time 2

Heippa kaikki ja joulukuu!Nyt alkaa se aika, jolloin tekee mieli näperrellä jotain hauskaa ja pientä - kun isompiin ei enää ole aikaa, ainakaan minulla, joka useimmiten etenen hitaanlaisesti touhuissani!!

Pikkujoulukuusi oli jo sentään varattuna, ja se otettiin adventtina sisään, tällä kertaa valkoiseen suosikkikannuuni. Koristeikseen kuusi sai tänä vuonna hieman poikkeavia koristeita: latvaan sydämen, ja oksille hieman erikokoisia ja näköisiä enkeleitä ja lintuja, kaikki rautalangasta taivuteltuja ja omaa tuotantoa. Kevyttä, yksinkertaista ja mielestäni jotenkin pelkistetyn harrasta. Mitä mieltä te muut olette? Edelleen hyvää joulunalusaikaa teillekin ja myös sitä kivaa näpertelyaikaa!

Tämä viimeinen enkeli on jo lehahtanut ulos huurteisen kuusen oksalle.

Terv. Rosmariini