Kirpputorilta - From fleesmarket

Olin pitkästä aikaa viime viikolla käymässä lähikirppareilla. Tytär teki minulle seuraa, ja niin kävimme kurkkimassa olisiko mitään jännittävää löydettävissä. Kumpikin kiertelimme pitkät ajat aivan tyhjin käsin, joitakin esineitä hieman tutkimme pidempään, mutta ensimmäisestä paikasta ei mitään "tarttunut" matkaan. Tytär totesi, että olisiko hän jotenkin vanhentunut ja maku muuttunut, kun ei tuntunut mitään kivaa löytyvän. Toisessa paikassa sitten tyttäreni löysi pari pientä kulhoa, joissa on graafinen eläinkuva, samanlaisia, joita hän on aikaisemmin ostanut pari kappaletta. Se osoittautuikin olevan oikein sarja. Minä löysin myös jotain, johon ihastuin, vahinko vain että näitä asetteja oli vain 4 kpl. Minusta niissä on jotain ihanan vanhanaikaista sekä muodoissa että väreissä, ja ne sopivat esim. hedelmävadeiksi - tai jos ei muuta niin seinälle koristeeksi. Ne ovat erittäin hyvässä kunnossa kultausta myöten.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Rosmariini

Vuokralainen - Tenant

Hei, hyvää kesän alkua kaikille - vähitellen, vaikka hieman poukkoillenkin!

Vuoroin sataa, vuoroin paistaa, on vielä kylmiä öitäkin, mutta kaikesta huolimatta kesä voittaa pikku hiljaa. Sen näkee luonnosta, en muista vuosiin, että vappuna olisivat koivut olleet jo niin ihanassa vaaleanvihreässä harsossa kuin tänä vuonna, ja syreenienkin nuput sen kuin suurenevat suurenemistaan.

En myöskään muista, että vuosikausiin olisi ollut niin ihanaa vappua kuin tänä vuonna. Saatoimme istua molempina päivinä, vappuaattona ja päivänä, ulkona grillaamassa ja syömässä iltaan asti, vain shortseihin ja t-paitoihin pukeutuneina - ihanaa. Mutta sen jälkeen ilma taas muuttuikin, on pari päivää satanut ja eilen oli myös hyvin viileä tuuli.

Vapun aattona huomasin pihalla ja terassilla touhutessani, että metsä- vai onko nimeltään sepelkyyhky usein istui kotikuusemme oksilla katselemassa puuhiani. Siellä se kurnutteli ja huhuili välillä. Pidin jopa pienen huhuilukeskustelun kyyhkyn kanssa. Ihmettelin, ettei se ollut

arempi, eikä yhtään välittänyt vaikka kuljin sen alapuolella edes takaisin. Se seurasi kyllä tiiviisti touhujani. Sitten iltapäivän kuluessa huomasin äkkiä, että se oli alkanut lentelemään enemmän ja kun seurasin vuorostani sen touhuja, näinkin että tämä kaverihan oli päättänyt tehdä vuokra-
sopimuksen, sehän ilmiselvästi kantoi risuja kuuseemme pesänteko mielessään! Olikohan se niin ihastunut aamupäivämme keskusteluun, vai tulkinnut minun huu-hu-huuni vähän väärin, (voihan olla, etten osannut oikeata murretta), että se oli ymmärtänyt olevani avoin tällaiselle vuokrasopimukselle! Menoa jatkui koko iltapäivän aina iltaseitsemään asti, jolloin se rauhoittui ja alkoi istuskelemaan oksalla.

Seuraavana aamuna se oli jo aikaisin puuhissaan ja näytti edelleen vakaasti päättäneensä muutta kotikuuseemme, n. 3 metrin päässä terassistamme. Luin kiireesti sepelkyyhkystä netistä, ja aloin olla hieman epävarma tästä vuokrasuhteesta. Sain tietää, että sepelkyyhky tekee vain kaksi munaa, poikaset tulevat pesästä ja istuvat oksilla kaksiviikkoa vanhoina ja lentävät ulos kai noin 5 viikkoisina, mutta....sepelkyyhky voi saada poikaset 3-4 kertaa vuodessa! Eli käytännössä se voi olla meitä hauskuuttamassa tai saada meidät hulluuden rajoille olemassaolollaan, siipien paukuttelulla ja huhuilullaan tämän kesän aikana. Poikasten ääntelyä en edes tunne ja nekin voivat varmaan nälkää huutaessaan pitää melkoista meteliä. Nyt maanantain jälkeen on liikenne pesään ainakin loppunut - hautookohan siellä emokyyhky siellä nyt, vai tulivatko kuitenkin siihen tulokseen, ettei paikka ollut niille tarpeeksi rauhallinen? Onko teillä kellään kokemuksia kyyhkysten pesimisestä lähipiirissänne - eli annammeko ajan kulua ja kyyhkyn asua meillä, vai olisiko paras sanoa vuokrasopimus irti jo alkuunsa??

Hyvää viikonloppua!

Terveisin

Rosmariini

Ruokavieraita - Dinnerguests

Hei ystävät!

Kun nyt noin kaksiviikkoa sitten päivät olivat hurjan lämpimät koko Norjassa ja rikottiin lämpöennätyksiä harva se päivä vuodenaikaan nähden, sain yllättäen odottamattomia ruokavieraita lintujen ruokintapaikalle. Olin uumoillut vielä tulevan tällaisen kylmän kauden, kuin meillä nyt on, ennen kuin oikea kesänlämpö alkaa, ja siksi annoin yhden talipallon ja yhden kookospähkinän vielä roikkua puussa, vaikka se hassulta tuntuikin kun itse silloin istuimme shortseissa ja T-paidoissa terassilla ja grillasimme ateriaamme.

Siivoilin ruokintapaikan vieressä olevaa kukkapenkkiä viimevuotisista kuivaneista kukanvarsista, kun kuulin epätavallista viserrystä aivan vierestä ja sitten lehahti kaksi vaaleaa lintua rasvapalloon syömään. Ällistyin aika tavalla kun ne eivät edes pelänneet vaikka vain parin metrin päässä työskentelin kukkapenkin kimpussa. Jonkin aikaa ne söivät ja äkkiä taas lehahtivat pois. Ehdin tunnistaa ne pyrstötiaisiksi. Sama toistui useita kertoja päivän aikana, ensin lehahti yksi niistä rasvapalloon ja heti perässä toinen, ne roikkuivat ja söivät korkeintaan puolen minuutin verran ja lehahtivat kuin yhteisestä sopimuksesta taas saman aikaisesti ja yhdessä pois. Kuvat onnistuin ottamaan vasta seuraavana päivänä, kun näin että ne jälleen olivat liikkeellä samalla tapaa, parina, ja olin varautunut kameran ja paremman linssin kanssa terassin pöydän ääreen.

Se mikä minua hämmästytti, että ne tulivat ruokailemaan pitkin päivää aivan kuumimpaan aikaan, juuri silloin kun tuo maaliskuun lopun helleaalto pyyhkäisi Norjassa, ja aina vain tämä yksi pari. En olisi niitä myöskään tunnistanut, ellen olisi nähnyt niitä yhden ainoan kerran elämässäni aikaisemmin. Se tapahtui vuosi sitten talven kylmimpään aikaan, kun 4-5 yksilön parvi pyrähti syreenipensaiden latvoihin syömään siemeniä, yhden ainoan näkemäni kerran. Silloin aloin tutkimaan lintukirjasta, että mitä nämä pikkuruiset, mutta hyvin pitkäpyrstöiset lähes kokovalkoiset linnut olivatkaan. Luulen että ne silloin talvella olivat höyhenpeitteeltään vieläkin valkoisempia kuin nyt kesällä, mutta muistikin voi pettää.

Onko kellään lukijoistani näiden lintujen tuntemusta tai kokemuksia niiden liikkeistä??

Olisi kiva kuulla ja oppia lisää näistä hauskannäköisistä visertäjistä!

Hyviä pyhiä!

Rosmariini

Retro valaisin - Retro lamp

Heippa taas!

Toivon, että pääsiäisenne on ollut miellyttävä, ei liikaa noitia ympärillä, mutta ehkä joku söpö pääsiäispupu joka on tuonut jotain hyvää muoassaan. Meidän mökkimatkamme Ruotsin Mariefrediin oli miellyttävä, vaikka ilmat eivät olleetkaan niin ihanat kuin meillä oli sitä ennen Norjassa, eivätkä niin lämpimät kuin olimme toivoneet. Vietimme kuitenkin siellä mukavia päiviä, luimme, teimme pienen autoretken Trosaan ja katsastimme matkalla Trollgarin linnan (ulkopuolelta, se on auki vain kesäisin), otin paljon kuvia, joista tarkemmin myöhemmin, ja laitoimme mökillä hyvää ruokaa. Jälkiruoaksi söimme myös mämmiä, jonka tällä kertaa nautimme vaniljakastikkeen kanssa, ihanaa, mmm...

Paluuaamuna, kun vielä makasin sängyssäni mökillä ja kattolamppu oli sytytetty (oli vielä hieman hämärää), aloin katselemaan kattolamppua ja ajattelemaan, kuinka kauan se onkaan palvellut virassaan. Se on minun omaa käsityötäni. Nykyäänkin on taas tullut muotiin laittaa erilaisia virkattuja lampunvarjoja, mutta tämän olen tehnyt jo 70-luvulla, minkä värikin ehkä paljastaa, silloinhan olivat värikkäät esineet ja lamput muodissa sisustuksessa. Tämän lampunkehikon, ihan tavallisen metallisen, päällystin ensin ohuella silkkikankaalla, kermanvaalealla. Sitten virkkasin ohuesta puuvillalangasta, oranssinvärisestä, uuden varjostimen, ilman valmista mallia ja ilman mittoja, niin kuin minulla on tapana, pahassa ja hyvässä. Mittasin työtä tehdessäni sitä kehikkoon, niin että sain sopivan, aloitin keskeltä ja lisäsin kuvioita ja silmukoita, ja kun pääsin taitekohtaan aloin virkata ilman lisäyksiä jolloin työ automaattisesti kääntyi ylöspäin kuin astiaksi. Kun reunakorkeus oli sopiva, virkkasin vielä muutamia kerroksia ja samalla pienensin jälleen mittaa. Lopulta vedin virkkauksen kankaalla päällystetyn kehikon yli ja vielä lopuksi pujottelin pumpulilankaa reunaan, jonka avulla sitten kiristin varjostinta hieman lisää kehikon yläpuolelta, niin että se istui tiiviisti kehikon päällä. Langan solmin pienelle rusetille lampun yläpuolelle piiloon, niin että sen saattaa avata ja varjostimen vetää pois kehikon päältä pesua varten.

En aina ole ollut yhtä tyytyväinen varjostimeen, mutta tällä kertaa sitä katsellessani kuitenkin totesin, että se on ollut aika onnistunut. Sen, tai samanlaisen olisi tietenkin voinut virkata aivan valkoisenakin, jolloin se ehkä olisi myös valaissut enemmän, mutta pienessä makuuhuoneessa mökillä se on hyvin palvellut yleisvalaisimena katossa, ja sänkyjen päädyissä on lisäksi seinävalaisimet lukemista varten. Huomasin nyt lamppua kuvatessani ja tarkemmin katsellessani että virkkaukseen oli tullut pari heikkoa kohta, lanka on kai vuosien varrella ja pesuissa haurastunut, niin että ehkä olisikin aika virkata uusi - ja tällä kertaa se valkoinen versio! Kuten kuvista näkyy, on katto huoneessa lakattua mäntylautaa, ja jos senkin olisi maalannut valkoiseksi olisi huone valoisampi, mutta toistaiseksi emme ole lähteneet täydelliseen valkoiseen tyyliin mukaan, vaan säilyttäneet mökin paljolti alkuperäisenä sisäpinnoiltaan. Ainoa jonka uusimme viime kesänä on keittiö, joka menetti alkuperäisen vihreän värinsä ja muuttui kerman tai vaniljajäätelön vaaleaksi seiniltään, samalla tietenkin myös valoisammaksi.

Nyt pääsiäispyhinä ehkä löytyy aikaa käsitöillekin, vai mitä mieltä olette! Eli hyviä pyhien jatkoja ja hauskoja käsityöhetkiä kaikille! toivottaapi Rosmariini

Pääsiäinen Mariefredissä - Easter in Mariefred

HHhhhrrrr, kuinka onkaan ilma muuttunut kalseaksi sitten viime postaukseni ja kevääseen heräävien kukkaskuvien. Tämä oli se pelkäämäni mahalasku ihanista lämpimistä aurinkopäivistä

kylmään - jos ei nyt takatalveen täällä Norjassa kun ei ainakaan meilläpäin ole lunta, mutta takaiskuun joka tapauksessa kevään edistymisestä ajatellen.

Olemme palanneet mökkireissusta viettämään pääsiäispäiviä kotona. Kun tulimme Mariefrediin, palmusunnuntaina, saavuimme sinne lumisateen kera, ja kun tänään lähdimme sieltä, tuli jälleen lumisade. Onneksi kaikista ilmatieteilijöiden varoituksista huolimatta sujui ajomatka tosi upeasti eikä missään ollut ongelmia, vaikka lunta ja vettä satelikin matkan varrella. Mutta kylmää on edelleen nyt Norjassakin, eikä ulkona istuskelusta ole puhettakaan.

Kalseaa oli myös kiirastorstaina Mariefredissä, ja varmaan oli se kylmä lentosää pakottanut eräänkin henkilön laskeutumaan keskelle raatihuoneen toria kesken matkansa. Äkkiä myös keräsi moinen tapahtuma suuren joukon kaupunkilaisia moista asiaa ihmettelemään.

Juuri niin, noita Nokinaamahan sieltä oli tulla tupsahtanut keskelle toria luutineen. Kissa oli kyllä jo kadonnut ja kahvipannukin tainnut matkalla tipahtaa, mutta synkän näköinen oli noita ja varmaan uhkailu luutia kaikkia pois torilta, kun noin vihaiselta näytti....

Mutta kaikki kaupungin pikkunoidat, jotka olivat ilmestyneet paikalle vanhempiensa kanssa, vain nauroivat Nokinenän kiukulle ja luutimiselle.

Lopulta noita sitten ehdotti, että lähdetään kaikki Blåkullanille , eli norjalaisittan kai Blokstadbergetille, eli noidan kotimäelle...

Ja niin lähti koko kaupungin väki seuraamaan noitaa, joka luutaansa heilutellen johti pitkän pitkää kulkuetta ja lopulta kiipesi Majatalon (Gripsholms Värdshus) pihan mäkeen, sekö sitten oli ehkä noidan Blåkulla, sitä ei tarina tiedä kertoa, eikä sitäkään mitä siellä sitten tapahtui, kun meikäläinen lähti sen sijaan mökille laittamaan päivällistä omille joukoilleen.

Tämän pikkutarinan ohella toivotan kaikille Oikein Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Terveisin

Rosmariini