Sørre Hemsing, Valdres - 2

Jatkoa postaukseeni Sørre Hemsing 27.7.2012

"Vanhan tuvan" (Gamle stoga) tarinaa.

Tässä näkyvät Sørre Hemsingin rakennukset idästä päin, läheiseltä purolta niittyjen yli. Nykyinen päärakennus lisärakennuksineen on keskellä ja oikealla, keskellä pitkänomainen "Vanha tupa", sen alapuolella vasemmalla on navetan pääty, sen takana pilkistää hieman tallin kattoa, ja päärakennuksen taakse jää piiloon aitta.

"Vanha Tupa" on rakennettu jännittävään vanhaan malliin, jossa katto on loivasti kaartuva kuin kiinalaisissa rakennuksissa. Huomaa käsin veistetyt koristellut "tippalaudat" ja yhdestä puusta koverretut vesikourut. Liputus taloon odotetun kahvivierasjoukon kunniaksi.

Vanhan tuvan eteinen on osin uusittu, mutta esm. ovi, porraskivet ja kattokivet sekä kourut ovat vanhoja.

Vanhat lukot koristavat edelleen ovia ja ovat täysin käytössä. Oikealla näkyy sisäovi, eteisessä

on tilaa varastoida halkoja, ja oikealla on ovi auki toiseen pienistä somista kammareista.

Vanha tupa on somasti sisustettu vanhoin esinein, pitsiverhoin ja vanhat hirsiseinät ovat kauniisti patinoituina näkyvissä. Tuvassa on yksi sänky ja peräkamareissa yksi lisää kussakin.

Vanha kauniisti koristeltu ja"rose-"maalattu kaappi lisää tuvan tunnelmaa...

Lisää tunnelmantekijöitä: Vanha kaunis lamppu, seinäkello...

...tekstiilit, mm. koruompelein ja Sørre Hemsingin alkukirjaimin koristellut vuodevaatteet, pitsiverhot jne., sekä vanhat työ- ja tarvekalut, astiat ja jopa leikkukalut on taltioitu tupaan ja aittoihin ja pihepiiriin kertomaan historiasta ja arkisesta aherruksesta näissä vanhoissa rakennuksissa.

Tässä vanhassa tuvassa on mukavaa istua iltaa ja katsella kaksiosaisen takan tulta, ylempi oli tarkoitettu valaistukseksi, alemmasta tuli lämpöä ja siinä valmistui samalla ruoka tai kahvi.

Kun takkatuli hiipuu, odottaa tuvan sekä peräkamarien hämyssä mukavat sängyn kauniine koruommeltuine lakanoineen - hyvä yöuni on taattu. Ulkoa pitsiverhon ja pelargonian takaa, pihapiiristä, saattaa vielä joku lammas tai vuohi äännellä, ennen kuin nekin asettuvat yöpuulle.

Kesän kirppuja - Summer flees

Heissan!

Ei kesää ilman kirppuja - vai oliko se kärpäsiä, kuuluu kai jokin sanonta? Tänä kesänä olisi kai voinut sanoa, että ei kesää ilman hyttysiä. Jopa tiedotusvälineissä varotettiin suuresta uudesta hyttyssukupolvesta alkukesän sateiden seurauksena. Ja paikkansa piti! Ensimmäinen viikkomme mökillä oli aivan siedettävä, mutta kolmas ja viimeinen oli melko mahdoton. Ulkona ei juurikaan voinut istuskella, paitsi kovalla tuulella, mutta ei iltaisin eikä missään nimessä varjossa tai lähellä puskia ja metsää. Sellaisissa paikoissa olivat hyttysparvet niskassa silmänräpäyksessä. Punkeistakin varotettiin erityisesti tänä kesänä, mutta niistä taas emme ole juurikaan kärsineet.

Mutta kyllä niitä kirppujakin tänäkin kesänä löytyi. Kun käväisimme keskivälissä lomaa pikavisiitillä Suomessa, keksi siskontyttö kesken remonttikiireitään viedä meidät uuteen paikkaan, Fasaani Antiikkiin Lohjan harjulla. Fasaani oli yllättävän suuri, ja huolimatta nimestään "antiikki", löytyi sieltä paljon mukavia vanhoja tavaroita myös aivan kohtuulliseen hintaan. Sinne haluaa takaisin ensi kerralla kun ollaan Suomessa käymässä!

Loman viimeisellä viikolla, kun tytär saapui mökille, kävimme yhdessä Qvartenissa, Mariefredin lähellä sijaitsevassa vanhain tavarain ladossa - se on jokavuotinen "must" kesälomalla!

Fasaanista löytyi tällainen soma käsin ommeltu ristipistotyyny. Olen heikkona ruusuille, joten se sopi minulle aivan nappiin.

Myös tämä hauska kukka- tai lyhtyteline löytyi Fasaanista. Mökkimme pihapiirissä näkyy usein upeita sudenkorentoja lämpiminä kesäpäivinä ja minusta tämä sen tähden sopi hyvin möikillemme, kun tässäkin sudenkorento liihottaa. Pidän myös valurautaesineistä, ja kun saadaan vielä uutuuttaan kiiltävien ruuvien päälle hivautettua hieman mustaa väriä niin koko homma näyttää paremmalta. Pari pientä tähän sopivaa lyhtyä mökillä onkin, mutta yritän ensi kesäksi löytää sopivan pienen kukkaruukun, jonka voi ripustaa tähän telineeseen.

Vielä tämäkin löytyi Fasaanin pöydiltä. En yleensä osta koruja kirpputoreilta, mutta tämä tuli sopivasti vastaan ja näytti kivalta niin ostin kuitenkin. Käytän usein mustia tai valkoisia puseroita, ja huomasin, että tämä kaksinkertainen mustavalkoinen helminauha on aika mukava koriste kumpaankin väriin. Katselin muuten, että eikö ole jännää miten helminauha vaikuttaa erilaiselta riippuen onko se mustalla tai valkoisella pohjalla. Luulen, että tälle nauhalle tulee paljon käyttöä.

Qvartingenista löysin tämän siistin messinginvärisen tarjottimen, jossa on hieman korkeammat

reflatut laidat yläreuna- "rypytyksineen". Pohjassa on myös kaunis kuvio, joka näkyy paremmin kuvassa nro 2. Monta käyttöä tulee tällekin, kukkien alla, pienenä kahvitarjottimena, ehkä joulukoristeiden alustana jne,

Tällaista tällä kertaa. Ehkä ensi kerralla lisää Sørra Hemsingistä, mikäli en sitten innostu laittamaan enemmän kuvia koiraparistamme, joiden riehumisessa kyllä kuvaamista riittäisi jos vain niiden vauhdissa ehtisi niitä kuvia ottaa!

Hyvää elokuista viikonloppua kaikille!

Rosmariini

Heinäkuun yllätys! - Surprise in July!

Heippa!

Ollessamme mökillämme Ruotsissa lomalla, meni tyttäremme tekemään meille tosi yllätyksen:

haki uuden koiranpennun kotiin. Pentu on toistaiseksi vain "Pentu" (10 viikkoa), nimestä ei ole vielä tehty lopullista päätöstä, mutta se on samaa rotua kuin tyttären Mikkekin, eli Australian Kelpie (paimenkoiratyyppi), mutta tummempi väriltään. Molemmat, Mikke ja "sisarpuolensa" matkustivat meitä tervehtimään mökille ja kyllä vilskettä sitten riitti!

Vanha risaksi revitty saapas on paras leikkikalu!!

Mikke ja Pentu autoajelulla. Kummallakin on autossa oma turvavyö, tässä kuitenkin poseerataan hieman väljemmin.

Sørre Hemsing, Valdres

Heipä hei, pitkästä pitkästä aikaa! Niin kuin meni kesäkuu, samoin vilahti ohi heinäkuu, ollaan elokuussa ja kesä väistämättä taittumassa loppusuoralleen. Kuinka haikeaa!

Ensimmäinen lomajaksokin on päättymässä. Sitä aina kuvittelee, että sitten lomalla ehdin sitä ja sitä ja tätä. Puolet jää ainakin minulla toteutumatta, haaveilen aina enemmästä kun mitä lopulta kuitenkaan ehdin. Mutta lomaanhan kuuluu myös laiskottelu. Ajattelin saada blogattuakin monta kertaa, mutta siihen on tosin pistänyt myös netin epätasaisuus rajoituksensa. Tässä kuitenkin tulee lopulta materiaalia Valdresista, Sørra Hemsingin reissusta kesäkuun alussa, missä tyttäreni oli kuvaamassa oikein työkseen ja minä siinä siivellä nautin näkymistä ja taltioin ahneesti kameraani.

Kun ajoimme tuntureille, Valdresiin, ei taivas luvannut hyvää ja pelkäsimme, että kaikki ulkokuvaus menee pieleen ilman takia.

...mutta kun pääsimme perille paistoi ilta-aurinko lempeästi Hugakollenin huipulle ja koko maisema hymyili.

Pienen ja makoisen ilta-aterian jälkeen meidät sijoitettiin päärakennuksen kauniisti korjattuun yläkertaan, somiin makuuhuoneisiin, pitsiverhottuine ikkunoineen ja Sørra Hemsingin omin nimikirjaimin kirjottuine lakanoineen. Kyllä unet sitten maistuivat! Sängyt olivat erinomaiset.

Sørre Hemsing on ollut olemassa 1860-luvulta, vaikka rakennuksista ainakin "Gamle stoga" on vielä sitä vanhempi.

Alla paikan oma hauska kartta tiestä ja lähipaikoista.

Heräsimme aivan ihanaan kesäkuun aurinkoiseen aamuun, lampaiden ja vuohien ääntelyyn ja näin herttaiseen näkymään ikkunastamme:

Tällaiselta näyttää Sørre Hemsing maantieltä katsottuna:

"Gamle stoga" eli Vanha tupa näkyy ensimmäisenä, mutta korjattu hieman uudempi Oppistoga (Ylätupa) eli paikan päärakennus on sen takana piilossa, ja vasemmalla näkyy aittarakennus ("Bua"), jonka oviaukossa talon emäntä juuri kuvassa touhuaa. Lippu on nostettu salkoon, koska Hemsingiin odotettiin aamukahvivieraita, 24 eläkeläistä Drammenin seudulta.

Kahvipöytä on katettu valmiiksi sekä pitkälle pirtin pöydälle, että naapurihuoneeseen.

Ulkona päivystävät mm. nämä kaksi komeaa sarvipäätä, toinen laumansa johtaja ja vanhin eläimistä, Odin, kumpikohan se mahtoikaan olla... veikkaisin oikeanpuoleista.

Ja tässä joitakin pienimmistä, ensin yksi aamuvirkku....

...kaksi aamuvirkua...

...ja johan ilmestyi kolmaskin kurkkimaan uteliaana aamuaurinkoon ovelle.

Tässä ihanassa maisemassa koko Sörre Hemsingin (Etelä Hemsing) talorykelmä. Alhaalla laaksossa kimaltelee Vangsmjösa- järvi ja taustalla vielä kesäkuussakin näin lumipeitteinen

Grinda-tunturi (Grindafjell).

Aivan alhaalla tontilla, maantien reunassa on vielä muutamia korjaamattomia vanhoja rakennuksia: varastoaitta ja sepän paja.

Sørre Hemsingin itärajalla metsikössä kulkee ruohottunut vanha pyhiinvaeltajien käyttämä polku, jonka vieressä virtaa iloisesti kirkas pieni puro ja sen rehevillä rannoilla kauniita kukkia.

Minusta vanhat rakennukset ja esineet ovat aivan ihania, ja toivon, että jaksatte katsella lisääkin

kuvia Sørre Helmsingistä, samalla kun voin lämpimästi suositella kokeilemaan paikkaa yösijana

matkan varrella tai jonkin juhlapäivän vieton yhteydessä. Tosin se ei henkilökapasiteetin takia ole auki nykyään muuta kuin tilauksesta. Yhteystiedot löytyvät heidän kotisivultaan:
www.sorrehemsing.no

Kuulumisiin, Rosmariini

Kesäkuu? - June?

Hei lukijani, pitästä aikaa.

Oletteko nähneet Kesäkuutani missään?? Olen ihmetellyt tässä heinäkuulle siirryttäessä, että mihin kesäkuuni oikein hävisi! Valuiko se sateen mukana pois? Tuntuu vähän siltä kuin olisin itsekin liuennut sen mukana, olo kuin ummikolla. Paljon on kai tapahtunut, mutta kaikki on jotenkin phitettu kuin unen näkönä. Mitä tapahtui kaikille valkovuokoille, ihanille tuomille, mitä tapahtui metsäkyyhkylle, jonka piti tehdä pesä kotikuuseemme. Sekin vain hävisi. Viikon kuluttua kun oli kantanut risujaan, näin sen puolisonsa kanssa istuskelemassa oksallaan, vierekkäin. Sitten ne hävisivät. Ihanan kultasade-pensaan kukat ovat yht'äkkiä poissa ennen kuin aavistinkaan. Orvokit kukkapenkissä sentään sinnittelevät, vaikka nekin ovat melkein häviämässä - taistelussa etanoille.

Muistan enimmäkseen kesäkuusta vain sateen, sateen ja sateen, ja sen että olen juossut pyykkien kanssa edestakaisin, narulle, narulta pois, pilviä pälyillen narulle ja taas sateen alta pois. Ja muistan, että narulle pyykkejä ripustaessani aina kuulostelin kuinka viereisen koivun pesäpöntöstä kuului sirkutusta, välillä häipyen ja välillä voimistuen kun äiti- tai isäsinitiainen toi ruokaa. Oli pakko vahtia vieressä kerran kameran kanssa ja onnistuinkin näppäämään kuvan toisesta ruoan tuojasta, niin että varmistuin että kyllä se oli sinitiainen, joka siellä pesi. Meno ja tulo oli niin nopeaa, etten milloinkaan kunnolla ehtinyt erottaa minkä lajinen visertäjä siellä pesi ja pyrähteli edestakaisin. Ihmettelin mistä sekin löysi poikasilleen ruokaa kaiken sateen keskellä.

Sitten eräänä päivänä pöntössäkin oli hiljaista. Nekin olivat lähteneet. Tuntui haikealta.

Muistan, että olimme tyttären kanssa hänen kuvausmatkallaan Valdresissa. Hänen piti kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kuvata maataloa, josta on rakennettu pito- ja yöpymispaikka, ja josta olen itse aikaisemmin laittanut ulkokuvia blogiini (Sørre Hemsing). Ihana viikonloppu, mutta miten sekin hujahti ohi kuin silmänräpäys. Mutta paljon lampaita ja vuohia kuvasin kuten myös rakennuksia ym. Niistä kyllä laitan blogiini oman juttunsa - kunhan saan sitä puhtia.

Muistan yhden toisenkin asian - kesäkuun viime päiviltä - sain lopultakin kerättyä itseni ja tehtyä päätökseni, vaikken vieläkään ole ihan varma onko se se oikea. Päätin jäädä kokoaikaiselle työeläkkeelle lokakuun 1. päivästä, eli noin 3:n kuukauden kuluttua, silloin kun kesä loppuu... Se on suuri muutos elämään! Toivon silloin herääväni uudenlaiseen elämään, saavani aikaa ja uusia voimia kokea, tehdä ja oppia jotain muuta ja uutta. Ja toivon ettei tuleva syksy liukene minulta syyssateiden mukana pois.

Kesäloma (viimeinen?) alkaa kahden viikon kuluttua!

Hyvää lomakautta kaikille - ja a u r i n k o a !!

t. Rosmariini