USA 6 - San Francisco 2

Hei, jatkoa USA:n matkaan. Olemme edelleen San Franciscossa.
Suurella kunnioituksella katselimme mm. tätä katua ja mäkeä, sillä olimme päättäneet kokeilla ajamista  
Cabel Car  'illa eli paikallisella raitiovaunulla, joka ajoi juuri tällaisia mäkiä ylös ja alas.   Tosiasiassa tulimme ajaneeksi tällaisella vempeleellä parikin kertaa, kun huomasimme sen sopivan reiteillemme.
Hi, here contunes our trip in USA.  We are still in San Francisco.
We looked with respect this street and hill, because we had desided to try a swing with Cabel Car, the local vehicle, which just goes hills like this upp and down.  In fact we had a couple of rides with this vehicle, when we found out that it suited well for our routes.

Tämä San Franciscon raitiovaunu on melko pieni ja ilman ovia.  Sen portailla on lupa seisoa roikkumassa vain tukipylväistä kiinni pitäen silloinkin kun se on liikkeessä.  Sellainenhan ei missään tapauksessa tulisi kysymykseen Norjassa tai Suomessa.  Täällä se on hyvin suosittua ja niistä paikoista useimmiten käy kova kilpailu.  .Me teimme päinvastoin  kuin etupäähän ja portaille kiirehtijät ja  roikuimme peräpään vaunusillalla ottaen kuvia ja keskustellen humoristisen jarrumiehen kanssa.  Kun tulimme pysäkille, oli siellä jono ja jouduimme odottamaan jonkin aikaa uutta vaunua.  

This tram of San Francisco is rather little and witout doors.  To stand on the steps hanging of the pillars is possible and popular thing to do also when Cabel Car is moving.  That would not be possible to do in our countries. We did that on an other way, we stood on the back taking photos and discussing with the humoristic brake man.  There were queue when we came to the stop and had to wait for a moment to a new carriage.

Odotttaessamme saimme havaintoesityksen siitä, miten nämä vaunut käännetään.  Päätepysäkillä on pyöreä levy jossa on raiteet.  Levyn alla jonkinlainen laakerisysteemi, niin että levy pyörii ympäri.  Kun vaunu tulee paikalle, se ajaa levylle, kuljettaja tai apuhenkilö, ottaa otteen vaunun päästä ja työntää vähän (ylempi kuva) ja kevyesti lähtee levy, ja vaunu sen päällä, pyörimään ympäri. Pari tönäisyä vielä ja vaunu on jälleen nokka oikeaan suuntaan lähdössä uudelle reitille.  Se ajaa ulos levyltä pysäkille, niin että levy on jälleen vapaa seuraavalle vaunulle.  Tosi kätevää!

While waiting, we got a demonstration how one can put the carriage to the right direction again. On the endstation there is a round plate with rails.  Under the plate there is some kind of bearings that makes it possible to rotate the plate.  The carriage drives to the rails on the plate, one push a little the carriage and the whole thing and plate goes round, and when it is in the right position the carriage can drive out again and to the stop.  Easy and handy!

Heti lähdimme nousemaan korkealle, korkealle mäelle. Siellä kohtasimme vastaantulevan toisen vaunun.

We started to climb uphills right a way.  On the very topp we met an other carriage.

Käännös  kadunkulmassa ja jälleen uusi mäki ylös!  Minä kameran kanssa katson siis taaksepäin ja kuva on siis alamäkeen samalla kun vaunu kiipeää selkäni takana aina vain ylöspäin.

A swing in the streetcorner and a new acclivity again.  I  am with my camera looking back and so the photoshows the hill down, and the carriage is behind me on its way higher and higher.

Kaunis talorivi matkan varrella!

There were some beautiful house rows on the way!

Ja siten piiiiiiiitkät  alamäet ! Tuon mäen jätämme siis juuri taaksemme.

And then there were those laaaanng downhills!  We just left that hill behind us.

Macy'in kauppakeskus/tavaratalo matkan varrella. Täällä sijaitsi myös "Cheesekake Factory"  eli juustokakkutehdas.  Yritimme eräänä päivänä mennä sinne maistaaksemme näitä kuuluisia juustokakkuja, mutta valitettavasti saimme kuulla, että  siellä oli noin 2 odotustunnin jono! Jätimme kakut väliin!

The Macy's shopping center/ department stores on our way.  Here was also the Cheesekake Factory, which we one day tryied to visit to taste their famous cheesekakes, but we were told that the queues took about 2 hours.  We decided to forget the kakes!

Ilta alkoi kovaa vauhtia pimetä tämän Cabel car-matkan aikana.  Ohittaessamme jo illan hämärtyessä tämän kauniin valaistun pikkukaupan vaunulla, en ehtinyt erottaa kunnolla mitä siellä oikein myytiin. Vasta kuvasta näin jälkeenpäin, että kaulaketjuja ja korujahan tämä pieni korea putiikki kauppasi.

The night began to dark under our Cabel Car tour.  I could not quite in the twilight see what this little cute shop sold, until I saw to the picture afterwards.   It was neclaces and chokers they sold.

Viimeiset alamäet Market street'illä  olevalle vaunun  Powell-station päätepysäkille, mistä hotelliimme oli vain lyhyt kivenheiton matka.  Rakennusten korkeus on myös kasvanut keskustaan tultaessa, samalla kuin ilta  on myös pimennyt!  

The last downhills to the Powell - end station  on Market Street, from where there is only a stone's throw to our hotell.  The altitude of the houses has grown the nearer we have come the city centre, and the night at the same time has got darker.

Iltanäkymä yli San Franciscon hotellimme ikkunasta.
The nightseem over S.F. from our hotel window.

Seuraava kohteemme oli käydä katsomassa Tyynen valtameren hiekkarantaa  (Pacific Ocean Beach) ja Golden Gate-puistoa (Golden Gate Park), joka on hieman suurempi kuin Keskuspuisto New Yorkissa.  Täällä olimme myös ajatelleet kokeilla Seqway'llä eli kaksipyöräisellä vempeleellä ajoa, sillä olimme  lukeneet, että sellainen oli puistossa mahdollista.
Our next target was to see the Pacific Ocean Beach and Golden Gate Park, which is some lager than Central Par in New York.  Here we had also thought to try driving with Segway, because we had red it was possible in the park.

Hauskoja pikkutaloja molemmin puolin katuja lähestyessämme raitiovaunulla merenrantaa.

Some funny small houses on both sizes of the street when approaching the sea.

Valitettavasti tämä oli se ainoa huono päivä ilman suhteen, joten meillä ei ollut paljonkaan iloa upeasta, leveästä  ja pitkästä Pacific Ocean Beach'istä eli Tyynen Valtameren Hiekkarannasta. Sumupilvi oli ja pysyi San Franciscon yllä myöhään  iltapäivään saakka, ja vaikutti keskittyneen juuri merenpuoleiselle sivulle kaupunkia.

Unfortunately thic was the only day with bad weather, so we had not much joy for the fine, bread and lang Pacific Ocean Beach.  The fog was and stayed over San Francisco until the late afternoon this day, and seemed to concentrate specially on to the seaside of the city.

Lähdimme rannan sijasta kävelemään Golden Gate-puistoon, joka alkoi heti rannan hiekkadyynien jälkeen.   

Matkallamme näimme paljon erilaisia ja meille tuntemattomia puita, pensaita ja kukkia.

We soon walked back and took us to the Golden Gate Park, which  started right after the sand dunes on other side of the street.  We saw a lot of for us unknown trees, bushes and flowers on our promenade.

"Etsintäkuulutus"  meidät yllätti tämä ilmoitus eräässä puussa puiston keskellä.  Siinä ei varmaankaan ole kysymys rikollisen etsintäkuulutuksesta, mutta henkilöstä  joka  on  kadonnut ja josta haluttiin mahdollisia tietoja.  Enpä uskoisi meilläpäin iskettävän tällaisia ilmoituksia tolppiin tai puiston puihin.  Toivottavasti poika on kuitenkin ehjänä ja hengissä löytynyt!
This "Wanted" announce hanging in a tree i the park surprised us.  There was surely not a criminal one was

looking for, but a missing person, who one hoped to get possible information.  I would not, however wait to see this kind of messages in trees and parks here round.  We shall wish  anyway that this guy has come back

 whole and living!

Yksi puiston melko suuristakin puista, en muista mikä tämä on lajiaan, mutta ne ovat hauskan näköisiä raiadallisine kuorineen, jotka vähitellen tippuvat ja uusiutuvat pitkinä nauhoina.  Kuljimme pieniä teitä ja polkuja ristiin ja rastiin.  Valitettavasti emme onnistuneet näkemään puhveleita, joita puistossa myös piti löytyvän, ne olivat nähtävästi piiloutuneet aitauksensa viimeisimpään nurkkaan.  Emme myöskään löytäneet mitään lounaspaikkaa tai pikkukahvilaa, ja kun jalkoja alkoi väsyttää ja ilmakin pysyi yhtä harmaana päätimme lähteä takaisin kaduille löytääksemme raitiovaunupysäkin.  Matkasimme siten takaisin keskustaan ja totesimme, että olimme olleet ehkä puiston "väärässä" päässä, tai sitten ei tämä puisto ollutkaan niin hauska ja monipuolinen tuttavuus kuin New Yorkin Keskuspuisto.

One of the bigger trees in the park, I do not remember the name of this one, but it look funny with its streaky

bark, which gradually falls down as long ribbons.  Unfortenately we did not see the buffalos, which also should been there, they propably had hide theirselves on the far corner of their fencing.  We did not either find any lunch place or café , and when we began to get tired to walk around and the weather hold foggy and a little bit wet, we walked to a tram stop.  We travelled then back to the city and thought that we maybe had been on the "wrong" end of the park, or this park maybe was not so fun and versatile than Central Park in N.Y.


Illan kohtemme oli China Town   eli San Franciscon kiinalaisessa kaupunginosassa. Se jäi meille kuitenkin pettymykseksi.  Olimme odottaneet siltä paljon enemmän.  Olikohan ajoituksemme aivan väärä täälläkin?

We choosed to go the China Town in the evening.  It was although a little disappointment for us.  We had expected much more of it.  I wonder if our timing was quite wrong here, too?

 Näytti siltä, että siellä oli toinen toistaan kirjavampia pikkukauppoja, jotka myivät vain tyypillistä kiinalaista turistitavaraa ja paljon ravintoloita, joista kuitenkin useimmat olivat jo suljettuja.
It seemed, that there were one checkered small shop after one other, all selling only very tipical chinese tourist things, and also many restaurants, which of the most although were already closed.

Olimme siis epäonnekkaita sikäli, että tulimme tänne melko myöhään ja pimeässä, mutta olimme ajatelleet syödä kiinalaisen illallisen. Hämmästykseksemme lähes kaikki kaupat ja useimmat ravintolat olivat jo melko aikaisin sulkeneet ovensa tai olivat sulkemassa , ja kadutkin pimenivät mitä edemmäs kuljimme.  Palasimme siis hieman pettyneinä keskusteen ruokapaikkaa etsimään. 

We were unlucky that we came here rather late and in dark, but we had thought that it would be more life here also later in the evening, so that we could have a nice chinese dinner here.  We were ashtonished that the most shops and restaurants were closed or just closing and the longer we walked the darker and more closed it became.  We returned to the centre looking for a open restaurant.

Näkemisiin ensi kertaan, jolloin jälleen jotakin San Franciscosta ja sitten ulos sieltä vuokra-autolla.

Until next time, then a little bit more of  S.A. and the out of the town in a hired car.

Rosmariini

Kukkia ja keramiikkaa - Flowers and ceramics

Heippa jälleen,

Talven keskellä on ihanaa piristää päivää kunnon kukkakimpulla.  Tulppaanit ovat minulle mieleisiä ja sen tietää isäntäkin, joka viikonloppuna kantoi kotiin "karamellikimpun" paketissa. Meillä sisällä on vaan ehkä ollut liiankin lämmintä, koska tulppaanit kasvoivat hetkessä  pituutta että kukat alkoivat myös aueta.  Tänä aamuna leikkasin varret lyhemmäksi ja lisäsin vettä, mutta ne alkoivat kuitenkin jo roikkumaan joka suuntaan. Mutta kaunita ovat vielä sellaisenaankin ja minusta tuo meidän Aalto-vaasin sininen vain korostaa kukkien raikkaita sävyjä.   

Tässä kuvassa on sekä ostettua että itse tehtyä:  Tulppaanit tietenkin kaupasta, samoin vanha tumman sininen Aalto-vaasi.  Sinivihreä kulho on Marimekon, ja sinikirjava lintu on vuosikymmeniä sitten ostettu Kööpenhaminan Illum-tavaratalosta.  Pitsiliina on omaa tuotantoani, saoin keraaminen lehtivati edessä.  Sen tein viime syksyn keramiikkakurssilla.  Sillä kurssilta ehdin tehdä useampiakin keramiikkaesineitä, lisää kuvia alla.

Olen aika tyytyväinen tuohon lehtivatiin, aivan sattumalta sen lasituksen värisävykin tuli lähes samaksi kuin edelliskuvassa väkyvän Mariskoolin.  Sitä voi myös käyttää moneen tarkoitukseen, konvehdeille, karamelleille, pähkinöille, viinirypäleille, tai muille pienehköille hedelmille kuten klementiineille.

Tein kurssilla myös tuon "appelsiini" vaasin, sekä muutamia kuppeja, joissa yksinkertainen keltainen koristelu. Viivoja ja pilkkuja ja toisessa myös pintakäsittelynä ruudukko.

Yllä kivikeramiikasta tekemäni valkoinen suurempi kulho, jossa tummempi sinivihertävä 

koristelu sekä sama appelsiinikelt./valk. vaasi.  

Ja tässä vielä vaaleampi turkoosi kuvioinen klassisen tyylinen maljakko, jonka muovailin täysin vapaalla kädellä, en siis dreijalla.

Tein vielä muitakin pikkuesineitä kurssilla, mm. 3 pikkuruista enkeliä valkoisesta posliinisavesta.  Niistä lähti yksi sisarelleni Suomeen jouluksi.  Hän kerää pikkuenkeleitä.  Kaksi muuta on jo pakattu pois joulukoristeiden kanssa joten niistä ei ole nyt kuviakaan.  Muovasin pikavauhtia myös yhden hyvin ruman kynttilälyhdyn posliinisaven "jäännöspaloista", mutta sen lasitus ja väritys oli kovin epäonnistunut, eli siitä tuli todellakin ruma, eikä ansaitse tulla esitellyksi - ainakaan tällä kertaa!

Savesta muovailu kiehtoo minua edelleenkin, mutta en monestakaan syystä ilmoittautunut kurssille nyt kevätkaudelle, varsinkin kun huomasin, että minulta olisi turhan moni kurssipäivä jäänyt käymättä muiden touhujen ja matkojen vuoksi.  Haaveilen sen sijaan jossain vaiheessa  pääsystä jonkin keramiikkaryhmän savipajaan mukaan, niin että työskentelyn voisi ajoittaa vapaammin omien aikojen ja mahdollisuuksien mukaisesti.

Onko kukaan lukikjoista harrastanut ja työskennellyt keramiikan kanssa?  Olisi kiva kuulla kokemuksia ja nähdä työn tuloksia toisilta samanhenkisiltä!

Tervehtien,

Rosmariini

Syntymäpäiväarvonta - Birthday lottery

Hei,

Pitkästä aikaa taas selailin hieman tuttuja ja tuntemattomia blogeja täällä blogimaailmassa, ja huomasin, että  Jaelian'in "Appelsiinipuun alla" -blogi viettää

 5-vuotissynttäreitä.  Palkintoina kauniit israelilaiset seinälautaset. Kannattaa osallistua - koetanpa onnea itsekin!

Tässä linkki:  Appelsiinipuun alla

Vasta silloin muistin, että kohtapa täytyy minun blogillanikin sitten olla

vuosipäivä, mutta enpä muista tarkkaan milloin.  Täytyypä lähteä oikein tarkis-

tamaan asiaa ja mahdollisesti palata merkkipäivään sitten bloginkin tiimoilla!

Käy muuten ihan kateeksi ajatella Jaeliania appelsiinipuunsa alla (terveisiä vaan sinne!) ja Israelin ilmastoa.  Siellähän taitavat kukat kukkia nytkin ja aurinko paistaa.  Meillä taas on ulkona lunta tuprutellut nyt monta päivää ja maisema on taas ihan joulukorttimainen, mutta luvassa on lämpenevää. Se tietää sitä, että lumet pian alkavat romahtelemaan niin puista kuin ehkä katoiltakin.  Onnellista lumen tulon kanssa on kuitenkin tänä talvena, että vihdoin saimme sopimuksen erään aurausauton kanssa, niin että olemme ensimmäisen kerran päässeet pahimmasta lumenluontiurakasta.

 Porttitiemme on niin kapea, että olemme koko ajan ajatelleet, ettei aura tänne pihaan pääse, eikä lumen varastoimisellekaan talon lähellä löydy paikkaa.  Viime syksynä leikkasimme sitten tiheää tuija-aitaa kapeammaksi ja nyt näyttää, että aura juuri ja juuri pääsee pihallemme aina autotallin eteen.  Se ei kuitenkaan mahdu kääntymään, joten se vain ajaa ylös ja jälleen peruuttaa lumikuorman kanssa takaisin alas ja puhaltaa sitten lumet alas yleisen tien reunassa olevalle nurmikollemme.  Jonkin verran itse piha-alueesta jää näin ollen puhdistamatta, mutta sen me lapioimme ihan iloksemme, kun tuo tien puhdistus ja suurin ongelma on poissa päiväjärjestyksestä!
Lumisia terveisiä
Rosmariini

USA 5 - San Francisco 1

San Francisco

(1. aamu San franciscossa, hotellin ikkunasta.  Sumu viipyy yhä kukkuloilla)    

Hei ystävät,

nyt on aika taas saada vähän kuvia tänne syksyiseltä USA:n matkaltamme, ja tällä kertaa San Franciscosta.

Valitettavasti olen niin hidas valitsemaan ja työstämään kuvia sopivaan kokoon ja näköön blogia varten, ja syksy ja joulun aika oli melko kiireistä,  niin että tämän matkan postaukset nyt siirtyivät vielä uudelle vuodellekin. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan, vaiko...?

Ensimmäinen ilta ja aamu oli meille yllätys, kun totesimme, miten sumu levittäytyi kaupungin ylle ja aamulla edelleen sumu verhosi puolen kaupunkia.  Mutta vain parin tunnin kuluessa ilma kirkastui ja päivistä tuli aivan upeita, yhtä ainoaa lukuunottamatta, jolloin ilma kirkastui vasta iltapäivän aikana.

Hello friends,

It is time again to put here some pictures from our USA trip in last autumn, and this time from San Francisco. Unfortunately, I am so slow to pick up and make the photos to right size and form for blogg, and the autumn was busy, so these last posts come  now come first on a new years side. But it is better late than not at all, or....?

The first night and morning were surprising to us, when we saw how fog spread out over the town and still on the morgning it was over half the town.  But after only a couple of hours it became clear and our days were fine here, exept one, when the weather became clear first in the afternoon.

Meidän kohteitamme San Franciscossa olivat: 

Fishermans wharf, eli entinen kalasatama, nykyinen turistimagneetti ravintoloineen, pikkupuoteineen, veneineen ja ihanine merileijonineen, jotka jatkuvasti makasivat laiskasti aurinkoa ottamassa tai taistelivat juuri siitä, parhaasta paikasta auringossa, ja sen takia vuorotellen leikkitaistelivat ja pudottelivat toinen toisiaan kilpaa veteen.  Äänekästä, mutta hauskaa katseltavaa!

Our targets in San Francisco were:

Fishermans wharf, the former fishingharbour, now a days a tourist magnet with its restaurants, small shops, boats and the lovely sealions, which all the time are lieing and taking sunbaths or having a battle of just that, the best place in sun, and therefore are all the time playing and struggeling and dropping each others to water.  It was noisy, but fun to see!

Valtavasti tuoreita hedelmiä myytävänä!  Mansikat olivat valtavia - ja hyviä!
There were lof of  fresh fruits to sale!  And the strawberries were enormous - and good!

Minusta lokit ovat tosi hauskoja kuvakohteita - ja täällä löytyi yhtenään halukkaita poseerajia!

I think the seagulls are fun photo targets - and here you could all the time willing posers!

Rannassa keikkui kalliiden  purjeveneiden lisäksi somia pieniä kalastusaluksia, joista varmaankaan ei enää ainakaan kaikkia käytetty kalan vaan myös turistien pyydystämiseen!
On the shore there were swaying not only expensive sailboats, but also cute small fishingboats, which surely at least not all were used only to catch fish, but also tourists!

Tässä kadunkulmassa katseli menoamme hieman monilla matkoillaan nuhraantunut kokenut merirosvokapteeni.  Mutta naapuriseinällä  roikkuva tyyppi taas oli nähtävästi käynyt vaihtamassa uudempiin kuteisiin Levi'sillä.
On one corner looked at us a pirate captein, who's cloths had become some shabby on all his voyages. But the one hanging on the wall had apparently changed to some newer things at Levi's.

Laituri nro 39 on paikka jossa on elämää ja ääntä, vaikka kuvasta näyttää

 kuin täällä olisi vain kuolleita ruhoja.  Alakuvan taulu sanoo:  "Älä ruoki tai kiusaa merileijonaystäviämme."

Pier no 39 is place were there is both life and noise, although the photo would show as if 

there only were dead bodies.  The sign in picture here under sais: "Please, don't feed or 

harass our sea lion friends."

- Hei unikeko, alappas häippästä siitä, tää on mun lautta!  (Taistelu paikasta auringossa alkaa)
- Hi you drowsyhead, get out of here, this is my platform!  (Battle of the place in sun begins)

Taistelu käy hetken tasaväkisesti, mutta sentti sentiltä

onnistuu tunkeilija painamaan ensin laiturilla maannutta reunaa kohden, kunnes....

The  wretling is rather even in the beginning, but inch by inch the invader 

succeeds to push the first sealion towards the boarder, until....

....viilelentävä kylpy on väistämätön!   Molskis!

...a cooling bath is unavoidable!  Splash! 

... ja voittaja on...!   Mutta vain hetken kunnes uusi 

 merileijona ketterästi hyppää lautalle ja sen!

                  ... and the winner is....!  But just for a moment, until 

a new sealion jumps up  and takes over!

Seuraava kohteemme oli Golden Gate.  Näimme sen Fisherman's Warf'ista kaukaisuudessa, mutta jatkuvasti enemmän tai vähemmän sumuun kietoutuneina.  Olimme jännittyneitä siitä näkisimmekö sitä lainkaan kokonaan ja saisimmeko mitään kuviakaan. Kun ilma sitten näytti lupaavalta ja aurinkoiselta päätimme vuokrata polkupyörät ja tehdä pyöräretken sillalle,  yli sen ja takaisin.  Golden Gate (Kultainen portti) -silta on n. 2,7 km pitkä, 67 metriä meren pinnan yläpuolella ja se on korkeimmillaan 227 m.  Sitä alettiin rakentamaan v. 1933.  Emme ole kovin tottuneita pyöräilijöitä ja otimme siksi rauhallisesti.  Reitti kaupungista hissukseen pitkin rantatietä kesti meiltä ehkä vajaan puolituntisen, enin aika meni varmaan muutamassa viimeisessä mäessä noustessa sillan tasolle! Meillä ehti sitten sillalla olla sekä sumua, että aurinkoa.  Maailman parhaat kuvat jäivät saamatta, mutta jotain jäi kuitenkin filmille ja jännä kokemus muistoksi!

Our next target was Golden Gate.  We saw it from the Fishermans Wharf, all the time more or less covered by foggy clouds, and we were very excited about if we could see it well at all, and get eny photos either. When the weather then saw fine out and it was sunny, we decided to make a bisycle tour to the bridge, over it and back to town.  The bridge is about 2,7 km long, it is ca. 67 meters above the sea and 227 meters high.  The building started in 1933.  We are not very used to bisycletours and took it very  easy.  It took us about half an hour to the bridge, but the most time took surely the last two high hills just to come upp on the bridge level!  We did have both fog and sun on the bridge.  I did not got the best pictures in the world, but something catched my film anyway, and I got a great experience to my memories!

Aurinkoinen San Franciso on jo jäänyt hyvän matkaa taaksemme kun poljimme Golden Gatea kohden.     The sunny San Francisco lies already a bit away when we were pedalling towards the Golden Gate.

Silta lähestyy, mutta niin tekee sumupilvikin.  Meillä oli vielä matkaa ja suuria mäkiä edessä ennen siltaa.

The bridge is getting nearer, but so is the fog, too.  We had still som way and high hills ahead oss before the bridge.

Sumu laskeutui alemmas ja alemmas, mutta sillan päällä oli vielä kirkasta.

The fog became lower all the time, but seemed to be still clear just on bridge.

Voi ei, näyttää vain pahemmalta!   Oh no, it seems just worse and worse!

Mutta sillalla vaikuttaa taas hieman kirkkaammalta, mutta täällä olikin sitten muuta hieman pelottavaa:  siltaosuus, jolla piti pyöräillä oli pyörille kaksisuuntainen ja kaiteen ulkopuolella sujahtelivat autot hurjaa vauhtia vastaan, niin että ilmavirta pani ainakin meikäläisen ajajan pyörän huojahtelemaan vähän väliä! Mutta matkaan vain!
On the bridge the ear seemed some more clear again, but here was something else a litt bit scary: the bridge side that was ment for the bicycles was to-ways , so you have to hold the right side here, and the cars which were against one, drove so hard that I felt how the air made me sway everytime a car swooshed by, on its side of the railing.

Olemme sillan toisessa päässä - ja aurinko paistaa!  Pieni tauko ennen paluuta.
We are in the other end of the bridge - and the sun is shining.  A little pause before return.

Vastarannan päässä vasemmlla puolella oli melko jyrkät rinteet, mutta myös muutamia somia hiekkarantapoukamia.
On the other end on left side there were rather steep hillsides, but also some nice small sandy bays.

Sillan kannikerakenteissa on käytetty pari pulttia!  Miksiköhän nimi on kultainen portti englanniksi, tämän on vain punaiseksi maalattua rautaa... :-)
They have used a few bolts on the supporting structure!  Wonde why the name is golden gate in english, this is though just solid red painted iron ... :-)

Matka takaisin kaupunkiin sujui minusta nopeammin kuin toiseen suuntaan, varsinkin kun näki, että sumupilven takana San Francisco kylpi auringossa.  Illasta tulikin hyvin kaunis, mutta tunsimme kyllä hieman jaloissamme  ja takamuksissamme, että olimme olleet parituntisen pyörien päällä!
I felt that the way back to town went sooner than the other way, specially when you could see, that behind the fog clouds San Francisco was bathing in sun again.  The evening was very beautiful, but we felt a little bit in our legs and bottoms that we had spent a couple of hours on bicycles!
Hyvää jatkoa kaikille! Heippa!
Have a good time !  Bye!

Uusi alku - 2014 - New beginning

Heipä hei!
Noin, nyt on aloitettu opettelemaan uuden vuosiluvun kirjoittamista! Mitä mahtaakaan uusi vuosi tuoda tullessaan? Ehkä on parastakin, ettei tulevasta tiedä - pysyvät ilot piilossa, mutta myös murheet, niin ei niitä etukäteen surra, ja ilot ehkä tuntuvat sitäkin suuremmilta, kun tulevat yllätyksinä!
Meidän joulumme ja uuden vuoden viettomme sujui rauhallisissa ja mukavissa ja erityisesti hyvän ruoan merkeissä.  Tänä jouluna hoitivat miehet, isä ja poika, jouluaterian laiton.  Ribbeä pidettiin uunissa 10 tuntia, mutta ei ollut lainkaan kuivaa, vaan aivan tosi hyvää ja kuori rapeaa niin kuin pitääkin.  Muinakin päivinä loihti miesväki erinomaisia ruokia. Jouluaterialla oli perinteellinen jälkiruoka: lakkakerma, mutta toiseksi päiväksi oli tytär kehittänyt ihanan sahramijäätelön.

 Hi all!
So, now have we begin to practis to write a new year!  What will the year ever bring with it? It is propably better, you do not know it - the joyable things are still hidden, but so are also the sorrows, so you can not mourn in advance, and maybe the happy things also feels larger, when they come as surprises!
We had a nice and peaceful Christmas and New Year, filled very much with specially good food.  The male side of the family, father and son, made this time the Christmas Eve's meal.  "Ribbe" was hold in stoven about 10 hours, and you could think it was dry til then, but it was not!  It was very very good and juicy with a crisby skin as it should.  Even the other days "the boys" made many fine courses.  At Christmas Eve meal we had the traditional dessert of cream with cloudberries, but on an other day had daughter made a wonderfully tasty saffron  icecream.

Minulla uusi vuosi toistaiseksi jatkuu paljolti samalla millä loppuikin. Minulla on kutomisbuumi ollut päällä jo nyt pitempään ja parhaillaan on menossa sisaren villatakki.  Toivon saavani sen loppusuoralle siksi, kun lähden käymään Suomessa helmikuussa.
My new year continues very much like the other ended.  I have on a knitting boom, have had a longe time already and just now I work with a cardigan to my sister.  I wish I can get it nealy finished til I in february will visit her in Finland.

Matkoja on luvassa muutenkin taas tänäkin vuonna, kuinkas muuten!   Meidän perheessä on krooninen matkakuume, aina jollakulla tai kaikilla yhtä aikaa.  Veri vetää myös lämpimään, kun täällä nyt vuorostaan on lopulta luvassa talvikelejä, lunta ja kylmää.  Syksypuolella jäi tavanomainen "aurinkoloma" pitämättä syyskuun USA:n matkan takia.  Siellä tosin oli lämmintä aivan tarpeeksi, mutta aika ei kaiken muun kokemisen ja näkemisen takia riittänyt rannoilla löhöömiseen, vaikka upeita rantoja kyllä olisi ollut riittämiin.

There will be also other trips also this year, how elsewere!  In our family we have a cronical travel feever, one or another has in time, or all together at the same time.  We wish to come to the warm weather, specially now, when it here at last will be winter, snow and cold.  In last autumn we did not had our usual "sunholiday"  because of the USA holiday in September.  It was warm enough there, and beaches one finer than the other, but the time was too short to lie on beaches, when we wished in stead to see as much as possible.

Mutta ennen uusia matkoja yritän saada myös lopetettua kuvasarjani USA:n matkalta.  Varmaan kuvia piisaa vielä pariin kertaan San Franciscosta ja automatkasta alas Los Angelesiin.

But before new trips I try to finish my photo series from USA trip.  There is surely enough pictures at least for a couple of times from San Francisco and also from the car tour down to Los Angeles.

Siis: Näkemisiin!
So: See you !
Rosmariini