Ikuinen kaupunki ja muita (2) - The everlasting city and others (2)

Sorrento ja Capri
Sorrento and Capri

 Jatkoimme matkaamme Pompeista ja Vesuviukselta lähdettyämme kapeaa rannikkotietä kohden Sorrenton niemeä ja kaupunkia.  Ohitimme matkalla muutamia pienempiä kaupunkeja ja upeita näkymiä korkealta vuoristosta kauas alas rantoihin.  Ajaa piti kieli keskellä suuta, sillä tämä tie on monin paikoin tosi kapeaa ja mutkaista ja kun alla on vielä vieras vuokra-auto niin ei ollenkaan huvita joutua kolhituksi tai itse kolhia muita tai kallionreunoja kapeissa paikoissa.
We continued our tour from Pompeii and Vesuvius along a small coastroad againgst Sorrento cape and town.  We drove by some smaller towns and fantastic seems from steep mountains to the waterfront and beaches far down. You had to drive with "your tongue in the middle of your mouth", because this way was really narrow and winding on some places and when you drive a foreign rent car, so one wish not to get dented or dent others' cars or scratch against walls/rocks on thouse narrow sites.

Rannat olivat hyvin jyrkkiä täällä ja korkeusero on melkoinen!
The shores are very steep here and the altitud  is sizeable!

Illan suussa kun aurinko jo alkoi laskeutumaan olimme löytäneet hotellimme Sorrentossa saaneet parkattua auton turvallisesti hotellin takapihaan ja lähdimme vaeltamaan Sorrenton kaduille ja satamaan.  Viime mainitun teimme ajatellen seuraavan aamun lähtöämme moottoriveneellä Caprille.  Totesimme kuitenkin matkan satamaan sen verran hankalaksi että päätimme jättää sen aamulla taksin tehtäväksi kävelyn sijasta.

In the evening, when the sun was almost setting, we had found our hotel in Sorrento, parked tha car safely on the hotelparking and we began walking on Sorrentos streets and to the harbour.  The last thing we did specially to be known the way down thinking our next day's boattrip to Capri island. We found though the way so inconvenient that we decided to take taxi instead for walking.

Sorrenton satamaa.  Meidän lauttamme Caprille lähti tuon pitkälle oikealle kääntyvän laiturin loppupäästä (kuva alla) ja liput ostettiin aivan kuvan alaosassa näkyvästä kaarevasta rakennuksesta.  Caprille meni useita lauttoja, myös hieman eri hintaisia.  Kuvan taustalla näkyy Vesuvius, Napolin lahtea vasemmalla ja Pompei Vesuviuksen oikealla puolella.

Sorrento harbour.  Our boat to Capri started on the end of the pier  to right.  Tickets were bought in the curvy building (photo hereunder) on the down part in the picture.  There were several boats which go to Capri and they have a little different prices, too.  On the background is Vesuvius with Napoli bay on its left side and Pompei on the right side.

Niin kapeaa katua ei Italiassa olekaan, etteikö sen varrelle voi edes paria pöytää voi ravintolaa varten asetella!
There is no small street in Italy that you could not put a few tables there for a restaurant!

 Yllä eräs monista hauskoista pienistä kauppakaduista.   One of many nice and small shop streets.

Aamulla lähtö Caprille laivalla.  Tässä (alla) jo Caprin rantaa (Marina Grande) lähtiessämme toisella laivalla edelleen katsomaan "Sinistä luolaa" saaren toisessa päässä.

In the morning we startet to Capri with boat.  Here (under) already picture from Capri's harbour (Marina Grande) when we continued with another boat to see the "Blue Cave" (Grotto) in the other end of the island.

Me jouduimme odottelemaan melkoisen pitkän aikaa, ennen kuin meidät poimittiin laivastamme tuollaiseen pieneen soutuveneeseen. Jokaiseen soutuveneeseen mahtui vain nelisen henkeä soutajan lisäksi.  Ihmisiä jonotti veneisiin myös kuvan oikeassa reunassa rappusilla.  Nämä olivat ajaneet saaren poikki busseilla, kulkien sitten jotain polkuja ja rappusia alas vesirajaan myös odottamaan veneitä ja pääsyä luolaan.  Kuvan keskellä näkyy aukko jonka läpi veneet liukuivat luolaan.  Aukko on niin matala, ettei luolaan voi päästä nousuveden tai myrskyn aikana.  Meidänkin piti nojata taaksepäin lähes makuuasentoon veneessä, jotta mahduimme aukosta.

We had to wait rather a long time before we were picked up in a small rowboat. In every little boat there were only place for about 4 people with the rowman.  I suppose there were totally about 7-8 bigger boat with people waiting to come in the cave.  You see also people on the stages to the right in the photo.  They drove with busses over the island and walked then along path and stares down to the waterline, there waiting as well to come to small rowboats.  In the middle of the photo the opening of the cave, if there is high or stormy water you cannot get to the cave - its is too low opening.  We also now had to lie down so long it was possible to come through the opening.

Vesi oli uskomattoman näköistä, sen sanotaan johtuvan vedenalaisen aukon läpi luolaan virtaavasta auringonvalosta.  Luolassa oli erittäin vaikea ottaa kuvia kun veneet kulkivat edestakain ja keinuttivat vettä ja toisiaan ja valo oli vähäinen.  Huomasin kyllä myöhemmin etteivät kaikkien esitteidenkään

kuvat olleet paljon kummempia!

The water looks quite incredible.  They say it is because there flows sunlight to the cave through a opening under water.  It was very difficult to take photos in the cave when rowboats went forward and back and rocking the water as well, and the lightning was't the best, but I noticed aftewards that the photos in several brochures were not so very different!

Päätimme kokeilla köysirataa Caprilla päästäksemme saaren korkeimmalle kohdalle, Monte Solarolle.  Näköalat olivat upeita.

We decided to try a  cabel car on Capri to take us to the highest punkt, to Monte Solaro. Wonderful views.

Näköala yli Caprin, kaukaisuudessa häämöttää Vesuvius.
View over Capri, far a way you can just can distinguish Vesuvius.

  Päivä Caprilla, mm. odotuksien takia pitkäksi venyneen luolakäynnin vuoksi kului aivan liian nopeasti.  Samoin  myös sekä lippujen ostoihin, köysirataan ja kapeiden teiden ruuhkiin kului aikaa niin paljon, että emme ehtineet tutkia lähemmin kovinkaan paljon sen enempää Anacaprin kuin Caprinkaan ostoskatuja emmekä myöskään ehtineet Villa San Micheliin, eli ruotsalaisen lääkärin Axel Munthen aikanaan rakennuttamaan huvilaan.  Näimme vilauksen ulkopuolelta ja hieman puistikkoa, mutta sitten meidän piti kiirehtiä jälleen vuorelta alas Caprin satamaan, jossa 

laiva johon olimme saaneet liput oli jo lähdössä takaisin Sorrentoon.  Vaikka olimme liikenteessä aivan syyskuun lopussa, oli turistien virta edelleen melkoinen ja oli vaikea enää saada  lippuja eikä ilman jonotuksia päässyt juuri minnekään.  Tulimme siihen tulokseen, että Capria varten olisi pitänyt varata kaksi päivää, mutta ehkä palaamme vielä joskus...!?

The day on Capri passed all too fast, among other things because we had so long waiting time to the Blue cave.  Also othe things like buying tickets, taking the capel car and the trafikk on narrow ways took so much time that we did not to managed to the end to look much to either Anacapri's or Capri's

shoppingstreets, neither the Villa San Michele on Monte Solare, a beautiful house which Axel Munthe, a Swedish doctor, who in his time let build there.  We had to rush down to the harbour again, because out boat to Sorrento, which we had tickets to, was leaving.  We were travelling quite in the end of September, but the stream of tourists was still so hard that it was'nt easy to get just the tickets you wanted and you did not manage anything without queues. That's why we found out that we should have received two days to visit Capri, but maybe we return there one day....!?

Palatessamme alas satamaan, Marina Grandeen,  taksilla, otin kuvia kohdatessamme eräässä kapeassa tien mutkassa keltaista bussia.  Kuten näkyy ei varaa ollut kovinkaan paljoa autojan välillä ja bussi näkyi olleen aikaisemmin vieläkin tiukemmassa kohtauksessa kyljen naarmuista päätellen!

When we returned down to the harbour, Marina Grande, with a cap, I took photos when we were meeting a buss in  a narrow swing on the road.  There weren't much margin between us, and it seemed that the buss had even been in rougher places concluding of the many scratches on it side!

Kun palasimme Sorrentoon, makasi lahdella kaksi suurta risteilyalusta. Lähimmästä päästettiin juuri ihmiset pienemmillä laivoilla kaupunkiin.  Lisää turisteja ja jonoja!
When we came back to Sorrento, there ware two big cruiseboats lying in the bay. The nearest just leaving people in smaller boats to Sorrento. More tourists and queues!

 Yllä kuva eräästä Sorrenton hienoimmista hotelleista.  Me elelimme kuitenkin paljon vaatimattomammin. Ainoat kriteerit hotelin valinnassa meillä oli, että saisimme parkeerattua automme helposti hotellissa ja että se oli siisti.  Hotelli Leone hieman ylempänä kaupungissa täytti hyvin nämä vaatimukset, eikä aamiainenkaan ollut hullumpi, ja palvelu hyvää.  Huone sopivan kokoinen ja puhdas, kylpyhuone myös. Hotellissa oli aamiaishuone ja kaunis pieni puutarha.  Voimme suositella!

This is one of the Sorrento's fine hotels.  We lived though much more modest.  Our demands were only that we had a free P-place for our rent car and that the hotell was nice and clean.  Hotel Leone a little higher in the town fullfild these demands, and the breakfast was not bad either, and the service was good. The rom was of nice size and clean and the bath, too.  Hotel had a nice breakfast room and a beautiful small garden.  We can remmond!

Nautimme viimeisestä auringonlaskusta tällä puolen niemeä, seuraavana päivänä matka jatkui toisella puolen, pitkin Amalfin rannikkoa.

We enjoyed our last sunset on this side of the cape, next day our way continued on the other side, along the Amalfi coast.

       **********

1. Adventtisunnuntai - The first Advent Sunday

Toivotan kaikille hyvää ensimmäistä adventtia ja hauskaa pikkujoulun iltaa!

I wish you all a good advent time and a merry "little Christmas" evening, as we in Finland 

also call this day!

Tervehdyksin,  Best wishes
Rosmariini

Valmis! - Finished!

Haloo!  Hello!

Jokin aika sitten kerroin blogissani viimeisimmästä kudintyöstäni:  villatakki/jakku paksusta 

MyBosh -langasta.  Jakku on nyt valmis - mikäli en vielä päätä muuttaa sitä lisäämällä kiinnityksen eteen, mutta  toistaiseksi minusta tuntuu, ettei se ole ihan välttämätöntä.  Vaikka jakusta tuli paksumpi kuin luulin, niin en luule lähteväni sillä kuitenkaan ulos talvipakkasiin. Muuten siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin, hyvin yksinkertainen, tavallaan klassinen malli, ehkä hiukan muistuttaen Chanel-jakkuja.  Erilaisten korujen, puseroiden ja huivien kanssa sen ilmettä saa mukavasti muunneltua.  

Some time ago I had here a posting about my last knitting jobb, a cardigan/jacket of thick MyBosh

yarn.  The jacket is now finished - if I do not deside to change it by setting some kind of fastening, but so far I feel that it is not necessary.  Though the jacket became thicker than I thought, so I do not

think I will use it outside on the wintertime.  Otherwise I seem it became as I wished, very simple,

a type very classical model, maybe something remembering Chanel-jackets.  With different type of

brooches, pearls, blouses and scarfes you easyly can change the image.

Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta jakulle, valaistus oli huono ja kuvat tulivat epätarkoiksi - on vaikea ottaa kuvaa vain vasemmalla kädellä!!

Sorry to say, but the pictures give no good look , the lights were wrong, pictures nonfocus - it is difficult to shoot only with left hand!

Seuraava postaus on jälleen Italiasta!

Next posting is from Italy again!

Rosmariini

Marraskuun hämärässä - In November twilight

Hei ystävät!

Syksy on kääntymässä talveen.  Ensimmäiset pakkasaamut ovat täällä - vaikka ensi viikolla onkin taas luvassa lämpöasteita ja vesisadetta.  Nyt kuitenkin hiutuu hyvin hyvin hienoa lunta taivaalta,

ja on hämärää keskipäivälläkin, vaikkei Lapissa ollakaan!  Syksy on mennyt monissa matkoissa ja muissa touhuissa ja nyt on aika hieman rauhoittua ja ajatukset alkavat kääntymään kohden joulua!

Omatekoinen joulukorttiaihe on valmistumassa ja muutamia lahjojakin on jo ajatuksissa pyörimässä.

Pakostakin, kun kaupoissa jo alkaa olla joulukoristeita esillä ja kuvan mukaiset ihanat jouluaiheiset sisustus- ym. lehdet houkuttelevat kuvillaan.  Eli nyt pieni hiljainen hetki nauttien hämärästä marraskuun päivästä ihanan Lantliv-lehden (ruotsalainen) jouluaiheisesta erikoisnumerosta, ensimmäisten  (osto-)piparkakkujen ja kahvikupin kera.  Omia piparkakkuja leivotaan vasta joulukuun puolella.  Kynttilälyhty lisää tunnelmaa!

Hello friends!

The autumn is on its way to winter soon.  The first frosty mornings are here, inspite next week's warmer grades and rains.  Now at least there are tiny tiny snowflakes hanging in the air, and its a little dark even in the middle of the day, though we are not in Lapland! The autumn has gone so soon in many tours and other things, and now it is time to calm down a little and turn the thoughts toward Christmas!  My own Christmas card design is taking shape and some presentideas are already in my thoughts. It is inevitable when the shops are already putting on Christmas decorations and magazines like this above, which are locking with their Christmas themes.  So, now it is a little quiet moment, enjoying the grey november day with the special edition of the magazine Lantliv (swedish), the first (buyed) gingerbreads and a cop of coffee.  Our own gingerbreads will be baked first in december.

The candlelight adds more atmosphere!

Hyvää marraskuuta!  Have a nice November!

Rosmariini

Ikuinen kaupunki ja muita (1) - The Everlasting city and others (1)

ROOMA - Urbs aeterna - Ikuinen kaupunki - Everlasting city
 -  kaikki tiet vievät Roomaan - all the roads lead to Rome!

On ollut tavallista pidempi paussi blogini pidossa. Siihen ovat mm. syynä useammatkin matkat tässä
syyspuolella, tässä yhdestä:

Mutkan kautta vei meidänkin tiemme Roomaan syyskuussa.  Mutta ennen Roomaan tuloa ajoimme vuokra-autolla ensin Rooman lentokentältä pitkin länsirannikkoa Pompeijiin (Napolin jätimme väliin), ja edelleen Sorrenton ja Amalfin rannikkoa pitkin ja sitten poikki maan itärannikolle.  Siellä Foggian ja Termolin kautta Pescaraan.  Jälleen yli maan läpi laaksojen, vuorien ja metsien ja sitten vihdoin Roomaan. Ilma suosi koko matkan, aurinkoa ja lämpöä enemmän kuin riittämiin, ja merivesi oli aivan ihanan lämmintä uitavaksi. Paremmitta puheitta:  kuvia!

There has been a long paus in my blog.  The course among others are many travels again, here about one of them:

Around a corner our way also went to Rome, in September. But before  Rome we first drove by a rented car from the Rome airport along the west coast to Pompeii (we dropped Napel), via Sorrento and Amalfi-coast and then over the country to eastern coast.  There through Foggia and Termoli to Pescara. Again over the country, over dales and mountains through woods and then at last to Rome itself. The weather was wonderful all the way, both sun and warmth more than enough, and the seawater was so enjoyable warm to swim.  Without more talking: pics!

 Italian Dolomiitti-vuoret ja järvi pohj. Italiassa lentokoneesta nähtyinä.  Upea ilma!
Italian Dolomites and a lake in Northern Italy, seen from plane.  Wonderful weather! 

Joidenkin tuntien ajamisen jälkeen saavuimme Pompeijin kaupunkiin, missä aikaa kului melkoisesti etsiessämme B&B majoituspaikkaamme, nimeltään "La Casa di Plinio (Via Stabiana 3, Pompei). Se on pieni 4-5 huoneen B&B, yksityisen perheen ylläpitämä.  Monien kiemuroiden jälkeen se löytyikin ja osoittautui aivan ihanaksi paikaksi.  Huone mukava ja siisti ja kylppärikin oikein elegantti, vaikka sijaitsikin pohjakerroksessa. Isäntäväki (perhe) olivat todella viehättäviä, ystävällisiä ja avuliaita. Kertoivat meille ympäristöstä ja Pompeijista, jonne oli lyhyt kävelymatka hotellista. Suosittelemme tätä B&B:tä, eikä vähiten seuraavan aamun suuren ja monipuolisen aamiaisen ja vastaleivottujen valtavien ja suussasulavien croissantien vuoksi! 

After som hours driving we came to Pompeii, where we used some time when trying find our B&B hotel, by name "La Casa di Plinio (Via Stabiana 3, Pompei). It is a very little family B&B hotel of 4-5 rooms. After some driving and way asking  we found it, and it showed to be a wonderful place.  The room was quite nice and very clean, and bathroom elegant, though it was located in the bottom floor.

The family was really nice and friendly and helpsome.  They told us about the enviroments and Pompeii, which was a short walking distance from the hotel.   We can recommend this place, not least  because the next mornings very generous and tasty breakfast and the newly baked  big and delicious croissants! 

 Pompeijin kaunis kirkko torin laidassa....
The beautiful church of Pompeii på en piazza...

 ...ja sitä vastapäätä mukava pizzeria, jossa oli paras pizza mitä olemme syöneet aikoihin, maistuva

ja mehukas.  Ja syödessämme seurasimme kahden herran ja poliisin pitkää ja vilkasta keskustelua edessämme.  Taisi eräs autoilija saada sakotkin siinä keskustelun lomassa!

...and vis à vis the church is a very nice pizza restaurant, where we ate the best pizza ever, taisty and

moisty.  And while eating we followed a long and lively discustion between two gentlemen and a police in front of us. One cardriver may have received some penalty, too, while these were talking! 

Kukkia riittämiin syksystä huolimatta!  Lot of flowers in spite of autumn!

Seuraavana aamuna oli vuorossa Pompeijin vanhan, vuosikymmeniä laavaan ja tuhkaan hautautuneen kaupungin tutkiminen.
Om the next morning we were going to see the old town of Pompeii, the one which was for decades overwhelmed  by lava and ash.

Vanhan Pompeijin ruohottunut stadion.  The old Pompei's mostly grassy Stadion.

Talorivejä, nyt raunioina ja kujia oli tiheässä, mutta niiden välissä oli pieniä puutarhoja, joissa aikanaan, ja nytkin kasvoi kukkapensaita sekä viiniä, ja joissakin oli jäänteitä suihkulähteistä tai vesialtaista.

There were houserows, now in ruins,  and small alleys were tight, but between them now and then small gardens, where once grew flowerful bushes and wine, and in some there were rests of fountains or other waterponds.

"Pompei elää"!   - "Pompei lives"!

 Pompeijin monet kujat ovat hiljentyneet entisaikojen elämästä, mutta rauniokaupungin pääväylällä soljuu turistien virta tänään.
Many small allies in Pompeii have quieted since the old times' life, but on the mainstreet of the ruined town,  flows the stream of turists today.

Hyvin vähän saattoivat nämä ihmisparat aavistaa, että päättysivät kivettyneinä kaiken kansan töllisteltäviksi lasikaappeihin.

Very little could these poor people foresaw that they in petrified form would once end up in a showcases for all people to gawk.

Rapistuneissa kivimuurien ja seinien kivissä näkyy ikivanhoja fossiilien jäännöksiä.

On the deteriorated stone walls one can see rests of ancient fossiles.

Portaat taivaaseen?  No ei ihan, vaan aikojen alussa ne johtivat pompeijilaistalon toiseen kerrokseen, joka nähtävästi on palanut poroksi tai romahtanut alas Vesuviuksen purkauksen yhteydessä.

The stares to heaven?  Well, not quite, but at its time they led to the second floor on this Pompeii house, which probably burned down or fell, when Vesuvius erupted.

Pompeijissa vallitsi korkea ja monipuolinen kulttuuri, mistä urheiluareenat, taideteokset, rakennukset seinämaalauksineen ja koristeineen sekä patsaat ovat  hyvinä todisteina.

Pompeii had a culture of high level, which all the sport arenas, artpieces and buildings with their decorations and wallpaintings samt statues very well witness of.

Alla pompeijilainen "Spa".  Huomaa koristelu!  Under a "Spa" in Pompeii. Notice the decorations!

Tämä (alla) oli todennäköisesti jonkinlainen yhteinen suuri leipomo, uunissa on aukot kolmelle suunnalle, ja jauhinkiviäkin on useita.

This (under) was probably some kind of common bakery, the bakerown has openings to three directions and there are several grindstones, too.

Pompeijin nykyisiä asukkaita:

Ylimmäinen oli todennäköisesti alueelle pystytetyn kahvila/kioskin omistajan vahtikoira, kaulapanta kaulassa ja hyvin syöneen näköinen, nukkuu suruitta hellettä paossa, muurin varjossa.

Alempi oli huonokuntoisen näköinen, vanha ja takkuinen, enkä ikinä ole nähnyt niin tuskaisen, surullisen ja väsyneen näköistä katsetta koiralla kuin tällä. Kumpa olisi voinut jotenkin helpottaa sen oloa, mutta meillä ei ollut vettä eikä muutakaan annettavaa sille. Alueella oli muutenkin paljon irtokoiria, joille kylttien mukaan oli kielletty antamasta mitään tai niihin koskemastakaan. Valitettavasti!

The modern habitants in Pompeii:

The one over belonged surely to the owner of a cafee/pizzastall which was opened in the area. It had a collar, looked well fed out, and slept without sorrows, away from the heat in the shadow.

The dog under looked old and had filthy and shaggy fur.  Its eyes looked so tired and sorrowful and as if it was in pain or maybe faint for hunger. And obviously it had no home or owner.  It hurt me that we could not do anything for it, we had no water or food with us. There were also signs on the area which forbad to fead or touch the loose dogs.  Sadly!

Pompeijissa oli mahdottoman paljon nähtävää ja ihmeteltävää.  Me kuljimme siellä noin 2,5 tuntia kuumassa auringossa, ja kuitenkaan emme tainneet ehtiä nähdä kuin n. 60-70% koko alueesta. Koska aloimme olla melko uupuneita palasimme B&B hotelliimme, keräsimme siellä laukkumme, kiitimme vielä isäntäväkeämme, joka  oli ystävällisesti antanut meidän jättää ilmaiseksi automme ja tavaramme hotelliin siksi aikaa kun kuljimme Pompeijissa, ja vielä tarjosivat meille kylmää juotavaa ennen kuin lähdimme ajamaan seuraavaan kohteeseen: Sorrentoon.  Siitä enemmän ensi kerralla.  Tule mukaan!

There were lots and lots to see in the old Pompeii.  We walked there about 2,5 hours and yeat only had seen about 60-70% of everything.  It was a very hot day, too, and we began to be exhausted.  So we went back to our B&B, collected our luggage, and thanked the very friendly hosts who had let us without charges leave the car and bagages in hotel during our tour i Pompeii.  And then we continued to next stop:  Sorrento.  More of that in next post.  Come along!

Rosmariini